|
|
|
|
Kolumnit: Playoff-ennakko (19.3.2002)
SM-liigan pudotuspelit alkavat tänään! Pitkä runkosarja on takana, ja vuorossa on sekä pelaajien että fanien kauden huipennus.
Ilves.comin kolumnisti Mikko R. käy pudotuspeliennakossaan läpi jokaisen playoff-joukkueen lähtöasetelmat, otteluparien avainpelaajat, joukkueiden pelityylit sekä arvioi puolivälieräparien ratkaisutekijät ja ennakkosuosikit.
TAPPARA - BLUES
 - 
Lähtökohdat
Kirvesrinnat nappasivat lopulta runkosarjan voiton, vaikka joukkueen peli ei viimeisen neljänneksen aikana juuri kehuja kerännyt. Kissanmaalla ollaan piikkipaikan mukanaan tuoman mukavan rahapalkinnon lisäksi varmasti erityisen tyytyväisiä siitä, että paikallispelejä viime aikoina dominoineen Ilveksen kohtaaminen playoffien ensimmäisellä kierroksella onnistuttiin välttämään. Tappara oli kiekkomedian ykkössuosikki Suomen mestariksi ennen kauden alkua, eikä menestyspaineita pienennä myöskään joukkueen itse itselleen asettama selvä mestaruustavoite.
Espoon makkaramiljonääri käytti playoffpaikan saalistamiseen taas tuhottoman kasan euroja. Kuten aina, Bluesia veikkailtiin sarjan alussa selvästi korkeammalle kuin mihin joukkue runkosarjassa ylsi. Aikaisemmilla kausilla espoolaisten pelaajabudjetti ei ole korreloinut menestyksen kanssa, mutta nyt on kasassa nippu, jolla menestyminen on mahdollista. Runkosarjan lopun erinomaiset otteet näyttivät, että Blues on valmis haastamaan kenet tahansa.
Yksilöt
Tapparan pelaajamateriaali on samaan aikaan laaja ja kärjestään terävä. Loistokautta pelaavat Janne Ojanen ja Jani Hassinen, hieman tukkoisillakin esityksillä tehopinnoja kahmineet Alexander Barkov ja Jussi Tarvainen, sekä alati vaaralliset Marko Ojanen, Roman Meluzin ja Esa Pirnes takaavat kirvesrintojen hyökkäyskaluston iskukyvyn. Tappara pystyy tekemään maaleja, mikäli hyökkääjät vain saavat kiekkoja. Suurin kysymysmerkki onkin joukkueen fyysisesti vahvan pakiston kiekollinen pelaaminen, joka ei ole tällä kaudella vakuuttanut. Miska Kangasniemi, Janne Grönvall, Pasi Puistola ja Jyrki Välivaara sortuvat usein hätäiseen roiskimiseen, jos vastustaja karvaa aggressiivisesti syvältä. 1-1 -väännöissä Tapparan pakkikalusto on SM-liigan paras. Välivaara, Mikko Luoma ja Tuukka Mäntylä ovat erinomaisia myös hyökkäyspäässä.
Bluesilla on kokenut ja taitava hyökkäyskalusto, jonka kirkkaimpana tähtenä tuikkii koko liigan kenties taitavin pelaaja Jan Caloun. Pelituulella ollessaan tshekki tekee kentällä mitä haluaa, mutta vastaavasti huonon päivän sattuessa mikään ei onnistu ja muut pelaajat hänen ympärillään näyttävät hekin huonoilta. Mike Stapleton, Ladislav Kohn, Elomon veljekset ja urakkatahtiin maaleja mättänyt Valeri Krykov täydentävät espoolaisten ratkaisija-arsenaalin, joka ei kokonaisuutena kuitenkaan aivan yllä Tapparan tappavan tehokkaan kollektiivin tasolle. Bluesinkin heikko kohta löytyy puolustuksesta, jossa huippumies Jiri Vykoukal on vaarassa jäädä liian yksin. Mikäli Vykoukal saa edes auttavasti tukea Cory Murphyltä, Arto Laatikaiselta ja Juha Gustafssonilta, helpottuu Jarmo Myllyksen mahdottomalta tuntuva urakka maalin suulla.
Fläppitaulu
Tapparan pelitapaa on parin viime kauden aikana analysoitu joka tuutissa. Näyttääkin siltä, että monet liigajoukkueet ovat vihdoinkin löytäneet keinot kirvesrintojen blokkeihin perustuvan suunnanmuutospelin torpedoimiseksi. Tappara on tietyllä tapaa pelitapansa vanki, sillä ainakin runkosarjassa joukkueen pelaaminen meni kulmissa nyhjäämiseksi, mikäli vastustaja osasi iskeä terävästi oikeilla osa-alueilla. Tapparan hyökkäyksiinlähdöt perustuvat siihen, että kiekolliselle puolustajalle järjestetään tilaa antaa laadukas avaussyöttö, jonka sentteri jatkaa keskikaistalta laidalle. Mikäli vastustaja pystyy häiritsemään avausta, venyvät kirvesrintojen väliset etäisyydet, ja viisikkoon puhkeaa vastahyökkäyksen mentävä aukko.
Blues perusti runkosarjan lopun menestyksensä kärkiyksilöidensä vahvan vireen lisäksi tiukkaan viisikkopuolustukseen, jossa ei sooloiluille annettu sijaa. Valmentaja Hannu Kapanen hajoitti tehoketjunsa välittömästi, kun kolmikon puolustusasenne ei ollut kunnossa. Espoolaisjoukkue pyrkii oikein suuntautuvalla liikkeellä varmistamaan sen, että vastustajalle ei aukea ylivoimahyökkäyksiä. Välillä peli menee passiiviseksi kyttäilyksi, kun Blues-viisikko pyrkii eliminoimaan kaikki riskit. Painostustilanteita omassa päässä pyritään välttämään, sillä joukkue ei ole parhaimmillaan oman maalinsa ympäristössä. Kun Blues saa kiekon riistettyä haltuunsa, iskee joukkue nopeita ja vaarallisia pistohyökkäyksiä ja sommittelee välillä näyttäviäkin kuvioita.
Arvio
Tapparan hieman dieselmäisen ilmeen takia joukkue saattaa joutua tiukoille taitavan ja yllätysvalmiin Bluesin kanssa. Mikäli kirvesrinnat saavat kaivettua A-pelinsä esiin taklauksineen ja hyökkäyspään syöttömyllyineen, ei espoolaisilla ole mitään mahdollisuuksia. Kysymys kuuluukin: pääseekö Tappara parhaalle tasolleen "tosipelien" alkaessa?
HPK - ILVES
 - 
Lähtökohdat
Rinkelinmäen vauhtiveikot esittivät runkosarjassa SM-liigan viihdyttävintä peliä. Ritaripaidat takoivat huikean määrän näyttäviä maaleja kauniiden sommitelmien päätteeksi. Hämeenlinnassa on Suomen johtava tietotaito joukkueen rakentamiseen rajallisin resurssein, mikä on tällä kaudella taas tullut esiin yhden epäonnistumisen jälkeen. Kerho lähti runkosarjaan yllätysvalmiina haastajana, mutta monikaan ei uskonut aivan näin mahtavaan menestykseen. Playoffien alkaessa tilanne on aivan erilainen: nyt HPK on Tapparan ohella suurin mestarisuosikki ja paineet ovat sen mukaiset.
Ilves aloitti kauden tuloksellisesti hyvin, vaikka esitykset eivät aina miellyttäneet kannattajia. Iltojen pimentyessä joukkue vajosi erinäisten, täälläkin puitujen, syiden vuoksi pohjatasolle ja taapersi pitkään sysimustassa yössä ilman mainittavia onnistumisia. Kevät toi kuitenkin muurarin, maalarin ja hanslankarin - ja onneksi ajoissa, jotta kurssi saatiin käännettyä. Runkosarjan loppuhuipennuksen joukkue selvittikin tyylikkäästi pelaten parasta Ilves-kiekkoa pitkään aikaan. 17 pistettä viimeisistä kymmenestä ottelusta ovat oiva näyttö siitä, että tupsukorvat voivat jatkossa hyvällä itseluottamuksella lähteä haastamaan kenet tahansa.
Yksilöt
HPK:lla on liigan tehokkain hyökkäyskalusto, jonka kärkiniminä häärivät elohiiret Antti Miettinen ja Eero Somervuori, ilmiömainen kiekkotaituri Vladimir Vujtek, ovela Pasi Määttänen, sekä välillä hieman ailahtelevasti esiintyneet Zdenek Nedved ja Tomas Kucharcik. Viivalta hurjia lämäreitä tykittävä Teemu Aalto, kokenut Marko Tuulola, sekä luotettavat Sebastian Sulku ja Kimmo Peltonen takaavat, että hyökkäysvoimaa löytyy myös joukkueen alakerrasta. HPK on kiekollisena SM-liigan paras joukkue, mutta kiekottoman pelin osaamista ei löydy välttämättä tarpeeksi. Puolustajien kamppailupelaaminen ei ole huippuluokkaa, eikä maalivahti Mika Pietilän päivän torjuntavireestä ole koskaan täyttä varmuutta ennen pelin alkua.
Ilveksellä on hyökkäyspelissään verraton ase - SM-liigan tehokkain ketju. Vesa Viitakosken, Tommi Miettisen ja David Nemirovskyn varaan lasketaan paljon joukkueen menestysmahdollisuuksia puntaroitaessa. Joukkueiden viime kohtaamisessa Ukkosketju oli pahasti hukassa. Aina vaarallinen Maestro Raimo Helminen on takuutavaraa, mutta tähän nelikkoon hyökkäyspään ratkaisijakalusto sitten loppuukin, elleivät nuoret Ville Snellman ja Jesse Niinimäki yllätä sensaatiomaisesti myös rajussa playoffväännössä. Mika Niemisen herääminen olisi äärimmäisen tärkeää. Antti Bruun ja Mikko Kuparinen tukevat hyökkäyksiä toisesta aallosta, mutta varsinainen kiekollinen liideri Ilves-pakistosta puuttuu. Omassa päässä Tomit Pettinen ja Källarsson, Matt Smith ja Arto Tukio ovat vähintään Kerho-pakkien veroisia. Veskari Bruce Racine on parhaimmillaan lähes ohittamaton ja tarjoaa Ilvekselle edun tällä osa-alueella.
Fläppitaulu
HPK pelaa kaunista, nopeaa ja hyökkäysvoittoista jääkiekkoa. Tilastojen mukaan Kerho pystyy kotijäällään luomaan 20 maalipaikkaa mitä tahansa liigajoukkuetta vastaan. Viimeksi Tampereella joukkue näytti myös osaavansa kahvakiekkoilun tehokkaasti, mutta puolustuspeli ei silti kuulu ryhmän vahvuuksiin. Kerho karvaa rohkeasti kahdella miehellä, kotikentällään välillä jopa kolmella, ja pyrkii ottamaan kiekon takaisin itselleen jo ennen kuin vastustaja saa hyökkäyksensä käyntiin. Joukkueen peliä leimaa vahva itseluottamus, sillä usko omaan luisteluvoimaan on niin suuri, että irtokiekkojen perään rynnitään välillä vailla minkäänlaista huolta keskialueen tukkimisesta. Tässä piileekin Ilveksen mahdollisuus: kiekko on saatava nopeasti liikkeelle omasta päästä ja pyrittävä pelaamaan kärkimiehille selkeitä 1-1 -haastotilanteita Kerhon pakkeja vastaan.
Ilves muutti karvaussysteemiään tämän kauden aikana hieman kahdesta aiemmasta kaudesta poikkeavaksi. Joukkue osaa nyt passiivisen yhden ohjaajan ja neljän keskialueen tukkijan systeemin lisäksi myös aktiivisemman karvaustyylin, jossa vastustaja pakotetaan "ansaan" ja kiekonmenetykseen. Molempia pelitapoja nähtiin käytössä runkosarjan viimeisillä kierroksilla. Pakkien avauksiin on tullut aimo annos lisää tarkkuutta ja oikea-aikaisuutta. Kiekkoa ei enää roiskita kaavamaisesti ristikulmiin, vaan hyökkäyspelissä on variaatioita. Ajoittain joukkue juuttuu edelleen omalle puolustusalueelle ja sortuu juoksemaan kiekon perässä. Tämä olisi HPK:ta vastaan äärimmäisen vaarallista ja kostautuisi varmasti. Ilves ei vieläkään osaa purkaa kiekkoa kunnolla pois omasta päästä, minkä HPK takuulla tietää.
Arvio
HPK oli runkosarjassa Ilvestä vastaan murskaavan ylivoimainen ja lähtee selvänä ennakkosuosikkina myös tähän playoffsarjaan. Ilveksellä on suuria vaikeuksia pysyä Kerhon vauhdissa mukana. Mikäli tupsukorvat pystyvät hyödyntämään maalipaikkansa ennennäkemättömän tehokkaasti sekä pysyvät pois jäähypenkiltä ja jos Racine venyy ihmetekoihin, Ilveksellä on pieni mahdollisuus jatkoon. Rinkelinmäellä voittaminen on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa.
JOKERIT - KÄRPÄT
 - 
Lähtökohdat
Ilmalan narripakka lähti allekirjoittaneen mielestä liigakauteen 01-02 sarjan suurimpana mestarisuosikkina. Raimo Summasen piti pystyä ottamaan joukkue tiukasti haltuunsa ilman Erkka Westerlundiakin ja Virmanen-Harkimo -akselin pelaajahankinnatkin näyttivät pitkästä aikaa järkeviltä. Lähes koko runkosarjan ajan Jokerit keikkuikin sarjan kärjessä ja napsi vakuuttavia voittoja muista kärkijoukkueista. Loppuhuipennuksen lähestyessä joukkue kuitenkin kadotti kiekollisen pelinsä täydellisesti, eikä saanut kuudesta viimeisestä pelistään pisteen pistettä. Nyt narripakka lähtee playoffeihin täytenä kysymysmerkkinä. Rikkoutuuko maalinteon kipsi ennen kuin on liian myöhäistä?
Kärpät on toinen runkosarjan loppumetreillä otteensa kadottanut ryhmä. Välillä Oulun pikkupedot pelasivat materiaaliinsa nähden jopa uskomattoman hyvin ja kaatoivat lähes rajattomalta vaikuttaneen itseluottamuksensa turvin vastustajan toisensa jälkeen. Karu arki koitti kuitenkin muutaman avainpelaajan sairastellessa, eikä lupaavista nuorista sittenkään vielä ollut avainpelaajien korvaajiksi. Levollisesti valmentaja Kari heikkilä ei nuku sairastuvan tyhjennyttyäkään, sillä pelimiesten palaaminen ruotuun ei ole siivittänyt Kärppiä takaisin voittojen tielle.
Yksilöt
Supertähdet Pavel Rosa, Vladimir Machulda ja Frank Banham ovat parhaimmillaan maailmanluokan pelimiehiä, mutta viime aikoina kädet ovat jäätyneet tekopaikoissa. Tuomo Ruutu, Antti Aalto ja Petri Pakaslahti muodostavat loistavasti molempiin suuntiin pelaavan sentterikolmikon. Antti Törmänen ja Pasi Tuominen vääntävät takuuvarmaan tyyliinsä ja ryminäosasto Tomek Valtosen, Niko Mikkolan ja Mikko Ruudun johdolla hoitaa oman hommansa. Kärkisniperien on kuitenkin löydettävä jyvänsä, jos joukkue mielii pitkälle. Ari Vallin, Ilkka Mikkola sekä Tom Koivisto tukevat hyökkäksiä ja Rami Alanko, Pasi Saarinen, Kari Haakana sekä Alex Brooks keskittyvät oman maalin vartioimiseen. Loistoveskarit Jamie Ram ja Kari Lehtonen paikkaavat paljon hyökkäyksen tehottomuudesta.
Kärppien pelaajarosteri on mielenkiintoinen sekoitus kokemusta ja nuoruutta. Hyökkäyspään tuontitähtinä tuikkivat nopea Jeff Hamilton, pehmeäkätinen Andrei Potaichuk ja taitava sentteri Brett Lievers. Laiskan miehen mainetta kantava Lasse Pirjetä on halutessaan maajoukkuetason pelaaja. Nuorta Jussi Jokista kannattaa seurata tarkasti; laiturista povataan tulevaisuuden NHL-tähteä. Roolipelaajat Kimmo Koskenkorva sekä Jarit Viuhkola ja Laukkanen tekevät haalarihommia joukkueen eteen. Superlahjakkuus Joni Pitkänen on ailahtelevasti esiintyvän Kärppä-pakiston ykkösnimi Mikko Myllykosken ja Kimmo Lotvosen ohella. Maalivahti Tim Thomas oli välillä suorastaan uskomattoman hyvä, mutta taso laski koko joukkueen hyytyessä runkosarjan loppua kohden.
Fläppitaulu
Jokerit pelaa "totaalikiekkoa", jossa pyritään jokaisen 1-1 -tilanteen voittamiseen kentän eri puolilla. Joukkue sekä hyökkää että puolustaa tiiviinä viisikkoina, joihin ei juuri aukkoja synny. Pyrkimys kurinalaisuuteen näkyy välillä kiekollisen pelin jumiutumisena tuloksettomaksi puurtamiseksi, mutta selviä virheitä tapahtuu erittäin harvoin. Summasen suuri teema tälle kaudelle oli kiekollisen pelin parantaminen ja taidon esiintuominen, mutta ajoittaisia väläytyksiä lukuunottamatta Jokerit ei ole loistanut kiekollisena. Jokeripakan tiiviydestä johtuen joukkuetta on vaikea voittaa, mutta toisaalta narripaidat joutuvat itse tekemään valtavasti töitä jokaisen maalin eteen.
Kärpät pyrkii kurinalaiseen puolustuspeliin, joka malliltaan on hyvin lähellä 90-luvun ruotsalaista ohjauspeliä. Keskialue tukitaan tarkasti ja maalipaikat rakennetaan vastahyökkäyksistä. Varsinkin vieraskentillä oululaiset pelaavat usein ikävystyttävän passiivista kyttäyskiekkoa pyrkiessään tukahduttamaan kotijoukkueen rynnistyksen siniviivalle. Kärppien aloittava viisikko on selvä jarrukenttä, joka pelaa vastustajan ykköstä vastaan. Pirjetän ja Lieversin ketjut saavat rakennella omaakin peliään, mutta muut keskittyvät rikkomiseen. Omassa päässään Kärpät on selvästi huonompi kuin keskialueella, ja tähän heikkouteen Jokerit luultavasti koittaa iskeä.
Arvio
Mikäli jomman kumman joukkueen peli ei parane huomattavasti runkosarjan lopussa nähdystä, saa yksi kuudesta muusta playoffjoukkueesta helpon vastustajan välieriin. Jokerit on selvä suosikki ja haluaa varmasti kuitata viime kevään nöyryytyksen. Luvassa vähämaalisia otteluita.
TPS - PELICANS
 - 
Lähtökohdat
Aurajoen rannoille ei syksyllä povattu mainittavaa menestystä, sillä SM-liigan kestosuosikki TPS ei onnistunut joukkueensa rakentamisessa haluamallaan tavalla. Alkukaudesta näyttikin siltä, että liigan ratkaisupelit pelattaisiin vihdoin ja viimein ilman turkulaisia. Ähäkuttimaisesti Tepsi kuitenkin kampesi itsensä taas kerran runkosarjan kärkinelikkoon ja perustepsiläiseen tapaan paransi jatkuvasti peliään uhkuen huippukuntoa tosikoitosten alla.
Lahden pussinokat järjestivät kauden toistaiseksi suurimman yllätyksen sijoittumalla runkosarjassa viidenneksi. Hieman hajuttomalta ja mauttomalta ennen kauden alkua vaikuttanut lintuparvi yltyi paikoin erittäin vakuuttaviin esityksiin ja viihtyi syksyllä jopa sarjan piikkipaikalla. Jos ei TPS:lta odotettu tällä kaudella suurta menestystä, ei kukaan varmasti osannut kuvitellakaan, että Pelicans haastaisi turkulaiset playoffeissa totiseen ja tasaiseen taistoon välieräpaikasta.
Yksilöt
Tepsillä ei aikaisemmista kausista poiketen ole riveissään varsinaisia supertähtiä. Kai Nurminen on hukannut parin kauden takaisen loistonsa ja Mika Alatalo on parhaimmillaankin vain aatelisluokan kulmakaivaja ja vääntäjä. Ulkomaanavut Peter Schaefer ja Rob Shearer ovat monessa liemessä keitettyjä kokeneita kettuja, mutta todellinen loistokkuus heidänkin otteistaan puuttuu. Turkulaisten rottaosasto Jani Kiviharjun, Marco Tuokon ja Mikko Rauteen johdolla lienee omassa hommassaan liigan tehokkain. Tepsin pakit ovat enemmänkin taitavia ja liikkuvia kiilaajia ja katkojia kuin vahvoja maalinedusjyriä. Vääntövoimaa ei TPS-puolustuksesta juuri löydy. Marko Kiprusoffin saapuminen joukkueeseen tuo takalinjoille rutkasti lisää rauhallisuutta ja perusvarmuutta. Maalivahtikaksikko Fredrik Norrena - Antero Niittymäki on liigan paras.
Sentterin rooliin hienosti sopeutunut Mikko Peltola on Pelicansin pelillinen sielu ja pystyy repimään laitureistaan Tommi Turusesta ja Lasse Jämsenistä irti todella paljon. Joonas Jääskeläinen on taitava, mutta pehmeähkö maalintekijä ja Toni Koivusen kiekolliset taidot ovat erinomaiset. Pelicansin hyökkäyskalusto ei ole erityisen vahva, mutta taktisesti kypsästi pelaavia ja antaumuksella oman joukkueen eteen töitä tekeviä puurtajia löytyy runsaasti. Jani Keinänen ja Toni Saarinen pääsevät silloin tällöin maalitilastoihinkin. Lahtelaisten puolustus on kiekollisena taitava, mutta myös hivenen voimaton paketti, jonka kärkiniminä peliä järjestelevät Veli-Pekka Laitinen, Kalle Koskinen ja Jan Latvala. Maalivahti Pasi Kuivalainen aloitti kauden hyvin, mutta haparoi pahasti muutamissa loppupuoliskon peleissä.
Fläppitaulu
TPS pelaa korostuneen kurinalaista viisikkopeliä, joka ei useinkaan ole kovin miellyttävää katseltavaa. Vaikka turkulaisilla on tapana osoitella syyttävällä sormella kaikkia muita, käyttää TPS itse varsin ronskia mailahäirintää ja blokkipeliä puolustuspelinsä tukevoittajina. Tepsin bravuuri on jo pitkään ollut kiekonriistoa välittömästi seuraava nopea suunnanmuutos ja ylivoimahyökkäys vastustajan maalille. Jos turkulaishyökkääjät saa painettua kaukalon kulmiin, on TPS varsin aseeton isompiaan ja vahvempiaan vastaan.
Pelicansin pelitapa jakaa mielipiteet. Toiset pitävät kiekon kontrolloimiseen perustuvasta, hidastelevasta ja huolellisesta pelaamisesta, kun toiset syyttävät joukkuetta haukotuttavasta peruuttelusta ja vauhdin tappamisesta. Pussinokat pyrkivät tekemään vastustajan kiekollisen pelin hankalaksi hyvällä liikkeellään ja taktisella osaamisellaan. Muista liigajoukkueista poiketen Pelikaanit eivät usein pyrikään nopeisiin vastaiskuihin, vaan järjestelevät mieluummin omaa peliään pitkän kaavan kautta pitäen kiekon koko ajan tiukasti kontrollissaan. Kun lahtelaiset saavat sahattua vastustajan linjat auki, pelataan kiekko maalintekosektoriin tarkoilla ja yllättävilläkin syötöillä. Pelicansia vastaan on tärkeää, ettei päästä joukkuetta viemään peliä, vaan iskee kiinni jo rakenteluvaiheessa. Tämänhän mm. Ilves on tällä ja viime kaudella osannut erinomaisesti.
Arvio
Kaiken järjen mukaan TPS:n pitäisi mennä jatkoon, mutta todennäköisesti Pelicans voittaa ainakin yhden pelin. Mikäli lahtelaiset pystyvät nappaamaan yhden voiton vieraskentältä, on jymy-yllätys valmis. TPS on haavoittuvaisempi kuin pitkiin aikoihin.
Mikko R.
^^ Ylös
|
|
|
|
|
