|
|
|
|
Kolumnit: Kel' kuuluu väki sekä valta kaukaloissa? (6.8.2003)
Alkukevättä. 15.3.98. Hakametsän jäähalli. Ilves vastaan HIFK. Sami Karjalainen nousee ylös HIFK:n päädyssä laidan lähellä ja lähtee kohti omaa päätyään verkkaisesti. Samassa rytäkässä kaatunut HIFK:n Jan Caloun huitaisee Samia mailallaan. Jan huutaa jotain ja Sami katsahtaa takaisin ja jatkaa matkaansa. Jan nousee ylös ja tökkäisee uudelleen Samia. Karjalainen kääntyy kohti Calounia ties kuinka monennenko mailalla tökkäisyn jälkeen, ja kun se viimeinen takaapäin jalkoväliin osunut huitaisu tulee, hän ottaa oikeuden omiin käsiinsä - sillä hetkellä en nähnyt montaakaan Ilves-kannattajaa, joka olisi peittänyt silmänsä tai kääntänyt selkänsä tai kotona kanavaa tuolloin. En ketään, joka olisi huutanut: "Sami! Lopeta!"
Sami ei lopettanut. Ja kansa hurrasi. Oikeus on voittanut taas. Vai onko?
Muistan, kuinka kyseinen tilanne kiehautti allekirjoittaneesta ilmat korvista ja varsinkin sen jälkeinen lehdistötilaisuus, jossa Rami "Raato" Summanen raivosi lehdistötilaisuudessa siitä, että Ilveksellä on tällaisia samikarjalaisia, joita he lähettävät tähtipelaajien kimppuun hakkaamaan. Näin sanoo mies, joka on puhtaista puhtain puolustaen miestä, jota ei mitenkään voi syyttää tilanteen aloittamisesta. Tampereella sanotaankin, että "sitä saa mitä tilaa". Harmi, ettei kukaan ole kääntänyt sitä tsekiksi.
Olen nähnyt monen moista tilannetta jääkiekossa ja kuullut monen moista väitettä sekä argumenttia lajin väkivaltaisuudesta ja sen väkivallattomuudesta. Olen ollut kuuntelemassa, kuinka katsomossa pitäisi kiroilu kieltää ja kuinka jääkiekko-otteluissa käyvät vain väkivaltaa ihannoivat isät purkamassa paineitaan töiden jälkeen ja näyttämässä jälkipolville huonoa esimerkkiä. Olen kuunnellut argumentteja jääkiekko-tappeluista ja niiden huonosta esimerkistä sekä seurauksista. Jopa kansallisen television kanavilla asiaa on useaan kertaan puitu. Kerrankin tamperelaisessa Aamulehdessä - kyseisen Sami "Barbaari" Karjalaisen ja Jan Calounin nahistelun jälkeen.
Aamulehden toimittaja Tapani Salo väitti silloisessa kolumnissaan keväällä 98, että "jokainenhan tietää, että NHL:ssäkin parhaat eivät koskaan tappele" - kuitenkaan Salo ei muka tiennyt, että Jeremy Roenick, Eric Lindros, Theoren Fleury, Jani Hurme, Sami Helenius, Jarome Iginla, Patrick Roy, Chris Pronger... ja lukemattomat muut ovat tapelleet ja tappelevat vastakin. Jopa Suomen Pyhä Kurri on tapellut. Keitäs ne Salon mainitsemat parhaat sitten oikein ovat - vaiko ruotsalaisia? Ei - kyllä jopa itse Tommy Salokin on tapellut. Se siitä.
Sana "tappelu" on erittäin negatiivinen. Tottahan toki. Sehän tarkoittaa sitä, että toinen ihminen ottaa väen vallan itselleen ja kurittaa toista ruumillisesti. Usein "väkivalta" sana saa ihmismieleen piirtymään verta, mustuneita silmiä, katkenneita hampaita ja makaavia ihmisiä. Ja sitä se juuri on. Väkivalta on erittäin tuomittavaa, vaarallista ja täydellistä toisesta piittaamattomuutta.
Sodat ovat niiden suurin liekki, mutta voi kun kaikki olisi niin mustavalkoista. Edes "urheiluväkivalta". Kysymys onkin pikemmin siitä, että mikä on väkivaltaa ja mikä ei? Taklaus tai kiekon toista päin sinkoaminen yli 150 km/h vauhdilla voi olla väkivaltaa. Pääkysymys on vastustajan kunnioittamisesta. Tahallisuudessa ja ajattelemattomuudessa.
Jos näillä perusteilla tuomitaan, niin verta ja loukkaantuneita ihmisiä tulee jälkitilanteista, ylikovaa pelatuista tilanteista, selkääntaklauksista ja sääntöjen muista rikkeistä, mutta etenkin toisten pelaajien kunnioittamattomuudesta, joita kaikki yllämainitsemani asiat ovat. Tätä korostan. Ongelmamme ydinhän on siinä, että toista ihmistä kunnioitetaan vähemmän ja vähemmän. Tähtiä kunnioitetaan vähemmän ja vain oma etu ratkaisee. Sen sanelee jo kilpailu ja yleismaailmallinen markkinatalous. "Hinnalla millä hyvänsä". On siis pikemmin tarkkaan harkittava, mikä johtaa väkivaltaan, eikä sen esimerkkimalli, mistä se on opittu. Kyllä naiveinkin tietää, ettei sodat sillä lopu, että otetaan ja väännetään piiput ja pommit kieroiksi. On uskallettava mennä syvemmälle - kyllä Ihminen on tapellut ja taistellut läpi tuhansien vuosien historiamme. Ei sitä tarvitse kenenkään toiselle opettaa.
Tottahan toki ymmärrän, että roolimallit antavat esimerkin toimia, mutta tärkeämpää on opettaa kunnioittamaan toista ihmistä kuin olla näyttämättä ja piilotella totuutta, mitä jokainen voi nyrkillään tehdä. Siis ennen kuin heitätte sen ensimmäisen kiven kohti Jääkiekkoa, tarkistakaa, että itse olette puhtaita sen heittämään. Suvilindelien, mirjapyykköjen ja päivärintojen on myös syytä miettiä, että jos jääkiekkoa ei olisi, katoaisiko väkivalta ja maassa vallitsisi rauha ihmisten kesken. Ja olisiko jotain mitä itse voisit tehdä estääkseen loukkaantumisia, halvaantumisia tai jopa jäällä tapahtuvia kuolemia vastaan? Ihan oikeasti.
Jääkiekon Kansallisessa Liigassa NHL:ssä tapahtui viime kaudella loukkaantumisia tappeluissa, jonka seurauksena loukkaantunut osapuoli oli joutunut jättämään seuraavan ottelun/otteluita väliin: 0 kpl.
Samaisessa liigassa tapahtui lukematon määrä onnettomuuksia ja loukkaantumisia, jotka johtivat eri mittaisiin sairaslomiin.
Yleinen käsitys on se, että NHL:ssä ihannoidaan tappeluita ja ne ovat sallittuja. Se on yhtä totta kuin se, että laitataklaus on sallittua, koska molemmista heilahtaa viiden minuutin rangaistus. Ja ihannointi käsitys tulee osaksi siitä, että kamera poimii innoissaan olevia katsojia tappeluiden aikaan katsomoista. Hyvältä se tänne koti-Suomeen sitten näyttääkin.
Monet pelaajat, jotka ovat pelanneet sekä NHL:ssä että SM-liigassa, kuitenkin puolustavat tappeluiden merkitystä ja pienempiä sanktioita. Miksi ihmeessä?
Otetaan tähän väliin pelaajien omia kommentteja asiasta:
Ilta-Sanomat 31.7.03:
Ei siellä kukaan joudu tappelemaan, ellei itse sitä halua, Lasse Pirjetä kertoo. Tappeluiden vaarallisuutta on liioiteltu, sillä ne pikemmin ehkäisevät kuin aiheuttavat loukkaantumisia. Jos joku pelaa NHL:ssä rumasti, joutuu yleensä jo seuraavassa vaihdossa vastaamaan siitä. Tämän takia siellä pelataan rehdisti, ekä loukkaantumisia aiheuttavia selkääntaklauksia tule. En muista kuulleeni, että kukaan taas olisi loukkaantunut tappelussa viime kaudella. Yleisökin arvostaa tappelijoita ja heidän valmiuttaan puolustaa joukkuetovereitaan tarvittaessa nyrkein. - Meidän tappelijamme Jody Shelley taitaa olla koko joukkueen suosituin pelaaja, Pirjetä arvelee. SM-liigassa loukkaantumisia aiheuttavat tilanteet on yritetty kitkeä pois tiukentamalla rangaistuksia ja antamalla pidempiä pelikieltoja. NHL:ssä sääntöuudistuksia ei ole tarvittu, koska nykyinen systeemi on havaittu toimivaksi. - Tietyissä tilanteissa vastustajaa kunnioitetaan siellä enemmän kuin Suomessa, Pirjetä kertoo.
Samaa jatkaa Sami Helenius Jääkiekkolehdessä 6/2003:
Mitä mieltä olet väkivaltamoralisteista, jotka eivät edes tiedä mistä jääkiekkoilussa ja kiekkotappeluissa on kysymys?
- Kattelin Päivärinnan ohjelmaa, kun olin antanut yhden haastattelun kisastudios. Kattelin sitä, että jaaha. Pitäis tietää vähän enemmän mistä puhuu. Ota selvää. Mua hämmensi Suhosen Alpo, joka on sentää ollu NHL:ssä koutsina. Jokaisella on omat mielipiteet.
Kadutko jotain tappelua?
- En. Kaks vuotta sitten Georqes Laraqueta vastaan tuli niin pahasti pataan, että meinas taju lähtee. Toisaalta näytin joukkuekavereille ja koutseille, että otan ketä vastaan vaan.
Ovatko tappelut joskus vain wrestling-tyyppisiä teatteriesityksiä?
- Joo, välil on hyvin paljonki semmosta. Välillä jompikumpi tekee jotain tyhmää taitopelaajalle, ja se on kirjoittamaton laki, et joku tulee koppaseen sua. On semmoisiakin tappeluita, et kumpikaan ei lyö yhtään lyöntiä. Painitaan ja yritetään saada kädet irti. Näytetään vaan joukkueelle, et ollaan mukana. On se sitä showtakin aika paljon.
Usein sanotaan, että kiekkotappeluissa ei juuri tapahdu loukkaantumisia. Mitä voit sanoa omien kokemustesi perusteella?
- Aika harvoin tapahtuu mitään. Mul on tikkejä vaan tullu naamaan. Nyt ei oo viime aikoina tullut enää niitäkään. Tappelijat tietää mitä ne tekee. En voi muuta kuin yhtyä tohon.
Viime kaudella vaihdoit muutaman sanan Mario Lemieuxin kanssa ja poliisi Steve McKenna hyökkäsi seuraavassa vaihdossa kimppuusi. Oliko sanailu Marion kanssa niin ärhäkkää, että Kennan hyökkäys oli oikeutettu?
- Oli. McKennaa vastaan oon tapellu varmaan neljä kertaa. Hyvä, rehellinen jätkä sekin. Keskialueella Mario käänty kattoon, kun löin kiekon pois. En tiedä luuleeko se, ettei siihen sais koskee. Sit vähän vedin hanskalla naamaan ja työnsin sen pois. Tiesin, et seuraavassa vaihdos tulee, kun McKenna oli jäällä. Kiekko tippu jäähän ja kahden sekuntin päästä se sano et, "we gotta go". Tiesin kyllä mitä tuleman pitää.
****
Mitä tehtävää varten on keksitty säännöt ja lait? Turvaksi ja tasapuolisuuden vaalimiseksi. Vaan jos kaksi ihmistä haluavat painia ja nuhjata - niin ketä sillä säännöllä suojataan, että molemmat lentävät suihkuun ja keräämään katkeruutta ensi peliä varten? Pelaajia itseään itseltään? Katsojia? Lapsiammeko? Metsää kun ei tässä kohdin puilta näy ja kaksinaismoralismi on puhjennut kauniista nupusta koreaan kukkaan.
Kun SM-Liigassa tappelut ovat ankarasti kiellettyjä - roihahtavat tunteet oikein sielun pohjasta, kun sitten kerran tapellaan. Siinä yritetään mahdollisimman äkkiä saada jotain aikaan, ennen kuin tuomarit tulevat väliin. Kun NHL:ssä siitä lähtien, kun molemmat ovat tiputtaneet hanskansa, nuhjataan niin kauan kunnes herrat lopettavat itse tai tasapaino menee eikä olla enää neljällä jalalla. Jos toinen tiputtaa hanskat ja lyö eikä toinen luovu hanskoistaan, eikä lyö, ovat sanktiot kovat aloittajalle.
On myös tutkittu, että iskut jäällä luistimet jalassa vaimentavat lyöntejä ja niiden vastaanottamista erittäin ratkaisevasti. Mutta jokainen tutkimattakin tajuaa, että luistimilla saa erittäin kovan vauhdin ja mailalla pahaa jälkeä - varsinkin iskiessä silloin kun toinen ei näe sinua. Kyse on valinnasta.
On valittava, että annetaanko epäkunnioituksen kasvaa vai annetaanko lajin itse siivota itsensä? Kenenkään ei kannata pelätä, että kukaan hyökkäisi Raimo Helmisen tai Tuomas Nissisen kimppuun - ilman heidän omaa haluaan asiaan. Selkestä tappelun aloittamisesta NHL:ssäkin heilahtaa heti 2+5+20 min.
On valittava, että keksitäänkö teennäisiä sääntöjä lisää ja lisää ja uskotaan tuomarien pystyvän valvomaan niitä kaikkia ja joka puolella. On valittava, että luotetaanko yhteen tuomariin jonka pitäisi valvoa yhtä aikaisesti 12:ta pelaajaa sekä koko jääaluetta. On valittava, haluammeko pelätä aina puhtaankin taklauksen jälkeen sanktioita. On valittava, ketkä asioista päättävät - katsojat, jotka maksavat - vai pelaajat, jotka itse laittavat koko ruumiinsa likoon jäällä. Vaiko sitten "Hjalliksen pojat"?
Tämä laji kuuluu pelaajille. Heitä on kuunneltava sikariportaassa entistä tarkemmin. Toisiksi tärkeä ryhmä ovat katsojat. Kaiken tämän jälkeen tulevat vasta päättäjät, joiden ensisijainen ja tärkein tehtävä on palvella pelaajia sekä katsojia. Ei itseään nerokkailla nypläys uudistuksillaan, joilla sitten kehua mikä on kenenkin uudistus.
On keskusteltava asioista. Ennen kaikkea kuunneltava - muitakin kuin itseään. Eikä kiekkotappeluiden sanktioiden pienentäminen ratkaise kaikkea. Tietenkään. Eikä missään tapauksessa NHL:n apinointi. Mutta on syytä miettiä, miksi maailman parhaassa jääkiekkoliigassa kunnioitetaan enemmän vastustajia ja pelataan rehellisemmin. Samalla on hyvä miettiä, miksi kuitenkin samassa sarjassa "saa" tapella ja pelaajat sekä katsojat pitävät asiaa erittäin hyvänä.
The G
^^ Ylös
|
|
|
|
|
