SM-Liiga 1999-2000 Ilves - HPK 0 - 4 (0-1, 0-2, 0-2) HPK syvensi Ilveksen lamaa (To 2.12.1999) Torstaisella matsilla oli ennakkoon mielestäni suuri painoarvo, sillä Ilveksen kannattajat odottivat vastauksia viime viikon lopun epäilyttäviin esityksiin. Takana oli kaksi raskasta kolmen matsin viikkoa ja lisää painolastia harteille oli kerääntynyt rökäletappiosta TPS:ää vastaan. Tänään Ilvekseltä odotettiin paljon, sillä viiden päivän tauolla uskottiin ainakin joidenkin asioiden loksahtaneen paikoilleen. Valitettavasti näin ei ollut käynyt, vaan kotiyleisön edessä esiintyi jälleen vallan vaisu ryhmä. HPK ei esittänyt ihmeitä, mutta kuittasi helpot vieraspinnat numeroin 0-4. Maaottelutauon jälkeen Ilveksen eteneminen liigassa on ollut enemmän kuin takkuista. Seitsemän matsia on tuottanut vain viisi pistettä ja maalisuhde on murheellinen 15-32. Erityisen murheellinen on kolmen viimeisen pelin maalisuhde, joka on murskaava 2-17. Tänään Ilves jäi nollille jo neljännen kerran tämän kauden aikana. Tenkrat iskin helpon avausosuman erän loppuun Tiivistettynä Ilveksen pelin osa-alueet olivat nähtävillä heti ottelun alusta alkaen. Jokin ihmeellinen kipsi seuraa pelaajiemme tekemisiä ja tuskan raskas taakka painaa harteita alas. Liike ei tänään riittänyt missään vaiheessa. Syötöt olivat epätarkkoja. Syöttöjen vastaanottaminen tuotti vaikeuksia. Ja kun tähän lisätään kadonnut pelijuoni ja iloisuuden puute, niin varmaan kaikki tietävät, ettei ilvesläisten, niin pelaajien, valmentajien tai kannattajien leirissä ollut tänään mukavaa olla. Ilveksen otteet nähtiin pienoismallina matsin alussa, kun HPK:n Jyrki Louhelle puhallettiin 2+2 minuutin istunto korkeasta mailasta. Ilves ei saanut ylivoimakuvioita rakennettua, kiekot karkailivat viivalla lavasta ja neljään minuuttiin saatiin valmiiksi ainoastaan yksi laukaus kohti Kimmo Kapasen vartioimaa maalia. Tämäkin tapahtui juuri sillä hetkellä, kun Louhi rynnisti pois jäähypenkiltä. HPK ei ollut tänään hyvä, mutta voittonsa se ansaitsi. Pelaajien kintereissä riitti energiaa aivan toisella tavalla kuin tupsukorvilla. Liikkellelähdöt tapahtuivat terävämmin ja suunnanmuutokset tapahtuivat nopeasti. Ja silloin kuin jalat toimivat, niin silloin yleensä ajatuskin laukkaa paljon korkeammissa sfääreissä kuin ahdistuneilla pelaajilla. Kerholaisten ensimmäinen erä oli varsin vaisu, mutta erän päätösminuutilla kentän paras Petr Tenkrat rynnisti vasenta laitaa huimalla liikkeellä. Ilveksen Tomi Pettinen seurasi askeleen myöhässä, mutta onnistui ohjaaman tshekin maalin taakse. Tämä ei kuitenkaan Tenkratia estänyt tekemästä maalia, vaan mies kurkotti itsensä nollakulmaan ja lähetti hiljaisen laukauksen kohti Pasi Kuivalaista. Paffa ei valitettavasti ollut aivan hereillä, vaan kiekko löysi riittävän käytävän lipuakseen maaliviivan ylitse. Näin HPK sai värkättyä vieraissa aina niin tärkeän avausmaalin. HPK iski harvemmin, mutta vaarallisemmin HPK oli saanut ensi erän loppuun onnekkaan osuman ja niinpä toiseen erään joukkue tuli huomattavasti vapautuneemmin kuin Ilves. Niko Kapasen johtama kuuluisa ketju vei Raimo Helmisen johtamaa orkesteria kuin pässiä narussa ja hyökkäyksen päätteeksi Jukka Hentunen sai nautiskellen ohjata kiekon tyhjään pömpeliin juuri Kapasen loistavasta esityöstä. Jälleen tuli oppi karvaasti koettua eli ei riitä, että on fyysisesti vastustajaa lähellä, jos vastustajan maila on vapaana. Jääkiekko on parhaimmillaan peliä, jossa sentit ja sekunnit ratkaisevat. Hentunen harhautti itsensä irti Veli-Pekka Hårdista ja vapautti näin mailansa riittäväksi hetkeksi. Hentusen osuman jälkeen Ilves tiivisti porukkansa hetkeksi kolmeen ketjuun. Pelin painopiste saatiin siirrettyä HPK:n päätyyn, mutta aivan viimeisen päälle maalitilannetta ei saatu luotua. Se jokin puuttui läpi illan ja vallalla oli viime kaudelta tuttu näennäinen hallinta. Joitakin laukauksia saatiin aikaiseksi kohtuullisen hyvästäkin sektorista, mutta kun laukaukset suuntautuivat keskelle Kapasen vartaloa, niin oli luonnollistakin, että maalitili ei karttunut. Erän kahdeksannella minuutilla Ilveksen nelosketju luisteli jäälle ja vaikeudet alkoivat. Pyöritys siirtyi kuin taikaiskusta kentän toiseen päätyyn ja kokemattomat ilvekset ryntäilivät kiekon perässä. Tommi Santalan johtama ketju pyöritti aikansa ja päätti hetkensä maaliin, kun Tenkrat onnistui sutimaan maalin edestä illan toisen osumansa. Erän loppu sujui taas Ilveksen lievässä hallinnassa, mikä oli kuitenkin enemmän päänsä puskemista seinään. Erityisesti ihmetytti se, että hyvin usein Ilves valitsi strategiakseen kiekon lyömisen ristikulmaan. Kun jaloissa liike ei riittänyt, niin lähes poikkeuksetta kiekko päätyi naapurille. Kuten jo sanoin, niin vierasjoukkue ei ollut hyvä ja tämä näkyi erityisesti toisen erän loppupuolella. HPK:n pakit räiskivät kiekkoa silmittömästi ränniä pitkin ilvesläisille, mutta valitettavasti tupsukorvien sihti oli tänään kateissa. HPK tarjoili paikkoja, joista tehokkaampi joukkue olisi voinut iskeä useitakin maaleja. Simicek viimeisteli tyhjiin Ilves kesti kolmannen erän alkuun alivoimansa, joka oli pahimmillaan kahden miehen vajaus. Hyvästä alivoimasta ei kuitenkaan versonut riittävää kiriä, vaikka Ilves päätöserän laukaukset voittikin selvästi. HPK uskoi voittaneensa ja niinpä heidän liikkeen hidastuminen mahdollisti Ilvekselle useammankin maalipaikan. Mailasta puserrus oli kuitenkin tänään vertaansa vailla ja niinpä maalitili näytti puhdasta nollaa vielä matsin päätyttyäkin. HPK puolestaan iski kiekon kertaalleen tyhjään maaliin Roman Simicekin toimesta. Näin päätöslukemiksi muodostuivat lohduttomat 0-4 numerot. Pohjalta ei voi onneksi valua alemmas Ilveksen otteista paistaa tällä hetkellä onnistumisen pelko ja iloisuuden puute. Jotta onnistumia voisi odottaa täytyy itse pelin ja pelaamisen olla hauskaa. Muuten edessä on paha oravanpyörä. Tiukkapipoisuus aiheuttaa mailasta pusertamista, jalat eivät toimi ja päävärkki rasittuu vielä enemmän. Tänään tuo tuska paistoi koko Ilveksen joukkueesta, enkä harkinnankaan jälkeen pysty tuomaan ketään esille harmaasta massasta. Pientä väläytystä oli ilmassa, kun pelin loppuhetkillä yhteen laitettiin Tommi Miettinen ja Raimo Helminen. Kädet kävivät ja kiekkoa siirreltiin vikkelään, mutta valitettavasti taistelu oli tuolloin jo ohitse. Ilveksen laiva ui tällä hetkellä hitaasti ja syvällä. Viikonvaihteessa on edessä kaksi matsia ja vastus suoraan liigan huipulta. Huippukuntoinen Tappara saapuu voimiensa tunnossa pisterikkaalta Turun reissulta isännöimään Ilvestä lauantaiksi Hakametsään. Sunnuntaina Ilves matkaa liigan vaikeampaan kotiluolaan Raumalle kohtaamaan Lukon, joka tänään murjoi Porin Ässät jään rakoon. Ilves tarvitsee nopeasti tehokkaat lääkkeet, mikäli pistepottia halutaan kartuttaa edes yhdellä. Onneksi jääkiekossa kaikki on mahdollista ja pelin alussa tulostaululla on 0-0 lukemat. Mika Tommila Tilastot: I erä: 19.30 0-1 Petr Tenkrat II erä: 21.29 0-2 Jukka Hentunen (Niko Kapanen) 28.19 0-3 Tenkrat (Niko Marttila) sr. III erä: 56.20 0-4 Roman Simicek (Tomas Vlasak, Oscar Ackeström) tm. Torjunnat: Pasi Kuivalainen, Ilves 8+8+8=24 (88.9 %) Kimmo Kapanen, HPK 5+7+18=30 (100.0 %) Jäähyt: Ilves 5x2 min. HPK 5x2 min. Yleisöä: 4.389 katsojaa Palkitut: *** Petr Tenkrat ** Kimmo Kapanen * Roman Simicek Karjala: Tenkrat Head&Shoulders: Tenkrat Kentälliset: I: Hård-Lavins, Nikander-Miettinen-Honkonen II: Saarinen-Järventie, Ahlberg-Helminen-Viitakoski III: Sammalkangas-Puistola, Arvaja-Hirvonen-Peltola IV: Pettinen-Henriksson, Laitinen-Karjalainen-Rantala