|
|
|
|
Kolumnit: Ilveksen ulkomaalaisvahvistukset (18.1.2000)
Uusi vuosituhat alkoi Ilveksen joukkueessa muutoksilla, sillä joukkueen sisältöä muokattiin vaihtokaupalla. Tupsukorvien vahvuuteen saatiin mies tshekeistä, Petr Tenkrat. Menosuuntaan lähtivät puolestaan Rodrigo Lavins ja Mikko Peltola. Kun kyseiseseen vaihtokauppaan liittyi kaksi ulkomaalaista pelaajaa, syntyi itselleni tarve pohdiskella ääneen ensinnäkin tamperelaista kiekkoilua ja vielä syvällisemmin Ilveksen pelaajapolitiikkaa ulkomaalaisvahvistusten suhteen.
Joulutauon aikana ruodin tamperelaisen kiekkoilun tilaa paikallismatsin otteluennakossa. Totuus on se, että niin Ilveksessä kuin Tapparassakin on saavutetut tulokset omien kasvattien suhteen kuivuneet kasaan, sitten 60-luvulla syntyneiden jälkeen. Uskalsin jopa väittää, että Kuopion koulukunta on kasvattanut taitavampia 70-lukulaisia kuin me. Vai mitä olette mieltä nimistä Sami Kapanen, Olli Jokinen, Kimmo Timonen, Marko Tuomainen, Jussi Tarvainen ja Tommi Miettinen.
Kun oma kasvatustyö ei tuota riittävästi tuloksia, joudutaan vääjäämättömästi suuntamaan katseet joko muiden seurojen kotimaisiin tai ulkomaisiin pelaajiin. Vaikeinta on silloin kuin ulkomaalaisvahvistus pitää hankkia itse omien resurssien avustuksella. Tällöin tarvitaan todellista osaamista organisaatiossa. Toisaalta hyvääkään scouttaus ei aina auta, sillä vasta paikan päällä nähdään, miten vahvistus sopeutuu uuteen ympäristöön ja kulttuuriin.
Monien mielestä ulkomaalaisvahvistus on jo sellaisenaan itseisarvo ja ohittaa kiinnostavuudessaan saman tasoisen kotimaisen pelaajan. Toisaalta vahvistus on aina erityisen suurennuslasin alla. Pieniinkin epäonnistumisiin reagoidaan hyvinkin voimakkaasti. Onnistumisilla he nousevat yleisön suurimmiksi suosikeiksi ja heikoilla esityksillä puolestaan sylkykupeiksi.
Tässäpä pitkä pohjustus itse aiheen pääsemiseksi. Otetaan tarkasteluperspektiiviksi vaikka viimeiset kymmenen vuotta ja eletään joidenkin vahvistusten läpi tuo vaihteleva 90-luku. Pyritään paino pitämään pohdiskelussa eli olemmeko onnistuneet hankinnoissa. Ja muistetaan, että tämä on yhden miehen pohdiskelua eli makuasioista voi olla yhtä montaa mieltä kuin on arvioijaa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Ilveksessä on käynyt 20 ulkomaalaista pelaajaa, mikä on itse asiassa melko vähän. Vertailuksi voidaan sanoa, että esim. naapuri Tapparassa on pelkästään tämän kauden aikana vieraillut seitsemän ulkomaalaista. Ilveksen 20 vahvistusta jakautuvat maantieteellisesti seitsemään maahaan eli edustuksia on ollut niin Venäjältä, Ruotsista, Tshekeistä, USA:sta, Latviasta, Slovakiasta ja Kanadasta.
Aloitetaan katsaus hopeakaudesta 89-90. Vuosikymmenen taitteessa Ilveksen väreissä taistelivat Paul Marshall ja Mike Hiltner. Kumpikaan ei lukeutunut vuosikymmenen vahvimpiin tupsukorviin, mutta varsinkin Hiltnerin kohdalla voidaan puhua onnistumisesta, sillä Mike paransi otteitaan runkosarjan loppua kohden (39 matsia, 18+15=33) ja olikin pudotuspeleissä yksi (9 matsia, 6+4=10) Ilveksen ratkaisevia lenkkejä hopean saalistuksessa. Marshall puolestaan oli rightilta laukonut pakki. Tosin maalilaukauksia Paulin toimesta ei juurikaan nähty, sillä mies viimeisteli liigassa vain kolme osumaa (pudotuspeleissä kaksi). Syöttöjä kertyi kunnioitettavat 20. Molempien visiitti jäi yhden kauden mittaiseksi. Hiltner hiipui seuraavalla kaudella IHL:ssä, kun taas Marshall tehoili ECHL:ssä kahdella kaudella (92-94) 130 matsissa yhteensä 157 pistettä.
Valtaosaltaan Ilveksen vahvistukset ovat tulleet Pohjois-Amerikasta, mutta kaudella 90-91 katseet suunnattiin itään. Ilveksen takalinjoja vahvisti isokokoinen (189cm/100 kg) Viktor Glushenkov kahden peräkkäisen kauden ajan. Kokenut yli kolmekymppinen Viki luuti varsin kohtuullisesti Ilveksen peräpäässä keräten pakille kohtuulliset pisteet 88 matsia 14+22=36. Useat muistavat Vikin kuitenkin parhaiten ns. juottopullojupakasta, jossa ärsytetty Viki ”kommunikoi” katsojien kesken. Kausi 90-91 sisälsi pienen mysteerinkin, sillä Ilveksen riveihin liittyi ensimmäinen tshekki (silloin tietenkin vielä Tshekkoslovakia). Roman Bozek hurmasi Hakametsässä Ilveksen kannattajat takomalla 30 matsissa kunnioitettavat 22+10=32 pisteet. Kuitenkaan Bozek ei saanut jatkoa Ilveksessä, vaan suuntasi pohjoisempaan ja Oulun Kärppiin. Tämä mies oli kuitenkin ns. maalitykki.
Jälkimmäiselle kaudelle Viki sai seuraa maanmiehestään Vjatsheslav Lavrovista. Lavrov voittikin kaudella 91-92 Ilveksen sisäisen pistepörssin lukemilla 17+26=43. Vaikka Lavrov olikin suhteellisen tehokas, en häntä todellisten vahvistusten kategoriaan laittaisi. Mieleen kuitenkin jäi tuolta kaudelta Ilveksen ylivoimapeli. Yhteistyö Ville Sirenin kanssa oli saumatonta ja Ilveksen luottopakki saikin usein täräyttää ylivoimalla Lavrovin maalin takaa antamaan vastakiekkoon.
Kun itäkortit oltiin katsottu, käänsi Ilveksen johto päänsä takaisin uudelle mantereelle. Kausi 92-93 sisälsi kaksi jenkkiä ja yhden kanukin. Ja tuo yksi kanukki todella lukeutui Ilveksen huippuvahvistuksiin. Brian Tutt pelasi Ilveksessä kahteen otteeseen yhden kauden (92-93 ja 94-95). Ensimmäisenä kautena Tutt (5+18=23, 148 min.) oli ehdottomasti Ilveksen ykköspakki ja isähahmo. Jäähyennätyksenkin Tutt teki, mutta pitkälti myös kotimaisten tuomareiden avustuksella. Tutt ei pelannut sikamaisesti, vaan perinteisesti kovaa, mutta puhtaasti. Ensimmäisen kauden jälkeen Tutt pelasi Elitserienissä ja palattuaan Ilvekseen pelit eivät sujuneet aivan samaan malliin kuin kaudella 92-93.
Kuten mainitsin, niin kaudella 92-93 Ilveksessä vieraili kaksi jenkkiä. Suurin odotuksin Ilvekseen saapui Michael Lappin, jonka yliopistosarjat olivat sujuneet vähintäänkin kohtalaisesti. Ilveksessä jenkkisentteri kuitenkin floppasi ja saikin 10 matsin (2+2=4) jälkeen paluulipun kotimaahansa. Myöhemmin kaudella tilalle tuli NHL-kokemustakin 148 matsin verran omannut Brad Jones (26 matsia 10+7=17), joka ei myöskään Ilveksessä onnistunut. Brad oli nopea ja saattoi antaa lyhyitä välähdyksiä, mutta joukkuetta nostattavaa tasoa ei nähty. Tosin vuodet ovat kullanneet Jonesin muistoa ja monet Ilveskannattajat muistelevat lämmöllä Bradin hermostumista Mika Lartamaan.
Seuraavat kaudet sisälsivät tarinoita vahvistuksista, jotka melkein tulivat Ilvekseen. Kaikki muistavat, että uudella logolla varustetun pelipaidan esitteli Jarkko Varvio, joka suuntasi suoraan NHL:ään pelaamatta otteluakaan Ilvekseen. Kesäharjoituksissa ja yhdessä harjoitusmatsissa mukana oli muaan slovakki Zigmund Palffy, joka pääsi aina joukkuekuvaan saakka. Ennen liigakauden alkua miehen piti käväistä näytillä NHL:ssä ja loppu onkin sitten historiaa. Tosin Ilveksen riveissä kaudella 93-94 vieraili slovakki Miroslav Marcinko. Hakametsässä tätä pakkia ei ikinä tositoimissa nähty, sillä Marcinko puki Ilvespaidan vain kahdesti ja nämakin tapahtui vierasareenoilla. Yhden syöttöpinnan mies kuitenkin kirjautti historian tilastoihin.
Kausi 93-94 toi mukanaan myös yhden merkittävän vahvistuksen. Tuolloin Rauman Lukosta Ilveksen joukkueeseen liittyi Allan Measures, joka onkin ulkomaalaisista pelannut eniten Ilveksessä. Allun mittava ura kesti Ilveksessä aina kauteen 98-99 saakka. Kokonaissaldoksi pakille muodostui varsin kelvollinen eli 288 matsia 58+120=178 pistettä. Neljällä kaudella Allu sai kasaan yli 30 tehopistettä ja kruununa tietenkin oli Ilveksen hopeakausi 97-98, jolloin Allu valittiin liigan parhaaksi puolustajaksi. Tehopisteitä tuolloin kertyi peräti 44. Allu hyökkäsi mielellään ja loikin eräällä tavalla välihyökkääjän käsitteen. Kaiken kaikkiaan Allun kohdalla voitiin puhua onnistuneesta hankinnasta.
Sitä puolestaan ei ollut samalla 93-94 kaudella Ilveksessä vieraillut Derek Laxdal. Isokokoinen kanukki liittyi Ilvekseen Team Canadasta ja sai 17 pelissä aikaiseksi kuusi maalia ja viisi syöttöä. Näytöt eivät riittäneet jatkosopimukseen ja mies pakkasi laukut kauden päätteeksi. Viime kaudet Laxdal on viettänyt Englannin sarjassa, jossa mies ei ole yltänyt edes piste per peli tahtiin.
Surullisella kaudella 94-95 Ilveksessä ei nähtyy uusia vierastyöntekijöitä, vaan takalinjoilla nähtiin Allun lisäksi uudestaan Tutt. Kausi päättyi karsintoihin ja Tutt suuntasi matkansa muualle, sillä 1+3=4 tehot eivät riittäneet vakuuttamaan miehen kyvyistä jatkaa kovassa liigassa. Allu puolestaan onnistui takomaan pakille erinomaiset pisteet 10+23=33, jolla hän voitti Ilveksen sisäisen pistepörssin.
Ilveksen uuden nousun elementtejä alettiin luomaan kaudella 95-96. Joukkueen peräsimeen palkattiin nuori Vladimir Jursinov Jr, joka olikin Allun lisäksi ainoa vierastyöläinen Ilveksessä tuolla kaudella. Kausi päättyi kahdeksanteen sijaan, mikä oli huomattavasti edellistä kautta parempi. Measures ylsi jälleen yli 30 pisteen kauteen ja voitti joukkueen syöttöpörssin.
Kaudella 96-97 Ilveksen riveissä pelasi uuden säännöksen myötä kolme ulkomaalaista pelaajaa. Allun kaveriksi puolustukseen Ilves hankki kanukki Chris Felixin. Nuorempana poikana OHL:ssa loistanut pakki sai sovittaa 35 matsin verran Washington Capitalsin pelipaitaa kausien 88-91 välisenä aikana. Ilvekseen Felix saapui neljän Itävallassa ja yhden Sveitsissä vietetyn vuoden jälkeen. Runkosarjassa Chris onnistui vielä kohtuullisesti (2+12=14), mutta pudotuspelit osoittivat, että miehen rahkeet eivät riittäneet liigan kovimpaan tempoon.
Felixin ja Allun lisäksi Ilveksessä kiekkoili tuolla kaudella myös venäläinen Igor Vjazmikin. Igorin historiikki olikin erittäin värikäs. Jos pätevimmät NHL-scouttaajat olivat 65-ikäluokasta seuranneet eniten herraa nimeltä Mario Lemieux, niin kuuskuutosten kuumin nimi oli ehdottomasti Vjazmikin. Ja useissa arvioissa Igor tuli paljon ennen super-Mariota. Nuorena miehenä Igor sai kaikki mahdolliset palkinnot, niin 18- kuin 20-vuotiaiden kisoissa. Rajojen auettua matka kävi aina NHL:ään saakka, mutta elämän varjopuolet olivat jo tuolloin jättäneet jälkensä lupaavaan kiekkoilijaan, eikä Igor viihtynyt kautta pidempään missään seurassa. Menestys rapakon takana jäi vaisuksi ja edessä oli kiertolaisuus. Tutuksi NHL:n lisäksi tulivat, niin AHL, IHL, Tanskan ja Italian liigat. Suomeen hän saapui kautana 95-96 ja edessä oli kausi Kokkolan Hermeksessä. Divarissa Igor oli todellinen on/off-pelaaja, sillä parhaana päivänä hän oli divarin ehdoton kunkku, kun taas seuraavana päivänä mies saattoi tuittuilla itsensä ulos matsista. Ilveksessä kausi sujui osittain loukkaantumisenkin vuoksi nihkeästi, mutta kyllä perimmäinen syy löytyi mielen tahtopuolelta. 36 matsissa Igor keräsi tehot 8+13=21 ja kauden päätteeksi Vova Jursinov totesi, että hänen aikanaan ei Ilvekseen enää pelaajaa Venäjältä hankita.
Kausi 97-98 oli Ilveksen historiassa värikkäin vierastyöläisten suhteen. Kesällä Ilves oli saanut todellisen vahvistuksen riveihin, kun Ilves onnistui ”kalastamaan” Peter Larssonin joukkueeseensa. Historiaa kirjoitettiin toisellakin sektorilla, sillä Peter oli ensimmäinen ruotsalainen Ilveksessä. Pienikoinen (172 cm) Larsson oli käytännössä suuri mies. Yhdessä Raimo Helmisen kanssa Peter muodosti erittäin toimivan tutkaparin. Larsson tahkosi runkosarjassa peräti 19+38=58 pistettä, jolla voitti koko liigan pistepörssin ja sai valinnan liigan tähtikentälliseen. Larssonin henkilökohtainen taitotaso oli todella korkea. Mies liikkui jäällä höyhenen kevyesti, osasi kopallisen verran taitavia harhautuksia sekä pisteenä iin päällä miehelle oli siunaantunut loistava pelikäsitys. Kuten jo yllä mainittiin, niin myös Measures nousi kyseisellä kaudella huippusaavutuksiin. Kauden päätteeksi Allu pokkasi useammankin palkinnon, eikä syyttä. Allu täydensi Larssonin ja Helmisen kuvioita ja varsinkin ylivoimalla kanukkipakki takoi pisteitä kiitettävästi.
Ilveksen kausi päättyi hopeaan, mutta olisiko näin käynyt, mikäli Ilves ei olisi tehnyt hankintoja kesken kauden. Ennen siirtoajan umpeutumista JYP käytännössä luopui mahdollisuuksistaan ja kauppasi Ilvekseen kaksi kovan luokan länsinaapuria. Ilveksen joukkuetta täydensivät huipputason maalitykki Robert Burakowsky ja Ruotsin maajoukkueestakin tuttu Håkan Åhlund. Buran laukaus oli ilmiömäinen ja miehen tahti JYPissä olikin ollut maali per ottelu. Ilveksessä runkosarjan loppu sujui vielä maltillisesti, mutta pudotuspeleissä Bura oli yksi Ilveksen syömähampaista seitsemällä maalillaan. Lyhyt komennus Ilveksessä sopi mainiosti, sillä räiskyvä luonne aiheutti jännitteitä myös kaukalon ulkopuolella. Åhlund puolestaan oli vakaa niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Pisteillä mies ei Ilveksessä mässäillyt, mutta varmalla pelityylillään miellytti valmentajia. Hintalaput miehillä taisivat kuitenkin olla melko suuret, sillä molemmat matkasivat kauden päätteeksi Keski-Eurooppaan.
Viime kausi oli Ilveksessä jälleen muutosten aikaa. Larsson jatkoi Ilveksessä edelleen tyylikkäästi tehden pisteitä lähes piste per peli-tahtia (20+32=52) ja oli jälleen joukkueen sisäisessä pistepörssissä ykkönen. Kahden kauden aikana Larsson tehtaili 110 pistettä, mutta joidenkin mielestä miehen otteet pudotuspeleissä eivät riittäneet ja mies pakkasikin kapaasit ja suuntasi Saksan maalle. Uutena vahvistuksena viime kaudella esiintyi Oscar Ackeström, joka olikin yksi Ilveksen vahvoja puolustuslinjojen miehiä. Nopeana luistelijana Osku mielellään nousi hyökkäyksen tueksi ja varsinkin EHL:ssä mies oli erittäin tehokas. Lukosta Ilvekseen saapunut Osku viihtyi Mansessa vain kauden ja loistaa tällä hetkellä HPK:n joukkueessa. Myös Measures vaihtoi täksi kaudeksi joukkuetta ja teki paluun Raumalle.
Alkavan kauden arviota ei voida vielä kokonaisuudessan antaa, sillä kausi on vielä kesken. Ulkomaalaisten kanssa ei olla täysin onnistuttu, sillä alkukauden hankinnat Daniel Marois ja Rodrigo Lavins ovat jo siirtyneet pois vahvuudesta. Kanukki Marois omasi ehkä yhden mielenkiintoisimmista taustoista tullessaan Tampereelle. NHL:ssäkin miehen meriitit oli tunnistettu, sillä parhaalla kaudella Marois teki 68 matsissa peräti 39 maalia ja antoi 37 syöttöä. Tosin tästä kaudesta oli kulunut jo kymmenen vuotta. Ilveksen nykyiseen joukkueeseen mies ei soveltunut ja niinpä Dan jatkaa tällä hetkellä uraansa Sveitsissä Ambri Piottan joukkueessa.
Lavins puolestaan on taustaltaan latvialainen, joka on viettänyt viimeiset vuodet rapakon takana. Rodin ura eteni lähinnä ECHL:ssä, josta mies saapui viime kaudeksi Jokereihin. Kuluvan kauden Latvian maajoukkueessakin pelaava pakki aloitti hyvin Ilveksessä, mutta jatkossa otteet eivät enää vakuuttaneet. Vuosituhannen vaihteessa Rodi siirtyikin SM-liigan mittasuhteissa suuressa kaupassa HPK:hon yhdessä Mikko Peltolan kanssa. Vaihtokaupassa Ilvekseen siirtyi siis Tenkrat, joka on uusin ulkomaalainen Ilvesvahvistus. Potentiaalia tällä tshekillä on vaikka mihin asti. Ja alku onkin sujunut Ilveksessä vähintään kohtuullisesti.
Jotta tähän puuduttavaan kirjoitukseen saataisiin jonkinlainen huipennus, niin vedetään asioita hieman yhteen. Ilveksessä on esiintynyt 10 vuoden aikana lähes joukkueellinen vierastyöläisiä. Kahdeksasta pakista ja 12 hyökkääjästä saisi täyden neljän ketjun joukkueen, josta siis ainoastaan maalivahti puuttuu. Kanadasta pelaajia on tullut eniten (5), mutta USA (4) ja nopeasti suosikkikohteeksi noussut Ruotsi (4) eivät ole kaukana.
Huolestuttavana näen sen, että viime aikoina Ilves ei ole juurikaan kyennyt omin avuin ulkomaalaista hankkimaan. Suoraan Suomeen saapuva ulkomaalaisvahvistus on aina riski. Ei tiedetä, kuinka mies sopeutuu ensinnäkin Suomen oloihin ja SM-liigaan. On tietenkin helpompaa katsoa miehen kyvyt ensin toisen seuran palveluksessa ja sen jälkeen tehdä parempi tarjous. Mielestäni tämä on aavistuksen moraalisesti arveluttavaa, varsinkin jos miehen scoutannut seura on kiinnostunut pitämään löytönsä riveissään. Viimeisen viiden vuoden vahvistuksista omia tuonteja ovat olleet vain Felix ja Marois. Toinen lista onkin sitten pitkä, sillä Ackeström, Burakowsky, Åhlund, Larsson, Measures, Lavins, Tenkrat ja Vjazmikin saapuivat Suomeen jo ennen Ilvestä. Tosin Tenkrat ei lukeudu vaihtokaupan kautta tähän ryhmään suoranaisesti.
Lopuksi vielä arvostelu. Ilves ei lukeudu liigassa hankintasektorilla mitenkään huipputasolle. Viimeisen kymmenen vuoden hankinnoista parhaaseen A-ryhmään mielestäni kuuluvat Peter Larsson, Allan Measures mittavan uran vuoksi, Burakowsky maalitykkinä, Brian Tutt ensimmäisen kauden perusteella sekä Mike Hiltner pudotuspelien osaajana.
Ulkomaalaisten asemaa ei saa kuitenkaan ylikorostaa, sillä perusta muodostuu kotimaisista pelaajista myös jatkossa. Kuitenkin nykyliigassa joukkueella saa olla peräti viisi vahvistusta. Tällä sektorilla Ilveksen tulee pystyä petraamaan, mikäli liigan kärkeen on mieli. Tshekkien panos tämän kauden liigassa on huima, sillä tätä kirjoittaessa peräti seitsemän seuran parhaana pistemiehenä on juuri tshekki. Nähtäväksi jää minne yltää meidän Petr.
Näin pohdiskeli,
Mika Tommila
^^ Ylös
|
|
|
|
|
