Ilves vai Tappara ?
Epätieteellinen tutkielma jääkiekkoseuran faniksi
valikoitumisesta
Olen jo pitkään harrastanut kahvipöytäfilosofointia
siitä, miten tamperelaiset valikoituvat joko Ilveksen
tai Tapparan kannattajiksi. Mikäli joskus terveenä pääsen
eläkkeelle, aion tehdä aiheesta sosiologian tai
sosiaalipsykologian alueelle kuuluvan tieteellisen
tutkielman. Sen otsikkona tulee olemaan
“Tamperelaisten jääkiekkoseurojen kannattajaksi
leimautuminen. Järki vai tunne ?”
Tämän palstan kirjoitelmani on kuitenkin täysin epätieteellisen
tutkielma, jota voinen silti aikanaan hyödyntää
esitellessäni tutkimussuunnitelmaani ja hakiessani
apurahoja. Tiedän ja ymmärrän, että voi olla
kovinkin monelaisia julkilausuttuja syitä olla jonkin
joukkueen ns. fani. Käsitän myös sen, että on
olemassa hyvin monentasoisia kannattajia tai faneja.
Ääripäästä löytyvät todella “hard core”-fanit,
joille elämä on pieni asia oman seuran kannattamisen
rinnalla. Toisaalla piileskelevät hyväntahtoiset
joukkueiden sympatisoijat, joille riittää, että voi
aamun lehdestä lukea oman suosikkinsa voittaneen jonkin
ottelun. Tässä tutkielmassa en nyt ota kantaa monia
askarruttavaan ja vaivaavaan kysymykseen siitä, kuka on
ns. tosifani. Liioin en pohdiskele sitä, millä
perusteella jossakin muualla kuin Tampereen seudulla
asuva saattaa tulla Ilveksen tai Tapparan kannattajaksi.
Keskityn siis kysymykseen: miksi tamperelaisesta tulee
Ilveksen vs. Tapparan kannattaja ?
Oma tutkimushypoteesini on, että tamperelaisen jääkiekkoseuran
kannattajaksi valikoituminen on täysin irrationaalinen
prosessi. Selittävien tekijöiden löytäminen on äärimmäisen
vaikeata ellei peräti tarpeetonta. Rohkenen väittää,
että tietyn joukkueen faniksi suuntautumisen syyt ovat
muilla paikkakunnilla huomattavasti helpommin löydettävissä
kuin Tampereella. Eräs mainostoimistoalalla työskentelevä
helsinkiläinen kiteytti tämän asian minulle
seuraavasti: “Köyhät, rumat, suomenkieliset ja
Mannerheimintien itäpuolella asuvat ovat Jokerien
kannattajia, ja muut HIFK:n faneja.” Tässä tulikin
esille jo tukku seikkoja, jotka voisivat selittää
asiaa: tulo- tai ammattiasema, asuinalue, kielisuhteet
jne. Listaan voisi lisätä vielä politiikan,
historialliset tapahtumat, ikäryhmät ja sukupuolen.
Tampereella kaikki on kuitenkin toisin. Tampereella
on esimerkiksi mahdotonta nimetä sellaisia
kaupunginosia, jotka olisivat leimallisesti Tapparan tai
Ilveksen alueita. Kielisuhteilla ei kannatuksessa ole enää
merkitystä, vaikka Tapparan juuria voitaneenkin hakea
myös ruotsinkielisen TBK:n suunnasta. Ammatti- tai
tulotasolla en ole huomannut tällä kohtaa olevan
nykyisin mitään erityistä vaikutusta asiaan.
Valitettavasti liioin älykkyys tai viisauskaan ei tunnu
kasaantuvan vain Ilveksen kannattajien piiriin: tunnen
monia miellyttäviä ja fiksuja Tapparan kannattajia ja
kohtuullisen kusipäisiä Ilves-faneja. Omakohtaiset
kokemukseni tamperelaisten kiekkoseurojen kannattajaksi
ryhtymisestä ovat 1960-luvulta, ja tilannehan oli
silloin toki hieman nykyiseen tilanteeseen nähden
poikkeava, koska ylimmällä sarjatasolla pelasi kiekkoa
kolmaskin tamperelaisseura, KooVee. KooVeellahan
urheilun järjestöpoliittinen tausta on työväenliikkeen
puolelta, joten sen kannattajakunnassa siihen aikaan oli
vahvasti “rasvanahkaduunarin” leimaa. Monille
KooVeen silloisille kannattajille Ilves ja Tappara
olivat yhtä lailla “porvariseuroja”.
Tässä tarkastelussani on polttopisteessä
kuitenkin: Ilves vai Tappara. Kerrostalossa, jossa
lapsuudessani asuin, oli kaikkiaan noin 50 lasta, ja tästä
katraasta ehkä noin runsas kolmannes kannatti Ilvestä,
vajaa kolmannes Tapparaa ja yksi kolmannes - pääasiassa
tyttöjä - horjui jossakin välimaastossa tai ei ollut
asiasta lainkaan kiinnostunut. Tämä malli toistui
sitten oppikoulussa, jonne tultiin eri puolilta
Tamperetta ja aika erilaisista kotioloista: samalla
luokalla oli koko lailla tasavahvat kannattajajoukot
molemmille seuroille.
Mikä on sitten oikea vastaus kysymykseen “miksi”
? Vaikuttaa siltä, että tässä kohtaa liikutaan yksilöpsykologian
pohjavirta-alueilla, joilla vallitsee varsin vaikeasti
tunnistettavia emotionaalisia prosesseja. Aika suosittu
tuntuu olevan ns. “äidinmaitoteoria”, jonka mukaan
ainakin ilvesläisyys - ehkäpä joidenkin
tapparalaisten mielestä myös tapparalaisuus - imetään
jollakin tapaa lapsuuden ja kodin ilmapiiristä. Toki
asian laita joissakin tapauksissa voikin näin olla.
Teoriaa vastaan sotii kuitenkin se tosiseikka, että
tiedetään monia “traagisia perhekohtaloita”,
joissa saman perhekunnan sisältä löytyy intomielisiä
kummankin seuran kannattajia. Oma “perheterapeutin”
arvioini tällaisesta suhteesta on kuitenkin lohduton:
jompi kumpi suhde - perhesuhde tai fanisuhde - on tällaisissa
tapauksissa vääristynyt tai epäaito. Suosittelen tällaisesta
oireyhtymästä ( genetic distortion of fan relationship)
kärsiville parannuskeinoksi asiantuntevaan hoitoon
hakeutumista ja oman “sisäisen ilvesläisyytensä”
löytämistä.
Henkilökohtaisten empiiristen havaintojeni
perusteella äidinmaitoteoria ei voi olla ainakaan ainoa
faniksi leimautumisen tie: itse olen tamperelainen
kuuden lapsen sisarussarjan nuorin, ja kaikille
vanhemmille sisaruksilleni Ilves ja Tappara olivat ja
ovat aivan yhtä yhdentekeviä asioita. Äitini, jos
olisi silloin lapsuusvuosinani ollut jääkiekosta
kiinnostunut, olisi varmaan taustojensa vuoksi
kannattanut Lahden Reipasta (Viipurin Reippaan
“henkisenä perillisenä”). “Äidinmaitoteoria”
voidaan kääntää jopa päälaelleen: Ilveksen
kannattamisellani olen vuosien saatossa tehnyt
“indoktrinoivaa” työtä ja tiedän, että mikäli
eräältä tänä syksynä 90 vuotta täyttävältä äidiltä
kysyttäisiin, mitä jääkiekkoseuraa hän kannattaa,
vastaus napsahtaisi epäröimättä: “Ilvestä !”
Mielestäni ei ole olemassa “järjen” tietä
Ilveksen kannattajaksi, vaan kyseessä on syvä
tunnetason leimautumisprosessi, jolle jälkikäteen
kukin voi tietysti yrittää rakentaa rationaalisia
perusteita. Tällaisia “uskonvarmuuden” pönkittäjiä
voivat olla esimerkiksi seuraavankaltaiset vähäpätöiset
seikat: Suomen kaikkien aikojen menestyksekkäin ja
legendaarisin jääkiekkojoukkue, kaikkien aikojen
menestyneimmät maajoukkuetason jääkiekkoilijat
(Honkavaara, Oksanen, Helminen, Nieminen), ehdottomasti
komein liigaseuran logo, hyvännäköisimmät
cheerleaderit, jykevimmin kajahtava maalilaulu,
sympaattisimmat valmentajat, Suomen hienoimmat
verkkosivut Ilves.comissa, tyylikkäimmät fanit,
asiantuntevin kotiyleisö, karismaattisin ja Jaloin
seuran johto…
Sähköpianisti
|
|
Sivun
alkuun