Kolumnit: Kausi alkanut hyvin, mutta vielä on varaa parantaa (27.10.2003)
Ilves on nyt pelannut 16 kuluvan kauden 56 runkosarjaottelustaan. Takana on ensimmäinen sarjaneljännes ja sen jälkeen pelattu välisarja, jossa paikallisvastustaja Tappara kohdattiin kahdesti ja muut hämäläisjoukkueet kerran. Näistä 16 ottelusta Ilves keräsi 19 pistettä ja on niiden ansiosta sarjataulukossa kuudennella sijalla edellään pari yhden pelin enemmän pelannutta joukkuetta. Tuloksellisesti alkukausi on siis sujunut varsin mukavissa merkeissä, mutta entä pelillisesti?
Taitokiekkoilun paluu
Vaclav Sykora ja Jarmo Jamalainen ovat saaneet Ilveksen pelaamaan viihdyttävää jääkiekkoa, jossa yhdistyvät rohkea kiekonhallinta, vauhdikas vastaiskupelaaminen ja kurinalainen viisikkopuolustus. Joukkue pystyy muuttamaan pelityyliään otteluiden välillä: kotipeleissä on otettu voittoja hyökkäysvoittoisella hurlumhei-kiekolla ja vieraissa saalistettu pari maukasta päänahkaa tiiviin puolustuspelin ja terävien vastahyökkäysten yhdistelmällä. Perinteisen ilvesläisen taitokiekkoilun ystävää lämmittää erityisesti se, että Ilves pyrkii kontrolloimaan kiekkoa ja rakentamaan omaa peliään syöttelemällä puuduttavan roiskimisen sijaan.
Ilveksen pelin rakentaminen perustuu vahvasti syöttelylle. Tässä Marek Vorel näyttää esimerkkiä.
Ilveksen valmennusjohto rohkaisee pelaajiaan ottamaan vastuuta kiekollisena ja tekemään rohkeita ratkaisuja hyökkäyspäässä. Puolustusalueellakaan ei suosita hätäisiä rännipurkuja, vaan kiekko pyritään pitämään oman joukkueen hallussa ja peliä halutaan rakentaa kontrolloidusti. Rohkea pelaaminen on maksanut joukkueelle muutaman helpon takaiskumaalin ja ehkä jokusen sarjapisteenkin, mutta riskit poikivat takuuvarmasti hedelmää pitemmällä aikavälillä. Kiekollinen pelaaminen ja luovien ratkaisujen hakeminen kehittää pelaajia huomattavasti tehokkaammin kuin riskien vältteleminen.
Parannettavaa on vielä hyvän peliotteen ylläpitämisessä. Silloin tällöin Ilveksen pelistä on johtoasemassa kadonnut ajatus, jolloin viisikot ovat hajonneet. Tästä kärsii etenkin oman pään peli, sillä joukkueen pienikokoiset pakit tarvitsevat tiivistä viisikkopeliä avukseen puolustusalueella. Hiomista on vielä myös hyökkäyspelissä, johon kaivataan hieman lisää suoraviivaisuutta. Näyttävä syöttötyöskentely ja hyvä kulmapeli menevät hukkaan, mikäli laukauksia ei saada aikaan, eikä kukaan aja maalille irtokiekkojen perään. Oma lukunsa on tehoton ylivoimapeli, josta lisää edempänä.
Nuorten esiinmarssi
Ilveksen riveissä kiekkoilee monta nuorta, lupaavaa liigakiekkoilijan alkua, joista osalla on potentiaalia aina kansainvälisiin kaukaloihin ja taalajäille saakka. Hyvällä – fyysisiä, henkisiä ja pelillisiä ominaisuuksia kehittävällä – harjoittelulla sekä rohkealla vastuunjakamisella näiden nuorten kehitys on saatu ohjattua sille raiteelle, jonka olemassaoloa moni ehti jo epäillä tuskaisan viime kauden aikana. Nuorten pelaajien esiinmarssin ansiosta Ilveksellä on koko kauden ajan ollut heittää tuleen neljä liigatasoista viisikkoa, vaikka sairastupa on välillä pullistellut uhkaavasti.
Maalivahti Tuomas Nissinen, puolustajat Ville Koistinen ja Teemu Jääskeläinen sekä hyökkääjät Ville Snellman, Jesse Niinimäki, Marko Luomala, Ville Leino, Antti-Jussi Miettinen ja Tommi Jäminki ovat kehittyneet pitkin harppauksin tshekkivelho Sykoran johtaman valmennustiimin ohjauksessa. Jotta kehityksen jatkumiseen ja uusien kykyjen nousemiseen esiin voisi luottaa turvallisin mielin, toivoisi Sykoran jatkosopimuksesta kertovan uutisen ilmestyvän Ilves.comin etusivulle vielä tämän vuoden puolella.
Teemu Jääskeläinen ja muut nuoret pelaajat ovat selvästi kehittyneet.
Raataja Rajamäki
Alkukauden onnistumisten tärkeimpinä takuumiehinä kaukalossa ovat toimineet joukkueen kapteeni, ikinuori Raimo Helminen, loistokkaita otteita hyökkäyspäässä esittänyt kanadalaispakki Cory Murphy, SM-liigan syyskuun pelaajaksi valittu maalivahti Juha Pitkämäki ja ehtymättömällä energiallaan peli-intoa muihinkin puhkuva Erkki Rajamäki. Yllättävin nimi tässä nelikossa on Rajamäki, jonka tinkimätön työmoraali on poikinut miehelle henkilökohtaistakin kunniaa maalien, syöttöpisteiden ja jopa maajoukkuekutsun muodossa. Eki tuo Ilvekseen paljon sellaisia asioita, joita joukkueesta on viime vuosina puuttunut: loppuun asti yrittämistä, hurjaa taistelua ja kovia taklauksia. Rajamäen hankinnasta Ilves-johto voi onnitella itseään jo nyt: ”Raju-Erkki” kuuluu joukkueen ehdottomasti tärkeimpiin pelaajiin.
Ylivoima saatava kuntoon
Helminen-Murphy –akseli on jauhanut tehokkaasti tulosta tasakentällisin ja viihtynyt liigan pistepörssin kärkisijoilla kauden alusta asti. Joukkueen suurinta pelillistä ongelmaa, tehotonta ylivoimapelaamista, hekään eivät kuitenkaan ole pystyneet korjaamaan. Ilveksen ylivoimassa ei ole toiminut oikeastaan mikään; sisäänvienti on ollut äärimmäisen vaikeata, pakkopelin pyörittäminen kaavamaista, maskipelaaminen lähes olematonta ja harvat laukaukset heikkoja sutaisuja. Tälle osa-alueelle on saatava selvää parannusta, sillä mitä tiukemmiksi ottelut kauden loppua kohti tulevat, sitä suurempi merkitys on ylivoimapelaamisella niiden ratkaisijana.
Helmisen ja Murphyn ominaisuuksia täydentämään on ylivoimaviisikkoihin löydettävä sellaisia pelaajia, jotka aktiivisuudellaan ja taidoillaan tarjoavat vastustajan alivoimanelikolle huolehdittavaksi muitakin asioita kuin tehokaksikon välisen yhteyden katkaiseminen. Hyvässä ylivoimaviisikossa jokainen pelaaja pystyy syöttämään ja tekemään maaleja. Moderni ylivoimapelaaminen perustuu yhden pelintekijän hallitseman kuvioinnin sijaan siihen, että vastustajan neliö revitään hajalle liikuttamalla kiekkoa nopeasti mieheltä toiselle. Jokaisen yv-pelaajan tulee olla valmis ampumaan suoran syötöstä silloin, kun laukaukselle aukeaa tilaa ja maalilla on liikennettä.
Tähtikentällinen
Tässä vielä kolumnistin valitsema Ilveksen alkukauden tähtikentällinen:
Maalivahti: Juha Pitkämäki. Tasaisen varmoja, välillä jopa loistokkaita, suorituksia illasta toiseen. Pitänyt joukkuetta pystyssä tiukoissa otteluissa. Pelannut paljon, mutta ei ole esittänyt väsymyksen merkkejä. Torjuntaprosentti mainio 92,13.
Vasen puolustaja: Ville Koistinen. Kaksi maalia, viisi maalisyöttöä ja kuudes sija joukkueen sisäisessä pistepörssissä. Ilveksen parhaimmistoa myös plusmiinustilastossa. Saanut otteisiinsa hurjasti lisää tasaisuutta ja kuuluu joukkueen luottopakkeihin.
Oikea puolustaja: Cory Murphy. Huikea alkukausi: neljäntenä koko liigan pistepörssissä. Selvästi plussan puolella tehotilastossakin. Ollut Ilveksen tärkein yksittäinen kenttäpelaaja. Pystyy käynnistämään hyökkäyksen aina kiekon saadessaan. Maaginen yhteys Helmiseen.
Vasen laitahyökkääjä: Erkki Rajamäki. Fanikatsomon uusi supersuosikki. Pistää joka vaihdossa kaikkensa likoon joukkueen puolesta. Vastustajan pakkien kauhu – liigan eliittiä karvaajana. Alivoimalla Ilveksen paras. Neljäntenä joukkueen sisäisessä pistepörssissä. Sai ansaitun kutsun leijonapaitaan.
Keskushyökkääjä: Raimo Helminen. Maestro on paremmassa iskussa kuin aikoihin. Hallitsee koko kaukaloa aina jäällä ollessaan. Jaetulla kakkospaikalla koko liigan plusmiinustilastossa. Toisena Ilveksen sisäisessä pistepörssissä. Haluaa voittaa pelejä ja tekee kaikkensa joukkueen menestyksen eteen.
Oikea laitahyökkääjä: Mikko Suvanto. Todellinen löytö Tanskan liigasta. Monipuolinen, on pelannut paljon myös sentterinä. Hienoja esityksiä missä tahansa ketjussa ja roolissa. Nopea, ahkera ja älykäs pelaaja. Melko kokenut kaveri, jonka kädet eivät tärise tiukassakaan paikassa.
Teksti: Mikko Rainio
Kuvat: Jouni Valkeeniemi
^^ Ylös
|
|
|
