Kolumnit: Syksyn ensimmäiset pelaaja-arviot, osa I (5.11.2001)

Ilves-fanien odotukset ovat ymmärrettävästi korkealla, sillä Racer hankittiin voittavaksi maalivahdiksi – sellaiseksi, joka pystyy yksin kääntämään tiukkoja pelejä voitoiksi. Bruce ei ole vielä ollut aivan terävimmillään, mutta on silti lukuisilla haamupelastuksillaan jo osoittanut olevansa todellinen huippuveskari. Racinen mailapelissään ottamat riskit kauhistuttavat välillä niin kannattajia kuin Ilveksen vaihtopenkkiäkin. Uhkarohkeus on kuitenkin osoitus erinomaisesta itseluottamuksesta, joka on jokaisen huippumaalivahdin tärkein ominaisuus. Brucen tapa tehdä tilaa itselleen, jotta näkisi kiekon, ja pelin lukeminen kokonaisuudessaan kertovat, että Ilveksen tolppien välissä seisoo kokenut ammattimies, joka ei vähästä hätkähdä. Miehen hanskakäsi on nopeimpia Tampereella koskaan nähtyjä. Loppukausi näyttää, onko Racine se palanen, joka Ilves-palapeliin vaadittiin viimekautisen menestyksen uusimiseksi tai ylittämiseksi.

3 Jani Nikko

Janin epäonni kaukalossa jatkui, kun mies kärsi uransa viidennen aivotärähdyksen. Sitä ennen tämä Ilves-pakiston kiekollinen johtaja ehti pelata muutaman erinomaisen ja muutaman hieman vaisumman ottelun. Pelaamissaan otteluissa Nikko loisti etenkin ylivoimapelissä, johon hänen panostaan kiekkovarmana viivamiehenä ja tarkasti kovaa ampuvana kuvioiden päättäjänä kaivattaisiin edelleen. Oman pään peli Janilla oli alkukaudesta vielä hivenen hakusessaan, mikä näkyi muutamina merkkausvirheinä ja harhasyöttöinä. Nikko on Ilvekselle erittäin tärkeä pelaaja, mutta henkilökohtainen terveys on asetettava kaiken muun edelle.

5 Karri Takko

Porista tullut lupaava nuorukainen on myös kärsinyt loukkaantumisesta. Takko on rauhallinen puolustava puolustaja, joka kentälle päästessään on täyttänyt paikkansa lähes moitteitta. Karrin suurimmat ongelmat ovat jatkuvan hyvän peliotteen ylläpitämisessä. Nuori mies ei vielä ole löytänyt peliinsä sellaista tasaista varmuutta, joka takaisi pelipaikan jatkossakin. Fyysiset avut ovat erinomaiset – niitä tulisi paremmin pystyä käyttämään hyväksi kaksinkamppailuissa. Takko tuli Ilvekseen kehittymään, eikä nuorukaisen hyvä asenne ainakaan heikennä mahdollisuuksia kasvaa luotettavaksi liigapelaajaksi.

6 Ville Koistinen

Takon ikätoveri Koistinen on kaikista häneen kohdistetuista odotuksista huolimatta ollut todella positiivinen yllätys. Ville on Ilves-pakiston alkukauden sensaatio, joka on erinomaisilla otteillaan lunastanut paikan joukkueen ykkösviisikossa. Tämäkin nuori mies kehittyy jatkuvasti, mutta jo nyt hän kuuluu Ilveksen puolustajien ehdottomaan parhaimmistoon. Koistisen avaukset ovat nopeita, tarkkoja ja oivaltavia. Ville luistelee kauniin sulavasti ja samalla tehokkaasti pystyen kiekollisena rakentamaan ja tukemaan hyökkäyksiä huomattavasti paremmin kuin moni selvästi kokeneempi liigapakki. Koistinen menee kaksinkamppailuihin kovaa, eikä anna tuumaakaan periksi. Voiman ja pelikokemuksen puutteesta johtuen nuorukainen on välillä vaikeuksissa puolustuspäässä. Välillä menohaluja on liikaakin, jolloin järkevä sijoittuminen ja pelin lukeminen unohtuvat. Nikon ollessa poissa Koistinen on kuitenkin hivenen yllättäen ollut joukkueen tärkeimpiä pelaajia kiekollisen osaamisensa ansiosta.

8 Arto Tukio

Tutkasta on hyvää vauhtia kehittymässä Ilveksen takalinjoille seuraava pelillinen johtaja. Mies pelaa tasapainoisesti molempiin suuntiin ja lukee tilanteet erinomaisesti. Arton liike on hyvää, vaikkei mies mikään varsinainen jääraketti olekaan. Tukio liikkuu parhaimmillaan erittäin järkevästi ehtien irtokiekkoihin ja kamppailuihin hyvän ajoituksen ansiosta ratkaisevan sekunnin murto-osan ennen vastustajaa. Useimpien nuorten pelaajien tavoin Tutka kärsii vielä ajoittaisista ”mustista hetkistä”, joiden seurauksena mies tekee silloin tällöin helppoja virheitä, jotka kostautuvat takaiskuina. Tukion paluu sairastuvalta tasapainotti ja rauhoitti Ilveksen puolustuspelaamista. Seuraava askel on kiekollisen pelin saaminen viime kaudella nähdylle ja vielä paremmalle tasolle.

18 Teemu Jääskeläinen

Kesällä NHL-varauksen Chicago Blackhawksiin saanut Jääskeläinen on loukkaantumisista johtuen saanut paljon enemmän vastuuta Ilveksen takalinjoilla kuin mitä odotettiin. Teemu on muun Ilves-pakiston tavoin esiintynyt ensimmäisten pelien romahdusten jälkeen pääosin edukseen. Jääskeläinen on fyysisiltä ominaisuuksiltaan modernin kahden suunnan NHL-pakin prototyyppi. Kokoa, voimaa ja luistelua löytyy kaikkia mukavasti. 1-1 –pelaaminen Jääskeläisellä on nuorukaisen iän huomioon ottaen ihailtavan vahvaa ja varmaa, mutta puolustuspään ”aluepelissä” on vielä vaikeuksia. Vartioitava pelaaja hukkuu vielä melko usein, minkä lisäksi Jääskeläinen ”ylipelaa” välillä ennakoiden liikaa ja rynnäten ulos tilanteesta. Laadukas harjoittelu liigaryhmän mukana ja koko ajan lisääntyvä pelikokemus tehnevät tehtävänsä, ja Teemusta kasvaa Ilvekselle luotettava peruspakki ainakin muutamaksi vuodeksi ennen kuin taalakaukalot kutsuvat.

19 Ivan Majeský

Majeský teki paluun takalinjoille (© Jouni Valkeeniemi)

”Welcome home, Godzilla” –lakana Ilveksen pukukopissa Ivanin palatessa kertoo kaiken. Majeskýa kaivattiin ja odotettiin takaisin joukkueen henkiseksi ja pelilliseksi sytyttäjäksi. Sympaattinen slovakkijätti onkin osoittautunut kaiken kaipauksen arvoiseksi. Mitä enemmän miehiä on sairastuvalla ja mitä väsyneempiä kaukalossa puurtavat pelaajat ovat, sitä tärkeämpi mies Majeský on Ilvekselle. Parhaimpina iltoinaan ”Iivana Julma” tekee joukkueen takalinjoilla kahden-kolmen miehen työt. Hän taklaa vastustajista mehuja pois, hoitaa kaksinkamppailut ja irtokiekot omalle joukkueelle, tuo kiekon hyökkäyspäähän, antaa ratkaisusyöttöjä ja tekee itse maaleja. Parhaimmillaan Ivan tekee kaiken tämän ja taistelee jäällä puoli tuntia tehokasta peliaikaa! Ensimmäiset pelit paluun jälkeen sujuivat vaihtelevasti, mutta aikaerosta toivuttuaan ja pelirytmiin päästyään Majeský on kuulunut kentän ehdottomaan parhaimmistoon jokaisessa ottelussa.

23 Antti Bruun

Bruun on kerännyt mukavan kasan tehopisteitä ja hoitanut hommansa ykkösketjun takana luotettavasti. Antin puolustuspelaaminen on parantunut selvästi. Kiekollista osaamistaanhan mies väläytteli jo viime kaudella ikimuistoisesti. Bruun on omimmillaan hyökkäyspään siniviivalla, jossa hän pystyy välillä jäätävän kylmähermoisiin suorituksiin kiekon kanssa. Vastaavasti syksyyn on mahtunut myös sellaisia pelejä, joissa Antti ei ole saanut itsestään kaikkea irti ja kiekot ovat pomppineet milloin mihinkin. Tasaisuutta onkin löydyttävä lisää, sillä se on ominaisuus, joka selvimmin toistaiseksi erottaa Antin SM-liigan pakkiparhaimmistosta. Parhaimmillaan Bruun avaa peliä erittäin hyvin ja nousee vaarallisesti tukemaan hyökkäyksiä, minkä lisäksi myös haalarihommat omassa päässä hoituvat yhä useammin varmaeleisesti. Hitunen määrätietoisuutta ja sen myötä tasaisuutta otteisiin, niin Bruunista on jatkossa entistä enemmän iloa meille Ilves-faneille.

25 Tomi Pettinen

Harvoin otsikoihin nouseva Pettinen tekee illasta toiseen takuuvarmasti sitä työtä, jota valmennusjohto häneltä odottaa, jota tarkkasilmäiset fanit sekä joukkuetoverit arvostavat ja jota vastustajat kannattajineen vihaavat. Pera pelaa kovaa ja ottaa vastustajan hyökkääjät säälimättömästi irti kiekosta. Välillä ronskit otteet kostautuvat turhina jäähyinä, joita Tomi kuitenkin saa koko ajan vähemmän oppiessaan säätelemään voimankäyttöään ja ajoittamaan vartalokontakteja paremmin. Vaikka Pettinen tehoili kahdella maalillaan ja yhdellä maalisyötöllään Ilvekselle pisteen Ässiä vastaan, toivoisi hänen pelaavan hiukan rohkeammin kiekon kanssa. Ruma, mutta varma purkukiekko on parempi kuin kaunis kiekonmenetys oman maalin edessä, eikä Peran miksikään brianrafalskiksi tarvitse pyrkiäkään. Silti miehen tulisi kehitystään jatkaakseen keskittyä parempaan huolellisuuteen syötöissä ja avauksissa.

44 Matt Smith

Smith hakee harjoituspelien virettään (© Jouni Valkeeniemi)

Matin peliä harjoitusotteluissa leimannut itseluottamus ei ole vielä näkynyt liigakaukaloissa niin usein kuin alkusyksyn väläytykset antoivat odottaa. Vakiopari Pettisen parannellessa jalkaansa ja Majeskýn hikoillessa Floridan lämmössä Smith koitti ottaa liikaa pelillistä vastuuta, eikä ollut vielä valmis nousemaan Ilves-pakiston johtohahmoksi. Virheiden myötä itseluottamus laski, minkä jälkeen pelin saaminen takaisin raiteilleen on ollut vaikeaa. Viime otteluissa Smith on kuitenkin väläytellyt uuden tulemisen merkkejä ja pystynyt nousemaan sille tasolle, jolle pääsi viime keväänä. Yhdessä Peran kanssa Matti pitää huolen siitä, että Ilveksen maalin edessä ei ole kivaa ja että Ilves-päätyyn ei tulla pakin ja laidan välistä. Vastaavasti keskeltä väylä on yhä ollut liian helppokulkuinen. Jättikokoiseksi pelaajaksi hyvin liikkuva Smith pystyy parhaimmillaan pelaamaan niin kiekottomana kuin kiekollisenakin varmoin ottein. Oman pelillisen roolin entistä parempi sisäistäminen ja turhien riskien välttäminen ovat asioita, joihin kannattaa paneutua.

Mikko R.

Klikkaa tästä hyökkääjien arviot

^^ Ylös