SM-Liiga 1999-2000 Tappara - Ilves 0 - 2 (0-0, 0-1, 0-1) Ilves tosipeleissä Tampereen kuningas (To 23.9.1999) Torstaina avattiin jälleen paikallispelien putki, kun tamperelaisjoukkueet luistelivat Tapparan isännöimänä Hakametsän kavennettuun kaukaloon. Kesän harjoituspelit ja Ilveksen loukkaantumistilanne olivat kääntäneet vaakan selvästi Tapparalle siitäkin huolimatta, että Ilves hallitsi viime kaudella paikallisderbyjä suvereenisti. Tänään vanhojen muistelemiseen ei ollut enää aikaa. Ilves oli nollannut harjoituspelin murskatappiot ja tosipelin alkaessa osoitti, että Tapparan mainostaminen Tampereen ykkösenä saattaa olla ennenaikaista. Pelin tasolla ei voida hyvälläkään syyllä hehkuttaa, mutta Ilveksen puolustuspelaaminen oli mallikasta, sillä vastustaja jätettiin nollille. Suurin kunnia kuuluu tietenkin loistavasti pelanneelle Pasi Kuivalaiselle, mutta myös koko puolustuspelaaminen ansaitsi kiitettävän arvosanan. Ilves onnistui yllättämään Tapparan kanukkiveskari Scott Baileyn kahdesti, joka siis riitti voittoon. Ilves jatkaa täten liigaa ilman tappiota ja on noussut sarjan kärkeen. Tapparan alku puolestaan on ollut synkempi. Ensimmäinen erä jäähyillen ja hermoillen Paikallispelit tuovat pelaajien otteisiin aina ylimääräistä puristamista ja hermoilemista. Pelaajat tuntevat hyvin toisensa ja pukukoppien käytävällä kuulumisia vaihdetaan usein melko tiiviistikin. Ja mikäs on sen pahempaa kuin naapurileirin kuittaamiset. Hermoilun suhteen ei tänäänkään tehty poikkeusta. Ensimmäisessä erässä ei juurikaan hienouksia nähty, vaikka ylivoimapelaamista oli molemmille joukkueille runsaasti tarjolla. Kiristynyt tuomarilinja on kohdistunut estämispeliin ja viime vuosina suosiossa ollut blokkauspelaaminen on nykyään usein kahden minuutin istunnon arvoista. Ottelun avauserä oli melko tasainen, eikä hiuksia nostattavia tilanteita koettu liukuhihnalta. Erän ensimmäisellä puoliskolla Jarkko Nikanderille siunaantui mahdollisuus tehdä matsin esikoinen, mutta toivottavaa tulosta ei syntynyt. Erää oli jäljellä nelisen minuuttia, kun puolestaan Tapparalle tarjottiin avausmaalia kuin tarjottimella Ilveksen ylimielisen oman pään pelaamisella. Kahdella yhtä vastaan saatu hyökkäys kutistui maalin sijasta Pasi Kuivalaisen pelastukseen ja näin ensimmäiselle erätauolle lähdettiin matsin tapahtumia mukailevasti 0-0 lukemissa. Mainittakoon, että Ilves luisteli matsiin muutamin kokoonpanomuutoksin. Ketjuissa Sami Ahlberg palasi Raimo Helmisen rinnalle, Mikko Peltola otti Ahlbergin paikan Miettisen viereltä ja Daniel Marois puolestaan löysi itsensä kolmosketjusta. Puolustuspään loukkaantumistilanne toi mahdollisuuden nuorille pelaajille ja ykköskentässä pakittelikin nuori lupaus Arto Tukio. Myös Tapio Sammalkangas oli nostettu Hannu Henrikssonin rinnalle kolmospariin. Nelosketjusta löytyivät Tukion ikätoverit (-81 synt.) Antti Hilden ja New Jerseyn leiriltä juuri palannut puolustaja Teemu Kesä. Miettisen Toma aloitti maalinteon Hissuttelevan ensimmäisen erän jälkeen tamperelaisyhdistelmät tulivat toiseen erään selvästi vauhdikkaammissa merkeissä. Tappara nosti karvaustaan selkeästi pyrkien tietoisesti luomaan painetta nuorelle Ilvespuolustukselle. Karvauksen ansiosta Tappara otti pelissä hieman Ilvestä aktiivisemman roolin ja Ilves pyrki puolestaan haistelemaan paikkaa mahdollisille vastaiskulle. Tälläinen paikka avautui erän viidennellä minuutilla, kun tuoreet ilvekset Miettinen ja Jarkko Nikander esittelivät hedelmällistä yhteistyötä. Nikander poikittaisliikkeellä houkutteli tapparalaisia nippuun ja jätti samalla kiekon takaa nousseelle Miettiselle. Toma ei aikaillut, vaan täräytti vuosituhannen viimeisen kauden ensimmäisen paikallismatsimaalin. Tapparan veskaria Scott Baileya ei maalista sopinut moittia, siksi vakuuttava maali oli. Ilves ei maalinsa ansioista saanut otetta itselleen, vaan Tappara jatkoi pelin dominointia. Vauhti pelissä oli kasvanut selkeästi ja Tappara haki tasoitusta. Ottelun puolessa välissä Tapparalle tarjottiin tasoitukseen oiva mahdollisuus, kun paljon peliaikaa saanut nuori Tukio passitettiin toistamiseen samassa erässä kahden minuutin istunnolle. Tappara pyöritti mallikkaasti, mutta Ilveksen onnistui pelata alivoimansa oikein, sillä laukauspaikat saatiin minimoitua. Pyörityksen vaarallisin laukaus päätyi jälleen hyvin pelanneen Kuivalaisen hanskaan. Jos oli Ilveksen alivoimapelaaminen mallikasta, niin samaa voitiin sanoa Tapparan vastaavasta. Tapparan puolustajat olivat usein vaikeuksissa liukkaan Miettisen kanssa. Ajassa 34.24 kirvesrintojen kapteeni Pasi Petriläinen oli pakotettu pelaamaan sääntöjen vastaisesti. Syntynyt ylivoima toi muutamia paikkoja, mutta Tapparan alivoimaneliö oli tehtäviensä tasalla. Ilves oli erän lopulla lähempänä 0-2 osumaa kuin Tappara 1-1 tasoitusta. Pelin edetessä Ilveksen kanukkivahvistus Marois otti koko ajan suurempaa roolia itselleen ja oli varsinkin erän loppuhetkillä hyvin esillä. Miettisen maali jäi kuitenkin erän, jossa Tappara hallitsi ehkä enemmän kiekkoa, mutta Ilves loi vaarallisemman näköisiä hyökkäyksiä, ainokaiseksi. Päätöserään luisteltiin maalin johdossa, mutta edessä oli yli kaksi ja puoli minuuttia alivoimapelaamista Juha Hautamaan 2+2 jäähyn vuoksi. Kuivalainen huimassa vireessä, Nikander iski lopullisen niitin Tapparalle tarjottiin loistavaa tilaisuutta päästä ottelun herraksi pitkän ylivoima-ajan ansiosta kolmannen erän aluksi. Tappara alkoikin voimakkaan vyörytyksen kohti Ilveksen maalia ja laukauksia jaeltiin runsaasti. Sivutolpatkin kolahtelivat, mutta suurin osa vedoista päätyi elävään muuriin nimeltä Pasi Kuivalainen. Kerta toisensa jälkeen Paffa teki tyhjäksi kirvesrintojen yritykset ja usko Tapparaleirissä hiipui koko ajan. Joukkueiden pelatessa tasavoimilla (4-4) sattui Tapparan kultakypärälle Miska Kangasniemellä huono hetki hyökkäyssinisellä ja kiekko pomppi tuulen nopean Nikanderin ulottuville. Niksu näytti perävaloja saman tien tapparalaisille ja pyrähti puolittaiseen läpiajoon, jonka päätteeksi ampui kiekon Baileyn längistä verkon perukoille. Tapparan kannattajille isku oli melkoinen, sillä vielä hetkeä aikaisemmin tavoitteena siinsi tasoitus, mutta nyt perinteisen tuttu tappio. Kolmannen erän loppu sujui tyypilliseen tapaan. Johdossa oleva joukkue ryhtyi pelaamaan liiankin varman päälle tilanteita ja oman pään muutamat haparoimiset, johtivat Tapparan pitkiinkin painostusjaksoihin. Laukauksia sateli, mutta kovassa vireessä oleva Kuivalainen oli päättänyt pitää Ilvespaidassa ensimmäisen liigapelinollansa ja senhän Paffa tekikin. Tappara yritti miesylivoimalla ilman veskariakin lopussa, mutta ilman tulosta. Sitä vastoin Ilves oli tekaista lisäosuman tyhjään maaliin, mutta osoite oli vielä hieman pielessä. Peliajan täyttyessä ja summerin pauhaessa taisteleva petolauma kokoontui illan sankarin ympärille ja voiton riemu sai luvan alkaa. Ilves oli palannut Tampereen herraksi jälleen tosipelien koittaessa. Tamperelaisempi vaihtoehto valttia Kovinkaan moni lätkän asiantuntija ei olisi uskaltanut veikata, että kolmen pelatun kierroksen jälkeen sarjakärjessä on Tampereen Ilves ja sarjajumbona Tampereen Tappara. Näin vain nyt sattuu olemaan. Rinta rottingilla ilvesläisten ei kannata olla, sillä pelin taso nyt ei ollut mitenkään huimaava, mutta harvoinhan paikallismatsissa korkealle tasolle noustaankaan. Ilves kuitenkin haki tyylikkään voiton nuorella ja erityisesti tamperelaisella joukkueella. Ilveksen riveissä viiletti peräti 14 tamperelaisen juniorikoulun kasvattia, kun Tapparalla puolestaan luku jäi pitkälle alle kymmeneen (karkea arvio kuusi). Erityisen ilahduttavaa oli etenkin nuoren Arto Tukion ensiesiintyminen. Heikki Mälkiä oli nostanut nuoren 18-vuotiaan pakin ykköskenttään ja sen mukaan jaettiin peliaikaakin. Estradi tulokkaalle oli mitä mainion, lähes täysi tupa ja vastassa rakas naapuri Tappara. Kun oma pää vielä pysyi puhtaana, voi koko Ilveksen puolustus olla hyvin tyytyväinen iltapuhteeseensa. Matsin suuria nimiä olivat erityisesti palkitut Kuivalainen, Nikander ja Miettinen. Eli tällä sektorilla hankinnat ovat osuneet kohdalleen. Raimo Helmisen otteet olivat myös perinteisen varmat ja Raipe avustikin nuorta puolustajakaartia avaamalla useamman solmukohdan rauhallisella pelinavauksella. Nuoret olivat luonnollisesti iloisin yllätys, joten tulevaisuuteen voidaan katsoa rauhallisemmalla mielellä. Matsin jälkeen Hannu Soro oli luonnollisesti tyytyväinen joukkueen esitykseen. Naapurin esitystä läheltä seuranneena Soro ihmetteli Tapparan flegmaattisuutta. "Pelihuumori ei oikein tuntunut kokoistavan ja naapurin "vaihtopenkiltä" puuttui se tietty säpinä". Herättääkin ihmetystä, minne Tapparan peli-ilo irtonaisuus ja taistelu on kadonnut muutamassa viikossa. Mutta kausi on vasta nuori ja eiköhän Tapparakin pian herää hyvän harjoituskauden aiheuttamasta Ruususen unesta. Lauantaina Ilves kohtaa kierroksen todella värikkäässä kärkiottelussa Erkka Westerlundin ja Raimo Summasen luotsaaman Jokerit. Summanen on luvannut, että hänen joukkueensa tulee pelaamaan kiekkoa, joka täyttää katsomot. Mitä jos pessimistisimmätkin tamperelaiset, jotka tuntevat Ilveksen omakseen, ostaisivat lipun lauantaiseen kiekkothrilleriin ja täyttäisivät lehterit. Myös kannustaa saa tämän hetkistä sarjakärkeä. Mika Tommila Tilastot: I erä: maaliton II erä: 24.57 0-1 Tommi Miettinen 2 (Jarkko Nikander) III erä: 48.41 0-2 Nikander 1 Torjunnat: Scott Bailey, Tappara 5+9+4=18 (90.0 %) Pasi Kuivalainen, Ilves 8+9+17=34 (100.0 %) Jäähyt: Tappara 10x2 min. ja Jussi Tarvainen 10 min. Ilves 11x2 min. Yleisöä: 6.799 katsojaa Palkitut: *** Pasi Kuivalainen ** Jarkko Nikander * Tommi Miettinen Karjala: Kuivalainen Head&Shoulders: Kuivalainen Kentälliset: I: Saarinen-Tukio, Viitakoski-Helminen-Ahlberg II: Lavins-Järventie, Nikander-Miettinen-Peltola III: Henriksson-Sammalkangas, Arvaja-Hautamaa-Marois IV: Kesä-Pettinen, Laitinen-Niemelä-Hilden