ILVES.COM

Kolumnit: "Maalintekijä tarvitaan" (1.12.2000)

Nyt kun tämä aihe on päivän polttava, niin pureudutaan asiaan hieman konkreettisemmin. Seuraava tarina on keksitty omasta päästäni, mutta aivan hyvin se voisi muistuttaa suomalaisen seurajohtajan muutamaa päivää.

Herään aamulla melko tyytyväisen oloisena. Jotakin erilaista on tapahtunut. Venyttelen ja kömmin puhelinpöydän eteen. Katseeni osuu pöydällä lojuvaan käyntikorttiin. Kortissa lukee Mika Tommila ja sen alla toimitusjohtaja, Ilves-Hockey Oy. Ilmeeni on näkemisen arvoinen ja kun käännän kortin, niin toisella puolella seisoo sama teksti lontooksi. Managing director hoen itselleni. Niinhän se onkin. Olen ollut Ilves-Hockey Oy:n toimitusjohtaja jo jonkin aikaa. Mieleeni pursuaa riemua. Nyt saan näyttää muille närhen munat. Ilveksestä tulee Suomen ja samalla Euroopan parhaiten johdettu jääkiekkoseura. Ajatus kasvaa villimmäksi. Kasaan seuralle 700 mmk. Teetän sen kauan kaivatun uuden hallin. MikAreena toimisi Ilveksen luolana. Upean hallin ääressä olisi kaksi harjoitushallia, jossa juniorimme voisivat ylpeinä opetella lajin aakkoset. Ja jos rahaa jäisi, niin ostaisin vielä Hakametsän ja kieltäisin Tapparan pelaamisen minun halleissani. Onhan niilläkin se oma keskus, Tappara Sentteri. Peilissä näkyy hetken pienet pirun sarvet, jolloin tajuan ajatuksen juoksun hieman laukanneen liikaa. Ei kun kiinni päivän rutiineihin. Onhan minulla kaupungin kadehdituin virka, kiekkopomo.

Muistelen hieman tapahtuneita, kun avaan nettiyhteyden. Tämä on rutiini, jonka teen ennen toimistolle menoa. Samalla muistan, että joukkueemme löi eilen Ässät. Tosin erittäin niukasti. 1-0 on jalkapallolukemat. Perhana, kun se maalinteko mättää. No pelimiehenä tiedän, että joskus vaan mättää. En itsekään aina pussittanut tekopaikoista. Onneksi jätkät sentään voittivat. Isompia maalimääriä ajatellen ilves.com aukeaa ja sukellan palstalle. Esiin pompahtaa otsikko "Hommatkaa se maalintekijä!!!" kirjoittajana nimimerkki tyytymätön. Viestin sisältö etenee suurin piirtein näin. "Minua ei kiinnostaa enää nämä tuskaiset pelit. Tylsää kiekkoa, tehkää enemmän maaleja. Ostakaa ny äkkiä se snaipperi. Se on ainoa oikea lääke tähän kärsimykseen. Tätä ei jaksa illasta toiseen". Osittain huomaan nyökyttelevän kirjoituksen tahdissa. Pitää paikkansa, että maaleja tarvitaan rutkasti lisää. Peleissä on viihdyttävä. Mutta kun on se kolikon toinenkin puoli, huokaan.

Maalintekijä, maalintekijä jyskyttää takaraivossa, kun ajan kohti toimistoa. Vaa’an toisessa kupissa painaa hentoinen taloustilanne ja toisessa maalintekijän tarve. Nyt tarvitaan maalintekijä. Ei taloudella väliä, kunhan vaan saadaan maaleja. Melkein kuka tahansa käy. Kunhan se vaan on toisesta organisaatiosta. Ruoho on nimittäin vihreämpää aidan toisella puolella.

Pihalle kurvatessani olen jo vakuuttunut asiasta. Nyt se hommataan tosissaan. Ensin ryntään moikkaamaan Pirkkoa, taloutemme selkärankaa. "Mikäs on meidän rahatilanne" kysäisen. "Parempi kuin moniin vuosiin, kerrankin olemme pystyneet etenemään kautta omillamme. Sieraimet on saatu juuri ja juuri veden pinnan yläpuolelle. Mutta yhteenkään virheliikkeeseen ei ole varaa. Muista Upin ukaasi" kertaa Pirkko. "No paljonko löytyy tililtä rahaa" kysäisen. "Noin 800 000 markkaa" tulee jämpti vastaus. "Jess" huudahdan mielessäni. Caloun vaati viidestä kuukaudesta käteensä reilu puoli milliä eli kustannus seuralle noin milli, lasken mielessäni. Jan pystyy loppukaudesta takomaan 20 maalia, joten kyllä 800 000 markalla pitää löytyä mies, joka saa aikaiseksi 15 maalia. "Nyt hommataan maalintekijä" ilmoitan Pirkolle. Vastapuoli menee synkän näköiseksi ja toteaa. "Mutta eikös meidän pitänyt tämä kausi edetä talouden mukaisesti. Ei meillä ole varaa tehdä virheitä. Muista, että olemme osakeyhtiö nykyään". "Mutta kassassahan on 800 000 markkaa rahaa, kyllä sillä saa" jatkan. "Niin, mutta tänään on kuun viimeinen päivä ja palkanmaksu. Sinne menee reilut 700 000 markkaa. Lisäksi on laskuja jonossa ja 15. päivä pitää maksaa lokakuun alv:t" valistaa Pirkko.

Matkaan huonettani kohden ja puhelin soi. Teuvo Huisku soittaa Velkoja Oy:stä ja lukee lakia. "Nyt on Tommila niin, että ne varustemaksut on maksettava. Me annettiin vielä toukokuussa anteeksi ja saitte 6 kuukautta lisää maksuaikaa. Enää emme odota! Maksatte laskun 110 000 markaa huomiseen mennessä". Haen jälleen kerran sovintoa ja yritän pelata aikaa. "Tuota meillä on lähdössä yleisömäärät pian kasvuun, kun me hankitaan tosi kova pelimies. Voitaisko maksua siirtää vielä ensi kevääseen". Vastapuoli kimmastuu ja huutaa "Jos lasku ei ole huomenna maksettu, niin pistämme velkojat perään. Saatte nimenne ensi viikon Kauppalehteen". Teuvo on monesti ollut pitkämielinen, mutta monen vuoden venytyksen jälkeen ymmärrän kiukun. Ei muuta kuin lasku maksuun. Nimen näkyminen protestilistalla olisi katastrofi ja tietäisi välitöntä puhelua Upilta.

Kieputtelen mielessäni talousmatikkaa. Ei ole omaa rahaa ja pelaaja pitäisi saada. Suljen silmät ja mietin hetkisen. "Pelaajapalkat!". Mitä jos emme maksaisikaan pelaajien palkkoja. Kyllä ne ymmärtää. 700 000 markalla saisi vieläkin ehkä snaipperin. Riennän kohti hallia ja näen joukkueemme reenavan. "Saiskos kapteeniston tänne" huudahdan. Yhdessä Raipen, Veskun ja Janin kanssa ahtaudumme samaan koppiin. "Nyt on pojat niin, että marraskuun palkkoja ei pystytä maksamaan!" aloitan tomerasti. "Että joulukuussa maksetaan taas normaalisti" jatkan kun näen rypistyneitä ilmeitä. Raipe katsoo todella kysyvästi. "Eikös meidän pitänyt vihdoin edetä talouden ehdoilla? Viime kauden alussa pudotettiin palkkoja ja sanottiin, että tästä eteenpäin Ilves hoitaa asiansa, niin kuin muut itseään kunnioittavat seurat. Oothän sääkin entinen pelimies!". Häpeän puna nousee kasvoilleni. "Mutta, kun meidän tarvii hankkia maalintekijä!". "Etkä sinä luota meihin", kysyy Vesku vieressä. "Kyllä me pystytään parempaankin tällä porukalla. Kyllä sun pitäisi tietää, että joskus vaan tökkii. Odota vaan, kun saadaan hanat auki". "Ja miten sä luulet sen vaikuttavan joukkuehenkeen, jos meidän palkat pienennetään jonkun ulkomaaneläjän vuoksi. Varmaan tykättäisiin siitä kaverista" puhuvat pojat yhdestä suusta. "Jos saat ulkopuolisella rahalla hyvän miehen, niin mikä jottei, mutta muista, että meillä on todella hyvä joukkuehenki. Sen rikkominen voisi olla tuhoisaa". Ajatuksissani potkin itseäni persuuksille ja hoen itseäni typerykseksi. Viimeinen potku aiheuttaa sen, että herään toimiston lattialta ja onnekseni huomaan, että äskeinen keskustelu käytiin vaan päässäni. Mutta opetus oli hyvä. Pelaajien asiat on oltava aina kunnossa. Kehtaan jälleen kohdata pelaajat pää pystyssä.

Mutta eihän ulkopuolisen rahan saanti ole vaikeaa. Jokainen nyt pystyy takomaan rahaa tyhjästä. Ei muuta kuin soittelemaan. Valitsen ensin helpoimman väylän. Pankkiiri Masanen on vanha kiekon ystävä ja Ilveksen mies. Soittoni tavoittaa Masasen. "Nyt tarvittaisiin lainaa ja nopeasti" aloitan. "Hetkinen, mihenkäs ohjenuorat ovat hävinneet" vastaa Masanen. "Niin, kun aion hankkia Ilvekselle todella kovan luokan snaipperin. Että 800 000 markkaa tarvittaisiin ja nopeasti". "Tuota, tuota. Ilves-Hockey Oy:llä ei ole vielä paljon näyttöjä, mutta vanhalla organisaatiolla kyllä ja paljonkin, mutta hieman negatiivisiä. Pystymme antamaan luottoa sen verran, mutta maksatte pois huhtikuussa ja korko tuolta ajalta on 10% teidän luokituksilla. Mikäs vakuudeksi? Pystyttekö maksamaan velan tuolloin takaisin?" "Joo kyllä, jos voitetaan Suomen mestaruus, ei kyllä oikein muutoin" jatkan epäröiden. "Eiköhän olisi paras jatkaa vaan turvallisella tiellä ja edetä omillaan. Mää oon nähnyt näitä vastaavia tilanteita satoja. Ei se Vjazmikinkaan kovin montaa maalia tehnyt, mutta noilla ehdoilla voisin rahaa luvata, mutta ehdoista ei tingitä. Takaisinmaksu 850 000 on huhtikuun viimeinen päivä, muuten pistetään perintään. Ja meillähän on nämä Upinkin ohjeistukset. Eli mieti nyt tarkkaan" päättää Masanen ja lyö luurin kiinni. Järki palaa hetkeksi päähäni ja totean, että velkarahassa on kyllä omat riskinsä.

Vaihtoehdoista kaksi, pelaajapalkkoihin kajoaminen ja velkaraha, ovat poistuneet kuvioista. Kello tikittää raivokkaasti eteenpäin ja paniikkia pukkaa. Puhelimet pärisee yhtenään ja firman päivittäisiäkin asioita täytyy hoitaa. Päällimmäisenä kuitenkin jyskyttää pakkomielle uuden miehen hankkimisesta. Yritetään vielä kerran ulkopuolista rahoitusta. Kerään listan nimiä, jotka ansiokkaasti sijoittivat Ilvekseen osakeannissa. Tarinani herättää kahdenlaisia ajatuksia. Toiset ovat ihastuksissaan snaipperin hankinnasta, toiset taas jopa vetoavat, että eivät sijoittaneet projektiin, jossa taas elettäisiin yli varojen. Tyypillinen puhelu oli myös Simoselle, kovalle Ilvesmiehelle, joka oli hiljan myynyt firmansa. "Tommila morjensta. Mitäs tykkäisit, jos hankittaisiin kova snaipperi joukkueeseen?". Simonen innostuu "joo kuulostaa hyvältä, kuka se on?". "Tuossa on muutamia vaihtoehtoja ehdolla", vakuuttelen. "OK, mä luotan sun arviointikykyyn. Eihän tämä vaikuta talouteemme mitenkään?", kyselee Simonen. "Ei, ei hoidetaan se ulkopuolisella rahalla" totean. "Hyvä juttu. Onko koko potti jo kasassa?" utelee Simonen. "Tota, ei, mutta voisitkos laittaa 300 000 markkaa pottiin" saan vaivoin kakaistua. "Heh! Nythän on niin, että olen aikas lailla tukenut Ilvestä ja tuotto-odotus ainakin vielä on pienehkö. Pankista saan korkoa tuolle summalle 5 prossaa ja rahastoista helposti yli kymmenen, puhumattakaan joistakin osakkeista. Nyt on teknologia taas alhaalla. Eli hyväntekeväisyyteen en pysty enään venymään. Mutta ensi kaudeksikin lupaan ostaa monta kausaria. Koita nyt pitää maltti hankinnoissa ja mitä, jos se sun snaipperi ei teekään niitä maaleja?" päättää Simonen. Simonen on todella reilu jätkä ja kai se vaan on uskottava, että ilmaista rahaa kukaan ei ole halukas antamaan. Mutta sehän on mahdoton yhtälö, että snaipperi voisi epäonnistua. Kyllähän snaipperi tekee joka pelissä maalin.

Haluan olla asiassa sinnikäs ja kutsun markkinointipuolen kavereita avuksi. "Nyt on niin, että meidän pitäisi pystyä tekemään toiminnallamme loppukauden aikana 800 000 markkaa ylimääräistä. Onko ideoita?". Ympärillä vallitsee hiljaisuutta, sillä erilaisia tempauksia on mietitty satoja kertoja. "Tuota tällä hetkellä on vähän tyhjä olo. Ässäpeliin hankittiin paikalle olympiavoittaja ja Miss Suomi, mutta väkiluku jäi silti 4000:een. Kyllä se ainoa vetonaula taitaa olla itse peli." opastavat kaverit. Niin tässä maassa palvotaan missejä ja voittajia, mutta eivätpä nekään väkeä lisänneet. Toinenkin kulta Sydneystä Suomeen saatiin, mutta tuskin purjehtijoita kukaan tulee erikseen onnittelemaan. Kalliita ideoita kyllä riittäisi roppakaupalla, mutta ei se Michael Jackson tai Pavarotti sittenkään tulisi esiintymään erätauoille, ainakaan ilmaiseksi.

Huoneessa vallitsee hetken hiljaisuus, kunnes kiljahdan. "Nyt tiedän. Halliin pitää saada rockia ja rytinää. Alkuesittelyn aikana jäälle voitaisiin tuoda Ilveksen pää, joka olisi 3 metriä korkea ja neljä leveä. Halli pimeeksi, vähän tulimerta ja AC/DC:tä peliin. Ja sitten Gary Glitteriä ja muuta kunnon rockia. Jengi luistelisi hurmoksessa jäälle ja taistelu olisi valmis. Kyllä pitäisi yleisöä riittää ilta toisensa jälkeen." Saan osakseni tylsistyneitä katseita ja eräs kokeneempi avaa suunsa. "Kuule Tommila, noi ideat selvitettiin jo muutama vuosi sitten. Pelkkä Ilveksen pää maksoi reilut 150 000 markkaa ja sen käyttökulut kauden aikana ovat hirveät. Ja niin sitten semmoinen seikka, että Hakametsässä sitä ei voi tilan puutteen takia säilyttää. Eli joka peliin se olisi tuotava kuormurin lavalla". "Olisko meillä varaa laittaa yli 200 000 markkaa tälläiseen, vai käytettäiskö nekin vanhojen velvoitteiden maksamiseen?". En luovuta vielä tähän. "Aloitetaan jo nyt fanipaidan myynti. Selkään tulisi teksti Snaipper ja numeroksi 69. Tehtäis kunnon laadukas fanipaita ja yritettäis myydä jouluun mennessä 1000 kappaletta. Hinta voisi olla 600 markkaa per paita. Eli se olisi 600 000 markkaa". Kokeneemmat toppuuttelevat ja toteavat, että Kisapuku Oy veloittaa 390,- per paita. Ja niille tulisi maksaa etukäteen toi koko summa 390 000 markkaa. "Mitäs jos tää meidän snaipperi ei teekään heti maaleja tai se loukkaantuu. Ostaakohan fanit sitten paitoja tolkuttomasti" tiedustelevat kaverit vieressä. "No jäishän siitä sitten vielä 210 000 markaa voittoa, niin jos kaikki paidat saataisiin menemään" totean jo vähän laimeammin. "Niin miinus alv ja myyjien kulut" valistavat toiset.

Puhelimen soitto keskeyttää jälleen päivän. "Toropainen terve! Muistatko mua. Oltiin samaan aikaan intissä". "Joo kyllähän mää muistan" tokaisen epäröiden. "Nyt kun sää oot tossa kiekkopisneksessä mukana, niin voisitko järjestää meirän työporukalle 10 vapaalippua tämän iltaiseen Tapparan peliin. Siellä tulee Jokerit vastaan ja meillä on täällä pari kovaa narrifania" Toropainen pursuaa. "Tota, mää on kyllä Ilveksellä hommissa ja meillä ei ole kyllä lippuja Tapparan matseihin, mutta ensi tiistaina olisi Ilves-Blues peli. Sinne olisi kyllä VIP-tiloihinkin lippuja myynnissä. Voisitte tulla porukan kanssa ja nauttia kiekkoviihteestä. Voitais muistella vähän Parolan aikoja" yritän houkutella. "Noo, kyllä se Ilveskin on kova juttu, mutta meille on tää Jokerit.. eli et pysty hankkimaan... kyllä sää varmaan pystyisit, mutta on tainnut nousta kiekkohommat hieman hattuun" lopetti Toropainen. En ehdi heittämään edes kommenttia, kun linja tyyttää hälyttävää ääntään.

Vielä kerran nousen siiville ja lähden myymään mainoksia tulevan snaipperin paitaan. Ei oota kaikuu monen soiton ajan. "Meillä on kauden bujetti täynnä", "Me tuetaan lentopalloa", "Mää on Tapparan miäs ja niin on meirän firman kaikki työntekijätkin". Myötäilen ja nyökyttelen kielteisten vastausten alla. Sitten muistan linnavuorelaisen firman Sisu Dieselin, joka ei ole vielä tukenut tamperelaisia kiekkoseuroja ja niillähän menee hyvin. Tartun luuriin ja väännän tj. Tomin numeron. "Tommila Ilveksestä morjens. Tuota mites menee?". "Hyvinhän täällä, mitäs asiaa" Tomi kyselee. "Kun katselin tuossa, että Sisu Diesel ei näy mitenkään pirkanmaan kiekkoilussa, niin aattelin, että nyt siihen olisi loistotilaisuus. Me hankitaan tosi kova snaipperi ja sen selkään mahtuis iso mainos" kertaan myyntimiehen äänellä. Tomi esittää simppelin kysymyksen "No kuinkas paljon teillä käy matseissa maanviljelijöitä ja koneen omistajia?". "Ööh... tota ... kai siellä niitäkin on.. ehkä.. kyllä Mouhijärveltäkin käydään peleissä, että on siellä" saan sanotuksi. "Joo kyllä me taidetaan jatkaa yhteistyötä Grönholmin Bussen ja Mäkisen Tommin kanssa. Niillä on nyt yhteensä 5 maailman mestaruutta ja pojat ovat vielä maanviljelijöitä. Me ollaan oltu tosi tyytyväisiä näkyvyyteen kansainvälisillä areenoilla" perustelee Tomi ja puhelulta putoaa pohja. Uutta matoa koukkuun ja soittoa eteenpäin ja nyt tärpää. Teknologiayritys Tietoankan omistajat ovat ökyjä ja heillä menee kovaa. Osinkoja on jaettu, mutta pojat ovat todellisia haita. Nuori johtaja Tomunen tinkii "okei, kyllä me tullaan mukaan. Oon pelannut Ilveksen kaupunginosissakin joskus. Me voitais pistää siihen paidan etumukseen iso mainos sadalla tonnilla. Se on kyllä kauhee raha". "Tota, paidan etumus kuuluu Koffille ja vielä muutaman vuoden. Tilaa olisi selkämyksessä numeron yläpuolella. Se on kyllä hyvä paikka. Voisitte pistää siihen sadan tonnin mainoksen. Aatelkaa snaipperi painaa maalia joka pelissä ja teidän logo näkyvillä". jatkan innostuneesti. "Tota selkäpuolen mainokseen pistämme vain 80 000 markaa, ja kun kautta on jäljellä enää noin puolet, niin 50 000 saa riittää. Ja tehdään vielä sellainen pykälä, että jos tää snaipperi ei tee yli 15 maalia, niin maksamme vain 30 000 markkaa. Ja jos se loukkaantuu, niin 20 000,-.". Tomunen osoittaa pelimiehen vaistonsa ja olen pakotettu lyömään kättä päälle. Onnen hetket karisevat alas, kun Tomunen täräyttää lopuksi. "Lähetämme meidän logon sitten painatukseen ja katsokaakin, että se oranssi väri on oikean sävyinen". Valkoiseen mainokseen ei Tomunen taivu ja oranssia on siis luvassa. Mutta rahaakin on tiedossa. Tosin armottoman vähän. Miksi ei ihmiset tajua, että jääkiekko on loistava sijoituskohde.

Myyntimarkoista olen saanut hieman lisää puhtia ja nyt on edessä itse pääasia. Snaipperin etsintä. Sehän on helppoa. Snaippereita on kaikkialla ja jokainen seura, jolla on sellainen, on hänestä valmis luopumaan ja vielä puoli-ilmaiseksi. Otan ensin yhteyttä agentti Jantuseen, joka on usean vuoden ajan auttanut pelaajan etsinnöissä. "Tommila tässä. Nyt sitten olisi asiaa. Tarvitsemme snaipperin". "Älä, ihan totta. Niin muuten 60 muutakin seuraa Euroopassa, sitä taitaa olla liikkeellä." vastaa Jantunen omalle tyylilleen uskollisena ja jatkaa "no minkälainen kaveri olisi mielessä?". "No snaipperi, kyllä sää tiedät. Semmoinen joka tekee joka pelissä maalin, on nuori ja innokas, hyvä joukkuepelaaja ja vielä filmaattinen, että onhan sellaisia?" "Joo on, mutta ne pelaa NHL:ssä" Janhunen tokaisee. "Mutta kyllähän sää jostain löydät.. Suomesta .. Euroopasta ja nopeesti nyt on paniikki". hätäilen keskustelua eteenpäin. "Tuota minkäs takia muut seurat luopuisi omasta huippupelaajastaan, olisitteko te valmiita luopumaan helmisestä?" kysyy Jantunen. "No ei tietenkään. Älä hulluja puhu, mutta tää on eri asia" saan sanotuksi kiivastuneena. "Millä tavalla eri" Jantunen utelee. "NO KOSKA ME OLLAAN ILVES" huudan raivoissani. "No nyt kun mainitsit tuon, niin muistutan vielä siitä, että ei ole helppoa hommata teille pelaajia, kun teillä on tuolta talouden puolelta vähän heikot näytöt. Viime kaudella palkan alennukset ja sillee. Onkos teillä varmana rahat valmiina tähän mahdolliseen kaveriin? Muista Upin ukaasit. Älkää eläkö enää yli varojen. Muuten meikäläisiltäkin loppuu kohta työt." muistuttaa Jantunen ikävistä asioista. "Tuota ei meillä vielä ole koko rahaa käsissä, mutta kyllä me saadaan. Kun sä hommaat sen snaipperin, niin halli täyttyy joka peliin ja pystytään pitämään talous kurissa." vien asiaani eteenpäin. "Tuota kai sä tiedät, että Saksassa, Ruotsissa, Sveitsissä ja jopa Tshekeissäkin snaipperit saa parempaa palkkaa kuin Suomessa. Ja Suomessa moni seura maksaa enemmän kuin Ilves. Usko tai älä, niin snaipperit haluavat itselleen kovan palkan. Ilves ei välttämättä ole ykkösvaihtoehto" Jantunen kertoo arkisia faktoja. En anna asiassa periksi, koska asia on musta-valkoinen. "Ilves on Ilves on Ilves... tiedä se.. kaikki tänne haluaa ja riemusta kiljuen. Niillä on kaikilla Ilvessyrän, koita nyt vaan hommata se ja äkkiä." selittelen änkyttäen omia yksisilmäisiä faktojani. "Älä nyt hikeenny Tommila. Kyllä mää yritän ja kyllä se Ilves on se ainoa oikea. Ja teillähän menee ihan hyvin liigassa. Ootte viidentenä en olisi uskonut. Löydettiinhän me se Majeskykin, kyllä me varmaan löydetään sulle ilmainen snaipperikin" lohduttelee Jantunen puhelun päätteeksi.

Alan tuskastua asiassa. Vaikka äsken raivosin Jantuselle ilvesläisyydestä alan tajuta, että ilmaiseksi ei pelastajaa mistään löydy. On siis ryhdyttävä vaihdoille. Ja nyt kyllä otan yhteyttä itse. Maalintekijä, helppo homma. HIFK:lla on niitä nyt kaksi Bednar ja Caloun. "Frank" kajahtaa toiselta linjalta. "Tommila moro. Tota myyttekö Bednarin tai Calounin meille?". "Öö.. emme.. nyt on mun vika kausi ja me voitetaan mestaruus.. mulla on vähän kiire" Frank heittää karismaattisella äänellään. "No entäs Hurme. Mää oon kuullu huhuja, että se haluaisi pois teiltä ja tulla meille. Me voitais hoitaa sen loppukauden palkka." kerron asiantuntevasti. "Lopeta jo. Hurme on stadin kundi ja haluaa olla täällä perheensä kanssa ja sitä paitsi Hurme on yksi perus-IFK ... tuut tuut" lopettaa Frank kuin lennosta. Ja kun suunta on löytynyt, niin Summasen Ramille soitto, kun se on iki-ilves. "Sumo moro, Tommila tässä. Ilveksestä. Muistatko. Ilves! Ilves!. Tota tehdäänkös vaihtokauppoja?". "No mitä sulla olisi tarjota mansen mies? Kyllähän mää Ilveksen muistan 81 pistettä parhaalla kaudellani". Rami muistelee haikeana. "Karjalainen Varikseen" ehdotan. "Sanoik sää Helminen Pikkari Virtaseen" heitti Rami samalla sekunnilla takaisin. "Ei kun.. kyllä sää tierät.. me tarvitaan snaipperi. Samppa on kova työntekijä ja nousee vielä tällä kaudella. Pete taas laskeva tähti" jatkan. "Säähän oot vieläkin huumorimiehiä, kyllä mää sut muistan. Tieräks sää Tommila, että mää sanoin Raipelle ennen kauden alkua, että tulee joulutauolta meille, kun Ilves on silloin jo menettänyt paikan play ohveissa. Pääsis voittamaan Raipekin vielä mestaruuden, mutta perhana tehän sinnittelette viidentenä. Koittakaa nyt löytää se oma paikkanne sieltä kymmenenneltä sijalta. Mutta mun pitää nyt lopettaa nähdään 9. päivä Mansessa" päätti Summanen.

Apeana katselen hieman seinille, kunnes toinen Frank pamahtaa mieleeni. Se Banhamin poika. Se me otetaan. Sinisalo on pelannut meillä ja on varmasti myötämielinen. "Ile" kajahtaa puhelimen toisessa päässä. "No Tommila, kuis panee". "Perhana, kun joukkue on hieman hajalla. Äijiä sairastuvalla ja Burgeri suuntasi eilen Tshekkeihin. Me tarvittaisiin 2-3 kovaa pelaajaa" Ile kertoilee masentuneena. "Hei, sama juttu täällä, mutta me tarvitaan snaipperi eli vaihdatko Banhamin Koskelaan". "Ooksä vetänyt huumorivelliä aamulla.. mutta jos vaihtoja ehdottelet, niin sellaiseen suostun, että Helminen ja Nikko meille ja saatte Banhamin tilalle. Me hommataan vielä ison veden takaa toi Vlasakki". Ile kertoo Bluesin tarinaa ja jatkaa. "Ajattele Helminen-Vlasak pari yhdessä ja kakkosta johtaa Davidsson". No en varmaan ajattele. Mietin sekunnin ja selaan Bluesin listoja. Mitä ihmettä! Jääskeläisen Joonas pelaa nykyään nelosessa ja on tehnyt vain yhden maalin. Sehän on maajoukkue tason mies. "Tota, mites olisi toi Jääskeläisen poika vaihtona" ehdotan varovaisesti. "Joonas on pitkän linjan espoolainen, mutta on totta, että hän on jäänyt vähän vähemmälle. Kuitenkin se on maajoukkuemiehiä eli kun me tarvitaan äijäpulan takia kaksi, niin Majesky ja Hautamaa voisi tulla vaihdossa. Menis aika tasan" Ile summasi. "No ei menisi. Säähän oot ihan sekaisin. Miksi sää tälläisiä ehdottelet" tivaan hieman suuttuneena. "No kun te pärjäätte niin hyvin. Meidän pitäisi olla kaiken järjen mukaan teidän yläpuolella. Te olette meidän päävastustajia loppukaudesta. Kai sää Tommila kiekkomiehenä tiedät, että mieluummin äijiä vaihdetaan ja vuokrataan häntäpään porukkojen kanssa. Ilves on nyt viidentenä eli emme me teitä ala hyysäämään. Nähdään tiistaina" päätti legendaarinen NHL-mies Sinisalo. Onko se muka näin vaikeaa? Miksi ne ei voisi vain antaa parhaita miehiään meille. Ja sitten vielä kyselevät Helmisen perään. On ne kyllä idiootteja.

Masennus on kova ja puhelin jälleen soi. "Heikki Metso Hokilehdestä moi! Me haluttaisiin tehdä Ilveksestä juttu, kun te olette olleet kauden positiivisin yllättäjä. Me ollaan täällä toimituksessa oltu todella iloisia, että ootte saanut asiat kuntoon ja Ilves etenee viidentenä. Teidän puolustuspeli on kyllä kadehdittavan hyvää. Jos tuota menoa puolustatte, niin voitte mennä keväällä pitkälle. Koskas voitais tulla tekeen teistä enemmän juttua". "No nyt on vähän huono aika" huokaan masentuneena. "Mitä, miten niin.. tehän voititte tiistaina Ässät" Metso kertaa pirteänä. "Me tarvitaan snaipperi supernopeasti, eikä kukaan luovu omastaan" kerron syyn vaisuna. "Tuota Tommila, entäs se teidän talouspuoli. Me ollaan kyllästyneitä tekemään juttuja seurojen talousasioista. niitä kyllä riittää. Te olette ollut pirteä poikkeus tänä syksynä. Jatkaa nyt vain samaan malliin. Kyllä niitä maalejakin tulee aikoinaan, kyllähää sää sen tiedät. Ja kai playjareissakin saa voittaa pelin 1-0. Ja tuosta taloudesta, muistakaa Upin prinsiipit." Metso kertoo. Haastattelun ajankohta sovitaan ja päivä jatkaa kulkuaan paineen alaisena. Netissä keskustelu voimistuu ja minua pidetään hölmönä, kun en ymmärrä kiekosta mitään. Eikä me kuulemma olla hereillä. Voi kun ne tietäisisivät, mutta ei auta, kun on ne Upin prinsiipitkin. "Hei, prinsiipit" karjaisen iloa täynnä. "Tami nyt sua viedään". "Tamminen" kajauttaa aurinkokuningas langoille. "Tommila moi, onnea Jokerivoitosta. Säähän kävit pelinkin jälkeen vielä kierroksilla". "No ojensin vähän poikia, kun ne kirjoittelee aina kaikenlaista paskaa" Tami kertasi eilisiltaa. "Tuota oliskos Palsolan Sakke vapaalla jalalla. Vois tulla vaikka tänne Ilvekseen?" heitän ilmoille. "Nähdään sunnuntaina, pöljä". Puhelu katkeaa ja huomaan jälleen itseni tyhmäksi.

Kello etenee kohti kahta ja vatsassa kurnii. Suuntaan nopeasti Linkosuolle ja kohtaan toisen masentuneen. "Morjens Mikki! Tänään teillä on sitten Jokerit" tervehdin kirvesrintojen pomoa. "Istu viereen ja onnea Ässäkaadosta" tervehtii Leinonen. "No tahmeeta oli. Maalihanat on ihan tukossa ja te vielä nöyryytitte meitä viimeksi, niin ja sitäkin ennen". "No vuoroin vieraissa ja kyllä ne maalit tulee aikanaan". rauhoittelee Leinonen ja jatkaa "Miksi muuten olet noin alakuloinen?". "No maalintekijää tarvittaisiin ja nopeasti. Fanitkin on aivan raivona, kun pelit on tylsää viihdettä. Helppoa se sun on, kun ootte neljäntenä" kerron tuntemuksiana. "Joo, tietäisitpä vain. Eipä meillä käy väkeä peleissä, vaikka kausi on mennyt hyvin. Meidän fanit odottaa muuten huipputasoista kiekollista pakkia. Ray Girouxkaan ei tullut meille, vaikka ei edes neuvoteltu. Ja eihän teidän kausi ole mennyt huonosti. Eihän teidän pitänyt näin korkealla sinnitellä. Tehän ootte vienyt Bluesin paikan" tasotteli Leinonen. "Tuota on se vaan ihmeellistä, että se Scott Niedermayer ei ole soitellut teille ja jopa maksanut Tapparaan pääsystä, koska Eric Lindros soittelee tuossa muutaman tunnin välein ja vinkuu, että sillä on ihan mahdoton Ilvessydän ja se haluaisi johdattaa meidät mestaruuteen" kevennän tilannetta. "Niin, mutta mehän ollaan vaan laiskoja kiekkopomoja, eikä tehdä mitään. Ja kyllä se Scott soitti meille, mutta mää vaan kysyin, että mikä ihmeen Niedermayer. Ooksää Derek Mayerin veli?" Mikki tarjoaa iltapäivän parhaat naurut. "Vakavasti Mikki, olisko vaihtokauppoja". "Jaa, että me annettaisiin Ojasen Janne ja saatais teiltä Laukkasen Lassen varustekassi. Se on kyllä hieno". "Ei, kun vakavasti. Olisko Vertsi liikenteessä? Kyllä Ojasen Marko pystyy sen paikan ottamaan ja Lehterä taas Ojasen. Sullahan on rekyyliä" . "Tota ei tuu mitään. Vertsi lähtee kauden jälkeen änäriin ja me saadaan siitä hyvä korvaus. Tietenkin, jos me edelleen saatais tuo NHL-raha, maksaisitte Vertsistä maajoukkuemiehen korvauksen ja Tukio siirtyisi meille ilman korvausta ja lisäksi meillä olisi oikeudet tehdä Tutkan kanssa kolmen vuoden pahvi + kaikki oikeudet. Ja te maksaisitte Vertsin palkan ja me Tutkan". "Ei kuulosta järkevältä. Tutkassa on tulevaisuus. Ja se on Ilveksen oma. Vertsi on kova pelimies jyväskylästä" päätän osuuteni. "No parempi mennä näin. Ja ihan totta hyvinhän meillä menee. Muuten Upi soitteli aamupäivällä ja ottaa varmasti teihinkin yhteyttä. Hiuskarvan varassa mennään, mutta pidetään huoli, ettei tuo karva katkea" sanoo Mikki ja nousee pöydästä. "Joo, eiköhän pidetä huoli, että Tampereella on jatkossakin kaksi seuraa. Kaksin aina kaunihimpi" lopettelen omasta puolestani ja matkat käyvät kohti omia toimistojaan.

Kännykkä pirisee matkalla ja odotan agentin yhteyttä. "Nummelan Kalle täällä moro" kuuluu vapisevan nuorukaisen ääni. "Niin mää oon tuolta meidän A-junnuista, mulla kävi sellainen paska säkä, että kun olin Tammelan torilla siinä Vanhassa Ikessä syömässä, niin olin unohtanut parkkilapun ja pamahti pikavoitto. Kai Ilves-Hockey Oy maksaa tälläiset?" "Tota Kalle, kyllä se nyt on niin, että hoidat itse mokasi ja yritä jatkossa olla tarkempi. Ja tsemppiä seuraavaan peliin" opastan nuorukaista. "Ai jaa, ettei Ilves maksa, no kai mun täytyy sitten, moro". Laitan kännykän taskuuni ja päivittelen maailman menoa. Sanat uusavuttomuus ja omatoimisuus pyörii kielen päällä ja päätänkin puhua asiasta lisää junnupäällikön kanssa.

Päästyäni toimistolle, kiikutetaan eteeni lappu. Soita liigan toimistolla Helkovaaralle. Sillä on jotain tärkeää asiaa. Istahdan penkille ja keskityn. Väännän liigan numeron ja langan toisesta päästä kuuluu isällinen ääni "Helkovaara". "Tommila Ipasta moro, olit jättänyt soittopyynnön". "Joo. Nythän vuoden vaihde lähestyy ja kuten muistat, niin joulutauolla tsekataan se teidän taloudellinen tilanne. Paperit pitää olla kunnossa heti maaottelutauon alussa. Välitilinpäätös eli tuloslaskelma, tase, kassavirtalaskelmat, ensi kauden alustava budjetti ja sitten se tärkein eli maksusuunnitelma. Teidän pitää tarkasti osoittaa, miten olette selvinneet vanhoista rästeistä ja miten maksatte loppuja pois. Uutta velkaa ei saa tulla tai silloin käy leikkuri" kertaa Upi. Leikkuri on Upin huumoria ja tarkoittaa sitä, että taloudellisesti huonosti etenevä seura pudotetaan pois liigasta. "Upi, Upi. Homma kunnossa. Uutta velkaa ei ole ja vanhoja maksellaan pois aikataulun mukaan. Ja eihän liiga olisi mitään ilman suurinta seuraa Ilvestä, eihän meitä kukaan voisi pudottaa" yritän keventää. Ääni tiukkenee toisessa päässä. "Nyt ei ole leikin aika. Te olitte suuria ja toivottavasti pääsette asemaanne vielä joskus takaisin, mutta emme epäröi hetkeäkään, jos sähläätte talouden kanssa. Koittakaa jo oppia siellä Tampereella." Upin kanssa ei leikitä ja hyväähän se vain tarkoittaa. On totta, ettei sähläämiselle ole enää sijaa.

Sitten tulee kaivattu soitto. Agentti Jantunen ilmoittaa päivän saldoaan. "Kuule kyllä heikkoa on tähän aikaan. SM-liigassa ei juurikaan ole vapaana ketään. Caloun tuli, Burger ja Giroux lähti. Maalitykkiä ei ole liikenteessä. Euroopasta ja rapakon takaa sain haalittua muutamia nimiä. Valitettavasti kokeneempia ei Suomi kiinnosta. Saksasta ja Sveitsistä saa rahansa helpommalla. Täällä kun vielä reenataankin niin paljon. Pari nuorempaa kanukkia olisi tarjolla, mutta Sveitsin rahaseurat ovat jo niiden kimpussa. Ellei teillä ole sitten heittää reilua 1.5 mmk tiskiin puolesta kaudesta? Eli kyllä virta vie nyt muualle kuin Suomeen. Suomi oli kiinnostava vaihtoehto vielä niin kauan kuin Hesan seudulla oli tilaa. Ei niitä pikkukaupungit kiinnosta. Zurich on paljon mielenkiintoisempi kuin Tampere. Ja nyt Espoossa on yksi paikka auki. Se täyttyy varmasti. Eli huonolta näyttää. Ai niin olis täällä yksi kokenut tshekki vapaana, mutta sillä on ongelmia selän välilevyn kanssa. Se on kyllä ollut pari kautta sitten kova luu, mutta ei pystynyt viime kaudella pelaamaan kuin vähän loppukaudesta. Se sai sopparin, mutta on taas vapaana, kun sen seura kyllästy siihen. Se voisi kuntoutua helmikuuhun mennessä." Olen pettynyt ja totean, ettei meillä ole varaa tuollaisiin uhrauksiin ja riskeihin. Jantunen heittää lopuksi "Ai niin, Dahlmanin ja Tukion jatkopaperi. Olisko jo aika, niistä ollaan kiinnostuneita?" Ei nyt, kun pitää löytää se snaipperi". päätän puhelun.

Kello on jo yli neljä, kun heitän verkot viimeisen kerran kohti SM-liigaa. Tavoitan Porin suunnalta Heikkilän klaanin jäsenen, joka aloittaa tylysti "Et kai soitellut kuittia tiistain pelistä". "En, en. Pisnesmielessä tässä. Nyt kun teidän tilanne näyttää heikolta ja tiedän, että Kivenmäki on liikkeellä, niin, millä ehdoilla saisimme hänet tänne. Oottehan te siitä luopumassa?" huomaan, että oli tyhmää mainita Ässien ahdingosta, mutta kokenut kaveri ei toisessa päässä hätkähdy. "Mahdollisesti. Tuota jonkinlaista kompensaatiota voisi rakentaa Puistolan tapaukseen". Puhelu etenee myötäisesti ja ehdoista päästään sopuun. Riemusta kiljuen suljen puhelimen ja rakentelen mielessä ketjuja. Odotapas Mälkiä, kun kuulet. Kivenmäki oli viime kaudella aika lupaava kaveri. Leijun ilmassa, kunnes puhelu tavoittaa jälleen kerran. "Heikkilä moi! Kaikki olisi muuten OK, mutta Kivenmäki itse sanoi, että ei halua Tampereelle. Se sanoi haluavansa ainoastaan kotiseudulleen Turkuun tai Levokarin perässä Jokereihin, että sorry vaan. Pelaajiakin täytyy kuunnella". Kihisen raivosta. Eikö tämä olekaan niin yksipuolista, kun MINÄ ja Ilves tahtoo, niin ei saakaan.

Ja kun puhelimesta pääsen, niin taas pärisee. "Hervanto, Xoni Oy:sta terve. Nyt on kyllä pinna kireellä teidän kanssa." tulee kaveri linjoja pitkin läpi. "Miten niin" kakaisen. "No kun Ilves on meille pystyssä 250 000 markkaa ja suostuimme alkukaudesta siihen, että maksatte vasta kauden jälkeen. Suostuimme tähän kun osoititte maksusuunnitelmanne. Ehtona oli, että meidän maksu laitetaan maksuun, jos aiotte kasvattaa pelaajabudjettianne. Jos teillä on varaa ostella lisää pelaajia, niin on myös maksaa velkanne meille pois!" Hervanto täräytteli. "Ei me mitään osteta, mistäs niin kuulit?" . "Pikkulinnut lauloi! Eli ensin meille rahat ja sitten snaipperi!". Ja luuri korvaan. On tämä niin ahdasmielistä.

Ja vaikka ilta etenee, niin yhteydet ovat kuumina. Ahne toimittaja Jääskö Hokisensaatiosta piinaa seuraavaksi omalla kierolla tavallaan. "Mites Tommila Ilves makaa, ottaako tehottomuus päähän?". "No hieman, mutta ihan hyvinhän tässä pisteitä tulee" yritän kääntää kelkkaa. "Tulee, tulee, mutta ei kauan, te tarvitsette snaipperin. Ootteko olleet Tenkratiin yhteydessä?" tykittää Jääskö. "Kyllähän me Tenkratin kanssa ollaan puheltu, mutta lähinnä kuulumisia ollaan vaih..." "Eli Ilves on ollut yhteydessä. No ottaisitteko Tenkratin takaisin, jos Anaheim lähettäisi pojan Suomeen ilmaiseksi?" Jääskö jatkaa. "Joo totta kai, mutta ..." ehdin aloittaa, mutta jo silloin kajahtaa toisesta päästä "Joo. Kiitti tää riittikin". "... ei se ole mitenkään meidän käsissä ja on hyvin epätodennäköistä" saan lauseeni lopetettua, mutta ilmeisesti myöhässä.

Raskaan illan päätteeksi matkaan kotiin ja maalintekijä puuttuu edelleen. Yritän päästä nukkumaan, mutta yö kuuluu valvoessa ja hitaasti. Neljän aikaan nousen ylös ja etsin kataloogistani Tenkratin numeron. "Tommila moro, mites teidän peli meni". Iloisen velikullan ääni on mannaa ja Petr pystyy jo heittämään englantia sujuvammin. "Ihan hyvin. Eikös siellä ole aamuyö?". "Joo on, mutta ajattelin soittaa, kun ei ollut mitään tekemistä. Tota me tarvittaisiin snaipperi ja sua täällä kaivataan kovasti eli mites on?" kysyn erittäin anovasti. "Mutta Tommila hei. Sähän tiedät, että tää on mun pikkupojan aikainen unelma. Ja sitä paitsi tein tänään tehot 1+1. Lauantai-iltana Anaheimin väki tulee katsomaan juuri minua. Tää on mun elämäni tilaisuus." Petr kertoo ääni täynnä pikkupojan intoa. Pettyneenä tokaisen "joo, mutta jos sua ei kaivata siellä ja ne heittäis sut pihalle, niin voisitko sää tulle meille?". "No miksei, olihan siellä ihan kivaa, mutta kyllä mää näytän vielä näille. Lauantaina on mun päivä. Ja hienostihan se teidän kausi on mennyt, olette viidensiä. Tsemppiä jatkoon". Petr on kunnon tyyppi ja siksi sydämestäni toivon hänelle onnea lauantaille.

Aamun viimeisetkin tunnit menevät valvoessa. Ja aamulla kurvaan bensiksen kautta työpaikalle. Hokisensaation kannessa näen omat kasvoni ja Ilveksen logon. Otsikko on pysäyttää hetkeksi. "Ilvestä vaivaa tehottomuus. Petr Tenkrat Ilvekseen?". No eihän se nyt noin mennyt. Voi turkanen. Ja päätteen avattaessa pelkoni vahvistuvat. Eilinen "Hommatkaa se maalintekijä" -aihe on kerännyt pitkän rivin vastauksia. Ja luonnollisesti saman suuntaisia. Snaipperi, snaipperi hoetaan joka paikassa. Aivan ylimpänä on nimimerkki tyytymättömän uusi otsikko. "Asiaa Tommila". Aukaisen viestiketjun ja ilokseni näen pelkkiä kehuja. "Tommila on kova jätkä. Oli upea veto hommata Tenkrat takaisin. Ilves rulez! Nyt kohti mestttttttaruuuuuutttaa!". Huh! Kiljahdan ja valmistun vastaanottamaan puheluita. Pitkin päivää saan oikaista sanomisiani ja onnitteluja riittää. Tomunen Tietoankasta kertoilee, että lähetti heti sen oranssin mainoksen painatettavaksi, kun kuuli Tenkratista. "Ja me vaaditaan, että tenkura tulee sitten meidän pikkujouluihin puhumaan" saneli Tomunen vielä lopuksi.

Marssin hallille ja etsin reeneistä Ilveksen valmennuskaksikon käsiini. "Olisiko aikaa palaverille?" Mälli ja AP nyökkäävät ja matkaamme kohti koppia. "Eikös toi Hokisensaatio puhunut omiaan?" tiedusteli Mälli käytävää edetessään "Meillä jätkätkin on hieman ihmeissään". "Joo kyllä Jääskö pisti taas omiaan" kerron tarinan ja valmennuskaksikko nyökyttelee ymmärryksissään. "Nyt taitaa olla pojat, niin, että mennään näillä miehillä" aloitan. "No problems! Niinhän me ollaan sovittukin. Niillä mennään mitä on. Aikaa ja malttia kun on, niin tulostakin syntyy" totevat Mälli ja AP kuin yhdestä syystä. "Kyllä me vähän odotettiin, että hommaat meille sen Kariyan tohon Raipen vierelle" vänkäili Mälkiä ja AP säesti pakkien peluuttajana "mulle olisi kelvannut se Lindströmin Nikke tonne pakistoon". Yritän vakavoittaa tilannetta. "Hei koutsit. Ootteko te kieltänyt maalinteon?". Pojat jatkoivat huumorilinjalla "Joo Viitakosken Vesku ruoskittiin, kun se perhana teki sen voittomaalin viimeksi. Ja se joutui nukkumaan munakupit päässä tuolla kuivaushuoneessa" kaksikko hekotti. "Ei, kun ihan totta. Ootteko te harjoitelleet reeneissä kertaakaan maalintekoa tai sanoneet pukukopissa, että ottakaa vaan ihan rennosti siinä maalintekotilanteessa". jatkoin tivausta. Kaksikon ilme hieman kiristyi. "Pidätkö sää meitä tyhminä?". "En kun mä vaan ajattelin, että jotain niille pelaajille pitäisi vaan sanoa, että ne alkaisi tekemään niitä maaleja. Jotain tyyliin, vaikka sillai tsemppavasti ennen peliä ja erätauoilla, että nyt jätkät tsemppiä, tää on meidän peli ja tehkää niitä maaleja. Kun välillä tulee tunne, ettei niille ole sanottu mitään. Kyllähän te olette jäällä viikossa joskus 25 tuntia, mutta miksei niitä maaleja sitten vain tule". Vähitellen alan huomata tyhmyyteni ja pyytelen anteeksi. "Sori kundit... mää on ihan rikki. Mää vaan ajattelin hieman opastaa, jos te ette tietänyt". Kaksikko katsoo ymmärtävästi ja palaavat kaukaloon. Poikamme harjoittelevat tiukasti ja tilanteet viedään loppuun. Vauhti on kova ja verkotkin venyvät oikeista kohdista.

Perjantai ja lauantai kuluvat työn merkeissä. Soittokierroksillani kahlaan Eurooppaa läpi. Burakowsky viihtyy Leksandissa, eikä Leksand luovuta parasta pistemiestään ilmaiseksi. Pieni suuri mies Larsson on tehnyt pitkäaikaisen rahakkaan diilin Saksaan ja lähettää Raipelle terveisiä parhaista pelivuosistaan. Silmäpussit kasvavat ja eukko hokee, että kun ei miestä ikinä näy. Lauantaina odotan kiihkeästi yön tunteja ja soittoa Tenkratille. Aamu neljältä soittoni tavoittaa Tenkratin. "Jess! Arvaa mitä. Mä onnistuin. Mä tein kaksi komeeta maalia ja pakkaan huomenna tavarat. Muutan nimittäin Anaheimiin" Petr aloittaa iloiten. "Onneksi olkoon" saan soperrettua. "Muista nyt sitten joskus Ilvestä, Tuuthan sää sitten joskus takaisin?" "No katsotaan" jatkaa Petr. "Jäikö sinne kinkinnatiin ketään pelimiestä, joka voisi mahtua Ipaan" kyselen. "Täällä on yksi kova kaveri. Se on 26-vuotias ja se on voittanut pistepörssin monta kertaa" selittää Petr. "No, miksei se pääse Anaheimiin" tiedustelen. "No. kun" Petr aloittaa vaivautuneesti. "Sillä on vähän ongelmia noiden aineiden kanssa". "Tota kyllähän Suomessakin joskus pelimies käy drinkillä". yritän vapauttaa aihetta. "No sanotaan, nyt niin, että täällä on paljon kovia pelimiehiä, jotka käyttää kossuakin kovempia aineita. NHL:ään niillä ei ole pääsyä. Ne höylää farmissa kovia pinnoja ja viettää railakasta elämää" valistaa Petr. Puhelun päätteeksi toivotan happy lifea Petrille ja jään miettimään Petrin sanoja. Ei kai nyt sentään sellaista ole olemassa, mutta muistiin tungeksii Pelicansin alkukausi.

Sunnuntaiaamuna eukko tulee naurusta hytkyen kohtio sänkyä. "No mikäs nyt sua naurattaa" kysyn kahden tunnin unien jälkeen. "Tää on mainio tää teidän lehti-ilmoitus. Ilves-Hockey Oy etsii Maalintekijää. Jos sinulla on kokemusta Snaipperina olosta, niin saat paikan" eukko jatkaa ivallisena. Erittäin ärtyneenä vastaan "No väsyneenä tuli tehtyä, mutta me tarvitaan ihan oikeesti sellainen." Rakas puoliso katsoo sitten pitkään "Sulla on muuten hiukset harmaantumassa. Onko sulla kaikki okei.". "Eikä ole, kaikki ei ole hyvin, eikä ole harmaita hiuksiakaan". Väsymys painaa kintereissä ja iltapäivällä lähden lenkille. Kävelen tuntitolkulla, kunnes känny pirisee. "Mälli tässä moro, no mitäs pidit". "Niin mistä" kyselen. "No pelistä tietenkin" jatkoi Mälli kummastellen. "Ai perhana, meillä oli peli ja vielä tv:ssä, paljos se päätty" utelin. "No pelattiin hyvin ja tuotiin pinna, 2-2 päättyi." Mälkiä aloitti iloisena. Tyrmäsin heti ajatuksen ja sanoin "2-2, voi paska! Sitä samaa tehottomuutta. Tylsä peli. Onnetonta!" karjahtelin cellulaariin ja etsin näppäintä katkaistakseni puhelun. Luurista kuului vielä vaimeana "niin, mutta Oliver teki molemmat maalit!". Vihan puna viipyi hetken kasvoillani jatkaessani matkaa. "Tekikö Oliver muka kaksi?" lausuin ääneen. "Onko Oliver snaipperi?" huudahdin.

Maanantai oli netissä yhtä ankea. Nimimerkki tyytymätönkin oli saanut tiedon siitä, että Tenkrat ei tulisikaan. Otsikko oli "Pitihän tämä arvata". "Sää oot Tommila turisti. Ensin lupaat Tenkratin ja sitten se ei tuukkaan. rahat takaisin. Eilenkin Oulussa tehotonta ja tylsää. Oliverille pienet". Netti kävi kuumilla kierroksilla ja oma valvonta jatkui. Tiistai-iltana halliin saapui 3500 katsojaa. Oliver sai suurimmat suosionosoitukset alkuluistelussa. Ilves tuli todella ärhäkkäänä ja kaksi kertaa suuremman pelaajabudjetin omaava Blues kaatui 4-2. Nikander oli tällä kertaa se Snaipperi tehden kaksi maalia.

Keskiviikko valkeni aurinkoisena. Nimimerkki tyytymätön esiintyi jälleen netissä. "Minä tiesin" oli otsikko tällä kertaa. "Ripa on kova jätkä, kun se luotti omiinsa. Mä oon aina tiennyt, että Nikander on kova jätkä. Luotetaan vaan jätkät omiimme ja kannustetaan. Torstaina kaatuu Pelicans". Viesti on erittäin positiivinen ja kelkka tuntee jälleen kääntyneen. Puhelinpöydän ääressä tuijottelen peliä ihmeissäni. Silmäpussit ovat poissa ja muutenkin olen virkeä. Katseeni osuu käyntikorttiin, jossa lukee Mika Tommila, Labtam Finland Oy. Mitä tämä tarkoittaa.

Kaupungilla näen tutun hahmon. "Ripa hei sää oot kova jätkä, Miten sää jaksat kaiken tämän työn?" saan sanotuksi. "Minkä kaiken? Täähän on kivaa. Ilveksen kanssa on kunnia toimia. Ja tsemppiä teille sinne junnupeleihin. Onko sieltä tulossa kovia maalintekijöitä?" heittää Ripa aina niin positiivisena. "Luota meihin, kyllä omista tulee" vakuutan. "No hyvä!" sanoo Ripa lopuksi ja kiirehtii seuraavalle etapille.

Mika Tommila

^^ Ylös

Toimitus | Arkisto | Palaute