SM-Liiga 1999-2000 Ilves - Tappara 0 - 3 (0-1, 0-0, 0-2) Muzzatti kuin elävä muuri (Ti 28.12.1999) Hakametsän perinteikäs halli täyttyi lähes ääriään myöden (7536 katsojaa), kun vuosituhannen viimeinen paikallismatsi Ilveksen ja Tapparan välillä oli vuorossa vain kolmea päivää ennen "Milleniumia". Jäälle luistelivat suomalaisen kiekkoilun manselaiset legendat takanaan keskinäisistä matseista erittäin tasainen historia. Ennen illan matsia Tapparalla oli kasassa 72 voittoa, Ilveksellä 71 ja tasan oli tahkottu 31 kertaa. Illan jääkiekollinen käsikirjoitus oli laadittu siten, että Ilveksen ystäville tarjoiltiin se kiekkoilun karu luonne. Ilves teki työt, voitti useimmat kaksinkamppailut, oli luistelussa selvästi naapuriaan aktiivisempi, mutta sai turpaansa tylysti numeroin 3-0. Ehkä joku on joskus kuullut lauseen, että maalit ratkaisevat. Niinpä, jääkiekko on maalintekopeli ja Kanadassa kasvaa maailman parhaat veskarit. NHL:ssä ilman peliaikaa jäänyt Jason Muzzatti käytännössä nollasi ilvekset tänään. Muzzatti osoitti olevansa tällä hetkellä liigan ykkösveskari. Illan aikana Muzzattin lisäksi kansainvälisen tason yksilösuorituksiin ylsi Raimo Helminen, joka oli kenttäpelaajien ylivoimainen ykkönen. Raipen vireen lisäksi Ilveksen koko joukkueen työmoraali ansaitsee kiitoksen. Tällä kertaa palkinto jäi vain saamatta. Hassinen rankaisi Ilveksen virheestä Ottelu alkoi ehkä hieman poikkeuksellisesti, jos otetaan huomioon, että kyseessä oli paikallismatsi ja takana reilu tauko. Aivan ensimmäiset minuutit pelattiin selkeää, puhdasta kiekkoilua ja perinteisestä hermoilusta ei ollut tietoakaan. Ilves otti pelin hallinnan käsiinsä jo melko aikaisessa vaiheessa ja läpi illan jatkunut juoni oli näkyvillä alkumetreistä. Ilveksen pelaajat voittivat sekä luistelu- että kaksinkamppailut ja pääsivät täten dominoimaan tapahtumia. Mutta jälleen enemmän näennäisesti. Selkeisiinkin tekopaikkoihin päästiin, mutta niissä laukaukset suuntautuivat aivan liian usein ohi kohteesta ja loput poimi elävä muuri nimeltään Muzzatti. Jasonin huikeaan iltaan lisäarvostusta tuo se seikka, että kanukki saapui Tampereelle vasta maanantaina ja sai alleen vain yhden harjoitteen. Jukka Rautakorpi kertoikin matsin jälkeen, että siinä oli hieman oppia monelle kotimaiselle kiekkoilijalle. Jos alku sujui hermokontrollin pitäessä, niin erän puolivälin jälkeen jäähyiltiinkin runsaasti. Ilvekselle osui loistava tilaisuus avausmaalin tekemiseen, kun se sai pelata kahden miehen ylivoimalla pidemmänkin aikaa. Ylivoimapeli osoittautui varsin heikoksi ja Tappara pystyi jopa tasaiseen kenttäpeliin kahden miehen alivoimalla. Tälläinen tilanne on monesti kääntänyt matsit ja nytkin Ilves sai karvaan kalkin nieltäväkseen. Tappara sai puhtia luistimiinsa hyvästä alivoimasta ja päästyään tasavoimille se rankaisi välittömästi. Ilveksen puolustajat sukelsivat tilanteesta ulos ja jo alivoimassa loistanut Valeri Krykov polki laitaa pitkin karkuun. Ilveksen pakit olivat askeleen jäljessä, kun Vallu heitti kiekon maalin edustalle ja paikalle rientänyt Jani Hassinen onnistui ohjaamaan kiekon verkkoon. Life is Life soi hallissa ensimmäistä kertaa Ilveksen kotimatsissa uuden käytännön kunniaksi. Oliko siellä Muzzattin selän takana kenties pleksi? Toinen erä ei tarjonnut jääkiekollisia hienouksia maalien merkeissä. Tappara sai erän alkuhetkillä tahtipuikon itselleen ja erän alkuhetkillä kirvesrintojen toinen maali oli syntyä. Jottei unohtuisi, niin molempien puolustuspelaaminen oli tänään korkeaa tasoa. Tapparan puolustus oli Muzzattin ansiosta terästä, mutta ei Ilveskään jäänyt vastaavalla osa-alueella kauaksi. Molemmissa päissä tamperelaiset puolustajat siivosivat kakkoskiekot todella tarkasti, eikä reboundeille ollut juurikaan asiaa. Erän lähestyessä puoltaväliä, muuttui peli joksikin aikaa asemasodaksi. Naapurin virheitä kyttäiltiin ja katsottiin kääntyykö vaakakuppi toisen eduksi. Jälkimmäinen puolisko mentiin sitten jälleen tupsukorvien tahdittamana. Ilves haki maalia raivoisasti, mutta tänään ei ollut meidän ilta. Avoimista paikoistakin kiekko onnistuttiin saamaan Muzzattin suojiin, eikä kanukin yllättämiseksi löydetty eväitä. Parissa raivoisassa yrityksessä tunteet kuumentuivat jo liikaakin ja yleiset torikokoukset olivat valmiita. 11 miehen hässäkästä tuomarit keksivät molemmilta joukkueilta kaksi syyllistä, jotka passitettiin sitten miettimään tekosiaan. Ilves tuli loppua lujaa, mutta se ei riittänyt sen tärkeimmän aikaansaamiseksi. Ilves puski seinään ja Tappara rankoi tyhjiin Kolmas erä jatkui siitä, mihin edellinen päättyi. Toki Tapparan pelaajien paniikit hellittivät ja kirvesrinnat pelasivat tilanteensa huomattavasti maltillisemmin huolimatta siitä, että naapuri tuli tilanteisiin edelleen tiukemmin. Tapparalaiset ymmärsivät, että omassa päädyssä ei kannata panikoida, sillä Muzzattin työskentely oli tänään sitä luokkaa, että vain pelaajien omat hölmöilyt voisivat kääntää matsin Ilvekselle. Ilves kaatui tänään saappaat jalassa. Luistelu ja taistelu oli hyvää, eikä kenttäpelissä ollut mitään häpeämistä naapuriin verrattuna. Mutta se tärkein sektori eli maalinteko oli heikkoa. Kaikkea ei voida pistää maalivahdinkaan ansioksi, sillä kyllä tupsukorvatkit tekivät hänestä sankaria. Myös nuori Kristian Antila pelasi matsin Ilveksen maalissa todella hyvin. Krisselle matsi oli todella vaikea, sillä tapparalaiset vierailivat maalilla todella harvoin, mutta vaarallisesti. Kolmannessa erässä Tappara ampui maalia kohden ensimmäisen kerran kahdeksan minuutin kohdalla. Jos koko otteluselostus on mennyt Muzzattin ylistämiseen, niin tasapuolisuuden nimissä on mainittava, että kentällä oli myös toinen ylivertainen pelaaja. Ikivanha Helminen oli päätä pidempi muihin kenttäpelaajiin nähden. Raipe oli välillä omassa päädyssä alimpana miehenä selvittämässä tilanteita omaan rauhalliseen tapaansa, taisteli useamman kerran kiekon kulmassa Ilvekselle, jakoi syöttöjä ja piti kiekkoa välillä pitkätkin tovit kierrellen tapparalaisten keskellä. Kapteenin esimerkki oli huikea ja varmasti Raipe oli yksi kiukkuisimmista tappion hetkellä. Jos hallissa oli yksikin pelin nähnyt katsoja, joka pystyy sanomaan, että Raipen aika on ohi maajoukkuetasolla, niin hänelle voidaan ojentaa vuosituhannen jääkiekkotietäjän arvonimi. Mutta takaisin itse peliin. Numerot säilyivät 0-1:ssä aina päätösminuutille saakka. Ilves sai kiekon kontrolliinsa syvällä hyökkäysalueella ja Antila luisteli vaihtoon. Kuudentena miehenä jäälle luisteli Helminen, jolle pelattiin laukaisupaikka suoraan vastapalloon siniselle. Raipen lämäri sujahti vain muutaman sentin ohitse Muzzattin seisoessa paikallaan. Kiekko kiersi suoraan Roman Meluzinin ulottuville, joka rystyltä purki kiekon keskialueelle Janne Ojasen lapaan. Olli polkaisi pari potkua ja sujautti kiekon tyhjään maaliin. Ilveksen selkäranka oli katkennut, eikä kiinnostusta jäljelle oleviin sekunteihin löytynyt. Tapparalta löytyi ja Jussi Tarvainen pääsi läpiajosta tuikkaamaan Tapparalle vielä lisäosuman. Tappiosta huolimatta hyvä peli Ilves pelasi aivan kohtuullisen hyvän pelin ja varmasti tappio tälläisen jälkeen maistuu entistäkin pahemmalta. Jääkiekon luonne on vaan joskus kova. Toinen voi sanoa, että Ilves olisi ansainnut voiton, koska hallitsi kenttätapahtumia ja toinen voi taas sanoa, että ei ansainnut, koska ei pystynyt tekemään edes ainokaista maalia. Heikki Mälkiä oli pelin jälkeen huomattavan pettynyt ja vähäsanainen. Pettynyt poikien puolesta siksi, että hyvä taistelu ei tuonut mukanaan pisteen pistettä eli sitä tärkeintä palkintoa. Puolustuspelaaminen on kohentunut huimasti viime peleissä ja tämän tapainen yrittäminen tuottaa varmasti tulosta jatkossa. Tosin pisteitä täytyy tulla, sillä jos hyvällä pelillä hävitään usein, niin se alkaa nakertaa korvien väliä. Pelin taso ei tietenkään ollut huippuluokkaa, mutta ottaen huomioon tauon sekä paikallispelien luonteen, niin varsin hyvä esitys kuitenkin. Kiitettävälle tasolle nostaisin Jason Muzzattin työskentelyn, molempien joukkueiden puolustuspelaamisen ja Raimo Helmisen suoritukset. Toiseen kategoriaan uskallan laittaa Valeri Krykovin ja Kristian Antilan esiintymiset. Lopuksi haluan välittää erityiskiitokset Hade&Pummeille, joiden vieraana sain seurata vuosituhannen viimeisen paikallismatsin. Kestitys oli huippuluokkaa ja seura oli erittäin arvovaltaista. Pelin päätyttyä seurueemme onnellisimmat olivat Tapparan kunniapuheenjohtaja Jarmo Viikari sekä Kimmo Viikari, joiden onnellisuus johtui paitsi Tapparan voitosta, niin myös siitä, että kunnioitetuille jäsenille luovutettiin ennen pelin alkua Ilveksen lippalakit. Ja lippikset pysyivät päässä aina loppusummeriin saakka. Ilveksen matka vie torstaina Hämeenlinnaan, jossa vastassa on Äijänsuon taian Raumalla rikkonut HPK. Se on varmaa, että maalintekoon pitää pystyä, jotta pisteistä voitaisiin haaveilla. Mika Tommila Tilastot: I erä: 16.00 0-1 Jani Hassinen (Valeri Krykov, Arto Kulmala) II erä: maaliton III erä: 59.07 0-2 Janne Ojanen (Roman Meluzin) tm. 59.50 0-3 Jussi Tarvainen Torjunnat: Kristian Antila, Ilves 6+9+4=19 (90.5 %) Jason Muzzatti, Tappara 10+14+8=32 (100.0 %) Jäähyt: Ilves 7x2 min. Tappara 8x2 min. Yleisöä: 7.536 katsojaa Palkitut: *** Jason Muzzatti ** Kristian Antila * Valeri Krykov Karjala: Muzzatti Head&Shoulders: Muzzatti Kentälliset: I: Hård-Puistola, Nikander-Miettinen-Hautamaa II: Saarinen-Järventie, Ahlberg-Helminen-Viitakoski III: Pettinen-Lavins, Arvaja-Hirvonen-Peltola IV: Henriksson, Honkonen-Rantala-Pekki