|
|
|
|
Kolumnit: Olympiaennakko (15.2.2002)
Olympiakiekon kuumat pelit käyntiin
Salt Lake Cityn olympialaisten kiekkoturnauksen jännittävimmät vaiheet alkavat olla käsillä. Ilves.comin Mikko R. ja Mika Rosenberg ovat koostaneet mittavan ennakkokatsauksen olympiakiekkoon. Katsauksessa ennakoidaan kuuden ilman karsintoja jatkosarjaan päässeen joukkueen mahdollisia vahvuuksia ja heikkouksia sekä nostetaan esiin mielenkiintoisia pelaajia.
Mika Rosenberg on keskittynyt Suomen joukkueen käsittelemiseen. Leijonia syväluodataan luonnollisesti hieman tarkemmin kuin muita joukkueita, joihin Mikko R. on tehnyt ytimekkäät katsaukset. Jutun lopusta löydät vielä Ilves.comin veikkaukset kuuden parhaan joukkueen loppusijoituksista.
SUOMI
 Leijonat lähtevät vaikeista asetelmista kaikkien aikojen kiekkoturnaukseen. Suomi ei saa jalkeille parasta mahdollista joukkuettaan, mikä tämän tasoisissa kisoissa olisi pienelle maalle elintärkeää, jotta menestyksestä voitaisiin realistisesti puhua. Samalla leijonia rakastavan Suomen kansan odotukset ovat todella korkealla, Naganon pronssi on hämännyt suomalaisia luulemaan Suomen kulkevan samalla tasolla muiden huippujen kanssa. Suomi tarvitsee toisen huippumaan kaatamiseen täysosumapelin, vastustajalta hieman heikomman suorituksen ja hitusen onnea. Omien taitojen ylärajoillakaan pelaaminen ei välttämättä kasvata pistepottia. Tätä suomalainen urheilukansa ei ymmärrä, eikä tule ymmärtämään.
Vahvuudet:
Puolustus. Suomen joukkueen paras osa on eittämättä puolustus, kaikki seitsenän puolustajaa pelaavat seurajoukkueissaan säännöllisesti yli 20 minuuttia per peli, jonka lisäksi miltei jokainen saa vastuuta sekä yli- että alivoimalla. Puolustuksen selkeä ykköskaksikko on Teppo Numminen-Janne Niinimaa. Omien joukkueidensa ykköspakkeina miehet ovat tottuneet kantamaan paljon vastuuta, ja suuren vastuun Suomen joukkueen pelaamisesta he Salt Lake Cityssäkin kantavat. Kimmo Timonen ja Sami Salo ovat myös joukkueidensa kärkipakkeja, ja hoitavat olympilaisissa ylivoimat yhdessä Niinimaan ja Nummisen kanssa. Suomella on siis neljä huippupakkia, joiden takaa löytyy vielä kolme oman tontin hyvin hoitavaa ja kiekolliseenkin peliin kykenevää peruspakkia, Jyrki Lumme, Aki-Petteri Berg ja Ossi Väänänen. Toni Lydman ei hieman yllättäen mahtunut kisajoukkueeseen, mikä osaltaan osoittaa Suomen pakiston kovuuden.
Maalivahtipeli. Uskallan väittää maalivahtipelin olevan Suomen vahvimpia osa-alueita Suolajärven olympiakaukaloissa. Jani Hurme on turnaukseen lähdettäessä selkeä ykkösvahti. Jos hän on sellainen myös turnauksen lopussa, on Suomen pullat hyvin uunissa. Viime vuosina MM-kisoissa maajoukkueessa ei ole ollut selkeää ykkösvahtia, joka pelaisi tasaisen varmasti pelistä toiseen ratkaisten omalla panoksellaan tiukkoja kamppailuja. Muutamissa viime kisoissa Aravirta on joutunut peluuttamaan jopa kaikkia kolmea mukana olevaa maalivahtia, koska kaikkien otteet ovat olleet ailahtelevia. Huipputorjuntaa seuraa liian usein lahja, jonka tämän tason vastustajat käyttävät säälittä hyväkseen. Ottawan kakkosvahtina Patrick Lalimen takana nousua tekevä Jani Hurme on viime ja tämän kauden aikana osoittanut olevansa matkalla kohti tähtiä. Turkulaisvahdista on kasvamassa NHL:n ensimmäinen suomalainen huippumaalivahti. Hurme on vakuuttanut nimenomaan tasaisuudellaan, eikä otteisiin ole vaikuttanut edes lyhyellä varoitusajalla tulleet yllätyskomennot tolppien väliin.
Joukkuehenki, isänmaallisuus. Jokaisen nuoren suomalaisen kiekkoilijan ykköshaavena on päästä edustamaan isänmaataan, pukemaan leijonapaidan ylleen. Monessa muussa maassa tilanne ei ole lähellekään samanlainen. Suomalaiset NHL-tähdetkin tulevat miltei aina intoa puhkuen maajoukkueen avuksi, jos siihen suinkin on mahdollisuus, näin ei monessakaan maassa ole. Suomen maajoukkue on aina tunnettu hyvästä joukkuehengestä, sisäisiä riitoja ei pahemmin ole ainakaan julkisuuteen asti päässyt valumaan. Jokainen pelaaja ei aina voi olla tyytyväinen saamaansa rooliin, mutta kaikki hoitavat silti ruutunsa moitteettomasti, joukkueelle pelaten. Koska Suomen taitotaso ei ole muiden huippumaiden luokkaa, on yhteishenki ja joukkueen eteen pelaaminen eliehto Suomen maajoukkueelle. Yksi iso asia on, että pelaajat tuntevat toisensa todella hyvin, kaikki olleet tekemisissä toistensa kanssa. Huumori kukkii ja kaikilla on kivaa. Kivaa oikealla tavalla.
Heikkoudet:
Ratkaisijoiden puute. Suomen hyökkäyskalustossa on raju kastijako. Kolmen ykköskentän hyökkääjän (Kapanen, Lehtinen, Selänne) takana on iso liuta kolmos-nelosketjun raatajia ja riistäjiä. Ratkaisijoiden puute on todella huutava. Ykkösnyrkki tekee takuuvarmasti kohtuullisen määrän pisteitä, mutta ketkä pystyvät antamaan apuja ykköskentän takaa? Juha Ylönen oli viime kevään MM-kisoissa Sami Kapasen ohella Suomen paras pelaaja, mutta kuluva kausi Tampa Bayssa on sujunut lähinnä puolustavassa roolissa kolmosketjussa. Floridan Niklas Hagman on potentiaalinen ratkaisija neljän vuoden päästä Torinon olympialaisissa, mutta tehoja tarvittaisiin jo nyt. Suomen hyökkäys on täynnä loistavia roolipelaajia, mutta muihin huippumaihin verrattuna potentiaalisten ratkaisijoiden määrä on pieni. Maalintekovastuu on liian paljon ykköskentän harteilla, myös puolustuksen Niinimaan, Timosen ja Nummisen on heilutettava verkkoa jos Suomi mielii taistelemaan mitaleista.
Sentterit. Suomen keskushyökkääjätilanne on heikko. Saku Koivun ollessa sivussa joukkueesta puuttuu tähtisentteri, ja parhaat pelinsä laidassa pelannut Sami Kapanen joutuu siirtymään kisoissa sentteriksi. Olli Jokinen, Juha Ylönen, Raimo Helminen ja Antti Aalto ovat olympiatasollakin hyviä puolustavia senttereitä, mutta jonkun hiestä on noustava toisen hyökkäävän kentän moottoriksi. Parhaat mahdollisuudet kakkosen peliä tekeväksi sentteriksi on ehdottomasti Juha Ylösellä, jonka takana Helminen ja Jokinen hoitavat kahden viimeisen kentän kapellimestarin tehtävät.
Poissaolot, loukkaantumiset. Onhan loukkaantumisia muillakin, mutta Suomen kokoisella maalla ei ole varaa antaa tasoitusta parhaan pelaajan poissaolon vertaa. Saku Koivu voitti kaukalon ulkopuolisen taistelunsa, mutta Suomen joukkueeseen Sakun jättämä aukko on liian suuri paikattava. Suomen maajoukkue on ilman Koivua puolikas. Koivu on mahdoton paikattava jäällä, mutta vielä enemmän maajoukkue tulee kaipaamaan Sakun johtajuutta ja esimerkillistä taistelua. Saku on nämä kisat sivussa, mutta luojalle kiitos, että tulevina vuosina saamme edelleen ihastella Sakun otteita niin rapakon takaisissa kaukaloissa kuin maajoukkuepaidassakin.
Seuraa heitä:
 | Raipen kuudennet olympialaiset
(© Jouni Valkeeniemi) |
Raimo Helminen. Leijonakuningas. Ilves-ikonin valintaa kisoihin on kritisoitu kovastikin, maajoukkueluotsi Hannu Aravirta näki kuitenkin edelleen Helmisen kokonaisuuden kannalta tärkeäksi palaseksi koottaessa joukkuetta kaikkien aikojen kiekkoturnaukseen. Kuudensiin peräkkäsiin olympiakisoihin matkaava Raipe ei varmaankaan taistele Suolajärvellä pistepörssin voitosta, eikä sitä valmennusjohto odotakaan. Aravirta on kaavaillut Helmiselle puolustavan sentterin roolia, johon hommaan leijonakuninkaan pelisilmä ja vauhti riittävät vallan mainiosti. Kun puhutaan Helmisen vaikutuksesta Suomen joukkueeseen, ei ole syytä unohtaa Helmisen johtajuutta. Raipe ei ehkä ole mikään mahdoton koppipelaaja, jonka suu käy nopeammin kuin kädet. Mutta kun Helminen puhuu, muut kuuntelevat, myös maajoukkueessa, vaikka koppi on täynnä miljonäärejä. Voidaan kai luvata Tappara-faneillekin, että lauantaiaamuna Suomen osalta alkavat kisat ovat Helmisen viimeiset olympialaiset pelaajana.
Sami Kapanen. Uransa parasta kauttaan pelaavan Kapasen kisat olivat jäädä väliin puusäleen läpäistyä kämmenen vain viikkoa ennen olympiaturnauksen alkua. Vieläkään Samin pelaaminen avauksessa ei ole varmaa, mutta todennäköistä se onneksi on. Kapanen on yksi joukkueen tärkeimmistä pelaajista. Ratkaisijoiden puutteesta kärsivälle joukkueelle Kapasen tehot ovat elinehto. Lyhyessä turnauksessa ylivoimapelin merkitys korostuu, ja siinäkin Kapaselle on iso tontti täytettävänä. Odotukset ovat todella kovat, liiankin kovat?
KANADA
 Jääkiekon synnyinmaan menestys olympiakaukaloissa ei ole ollut sitä, mitä lajin mahtivallalta voisi odottaa. Viimeisin kultamitali on puolen vuosisadan takaa. Nyt, kun vaahteranlehtipaidat lähtevät toista kertaa kisoihin parhaalla miehistöllään, ei kiekkohulluille kanukeille kelpaa kuin voitto.
Joukkueen rakentaja, maailman kaikkien aikojen paras kiekkoilija Wayne Gretzky, ei olekaan jättänyt mitään sattuman varaan. Nimilistallaan häikäisevästä supertähtinipusta löytyy maailman parhaita erikoisosaajia pelin jokaiselle osa-alueelle. Kanadan materiaalissa ei ole heikkoja lenkkejä. Kun päävalmentajaksi on vielä pestattu liikkeen ja kiekollisen pelin nimeen vannova Pat Quinn, ei ison kaukalonkaan luulisi tuottavan viime kisoissa nähtyjä ongelmia.
Vahvuudet:
Maalintekotaito. Punavalkoisten ketjut ovat pullollaan rutinoituja ratkaisijoita. Joe Sakic, Brendan Shanahan, Paul Kariya, Theo Fleury, Jarome Iginla ja kumppanit takovat kiekkoja verkkoon hämmästyttävällä voimalla ja tarkuudella kaikista kulmista ja asennoista.
Fyysisyys. Vaikka Kanadan joukkueessa on aiempaa enemmän nopeutta ja kiekollista taitoa, on se myös kisojen fyysisesti vahvin yhdistelmä. Eric Lindrosin, Chris Prongerin ja Rob Blaken johdolla nikkarit kirjaimellisesti jyräävät vastustajat alleen kaksinkamppailuissa.
Puolustus. Tasokas pakkikalusto on Suomen ja Ruotsin valttikortti, mutta Kanadan peräpää kestää sekin vertailun minkä tahansa joukkueen kanssa. Riveistä löytyy Al MacInnisin maailman kovimman lämärin lisäksi niin erinomaisia kiekon ylöstuojia ja avaussyötön antajia kuin pomminvarmoja maalinedustan siivoajiakin.
Heikkoudet:
Pelitavan outous. Jos kisat ratkaistaisiin paperilla, olisi Kanada varma kultamitalisti. Joukkueesta saattaa kuitenkin löytyä yksi paha heikkous: pelaajat eivät ole tottuneet jatkuvaa liikettä korostavaan kansainvälisen jääkiekon pelitapaan. Mikäli luistelu loppuu, tuottaa eurooppalaisten joukkueiden nopea suunnanmuutospeli vaikeuksia.
Seuraa heitä:
Mario Lemieux. Super-Marion ensimmäiset olympiakisat. Miten maagisen kiekkotaiturin kuviot sopivat olympiakaukaloon? Onko mies tervehtynyt vammoistaan?
Jarome Iginla. Calgaryn ykköstykki hallitsi syyskaudella NHL:n pistepörssiä ylivoimaiseen tapaan. Iginla on nopea ja vahva, monipuolinen moderni laituri, jonka näytöt ns. kovista peleistä ovat vielä antamatta.
Chris Pronger. Miten näin iso mies voi liikkua niin hyvin? NHL:n parhaan puolustajan palkinto on jo voitettu, nyt on aika dominoida olympiakaukaloa. Taklaa murskaavalla voimalla, ampuu kovaa ja jakaa lapasyöttöjä.
RUOTSI
 Länsinaapurimme media kohotti kruunupaidat mestarisuosikiksi ennen Naganon kisoja. Pettymys Suomelle hävityn playoff-kamppailun jälkeen oli niin suuri, että tällä kertaa Svea-mamman pojat lähtevät olympiaturnaukseen matalammalla profiililla.
Menestyspaineiden kasaamisesta luopuminen onkin viisasta, sillä Peter Forsbergin puuttuminen jättää joukkueen hyökkäysmateriaaliin ammottavan aukon. Ruotsi on kuitenkin nappipelillä valmis yllättämään kenet tahansa, sillä keltapaidat ovat perinteisesti taktisesti kypsiä joukkuepelaajia, jotka jaksavat rauhallisesti odottaa tilaisuuttaan vaikka ottelun viimeiselle minuutille.
Vahvuudet:
Puolustus. Ruotsilla on ehkä turnauksen tasapainoisin pakkikalusto. Nimet eivät ole aivan niin kovia kuin Kanadalla, mutta kokonaisuutena osasto saattaa olla jopa kisojen paras. NHL:n ykköspakki Nicklas Lidström johtaa joukkoa, jolla on rutkasti kaikkia modernin huippujoukkueen pakistolta vaadittavia ominaisuuksia. Rauhallisuus niin kiekollisessa kuin kiekottomassakin pelaamisessa leimaa Kolmen Kruunun pakistoa.
Ykkösviisikko. Ruotsi saa kasattua ykköstähtensä Mats Sundinin ympärille hurjan kentällisen, jota vanha Suomentappaja johtaa tutun itsevarmaan tyyliinsä. On mahdollista, että Mats saa vierelleen toisen taalakaukaloiden pistepörssin terävimmässä kärjessä keikkuvan taiturin, Ottawan monipuolisen Daniel Alfredssonin. Tässä kaksikossa on vastustajilla pitelemistä.
Heikkoudet:
Hyökkäys. Vaikka Sundinin ketju on silkkaa terästä, löytyvät kruunupaitojen materiaalin puutteet hyökkäyspäästä. Ei Forsbergia - ei kahta huippuketjua. Pehmeähkön Michael Nylanderin varaan joudutaan laskemaan ehkä liikaa. Hyökkääjistä huomattavan suuri osa on puolustusspesialisteja, vahvoja vääntäjiä ja ahkeria karvaajia. Kiekollisen pelin osaajista on puutetta. Kahden kovan maalitykin, Jonas Höglundin ja Fredrik Modinin, jättäminen ulos joukkueesta ihmetyttää. Ruotsin ketjut pystyvät polkemaan ja painimaan, mutta pystyvätkö ne luomaan maalipaikkoja?
Kahden pelitavan ristiriita. Mediassa on spekuloitu paljon sillä, pelaako Ruotsi MM-kisoissa käyttämällään torpedotaktiikalla. Sundin ja kumppanit ovat tottuneet maajoukkueen aiempaan peruuttelevaan pelitapaan, eikä torpedo muistuta mitään NHL:ssä käytettyä pelitapaakaan. Ruotsin laiturit sopivat ominaisuuksiltaan torpedokiekkoon erinomaisesti, mutta sentterien ja pakkien kanssa tullee vaikeuksia. Peruuttelemalla ei enää pärjää, eivätkä pelaajat osaa pelata torpedotyylillä. Ainakin alkusarja lieneekin melkoista hakemista. Saako Ruotsi palikat paikoilleen ennen playoffeja?
Seuraa heitä:
Mattias Norström. Los Angelesin takalinjojen kingi on eräs NHL:n kovimmista ja ahkerimmista taklaajista. Norström on äärimmäisen fyysinen, kovaotteinen ja vastustajan kannalta ilkeä pelaaja.
Henrik Zetterberg. Elitserienin huonoimman joukkueen ainoa tähtipelaaja, jonka kausi seurajoukkueessa on sujunut vaisusti. Hurjat maajoukkuenäytöt toivat kuitenkin taiturille olympiaedustuksen. Miten "Zeta" pärjää isojen ja rumien NHL-pakkien puristuksessa?
TSHEKKI
 Uskomaton arvokisojen kultaputki on nostanut tshekkien itseluottamuksen huippuunsa. Takatukkataiteilijat hallitsevat tällä hetkellä kansainvälistä jääkiekkoa kiistämättömällä suvereniteetilla. Joko ajan ja tilan käytön mestarit tiputetaan jään pinnalle?
Olutmaan edustusjoukkueen NHL-supertähdistä koottua runkoa täydentää muutama kokenut maajoukkuejyrä eurosarjoista. Näiden pelaajien panos saattaa neljän vuoden takaiseen tapaan nousta erittäin tärkeäksi. Tshekit osaavat hyödyntää ison kaukalon koko pinta-alan ja pystyvät juonikkaiden vastaiskujensa turvin iskemään maaleja mitä vastustajaa vastaan tahansa.
Vahvuudet:
Muuri maalin suulla. Dominik Hasek oli Naganossa suorastaan uskomattoman hyvä. Kun "Dominaattori" on parhaimmillaan, hänen ohittamiseensa eivät pelkkä taito ja tahto riitä, vaan siihen tarvitaan myös kosolti onnea. Mitä tärkeämpi ottelu, sen paremmin Hasek pelaa. Vaikka Detroitin kumiukko loukkaantuisi tai pelaisi jostain kumman syystä huonosti, ei Tshekki kaadu maalivahteihinsa. Siitä pitävät huolen NHL:n ehdottomaan veskariparhaimmistoon kuuluva Roman Cechmanek sekä loukkaantuneen Roman Turekin tilalle hälytetty Milan Hnilicka.
Kiekollinen taito. Jaromir Jagr pystyy ratkaisemaan pelejä korkeimmallakin tasolla yksin. Häntä tukee mahtava nippu maailman taitavimpia kiekonkäsittelijöitä, syöttäjiä ja maalintekijöitä. Martin Strakankaan tasoisen huippumiehen puuttuminen ei juuri näy, kun ketjuissa viilettävät mm. Patrik Elias, Milan Hejduk, Robert Lang, Petr Sykora, Jan Hrdina ja Martin Havlat. Vastustajan kannalta inhottavin piirre tshekkien hyökkäyspelissä on, että taiturien suuresta lukumärästä huolimatta kiekkoa ei siirrellä turhaan mieheltä toiselle, vaan maalipaikat käytetään murhaavalla tehokkuudella.
Heikkoudet:
Puolustus. On turhaa enää puhua tshekkien mahdollisista ongelmista henkisellä puolella, sillä viime aikojen turnaukset ovat näyttäneet, ettei niitä ole. Nyt jalkeilla olevan ryhmän ainoaksi varsinaiseksi heikkoudeksi voi muodostua pakkikaluston tietty peruskankeus. Alakerrassa ei ole todellakaan liikaa jalkoja, eikä käsiäkään löydy aivan samaan malliin kuin kisojen parhaista pakistoista. Huippuveskarit pystyvät tosin paikkaamaan suuren osan puolustajien virheistä.
Seuraa heitä:
Martin Skoula. Coloradon nuorukainen sai viime kaudella korvaamatonta oppia suoraan parhaalta mahdolliselta opettajalta pelatessaan legendaarisen Ray Bourquen pakkiparina. Skoula kuuluu maailman lupaavimpiin nuoriin puolustajiin, eikä olympialaisten luulisi huimaavan päätä Stanley Cup -voiton jälkeen.
Jaromir Jagr. Maailman tämän hetken parhaaksi kiekkoilijaksi usein kutsutun Jagrin peli ei Washingtonissa ole kulkenut odotetusti. Olympialaisiset kuitenkin sytyttävät miehen takuuvarmasti. Jagr on iso, äärimmäisen vahva, uskomattoman taitava ja vielä loistava luistelija. Täydellinen jääkiekkoilija, siis?
USA
 Kisaisännät ovat hakeneet olympiaprojektinsa purjeisiin tuulta kaikista mahdollisista motivaation lähteistä. Peliin on puheissa pistetty kansallinen ylpeys, ja joukkuetta on tsempattu mm. muistelemalla vuonna 1980 olympiakultaa voittaneen Miracle Teamin suorituksia ja puhumalla viime syyskuun tragedian aiheuttamien haavojen lopullisesta parsimisesta.
Jenkeillä on siis paljon pelissä, eivätkä tähtilippua rinnoissaan kantavat gladiaattorit tällä kertaa varmasti kaadu motivaatio-ongelmiin tai keskittymisen puutteeseen. Se, saadaanko mahtava lataus valjastettua palvelemaan tavoitteita jäällä vai purkautuuko se hallitsemattomasti, ratkaisee USA:n kohtalon turnauksessa.
Vahvuudet:
Vääntövoima. USA:n joukkue on täynnä miehiä, jotka osaavat kulma- ja maalineduspelin kaikki ilkeimmätkin niksit. Bill Guerin, John LeClair, Keith Tkachuk, Jeremy Roenick ja Adam Deadmarsh kuuluvat NHL:n voimahyökkääjien aateliin. Jenkkien hyökkäyskalusto onkin erittäin fyysinen, mutta samalla myös luisteluvoimainen paketti. Mike Modanon johdolla ketju toisensa jälkeen pystyy jyräämään pelin vastustajan päätyyn ja iskemään tarvittavat maalit irtokiekoista.
Kokemus. Jalkeilla on erittäin kokenut ryhmä, joka tietää, miten jääkiekkopelejä voitetaan. Kaikki keinot osataan käyttää, eikä mitään asiaa, isoa tai pientä, joka auttaa joukkuetta, jätetä tekemättä. Nämä pelaajat ovat tehneet lukemattomia ratkaisumaaleja, voittaneet tuhansia tärkeitä aloituksia ja järjestäneet satoja hässäköitä taktisesti oikeaan aikaan. Kaiken nähnyt, yllättävän kiekollinen puolustajakaarti osaa toimittaa pelivälinettä eteenpäin ja lähettää vastustajan linjat puhkaisevan läpisyötön välittömästi mahdollisuuden havaitessaan.
Heikkoudet:
Puolustajien liike. Ikä ja kokemus eivät sinänsä ole koskaan heikkouksia, mutta iän karttuessa pelaajan valmius nopeisiin suunnanmuutoksiin ja repivään liikkeeseen yleensä heikkenee. USA:n pakkikalusto ei liiku kovinkaan hyvin omalla puolustusalueella. Jättö- ja poikittaissyötöt ovat myrkkyä. Ylös- ja alaspäin Chelios, Leetch, Housley ja kumppanit liikkuvat ketterästi, mutta sivuttaisliikkeen kanssa on ongelmia. Isossa kaukalossa nämä ongelmat korostuvat.
Maalivahdit. Mike Richter ei ole enää sama seinä, joka torjui Rangersille Stanley Cupin 1994 ja Jenkeille World Cupin 1996. Otteisiin on tullut epävarmuutta, joka näkyy toistuvina halpoina takaiskumaaleina. Huippuvireeseen päästessään Richter on edelleen loistava maalivahti, mutta huippuvire ei enää löydy niin usein kuin joitakin vuosia sitten. Seisooko USA:n maalin suulla ratkaisupeleissä Richter vai jo muutaman kauden luotettavasti torjunut Mike Dunham? Richter on parhaana päivänään parempi, mutta Dunham pelaa aina perusvarmasti. Veteraani Tom Barrassolla ei liene asiaa tolppien väliin.
Seuraa heitä:
Chris Chelios. Loistavaa kautta pelaava Detroitin nelikymppinen luottopakki johtaa NHL:n plussatilastoa. Monta kertaa liigan likaisimmaksi, ilkeimmäksi ja inhottavimmaksi äänestetty pelaaja ei neuvottele eikä ota vankeja. Chelios tekee työnsä armottoman kovaotteisesti ja on siitä ylpeä.
Doug Weight. Niille, jotka eivät seuraa taalaliigaa aktiivisesti, saattaa Weightin nimi olla melko outo. Tämä taitosentteri kuuluu kuitenkin NHL:n parhaisiin pelintekijöihin ja älykkäimpiin ketjunjohtajiin. Seuratkaapa Weightin pelityyliä: muistuttaako erästä numero neljääkymmentäyhtä?
VENÄJÄ
 Kansainvälisten kaukaloiden krooninen alisuorittaja on Naganossa saavutetun olympiahopean jälkeen lasketellut jyrkkää alamäkeä, joka ei pysähtynyt edes omissa MM-kisoissa. Entisen pelätyn punakoneen jääminen ulos kahdeksan parhaan joukosta Pietarin turnauksessa sai kansan vaatimaan uudistuksia, jotta ennen niin mahtavan kiekkomaan maine ei ryvettyisi lopullisesti.
Nyt edustusjoukkueen puikoissa on kaikkien arvostama Slava Fetisov, yksi maailman kaikkien aikojen parhaista puolustajista ja NHL-joukkue New Jersey Devilsin kakkosvalmentaja. Aiempien vuosien kaltaista riitaisaa joukkokieltäytymistä ei tällä kertaa nähty, kiitos Fetisovin. Venäjällä onkin jalkeilla joukkue, joka pystyy onnistuessaan kamppailemaan tasaväkisesti olympiakullasta suurimpia ennakkosuosikkeja vastaan.
Vahvuudet:
Nopeus. Pavel Buren lisäksi Venäjän joukkueessa on monta pelaajaa, joiden peli perustuu huikeassa vauhdissa suoritettuihin näyttäviin temppuihin. Punapaitojen hyökkäyskalusto on ehkä turnauksen liikkuvin. Jos pelaajien mahtava luisteluvauhti saadaan toimimaan viisikkopeliä tukevana elementtinä yksittäisten pyrähdysten sijaan, voi jälki olla vastustajien kannalta tuhoisaa.
Henkilökohtainen taito. Laitureista supertulokas Ilja Kovaltshuk, Buren veljekset ja Aleksei Kovalev tietävät, miten kiekko kesytetään. Venäjä pystyykin rakentamaan kolme, jopa neljä äärimmäisen taitavaa, nautittavaan kiekolliseen peliin pystyvää hyökkäysketjua, sillä sentterikaarti on silkkaa timanttia: Sergei Fedorov, Aleksei Jashin, Igor Larionov, Aleksei Zhamnov! Jos pelaajat jaksavat ja viitsivät tehdä töitä myös puolustussuuntaan, on kaikilla vastustajilla vaikeuksia pysyä mukana Venäjän kiekkokarusellissa.
Heikkoudet:
Puolustus. Kuten USA:n ja Tshekin pakistot, myös Venäjän puolustuskalusto häviää paperilla selvästi Kanadan ja Ruotsin kalustoille. Punapaitojen takalinjoilla ei ole todellisia supertähtiä, eikä osasto vaikuta järin tasapainoiseltakaan. Joukossa on pari yltiöpäisesti nousevaa "ylimääräistä hyökkääjää" ja muutama harvoin punaviivan ylittävä maalinedusluuta. Tasapainoisten, toimivien pakkiparien löytäminen onkin Fetisovin vaikein tehtävä ottelukokoonpanoa suunniteltaessa.
Seuraa heitä:
Nikolai Khabibulin. NHL:n pohjasakkaan kuuluvassa Tampa Bayssä kiekkoja urakkatahdilla pysäyttävää maalivahtia pidetään NHL:n tämän hetken ykkösveskarina.
Ilja Kovaltshuk. Dollarikaukaloiden kohutuin tulokas pitkään aikaan. Tämä nuorukainen osaa tehdä maaleja. Kovaltshukilla on hurja laukaus ja kyky rakentaa paikkoja itselleen. Isokokoisena ja vahvana laiturina hän kuuluu NHL:n tulevien vuosien todennäköisiin supertähtiin.
Sergei Gontshar. Kovaa ampuva pakki hallitsee NHL:n puolustajien pistepörssiä ja tekee enemmän maaleja kuin suurin osa hyökkääjistä. Gontshar on iso ja voimakas, mutta ei ole parhaimmillaan puolustuspelissä.
Ilves.comin veikkaus kärkisijoista:
1. Kanada
2. Tshekki
3. USA
4. Venäjä
5. Suomi
6. Ruotsi
Mika Rosenberg & Mikko R.
^^ Ylös
|
|
|
|
|
