Kolumnit: Syksyn ensimmäiset pelaaja-arviot, osa II (7.11.2001)

16 Roman Vopat

Tshekkikolossin kiekollista pelaamista on vaivannut epätasaisuus. Ajoittain mies rynnii peliväline lavassaan hyökkäysalueelle vastustamattomasti kerta toisensa jälkeen ja järjestää ketjukavereilleen maalintekopaikkoja, mutta välillä kiekko ei tunnu pysyvän kontrollissa millään. Vopatin tulisikin vahvan kiekottoman pelaamisensa ohella päästä huomattavasti nähtyä useammin tulostaululle myös muussa yhteydessä kuin rangaistuksia kuulutettaessa. Kiekottomana Romu kuuluu Ilveksen ja koko SM-liigan eliittihyökkääjiin. Vopat pysyy puolustuspelissä tilanteiden tasalla erinomaisen pelinlukukykynsä ansiosta. Mies ei kaihda ahtaita paikkoja, eikä väistä ketään tai mitään. Äärimmäisen kovana vääntäjänä ja vahvana luistelijana Roman tuo Ilveksen hyökkäyskalustoon tärkeän lisän. Vopatin kaltaiset pelimiehet ovat playoffeissa painonsa arvoisia kullassa. Taklauksia tshekiltä kaivataan lisää, vaikka raitapaidan käsi tuntuukin nousevan aina, kun Vopat taklaa.

17 Timo Koskela

Tillulla on ollut yllättävän suuria vaikeuksia mahtua pelaavaan kokoonpanoon, eikä mies ole harvoissa näyttöpaikoissaan onnistunut odotetusti. Koskelan peliä leimaa itseluottamuksen puute; mikään ei tunnu onnistuvan. Syötöt menevät järjestään harakoille, kiekko pomppii hallitsemattomasti lavassa, eikä maalintekopaikkoihin ole juurikaan ollut pääsyä. Timolla on hyvä pelikäsitys, rutkasti kiekollista taitoa ja kohtuullinen laukaus, mutta niistä ei ole hyötyä, jos kypärän alla kalvaa jatkuva epäonnistumisen pelko. Luistimiinsa Tillu kaipaa edelleen lisää potkua, eikä muutama lisäkilo selkä-hartiaseudullekaan tekisi hallaa. Koskelan on saatava kovan työn kautta itseluottamuksensa kuntoon, jotta jäällä voidaan taas nähdä se ennakkoluuloton ja yllätysvalmis pelaaja, jollaisena mies esittäytyi Ilves-yleisölle palatessaan Ruotsista SM-liigaan.

20 Tommi Miettinen

Ilveksen kakkossentteri väläytteli jo merkkejä uudesta tulemisesta löydettyään yhteisen pelijuonen nykyisten laitureidensa, Jarkko Nikanderin ja Mika Niemisen, kanssa. Parissa viimeisessä pelissä ennen taukoa Toman otteita hallitsi kuitenkin sama päämäärättömyys ja tehottomuus kuin alkusyksyllä. Taitoa, pelinäkemystä ja luisteluvoimaa löytyy maajoukkuetasolle asti, mutta jonkinlainen henkinen takalukko haittaa Tomankin pelaamista. Liian usein Miettinen valitsee kiekollisena liian vaikean ratkaisun ja ajautuu umpikujaan. Syöttöjen tulisi lähteä aikaisemmin ja liikkeen pitäisi suuntautua vastustajan maalille, eikä kaukalon kulmiin. Muutamat erinomaiset ottelut antavat toivoa siitä, että mies voi päästä hyökkäyspäässäkin vielä tukevasti juonesta kiinni. Puolustusvelvoitteensa Toma hoitaa ihailtavalla nöyryydellä ja tarkkuudella.

22 Kimmo Vähä-Ruohola

Vähä-Ruohola osui tärkeässä paikassa viime JYP-pelissä (© Jouni Valkeeniemi)

Vähis on ollut kolmos- ja nelosketjujen pelaajakierrätyksessä eräs parhaiten tasaisen hyvän suorittamisen tason löytäneistä Ilves-hyökkääjistä. Päästessään pelaamaan Kimmo laittaa itseään säästelemättä kaikkensa likoon ja tekee väsymättä hartiavoimin valmennusjohdon arvostamaa työtä. Vähä-Ruohola tappelee irtokiekoista viimeiseen asti ja luistelee selkäänsä kertaakaan vaihdon aikana suoristamatta niin omaa puolustusta auttamaan kuin nopeisiin vastaiskuihinkin. Kovasta työstään Vähis on ansainnut palkinnoksi jo kolme tehtyä maalia, mikä on nuoren miehen saamaan peliaikaan nähden verrattuna erinomainen saavutus. Kimmolla ei ole maagista kosketusta kiekkoon, yliluonnollista pelisilmää tai kykyä hypätä kolmois-Salkov, mutta asennetta ja yritystä riittää. Kiekollisten taitojen kehittäminen on avainasemassa, mikäli Vähä-Ruohola haluaa jatkossa kamppailla myös muista kuin kolmos- ja nelosketjujen pelipaikoista.

27 Jarkko Nikander

Kokeneen Niksun peli ei ole vielä auennut. Komennus Miettisen ja Niemisen rinnalle kuitenkin piristi miestä selvästi, ja viime aikoina Nikander onkin pystynyt esittämään kykyjensä edellyttämää osaamista myös hyökkäyspäässä. SM-liigan luotettavimpiin ”kolmosketjun sekatyöläisiin” kuuluva Nikander on edelleen yksi kotimaan kaukaloiden nopeimmista luistelijoista. Nöyrän puolustustyöskentelyn ja erinomaisen alivoimapelaamisen lisäksi miehellä on avuja aina kakkosketjuun asti, mutta aseman säilyttäminen vaatii suoraviivaisempaa peliä kiekon kanssa ja pyrkimystä henkilökohtaisiin ratkaisuihin. Parhaimmillaan röyhkeyttä riittää näyttäviin yksilösuorituksiin, joita on viime aikoina nähty valitettavan vähän. Monessa koettelemuksessa karaistunut duunari on kuitenkin Ilvekselle erittäin tärkeä tasapainottava pelaaja tähtihyökkääjien ja nuorten lahjakkuuksien välissä.

28 Jari-Pekka Pajula

Pajulasta on ”salaa” kehittymässä Hannu Mattilan manttelinperijä isokokoisena, kiekkoa hyvin suojaavana sentteripaikan puolustuseksperttinä. Mikä parasta, J-P on alkanut väläytellä myös kiekollisena, mikä lupaa hyvää Ilveksen tulevien kausien joukkueiden rakentamista ajatellen. Valovoimaista ykkösketjun johtajaa Pajulasta ei ehkä koskaan tule, mutta luotettavan, pisteitäkin tekevän kakkossentterin rooliin on kaikki edellytykset. Jalkoihin on saatava lisää voimaa ja rutkasti enemmän nopeutta. On muistettava, että Paju harjoittelee vasta toista kauttaan tosimielellä. Syksyn aikana J-P on esiintynyt kaukalossa edukseen ja päässyt myös tehopisteiden makuun, mikä on vähällä peliajalla operoivalle nelosketjulaiselle aina plussaa.

32 Riku Rahikainen

Jokerien A-nuorista Ilvekseen löydetty Rahikainen on jäänyt vähemmälle peliajalle kuin ehkä odotettiin. Riku on isokokoinen, hyvin liikkuva ja melko taitava laitahyökkääjä, joka tuli junnusarjoissa tunnetuksi etenkin fyysiseen peliin mieltyneenä rämäpäänä. Liigakaukaloissa rymistely on jäänyt vähemmälle, eikä miehestä ole näin ollut suunnitellulla tavalla kolmos-nelosketjujen taklaavan voimahyökkääjän roolin täyttäjäksi. Ajoituksen ja liikkeen oikean suuntaamisen kanssa on eniten vaikeuksia. Ongelmat ovat kuitenkin ratkaistavissa, sillä Rikulla on hyvät liigahyökkääjän perusominaisuudet. Räväkkä luonne, suuri koko ja rightin kätisyys tekevät Rahikaisesta katsomisen arvoisen kortin. Toinen kesä liigajoukkueen mukana tuonee Rikun pelaamiseen rutkasti lisää vaadittavaa valmiutta.

33 Ville Hirvonen

Hienosti sujuneet harjoituspelit harhauttivat monet luulemaan, että Ville on valmis ratkaisija liigakaukaloihin. Toistaiseksi mies ei kuitenkaan ole pystynyt kovatasoisessa SM-liigassa nousemaan Ilveksen avainpelaajien joukkoon. Hirvosella on paljon hyviä ominaisuuksia, joista tärkeimpinä oivaltava pelisilmä, hyvä mailatekniikka ja kyky löytää oikeita syöttölinjoja. Paljon on kuitenkin vielä tekemistä etenkin voima- ja nopeuspuolella, jotta kiekollisesta lahjakkuudesta saisi täyden hyödyn irti. Välillä Villen pelaaminen näyttää laiskalta, mikä johtunee juuri voimaominaisuuksien riittämättömyydestä. Ärhäkkyyttä ja aloitteellisuutta kaivataan enemmän, sillä pelkillä lahjoilla ei nykyliigassa pärjää.

36 Tony Salmelainen

Helsingin IFK:n ”lahja” tamperelaiskiekkoilulle äityi taukoa edeltävissä liigaotteluissa huimaan pelivireeseen. Ompelukoneen tahtiin käyvillä jaloilla, suurannoksella arvaamattomuutta ja erittäin kovalla työmoraalilla varustettu Salmelainen osoitti hetkessä sopivansa ykkösketjun supermiesten rinnalle kuin mestaruuspysti Tampereelle – erinomaisesti. Alkukaudella tehottomuutensa kanssa tuskaillut ja lievästä itseluottamuksen puutteesta kärsinyt Tony on ykkösketjuun päästyään ollut yksi joukkueen ilopillereistä. Vaikka peli sujuu hienosti, on jokaisella pelaajalla aina myös jotain parannettavaa. Tony ei taida saada enää lisäsenttejä varteensa, joten hänen on opittava entistä paremmin ajoittamaan liikkeensä oikein, ettei jää isojen pakkien murjomaksi. Vielä lisää suoraviivaisuutta, arvaamattomuutta ja ennen kaikkea huolellisuutta otteisiin, niin verkko soi jatkossa entistä useammin.

38 Antti Hilden

Hilu on pienestä koostaan kuulunut Ilveksen syksyn suuriin pelaajiin. Fanikatsomon suursuosikki menee tilanteisiin kovaa – välillä liiankin – ja tekee kuluttavaa karvaustyötä ehtymättömällä innolla. Jos Antille aukeaa paikka taklata, mies ei jätä tilaisuutta käyttämättä. Hilden ärsyttää vastustajia ja herättelee omaa joukkuettaan väsymättömän energisellä pelaamisellaan, minkä lisäksi mies on vihdoin kesyttänyt kiekon tottelemaan mailansa antamia komentoja myös liigajäillä. Antin valinta kauden ensimmäiseksi kuukauden pelaajaksi Ilves-fanien äänestyksessä olikin täysin ansaittu. Maalintekoon Hilu kaipaa tarkkuutta, sillä paikkoja miehelle on siunaantunut ainakin nykyisen maalisaldon kolminkertaistamiseksi.

39 Vesa Viitakoski

Viitakoski (edessä) on liigan maalipörssin kärjessä (© Jouni Valkeeniemi)

Maalijyvänsä toissa kaudella löytänyt Vesku tuntuu aina onnistuvan oikeissa paikoissa. Viime kaudella Viitakoski ratkaisi monta peliä, ja tahti on vain kiihtynyt. Kärkikarvaajan hommat vievät suuren osan Veskun energiasta, mutta silti mieheltä löytyy potkua ja vääntöä haastaa jatkuvasti vastustajan pakkeja, hakeutua aktiivisesti maalintekotilanteisiin ja järjestää vahvalla punnertamisellaan Ilvekselle ylivoimia sekä maalipaikkoja. Viitakoski on Ilvekselle äärettömän tärkeä pelaaja, sillä hän kuuluu siihen harvalukuiseen liigakiekkoilijoiden joukkoon, joka pystyy yksin kääntämään ja ratkaisemaan pelejä oman joukkueensa eduksi. Jos SM-liigan paras voimahyökkääjä kaiken lisäksi taklaisi usein, hän viihtyisi otsikoissa Suomen sijaan Pohjois-Amerikassa.

40 Mika Nieminen

Veikon paluu kotiin on herättänyt tunteita laidasta laitaan niin Ilveksen kuin muidenkin joukkueiden kannattajien keskuudessa. Miehen kädet ovat vielä jäässä, mutta valmentaja Ari-Pekka Selinin usko mieheen on luja. Omaa uskoani vahvistaa se, että Veikko on ”jäässäkin” pystynyt tarjoamaan Ilves-faneille muutaman sykähdyttävän yksilösuorituksen. Niemisen plusmiinussaldo on toki murheellinen, eikä se selittelemällä parane. Siinä, missä Raipe ja Vesku ovat kohentaneet asemiaan kyseisessä taulukossa huomattavasti, tarpoo Veikko edelleen syvällä miinusmerkkien suossa. Puolustaminen ei ole koskaan kuulunut Niemisen mielihommiin tai vahvuuksiin, ja siksi taiturilta odotetaankin vahvaa panosta hyökkäyspäässä. Etenkin ylivoimalla mieheltä on lupa odottaa paljon nähtyä enemmän. Ajoittaisista väläytyksistä on noustava tasaisiin huippusuorituksiin.

41 Raimo Helminen

Suomen kaikkien aikojen paras keskushyökkääjä teki sen taas! Ties kuinka monetta kertaa liian vanhaksi ja hitaaksi ennen kauden alkua tuomittu Maestro aloitti syksyn tunnustellen, mutta intoutui lokakuussa yhteen uransa parhaista jaksoista. Raipe on SM-liigan taitavin pelaaja, Ilveksen tärkein johtaja kaukalossa ja sen ulkopuolella, sekä koko lajin ehdoton keulakuva Suomessa. Lätty löytää yhä tiensä Helmisen lavasta vastaanottajalle mansikkahillolla kuorrutettuna, valmiina nautittavaksi, yhtä tarkasti ja näyttävästi kuin koska tahansa aiemmin. Maestro häärii hyökkäyspään rakentelijana ja seuraavassa hetkessä omassa päässä alimpana miehenä puolustajia auttamassa. Raipe on Ilveksen tärkein pelaaja juuri sen takia, että hän dominoi peliä joka puolella kaukaloa. Helmisen ketjun hurjaa peliaikaa ja maalintekovastuuta jakamaan on viimeistään keväällä löydyttävä uusia ratkaisijoita. Ehkä Ilvekselle olisi vain hyötyä siitä, että Maestro huilaisi runkosarjassa muutaman pelin?

Mikko R.

Klikkaa tästä puolustajien arviot

^^ Ylös