|
|
|
|
Kolumnit: Sukellus Atun ja Juupen valmennusideologiaan (26.2.2002)
Ilveksen valmentajakaksikko Ari-Pekka Selin ja Juha Pajuoja on saanut tämän kauden aikana ryöpyittäin kritiikkiä. Suuri osa kritiikistä on lähtenyt ”musta tuntuu” -periaatteella. Yleensä arvostelijalla ei ole liiemmin tietoa, miten Atu ja Juupe joukkuetta johtavat ja valmentavat.
Kun allekirjoittaneella on ollut mahdollisuus useissa yhteyksissä tarkastella Atun ja Juupen tekemisiä, keskustella heidän kanssaan ja keskustella heistä pelaajien ja muiden joukkuetta lähellä olevien tahojen kanssa, päätin osallistua tällä kolumnilla valmentajakeskusteluun.
Atu ja Juupen valmennusfilosofia poikkeaa Heikki Mälkiän filosofiasta aika paljon. Atu ja Juupe lähtevät myönteisesti korostamaan pelaajien vahvuuksia. Siihen kuuluu myös vastuun, vallan ja vapauden antaminen. Siihen kuuluu erittäin runsas keskustelu joukkueen kanssa, mutta myös pienryhmissä ja kahden kesken.
Monet pitävät Atua löysänä valmentajana, koska hänen ei ole kuultu huutavan ja rähjäävän pelaajilleen Hannu Jortikan malliin. Harva on kuitenkin kuullut Atun antavan palautetta pelaajalle, jonka tekemisiin hän ei ole tyytyväinen. Se palautetilaisuus ei ole todellakaan pehmoilua ja sellaisesta tilaisuudesta on moni kokenutkin pelaaja poistunut korvat punoittaen.
Se on Atun tyyli. Pelaajia ei haukuta julkisesti, mutta joukkueen sisällä ja kahden kesken asiat puhutaan takuuvarmasti riittävän kovalla äänellä, jotta homma tulee selväksi.
Atun ja Juupen heittämää vastuu- ja vapauspalloa eivät kaikki pelaajat osanneet ottaa vastaan oikein. Otettiin vastaan vapaus, mutta vastuu unohtui. Tämän huomasivat valmentajatkin, jotka kiristivät linjaa oleellisesti joulun seutuvilla. Periaatteitaan he eivät romuttaneet, mutta asioiden käsittelytapa muuttui. Nyt ei enää kuunneltu selityksiä, vaan vaadittiin perusteluja ja ratkaisumalleja. Ja jos niitä ei alkanut kuulua, ne saneltiin. Tähän tilanteeseen johti muitakin syitä, joista vähän myöhemmin.
Valmentajakaksikko halusi antaa mahdollisimman monelle omalle kasvatille näyttöpaikan. Sen tähden ryhmässä oli jääharjoitusten alkaessa kuusi kentällistä pelaajia ja vielä liigankin alkaessa viisi kentällistä. Ylijäämämiesten motivaatio alkoi nopeasti karista ja se alkoi heijastua joukkueeseen. Uskoisin, että tämän asian Atu ja Juupe hoitavat ensi kesänä toisin. Mennään huomattavasti suppeammalla ja tiiviimmällä ryhmällä.
Kuivaharjoittelun suunnittelussa valmentajaparimme on ehdotonta maan eliittiä. Harjoitukset suunniteltiin täysin lajinomaisesti. Vertikaaliset harjoitteet korvattiin kaikki horisontaalisilla harjoitteilla. Eihän jääkiekkoilijan tarvitse ponnistaa metriä yläpystyä kuten lentopalloilijan, vaan kulkea jäällä mahdollisimman kovaa eteenpäin ja vielä koordinaatio säilyttäen.
Koko harjoittelun rytmitys tapahtuu lajinomaisesti. Jääkiekkoilijan on pystyttävä 30-45 sekunnin anaerobiseen suoritukseen, sen jälkeen palauduttava minuutissa tai parissa - ja pystyttävä taas uudelleen reilun puolen minuutin äärimmäiseen puristukseen. Ja jossain vaiheessa tulee reilun vartin mittainen erätauko pidempään palautumiseen. Harjoittelu on rytmitetty tämän mukaan jo kuivaharjoittelukaudelta lähtien.
Tällainen ajattelu poikkesi selvästi Ilveksen aiemmasta harjoittelusta, mutta sen oikeaa suuntaa tuskin kukaan lähtee kiistämään. Yhdistettynä ”vastuu ja vapaus” -linjaan tämä oli monelle pelaajalle uutta. Heikoimmin ajatuksen sisäistäneet saattoivat vetää jonkin loikkaharjoituksen 80 prosentin teholla, vaikka annetun vastuun mukaan se olisi pitänyt vetää 100 prosentin teholla.
Arvaamattomia tapauksia
Roman Vopat hankittiin Ilvekseen tuomaan voimaa ja kovuutta hyökkäyspeliin sekä kokemusta ja osaamista alivoimaan. Mutta odotuksena oli myös tehokkuus, vaikka hänestä ei suinkaan joukkueen kärkisnaipperia odotettukaan.
Hankinta ei mennyt ihan nappiin. Vopat ei pystynyt täyttämään häneen kohdistuneita odotuksia eikä täysin sopeutunut koko aikana Ilves-merkkiseen pelityyliin ja elämäntapaan. Kaukalon ulkopuolella Roman yritti ottaa isoa johtavan pelaajan roolia, johon tulokset kaukalossa eivät kuitenkaan antaneet edellytyksiä. Kenestäkään ei tule väkisin johtajaa joukkueeseen - johtajuus pitää ansaita. Joukkueen mielestä Roman ei ansainnut sellaista johtajuutta, jota hän yritti ottaa. Suurempia ristiriitoja se ei aiheuttanut, mutta ei ollut myöskään eduksi joukkueen kemialle.
Atu ja Juupe olisivat pitäneet Vopatin vielä tammikuun puolelle ja ainakin siihen saakka, kunnes korvaaja oli löydetty. Nyt Vopat myytiin kesken pahimman ahdingon. Se ei herättänyt joukkuetta, vaan järkytti.
Oli nimittäin ainakin kaksi pelaajaa, jotka pelkäsivät myyntiä eteenpäin ennen tammikuun loppua. Toinen oli Mika Nieminen ja toinen Tommi Miettinen.
Mika Niemisen rooli oli ongelmallinen. Hän oli monelle nuorelle pelaajalle suuri idoli siinä kuin Raimo Helminenkin. Veikko tiesi asian tasan tarkkaan. Paineet alkoivat kerääntyä niskaan yhä suurempana taakkana, kun ei ollut pystynytkään olemaan se esikuva joukkueessa, mikä piti. Veikko piti positiivisuutta yllä kaukalon ulkopuolella ja vastasi jämptisti valmentajien haasteisiin - paitsi tehoissa, jossa pörssipisteet suorastaan ilkkuivat Veikolle.
Missään vaiheessa Veikko ei kuitenkaan ole luovuttanut, vaan ottanut kuuliaisesti vastaan jokaisen roolin, mitä valmentajat ovat tarjonneet. - Pelaan vaikka nelosketjussa kolme vaihtoa per ottelu, jos se on joukkueen etu, Veikko lupasi valmentajille.
Kun tammikuun loppu oli ja meni, helpottui myös Veikon mieli. Olympiatauon aikana Veikko on nähty treeneissä todella päättäväisenä ja täynnä halua pelata hyvä kausi.
Toma olisi ehkä myyty, ellei Atu olisi pitänyt miehestä tiukasti kiinni. Atu ei halunnut jättää projektia Miettinen kesken, koska juuri hänen tehtävänsä oli nostaa Toma sille tasolle, minne tämä kuului. Huolimatta kärkevästä arvostelusta Atu piti päänsä, valoi uskoa Tomaan ja antoi miehelle peliaikaa ja vastuuta. - Eiväthän ne taidot ole mihinkään voineet hävitä, puuskahti Atu kerrankin, kun tuli puhe Tomasta.
Toma luotti yhtä paljon Atuun kuin Atu Tomaan eikä olisi mielellään siirtynyt Ilveksestä mihinkään. Atu ja Juupe etsivät oikeita kemioita Toman ympärille, mutta vasta David Nemirovskyn tulo ratkaisi sen ongelman. Valmentajaparin pelisilmää osoitti istuttaa Nemo heti Toman rinnalle.
Jani Nikko
Atun ja Juupen johtamisideologia perustuu siis itseohjautuvaan tiimiin, joka parhaiten toimiessaan antaa parhaat tulokset. Miksi Atu ja Juupe olivat päätyneet tähän malliin? Ensinnäkin tietenkin siksi, että se sopi heidän luonteelleen. Kumpikaan ei ole käskyttäjä-rähjääjä.
Mutta ennen kaikkea he valitsivat tämän metodin, koska huomasivat, että Ilveksen joukkue täytti täydellisesti itseohjautuvan tiimin peruskriteerit.
Itseohjautuvassa tiimissä kontrolli toimii sisäisesti. Ei tarvita Piste-Mikkoa tai Kello-Kallea kontrolliksi. Tulokset ratkaisevat. Kun tiimi toimii hyvin, tulee hyviä tuloksia ilman kyttäämistä.
Jotta sisäinen kontrolli toimii, täytyy jokaisessa itseohjautuvassa tiimissä olla sisäinen johtaja - ja vain yksi. Riittävän vahva, jolla on tiimin täydellinen kunnioitus ja luottamus. Vaikka jääkiekkojoukkue on yksikkönä hiukan liian suuri toimiakseen täydellisesti itseohjautuvana tiiminä, sen on mahdollista näin toimia, mikäli sisäinen johtaja on riittävän vahva ja mikäli alatiimeistä löytyy vahvoja johtajia.
Ilveksessä tilanne oli ihanteellinen. Edellisellä kaudella suvereeniksi sisäiseksi johtajaksi oli noussut Jani Nikko, joka nautti niin vanhempien kuin nuorempien pelaajien täyttä luottamusta ja kunnioitusta.
Nikko oli pelaajana periksiantamaton esikuva. Lisäksi hän on ihmisenä älykäs, huumorintajuinen, oikein sanansa eri tilanteisiin valitseva, erittäin vaativa, temperamenttinen ja kaiken lisäksi hänellä on myös siviilipuolelta kunnianhimoisia sekä tuloksellisia näyttöjä sitkeydestä.
Lisäksi joukkueessa oli loistavia alatiimien (kentällisten tai hyökkäyksen ja puolustuksen) johtajia kuten Raipe, Toma, Vesku.
Nyt joukkue menetti tämän tärkeimmän sisäisen johtajansa yhtäkkiä - ennalta varoittamatta. Siihen ei osattu varautua millään tavoin. Syntyi väkisin tyhjiö, jonka täyttämiseksi odotettiin Nikkoa itseään takaisin.
Olisi ollut valmentajilta suuri munaus muuttaa johtamistyyliä tässä vaiheessa radikaalisti. Kun joukkue on menettänyt jotain suurta itsestään, voimakkaat muutokset johtamistavassa olisivat olleet kohtalokkaita. Niiden seurauksista ei olisi tämän kauden aikana selvitty.
Valmentajat luottivat edelleen ”vastuu, valta, vapaus” -ajatteluun, mutta ottivat tiukemmin ohjat käsiinsä. Ei riittänyt enää, että näytettiin suunta. Nyt piti tarpeeksi kovin äänenpainoin kertoa myös keinot, miten valittuun suuntaan päästään.
Raipe, Vesku ja nuoret pakit
Ilves joutui ennen marraskuun alun maajoukkuetaukoa vetämään hurjan peliohjelman läpi. Maaottelutauolla palauteltaisiin ja levättäisiin. Joukkueen tehoista lähes kaksistaan vastanneet Raipe ja Vesku kuitenkin kutsuttiin Tukholman Euro-turnaukseen.
Molemmilta jäi kaavailtu lepo väliin. Tehotykit alkoivat vääjäämättä väsyä niillä jääajoilla, mitä miehille täytyi antaa. Lisäksi Raipen selkä heittäytyi häijyksi. Tampereen ja Kokkolan välinen junamatka tuli Raipelle entistä tutummaksi, kun ykkössentteri kävi hoitamassa paikkojaan melkein yhtä usein kuin keskivertoperhe poikkeaa Prismassa ruokaostoksilla.Eivätkä selkäongelmat ole olleet keskitalvella Raipen ainoat vaivat. Mies ei niistä huutele, mutta peliesityksiin ne eivät voi olla vaikuttamatta. Raipe kuuluu kuitenkin huonona iltanaankin joukkueen neljän-viiden parhaan joukkoon.
Olympiakisojen lähestyessä Raipe sai orientoitua puolustavaan rooliin silläkin uhalla, että se söisi joukkueen tehoja. Atu ja Juupe halusivat kuitenkin antaa Raipelle parhaat mahdolliset lähtökohdat olympiaturnaukseen. Tulokset ovat tiedossa.
Syksyn loukkaantumisten johdosta nuoret puolustajat joutuivat aivan liian koville. Ville Koistista oli vasta tarkoitus ajaa vähitellen liigaan ja yhtäkkiä poika pelasikin joka kolmatta vaihtoa suuren paineen alla.
Vuosi aikaisemmin liigaan vasta sisään päässyt Antti Bruun yritti rohkeasti ottaa Nikon paikan yv:n ratkaisijana, mutta saappaat olivat nuorukaiselle vielä liian isot. Bruun väsyi henkisesti hyvän alkusyksyn jälkeen pahasti.
Vasta tammikuun hankinnat toivat helpotusta pakkien paineeseen. Vaikka Mikko Kuparinen hankittiin hyökkääjäksi, oivalsi valmentajapari varsin nopeasti, että Kuprusta on saatavilla parhaat hyödyt irti pakkina.
Bruce Racine
Moni on epäillyt Bruce Racinen tulon vaikuttaneen ryhmään jotenkin kielteisesti. Näissä väitteissä ei ole mitään perää. Ilves itse asiassa pelasi syksyn parasta kiekkoa heti Racerin tulon jälkeen ja henki joukkueessa oli katossa.
Ongelma oli se, että Racer olisi pitänyt voida ajaa sisään liigaan varovaisemmin ja harjoituspainotteisesti. Mika Pietilän äkkilähdön tähden tämä suunnitelma kariutui ja Racine joutui osin keskenkuntoisena ottamaan liikaa vastuuta.
Meni pari kuukautta, että Bruce ymmärsi, että hänet on täysin hyväksytty. Siitä kuuluu kiitos fanikatsomolle, joka lopulta otti Brucen omakseen ja kannusti häntä. Monet ovat arvostelleet, että ammattimiehen pitää tällaiset asiat unohtaa. Ammattimiehen pitää ansaita hyväksyntä. Bruce on pohjimmiltaan aika herkkä kaveri, vaikka kuinka onkin kivikova ammattilainen. Kuori ei ole kiveä - kuten ei meillä useimmilla. Se kannattaa muistaa kritiikin tiukimpina hetkinä.
Ville Snellman puolestaan on selkeä Atun löytö. Atu kiinnitti jo aiempina kausina huomionsa juuri Villeen, joka pelasi erittäin varmalla ja hyvällä tasolla, vaikka oli armeijassa. Atu päätti antaa Villelle heti kunnolliset näyttömahdollisuudet, kun sopiva paikka tulee. Ville kiitti. Hän on erittäin urheilullinen ja paneutuu kaikkeen urheiluun liittyvään tekemiseen huolella.
Kun liiga jatkuu olympiatauon jälkeen, on valmentajilla aika monta kysymysmerkkiä. Monen pelaajan ympärillä on kuiskittu ensi vuoden soppareista, joita jo käytännössä taitaa olla. Muutama pelaaja ei varmuudella ole mukana Ilveksen ensi kauden kokoonpanossa. Kuinka tällaiset pelaajat antavat kaikkensa kevään aikana? Ainakin itse aion seurata eräiden pelaajien tekemisiä suurennuslasin kanssa. Riittääkö moraali pistää itsensä likoon, vaikka on lähdössä?
Kun sopimustilanne kaiken lisäksi on pahasti auki, on se sellainen riesa, mitä ei tähän rakoseen olisi enää tarvittu. Olympiatauon jälkeen olisi ollut huomattavasti sileämpi tie jatkaa, jos muutaman johtavan pelaajan sopimus olisi tauolla julkistettu.
Tarkki Hurskainen
^^ Ylös
|
|
|
|
|
