|
|
|
|
Kolumnit: Ilves viiden pelin jälkeen (24.9.2001)
Alkoihan se vihdoin. Se, mitä oli kärsimättömästi odotettu kevään MM-kisoista lähtien. Se, minkä takia kokoonnuimme kesähelteilläkin tiedon valtaväylälle purkamaan odotuksen aiheuttamia paineita muiden samanhenkisten kanssa. Se, mikä toistuvasti nousee niidenkin puheenaiheeksi, jotka eivät siitä mitään ymmärrä. Jääkiekon SM-liigaa on pelattu suurin piirtein viisi kierrosta – aivan, sarjaohjelma on typerä – ja ensimmäisen yhteenvedon paikka on tässä ja nyt.
Rakas paikallisvihulaisemme, se Tampereen toinen joukkue, se kirvesmerkkinen, näyttää olevan juuri niin vahva kuin sen ennakoitiinkin olevan. Tai siis pelättiin. Rautakorven koulun pääsyvaatimuksina ovat riittävät fyysiset ulottuvuudet ja halu jalostaa niitä palvelemaan koulun kunniaa. Opinahjo markkinoi tuotteenaan isoa, vahvaa, ilkeää ja nopeasti kulkusuuntansa kääntävää pelaajatyyppiä. Westerlund-Summanen –kaksikon lanseeraama modernin kiekkoilijan prototyyppi on mallina naapurin tuotekehittelyssä. Tappara-suutarit ovat hylänneet vanhan kankean lestinsä ja hyödyntävät nykyaikaista ajan ja tilan kiekkofilosofiaa. Keväällä nähdään, tuottaako pitkäjänteinen projekti kultaisen tuloksen. Onneksi kyse on urheilusta, jossa altavastaajillakin on sanansa sanottavana. Myös Ilveksellä.  | Antti Bruun on ollut yksi Ilveksen vajavaisen puolustuksen tilkitsijöistä
(© Jouni Valkeeniemi) |
Turun Palloseura, tuo tylsä ainaismenestyjä, on piristänyt kauden alkua häviämällä kuudesta pelistään viisi. Hienoa, Tepsi! Sielläkin on näköjään ymmärretty, että harvainvalta ei ole liigalle hyväksi… Totta puhuen ainakin allekirjoittanut ihmetteli, miksi TPS sijoitettiin ”asiantuntija-arvioissa” korkealle ennen kauden alkua. Eikö kukaan viitsinyt edes katsoa joukkueen pelaajalistaa? Nimimiehiä riittää tasan yhteen kentälliseen. Paljon vastuullisia paikkoja on annettu junioreille. Puolustuksesta ei löydy kokoa, eikä tulivoimaa. Jatkanko vielä? Kun Midaskin on jättänyt valtaistuimensa, ei ainakaan mestaruusveikkauksille löydy kovinkaan pitäviä perusteita. Ellei sitten se riitä, että Tepsi on Tepsi ja Tepsi pärjää aina…
Jotka uskovat Lahden nokkapussilintujen jatkavan yliäänilentoaan korkeuksissa nostakoot vasemman kätensä ylös. Ei näy käsiä – hyvä. En minäkään usko. Ratkaisijakaartin kapeus ja pakkikaluston heiveröisyys ovat takuina sille, että Pelikaanien pilviliito kääntyy syöksykierteeksi ennen kuin Korvatunturin isäntä pukee Petterille valjaat. Kahdeksan parhaan sakkiin lintuparvi voi täpärästi yltää, mutta alkukauden toisella suuryllättäjällä Rauman Lukolla ei sinne ole mitään asiaa. Nuoruuden innolla syyskuussa saalistetut pari makoisaa päänahkaa eivät riitä kovinkaan pitkälle, kun kokeneemmat, kovemmat, nopeammat ja taitavammat saavat koneensa käyntiin.
Ilves on aloittanut sarjan tuloksellisesti odotetusti. Joukkue on kotona voittanut heikompansa ja vieraissa alistunut vahvempiensa edessä. Kuusi pistettä ilman Peraa ja Tutkaa on hieno suoritus, josta voidaan kiitokset ohjata esimerkillisesti taistelleille nuorille pakkilupauksillemme. Koistinen, Jääskeläinen ja Takko ovat kokemattomuudestaan huolimatta kantaneet vastuunsa konkarien lailla. Iivana Julman paluu alakerran päälliköksi tilkitsee Ilveksen ajoittain vuotavasta puolustuksesta monta reikää. Kun potilaat saadaan ruotuun, on Ilvestä vastaan erittäin vaikea tehdä maaleja. Oman veräjän vartioinnissa ei luulisikaan jatkossa ilmenevän suuria ongelmia, mutta eräille muille osa-alueille tarvitaan suuriakin parannuksia.
Yhdeksi Ilveksen tavaramerkeistä viime vuosien aikana muodostunut purkukiekkojen surkea laatu on korostunut joukkueen viidessä ensimmäisessä liigapelissä. Pikkumusta ei millään tunnu löytävän tietään siniviivan yli. Kun on puoli minuuttia roikkunut vastustajan perässä omalla kenttäalueella ja käyttänyt suurimman osan energiastaan kiekon saamiseen oman joukkueen haltuun, ei paulcoffeymainen terävä pystyliike ja millimetrin tarkka avaus onnistu kaikilta.  | | Roman Vopat on esiintynyt edukseen (© Jouni Valkeeniemi) |
Ei sen tarvitsekaan onnistua, eikä sitä pidä edes yrittää. Kuminpala kylmästi pleksin kautta mahdollisimman kauas, ripeä spurtti vaihtoaitioon ja tuoreita jalkoja kentälle! Avainasia on nöyryys. Sitä on puuttunut Ilves-pakeilta ja myös hyökkääjiltä, jotka toistaiseksi eivät tarpeeksi uhrautuvaisesti ole omalla työllään tehneet puolustajien työtä helpommaksi.
Jo tässä vaiheessa kautta voi Ilvestä onnitella yhdestä erittäin onnistuneesta hankinnasta. Tshekkijyrä Roman Vopat on osoittautunut todelliseksi vahvistukseksi muskelien ja vääntövalmiuden puutteesta kärsivälle joukkueelle. Vopat pelaa hyvää kiekollista peliä, lukee ja ennakoi tilanteet kiekottomana erinomaisesti ja hoitaa puolustustehtävänsä pyyteettömästi. Omien hommiensa lisäksi Roman tekee osan muidenkin töistä auttaen ja tukien joukkuetovereitaan, erityisesti nuoria puolustajia, esimerkillisesti. ”Romu” on todellinen joukkuepelaaja, joka varmasti kerää vielä tehopisteitäkin, kunhan ketjukaverit Miettinen ja Salmelainen heräävät syyshorroksestaan.
Ykkösketjun konkarikolmikko on vastannut suuresta osasta Ilveksen tekemiä maaleja, mutta trion peli on vielä kaukana siitä, mitä se voi parhaimmillaan olla. Ketjun lenkkien yhteistyö toimii välillä silmiä hivelevän kauniisti, mutta vastaavasti kolmikko on liian usein poistunut jäältä päät kallellaan vastaanotetun takaiskuosuman jälkeen. Kärkikarvaaja Viitakosken panos on ollut juuri niin vahva kuin Veskulta sopii odottaa, mutta Helminen-Nieminen –akselin kommunikaatio puolustajien kanssa on pätkinyt pahasti.  | Ykköskenttä on avannut maalitilinsä – peli on kuitenkin vasta avautumassa
(© Jouni Valkeeniemi) |
Se, että yksi viisikon jäsen liikkuu omassa päässä väärään suuntaan tai merkkaa väärän pelaajan, antaa nykykiekossa vastustajalle riittävästi tilaa maalipaikan luomiseen. Jos ja kun Raipen ketjun puolustuspeli saadaan kuntoon, on koossa pelottavan vaarallinen tehonyrkki, joka pystyy pyörittämään vastustajan kuin vastustajan sekaisin. Todellisen taitokiekon paluu on mannaa pitkän linjan Ilves-faneille.
Kun vielä omistan Ilveksen alkukauden positiivisimmalle yllättäjälle Antti Hildenille oman kappaleen, alkaa katsaukseni olla lopussa. Kun Antti on jäällä, tapahtuu pelissä aina paljon, ja nykyisin tapahtumat ovat lähes poikkeuksetta sellaisia, jotka auttavat omaa joukkuetta. Hilu karvaa, kahvaa, taklaa, taistelee, ärsyttää ja väsyttää. Kaikkein hienointa on kuitenkin se, että Antti on saanut kiekollisena paljon onnistumisia ja näyttää nyt miestenkin peleissä ihan oikealta pelimieheltä pelkän poukkoilevan flipperinkuulan sijaan. Antti Hilden on erinomaisten esitystensä ansiosta allekirjoittaneen valinta Ilveksen alkukauden ykköspelaajaksi.
Mikko R.
^^ Ylös
|
|
|
|
|
