Kestääkö SaiPan kotitaika?

Ilveksen taaperrus sai jatkoa tiistaina, kun Tappara kaatoi loppua kohti väsähtäneen liigajumbon maalein 4-1. Torstaina vastaan asettuu tällä kaudella omassa kotihallissaan toistaiseksi lyömätön Saimaan Pallo. Sarjataulukossa sijalta kaksi löytyvä lappeenrantalaisyhdistelmä on pelannut loistavan kauden alun, häviten kuudestatoista pelaamastaan ottelusta ainoastaan kaksi. Huikea suoritus ryhmältä, jolle povattiin ennen kauden alkua nyt Ilveksen osaksi käynyttä jumbosijaa.

Hattua ylös

Surullisen surkean viime kauden jälkeen lappeenrantalaisille suo mukisematta kaiken, mitä SaiPa on kotiyleisölleen tällä kaudella tarjonnut. Viime talvena joukkue luopui kesken kauden kahdesta parhaasta pelaajastaan, Vladimir Machuldasta ja Ville Immosesta, eikä tätä Lappeenrannassa suostuttu hyväksymään. Loppukausi oli SaiPan faneille pelkkää tuskaa, kun joukkueessa ei ollutkaan enää edes sitä yhtä valopilkkua tshekkivirtuoosin siirryttyä Helsingin Jokereihin voittaakseen myöhemmin keväällä Suomen mestaruuden.

Machulda siis palasi takaisin Lappeenrantaan, vaikka toisin monessa paikassa veikattiinkin. Samalla SaiPa-johto sai luottamuksen taakseen, kun lupaus pystyttiin pitämään. Jos Machulda olisi jäänytkin Helsinkiin, olisi Lappeenrannassa syttynyt sota. Machulda jäi, ja on johtanut joukkuettaan loistavilla esityksillään. Muun muassa Ilveksen ja SaiPan ensimmäisen kohtaamisen kuluvalla kaudella Machulda ratkaisi yksin tehden ottelun kaikki kolme maalia.

Vaikka Machulda on SaiPan kiistaton ykköstähti ja joukkueen tärkein pelaaja, ei muutakaan pelaajistoa voi kädettömäksi haukkua. Nimet Kauppinen, Skyttä, Uusikartano, Tirkkonen, Vaic ja Yli-Torkko eivät saa varmaankaan missään veriä vapisemaan, mutta kovaa tulosta SaiPan nimetön hyökkäys on saanut aikaan. Vielä nimettömämpi on puolustus, jonka ykkösmieheksi on noussut viime kaudella HIFK-fanien joka paikassa todella ronskisti parjaama Aki Tuominen. Vastuun ja onnistumisten myötä Tuominen on nostanut itsensä aivan uudelle tasolle, SM-liigajoukkueen profiilipakiksi. Petri Kokko, Juha Pursiainen ja Frantisek Bombic, Harri Tikkanen ja Antti Hulkkonen eivät hekään mitään iltapäivälehtien otsikoissa pyöriviä nimiä ole, mutta otteet jäällä kertovat kuitenkin enemmän kuin tuhat sanaa.

SaiPa on varmasti paras osoitus siitä miten positiivinen kierre saa tuloksia aikaan. Joukkueen itseluottamus on huipussaan, eikä yksittäiset tappiot heilauta joukkuetta suuntaan jos toiseenkaan. Joukkue tietää pystyvänsä nousemaan tappiotilanteista, osaa pelata järkevästi, joskaan ei kovin näyttävästi johtoasemassa, pelaajat eivät edes yritä sellaisia asioita, joita eivät tiedä hallitsevansa. Petri Skriko ja Hannu Järvenpää ovat saaneet SaiPan lentoon, jolle soisi lyhyen välilaskun torstaina klo 18.30 alkaen.

Väsymys maksimoi kipsin

Ilveksen pelaaminen Tapparaa vastaan tiistaina ei ollut aivan kamalaa, positiivisia merkkejäkin jäällä nähtiin. Tappara oli varsinkin ensi erässä heikko, heikoin Ilvestä vastaan esiintynyt moneen vuoteen. Joka tapauksessa peli kääntyi jälleen kerran tappioksi, ja ero toiseksi viimeisenä olevaan Pelicansiin kasvoi neljään pisteeseen. Pudotuspeliviivaan matkaa on jo yhdeksän pistettä. Lohdutonta kertomaa, todella lohdutonta. Ilves on liigan huonoin joukkue! Jo on aikoihin eletty…

Tapparaa vastaan Ilves taklasi enemmän kuin koko alkukauden aikana yhteensä, mikä ei sekään ole vielä paljoa. Liian usein ajetaan kyllä hyvin kiinni vastustajaan mutta jostain kumman syystä taklaus jätetään puolitiehen. Miksi näin? Pelissä oli vauhtia melko hyvin, ja kaksi ensimmäistä erää kiekko pysyi myös vauhdissa mukana. Eteenpäin on menty, mutta liian pienin askelin. Räsänen-Annala-kaksikolla on hirveä työmaa, jonka työnjohtajana allekirjoittanut ei haluaisi tällä hetkellä toimia. Räsäsen kommenteista pelin jälkeen oli rivien välistä luettavissa se, ettei mies ole tyytyväinen joukkueen fyysiseen tilaan. Onko kunto huono, vai onko kesällä ja alkusyksystä menty liian kovaa? Joka tapauksessa jo monessa pelissä joukkueen liike on hyytynyt pelottavan paljon loppua kohti. Kun liike ei riitä, rapisee itseluottamus .On karmeaa pelata, kun huomaa ettei oma vauhti riitä kaveria vastaan. Kun oma johtoasema vaihtuu nopeasti tasatilanteeseen tai vastustajan johtoasemaan, ja samanaikaisesti luistin alkaa painaa, on tuloksena juuri se mitä tämän kauden olemme saaneet Ilveksen peleissä todistaa. Kärsimysnäytelmä. Reilun viikon maaottelutauon aikana pystyy tekemään jotakin, mutta mitään mullistavaa kunnonkehitystä on vaikea saada noin lyhyellä aikaa syntymään.

Mikä sitten lääkkeeksi liikkeen loppumiseen? Itse en keksi kuin tasaisemman peluuttamisen. Jokainen neljä kenttää jaksaa pelata aivan varmasti hyvällä sykkeellä viisi-seitsemän minuuttia per erä. Jos nykyisiä neljää kenttää ei uskalleta sellaisinaan peluuttaa tasaisesti, näkisin järkevänä neljän tasaisemman kentällisen kokoamisen. Joka tapauksessa peliaikaa on kyettävä viikon kahdessa jäljellä olevassa kamppailussa jakamaan tasaisemmin, muuten voitoton putki saattaa katketa vasta tauon jälkeen. Loppuviikon kahdesta pelistä olisi saalistettava kolme pistettä, jotta tauon jälkeiselle ajalle jäisi edes pientä toivonkipinää. Jos tämä viikko mennään nollilla, voidaan keskittyminen tulevaan kauteen aloittaa joka sektorilla.

Mika Rosenberg

Sivun alkuun