Tupsukorvat kettujahtiin vahvistetulla purukalustolla

Ilves lähtee torstaiseen kotiotteluunsa kettupaitaista Rauman Lukkoa vastaan uudella syömähampaalla vahvistettuna. Kanadalaisen David Nemirovskyn toivotaan tuovan tupsukorvien arsenaaliin kauan kaivattua tehoa ja herättävän koko joukkueen terävään raateluvalmiuteen.

Viime lauantaina Ilves ei Porissa pystynyt vastaamaan liigan kankeimmaksi nipuksi väitetyn patapakan liikkeeseen, vaan jäi laiskavauhtisessa kamppailussa selvästi isäntiensä jalkoihin. Pari vuotta sitten eräs Petr Tenkrat saapui kesken kautta antamaan luisteluoppia tappioputkessa kärvistelleelle Ilvekselle. Toiveissa on, että David Nemirovsky pystyy piristämään joukkueen ilmettä ja tuomaan peliin positiivisen ilmeen samaan tapaan kuin Tenkura toissa kaudella.

Nälkäisiä esityksiä rajallisin eväin

Lukko on loppusyksyn lamajaksonsa jälkeen pystynyt järjestämään kannattajilleen ilonaiheita venymällä yllättäviin voittoihin. Joukkue yltyi jopa huikeaan voittoputkeen kaamoksen pimeydessä. Raumalaisilla ei ole muutaman vuoden takaiseen tapaan esittää yhtä valtakunnan nimekkäimmistä pelaajalistoista, mutta kettupaidoilla on hyvä henki ja vahva pyrkimys eteenpäin. Pelaajarinki tälle kaudelle kasattiin omista junnuista ja divaritasolla päteviksi pelimanneiksi osoittautuneista lähes unohdetuista lupauksista. Nuorten pelaajien kanssa aikaisemminkin hienoa työtä tehnyt Ismo Lehkonen on onnistunut harjoituttamaan nimettömästä porukastaan varteenotettavan liigajoukkueen, jonka parhaat päivät ovat vielä edessä.

Vasili Tihonovin valmennuskaudella Lukko opittiin tuntemaan inhottavasta, pikkusikailevasta pelityylistään. Joukkue kävi kynsin ja hampain vastustajiin kiinni koko kaukalon alueella ja pyrki lamauttamaan näiden pelin härskillä mailahäirinnällä. Lehkosen Lukko on ilmeeltään pelaavampi. Kettupaidat lähtevät etenkin kotiotteluihinsa rohkeasti haastamaan vastustajiaan omalla kiekollisella pelillään. Lukko karvaa aggressiivisesti kahdellakin kärjellä ja pyrkii omalla aktiivisuudellaan pääsemään pelin viejäksi. Myös valmennusjohdon taktinen osaaminen on osoittautunut hyväksi, sillä nuori raumalaisjoukkue on ajoittain yllättänyt vastustajansa erittäin kypsällä ja varmalla puolustuspelaamisella.

Possujunakiekkoa

Ilveksen peli on tällä hetkellä kuin Särkänniemen huvipuiston Possujuna. Se kulkee tasaisesti ilman nousuja tai syöksyjä, kiertää samaa tylsän tuttua ja lyhyttä rataansa, eikä todellakaan huimaa päätä vauhdillaan. Possujunaan juuttuminen tarkoittaa playoffpaikan karkaamista, sillä ilman kiihdytysvaihdetta joukkue ei enää saa kilpailijoitaan kiinni. Tasainen kulku ei auta, kun perustasolta on pudottu kiertämään kiskoja laakson pohjalle. Onneksi pahoilta romahduksilta on sentään joulun jälkeen vältytty viisikkopuolustuksen terävöidyttyä hieman.

Tupsukorvien riveistä ei ole viime otteluissa löytynyt pelillisiä vastuunkantajia. Vaikka pelipaitojen selkiin on kirjailtu nimekkäitäkin kirjainyhdistelmiä, ei kukaan ole noussut harmaasta massasta ottamaan ohjia käsiinsä. Ilves kaipaa onnistumisia, mutta niitä ei tule ilman uskallusta. Viimeistään nyt pitää rivistä astua esiin niiden taistelijoiden, jotka ovat valmiita ja halukkaita kääntämään joukkueen kurssin menemällä vaikka tiiliseinän läpi, jos siitä on hyötyä. Hidastelevan, virheiden pelkoa huokuvan ja ideattoman virkamieskiekon on loputtava ylihuomenna. Siitä lähtien Ilveksen on jokaisessa pelissä liikuttava ahnaasti ja aggressiivisesti, pelattava viisikkoina uhrautuvasti joukkueen eteen ja pyrittävä ennakkoluulottomasti ratkaisuihin. Muuten pudotuspelit jäävät haaveeksi.

Lukkoa vastaan Ilveksen on pystyttävä kontrolloimaan kiekollista peliä. Raumalaisten takalinjoja on revittävä auki haastamalla pakkeja, tarjoamalla syöttömahdollisuuksia ja pelaamalla kiekkoa suoraviivaisesti maalia kohti. Avauspelissä kiekottomien pelaajien on pidettävä huoli siitä, että kiekollisella pelaajalla on tilaa ja aikaa sekä tarpeeksi hyviä linjoja toimittaa peliväline eteenpäin kärkimiehille. Puolustettaessa paniikkitiloihin kiekon perässä juoksemisineen on jouduttava selvästi nykyistä harvemmin. Tämä onnistuu, kun jokainen hoitaa oman tonttinsa ja hommansa sekä tukee toiminnallaan muita.

Seuraa heitä!

Petri Vehanen, Lukko. SM-liigan viimeisimmän kuukauden pelaaja –palkinnon kopannut Vehanen on yllättävän nopeasti kypsynyt liigatason ykkösvahdiksi. Ennen kauden alkua ihmeteltiin, miten huippuveskareistaan tunnettu Lukko uskaltaa Myllyksen, Brizan, Roussonin, Draperin ja Racinen jälkeen lähteä kauteen kokemattoman Vehasen turvin. Enää ei ihmetellä. Vehanen on kiittänyt luottamuksesta ja noussut valtakunnan kärkivahtien joukkoon. Ilves ei saa tehdä Vehasesta ottelun sankaria. Laukauksissa on oltava ”tappamisen meininki” alusta asti, sillä tämänkään miehen taakse ei kiekkoja pistetä ilman maalintekoon vaadittavia halua ja asennetta.

Matti Kaipainen, Lukko. Hakametsän D-päädyn fanikatsomon entinen lemmikki tahkoaa Lukossa suuria minuuttimääriä ja kuuluu Ismo Lehkosen luottopelaajiin. Ketjutovereitaan varmistavammassa ja puolustavammassa roolissa hommia paiskiva Kaipainen on armottomalla asenteellaan lunastanut paikan kettupaitojen ykkösviisikosta. Masan tavaramerkit, taukoamatta käyvä suu, ilkeästi heilahteleva maila ja uupumaton roikkuminen tilanteissa, nähdään varmasti miehen vanhassa kotihallissa taas torstaina.

David Nemirovsky, Ilves. Nikkarilaituri hankittiin helpottamaan joukkueen tuskaa maalinteossa. Nemirovsky ei kuitenkaan ole puhdas sniper-tyyppi tai yksiulotteinen laitaveturi, vaan pystyy auttamaan Ilvestä monella eri osa-alueella. Kaikkein tärkeintä olisi, että mies pystyisi tuomaan joukkueen peliin räjähtävää liikettä, uskallusta ja suoraviivaisuutta. Parhaimmillaan tällainen hankinta saattaa potkia koko joukkuetta takalistoon ja herättää porukan uuteen lentoon. Huonoimmassa tapauksessa Nemirovskyn nimi kirjataan kauden päätteeksi pitkän floppihankintojen listan jatkoksi. Davidillä on potentiaalia huippuvahvistukseksi. Toivottavasti miehestä saadaan kaikki irti.

Arto Tukio, Ilves. Tutka on hieman vaisumman jakson jälkeen noussut Ilves-pakiston kiekolliseksi johtohahmoksi. Ilmeisesti nuori mies on päättänyt ottaa itseään niskasta kiinni ja repiä itsestään takalinjojen pelillisen liiderin esiin vaikka väkisin. Porissa Tukiolta nähtiin jo muutama upea nousu ja avaus sekä lisäksi yksi todellinen unelmapujottelu kiekon kanssa oman maalin takaa vastustajan verkolle. Hätäiset ratkaisut ja vastaavasti liiallinen odottelu ovat vuorotahtiin leimanneet tämän Suomen lupaavimpiin kuuluvan puolustajan peliä tällä kaudella. Ilvestä auttaisi erittäin paljon, mikäli mies pelaisi jatkuvasti parhaalla tasollaan.

Edellinen kohtaaminen: 27.11.01 Lukko-Ilves 1-1 (0-0, 1-1, 0-0, 0-0)

Tasainen ja jännittävä, mutta tasoltaan keskinkertainen kamppailu, jossa maalivahdit nousivat pääosiin.

Ilves tuskaili tehottomuutensa kanssa, eikä Petri Vehasen ohittamisessa onnistunut kukaan muu kuin loppukauden Itävallassa kiekkoileva Oliver Setzinger. Lukolla oli painostuskautensa, mutta Ilves puolusti erinomaisesti ja pystyi pitämään kettupaidat parhaan maalintekosektorin ulkopuolella.

Tälle kaudelle epätyypillisesti Ilves pääsi Raumalla terävästi nopeisiin vastahyökkäyksiin ja hallitsi ottelua hienokseltaan. Läpiajotkin kuitenkin tuhlattiin, eikä vapauttavia osumia näin nähty. Mika Viinanen oli vähällä ratkaista pelin kotijoukkueelle jatkoajan loppuhetkien rystysutaisullaan täysin vapaasta paikasta.

Kunnon tervetuliaiset

Ilves-fanit toivottavat torstaina David Nemirovskyn varmasti äänekkäästi tervetulleeksi. Kotiyleisön tuki on tärkeää myös muulle Ilves-joukkueelle, joka on viimeisissä kotipeleissään osoittanut syttyvänsä taistelemaan fanien kannustuksessa, vaikka tulokset eivät parhaita mahdollisia olekaan olleet. Helpottavan kotivoiton jälkeen monta pikkuapinaa tippuisi tupsukorvien harteilta. Torstaina jokaisella Ilveksen kannattajaksi tunnustautuvalla on velvollisuus saapua Hakametsään vastaanottamaan joukkueen uusin jäsen ja kannustamaan Ilves nousukiitoon kohti kevättä.

Mikko R.

Sivun alkuun