|
|
|
|
Kolumnit: Joulutauolla (18.12.2001)
SM-liiga on joulutauolla, sarjan ei-ihan-parhaat pelaajat virittelevät kinkunsyöntikuntoaan Moskovan valoissa ja liigajoukkueet hiovat kuvioitaan kevätkauden koitoksia varten. Puheenaiheita kiekkokansalla riittää ympäri vuoden, eikä keskustelu hiljene adventtiaikanakaan.
Tunkkaisimmassakin ruuhkassa, markkinamiesten masinoiman joululahjavauhkoilun ollessa kliimaksissaan, kiekkomies purkaa Anttilan paketointijonossa sydäntään naapurin Veijolle, joka ei hänkään kuule hissimuzak-versiota Enkeli taivaan -virrestä, vaan keskittyy ihmettelemään Aravirran olympiavalintoja. Äly- ja taitopeli nimeltä jääkiekko on, tiätysti, kiinnostavampi keskustelunaihe kuin Tiimarista loppuneet kahdenkympin pihatulet tai vaimolle hankittava rikkaimuri.
Joskus tulee mietittyä, että olemme me kiekkoihmiset hullua porukkaa. Parempi puoliskoni ihmettelee samaa vielä useammin - ja ääneen.
Joulutauolle lähdettiin Tampereen kaikkien aikojen toiseksi menestyneimmän seuran pitäessä liigan kärkipaikkaa tiukasti kahvassaan. Naapurissa on tehty suunnitelmallisesti hommia pitkän tähtäimen tavoittein jo muutama vuosi, eikä noususuhdanteen odoteta päättyvän mihinkään muuhun kuin Suomen mestaruuteen keväällä 2002. Aika näyttää, riittävätkö kirvesrintojen konstit sittenkään huomattavasti iloisempaa kiekkoa pelaavien päävastustajien lyömiseen. Massaa sekä muskeleita on tarpeeksi ja äärimmilleen viety häirintäpeli osataan, mutta löytyykö pakistosta sähäkkää kiekollista osaamista pudotuspelivauhdissa? Onko hyökkääjistön diesel-vetoisten avainpelaajien pohkeissa rahkeita repivään räväkkyyteen?
Joka tapauksessa Tappara on SM-liigan suurimpien mestarisuosikkien joukossa tällä kaudella. Se on päässyt tähän asemaan pitkäjänteisellä, kovalla työllä. Marko Ojanen, Jani Hassinen, Mikko Luoma ja kumppanit eivät olleet tähtiä vielä pari kautta sitten. Heistä on tehty nimimiehiä Tapparassa, jonka pelaajisto on kehittynyt määrätietoisen harjoittelun ja johtamisen kautta tämän hetken SM-liigan vahvimmaksi nipuksi.
Korvatunturin isäntä on jo valjastanut Petterinsä, eikä Salpausselän jylhyyden varjossa pesäänsä pitävä pelikaanilauma ole vieläkään ajautunut syöksykierteeseen kohti heille syksyllä povaamiani sarjasijoituksia. Lahdessakin on ymmärretty pitkäjänteisen työn merkitys niin valmennuksessa kuin pelaajapolitiikassakin. Valmentaja Kari Eloranta tuntee joukkueensa jokaisen pelaajan jokaisen ominaisuuden. Piri onkin pystynyt johtamaan lintuparvensa tasaiseen kiitoon luomalla miehistölle sen vahvuuksiin perustuvan pelitavan, jossa jokainen pelaaja toteuttaa nurkumatta omaa rooliaan ja tietää olevansa tärkeä palanen kokonaisuudessa.
Pitkäjänteistä työtä haluttuun tulokseen johtavana menestyskeinona korostetaan myös Tampereen Ilveksessä, vaikka loppusyksyn vaikeuksiin turhautuneen kannattajajoukon on vaikea sulattaa toimitusjohtajan valitsemaa ja vaalimaa toimintatapaa. Jalon pelin ystävinä aiemmin tunnetun Ilves-kansan kärsivällisyys on osoittautunut huonommaksi kuin organisaatiota taloudellisten realiteettien ja valtavien ulkopuolisten paineiden puserruksissa johtavan Jalon pelin alkuperäisen arkkitehdin.
Onneksi Ilves-laivan komentosillalla on tiedostettu se tosiasia, että jatkuvilla kurssimuutoksilla paatti ei koskaan saavuta päämääräänsä. Lähelle saatetaan päästä, mutta se ei lohduta, jos kohta haaksirikkoudutaan salakarille. Amiraali Jalo on suunnitellut alukselleen reitin ja laatinut miehistölleen toimintaohjeet kurssissa pysymiseksi. Laivan päällystö uskoo, että reitti on oikea. Siksi se on päätetty kulkea loppuun asti. Komentajakapteeni Selinille onkin annettu luottamusta, mutta samalla tiukka vastuu siitä, että tämä saa laiskanoloiset matruusit tekemään jälleen tosissaan töitä paatin kansilla.
Nolla-yhdeksän. Kotijäällä omien fanien silmien edessä. Sen on tunnuttava pahalta ja sitä on hävettävä, tai ei pelaa oikealla sarjatasolla. Moisen romahduksen on myös viimeistään syytä toimia herätyksenä Ilveksen pelaajille ja motivoida jokainen mies laittamaan tauon aikana harjoituksissa kaikkensa likoon joukkueen puolesta. Peli-ilo löytyy onnistumisista, joita tulee, kun asenne on kohdallaan. Jokaisen ilveksen on hyväksyttävä ja sisäistettävä oma roolinsa. Ihmetekoja ei vaadita keltään. Pelaajien on ymmärrettävä, että oma esimerkillinen ja laadukas suorittaminen toimii vieruskavereillekin potkuna eteenpäin.
Me fanit kyllä palkitsemme joukkueen hyvästä, taistelevasta suorituksesta lamajakson jälkeen. Antaumuksella taisteleva nälkäinen joukkue saa kannustusta myös epäonnistumisten hetkillä.
Mikko R.
^^ Ylös
|
|
|
|
|
