Haastattelu 7.4.2004: Juha Alén

Juha Alénin ensimmäinen ammattilaiskausi loppumetreillä

Viime kesänä kolmen vuoden sopimuksen Anaheim Mighty Ducksin kanssa tehneen puolustaja Juha Alénin, 22, ensimmäinen NHL-sopimuksen alainen kausi Pohjois-Amerikassa on päättymässä runkosarjan osalta. Alénin koko kausi on sujunut AHL-seura Cincinnati Mighty Ducksissa. Cincinnati taistelee vielä pudotuspelien kotiedusta, mutta näyttää lähes varmalta, että vähintään pudotuspelien karsintakierrokselle seura pääsee. Kotietu ratkennee ottelussa Houstonia vastaan. Juhan oma kausi on sujunut hieman ailahdellen, mutta kauden loppua kohti peli on parantunut. Juttua kirjoitettaessa Juhalla oli takanaan 56 pelattua ottelua tehoin 1+3=4. Rangaistusminuutteja mies oli ehtinyt haalia jo 62 ja plusmiinustilasto oli kahdeksan verran pakkasella.

- Kausi alkoi kyllä itseltäni ala-arvoisesti ja olin todella pettynyt. Ei oikein toiminut kommunikointi valmentajan kanssa ja olin siinä parhaimmillaan viisi peliä putkeen sivussa, enkä vieläkään tiedä, mistä se johtui. Sitten pidettiin palaveri koutsin kanssa ja hommat rupesivat muuttumaan, ja nyt kausi on kääntynyt kyllä ihan positiiviseksi – kiitos viimeisten 35:n pelin. Lyhyesti sanottuna alkuun olin todella pettynyt, mutta loppukauteen todella tyytyväinen. Tästä on hyvä lähteä jatkamaan ensi kautta varten, kertoi Alén.

Eräät lupaavista NHL-pelaajista tehdyt arviot kertovat Juhalla olevan painava laukaus ja suuri potentiaali nousta kiekollista roolia pelaavaksi puolustajaksi. Vielä ei Alén ole päässyt kiekollista peliä toteuttamaan suuressa määrin, koska puolustusvelvollisuudet ovat olleet arvoasteikolla korkeammalla.

- Itselläni on ollut täysin puolustava rooli koko kauden. Alkukaudella en pelannut erikoistilanteita muuta kuin satunnaisesti, mutta nyt olen saanut paikan toisesta alivoimakokoonpanosta. Emme pelaa ikinä vakioketjujen kanssa, koska emme saa pukea kuin kuusi pakkia peleihin.

Farmisarja mainettaan parempi

AHL-sarja on aliarvostettu kiekkoliiga – ainakin useiden suomalaisten kiekkoseuraajien silmissä. Anaheimin ilveksellä ei juurikaan pahaa sanottavaa AHL:stä löydy. Omatkin taidot ovat petraantuneet koko ajan.

- Taso on yllättänyt. Mielestäni tämä on parempi sarja kuin mitä Suomessa annetaan yleisesti ymmärtää. Mitään pahaa ei nyt tule mieleen, mutta vähän voisi olla ehkä pelaajilla enemmän kunnioitusta toisia pelaajia kohtaan, tuumii Juha SM-liigastakin tuttua ongelmaa. - Valmennus on ihan hyvällä tasolla. Kaikki vakiofanit, joita meillä on, ovat todella hyviä ja tietävät kiekosta paljon, mutta heitä ei sitten olekaan kuin parisataa. Muuten oikeastaan yleisö syttyy tappeluista ja fyysisistä otteluista. Eivät ne täällä niinkään kiekon päälle ymmärrä, jatkaa tamperelainen.

- Kyllä mulla on varmaan kehitystä tapahtunut aika paljonkin tämän kauden aikana, mutta ehkä eniten on tullut kehitystä omanpään pelaamisessa. Jos katsoo tehotilastoakin, niin huomaa, että olin 38 pelin jälkeen -14 ja nyt olen ollut 18 viimeistä peliä +6. Että jos jotain pitää nostaa esille kehityksessä, niin kyllä se on se puolustuspelaaminen.

Kilpailu AHL:ssä on kovaa. Jokainen lupaavampi pelaaja taistelee tosissaan ja tekee päivästä toiseen töitä sen eteen, että pääsisi NHL:ään pelaamaan. Jutut huonoista väleistä joukkueen sisällä ja raukkamaisista selkään puukotuksista ovat yleisiä, mutta millainen joukkuehenki Cincinnatissa on – miten kutsut ”ylös” Anaheimiin ovat vaikuttaneet porukan hitsautumiseen yhteen?

- Joukkueessa on ihan hyvä henki, vaikkakaan ei suomalaista joukkuehenkeä voi tähän verrata. Ylöskutsut eivät juurikaan vaikuta muuta kuin yksittäisiin pelaajiin, koska he rupeavat kiukuttelemaan, että heidän olisi pitänyt päästä ylös näyttämään taitojaan.

Pelireissut pitkiä ja raskaita

AHL:ssä pelaaminen vaatii kovaa sisua. Aina puhutaan isoista palkoista mieltä rauhoittamassa, mutta kaksisuuntainen NHL-sopimus tiputtaa palkan alas – joskus palkka farmissa saattaa olla jopa viidenneksen NHL-palkasta. Sen lisäksi kilpailu paikasta auringossa ei helpota yhtään pitkän kauden aikana. Välimatkat Pohjois-Amerikassa ovat valtavat, joten bussimatkat tulevat pelaajille enemmän kuin tutuiksi.

- Bussikuolema on iskenyt. Ei kyllä taida tulla kesällä liikuttua bussilla Tampereen suunnalla… Vähän menevät liian pitkiksi pelireissut, kun vedetään parhaillaan 12 tuntia bussilla yhteen suuntaan. Aina mennään peleihin päivää ennen ja ollaan paikkakunnalla yksi yö ennen peliä. Jos mennään Winnipegiin, Houstoniin, San Antonioon tai Salt Lake Cityyn, niin käytetään lentokonetta, mutta silloinkin mennään päivää ennen peliä perille. Ohjelmaa ei niin hirveästi ole – yleensä vain aamutreenit ennen peliä ja sitten pelataan. Joskus meillä on välipäiviä pelireissuilla, ja silloin on sitten yleensä aikaa katsella ympäriinsä ja mennä ostoksille. Lyhyimmät reissut ovat pari päivää ja pisin on ollut viikon mittainen, valaisee Alén vieraspelimatkojen raadollisuudesta.

Pelireissut saattavat tympäistä, mutta ainakin ne jäävät mieleen pysyvästi, kuten jää myös yksi vierasottelu Houstonia vastaan.

- Oltiin Houstonissa yhdessä vaiheessa kautta ja luisteltiin siinä meidän omalla alueella ennen kuin kansallislaulu alkoi. Oltiin sitten menossa vaihtoaitioon. Rupesin hiljentämään vauhtia, ja heitin jalat edellä laitaa päin lipat ja kypärä lensi päästä. Olin pikkaisen nolona, kun yleisö vähän naurahti, mutta nousin jäästä ylös ja nostin mailan pystyyn yleisöä tervehtiäkseni. Samassa pelissä sain kiekon vastustajan molarilta viivaan ja oli tyhjä maali – vedin maalista yli, mutta rupesin kuitenkin tuulettamaan maalia. Oli ehkä noloin peli, mitä on tullut pelattua. Oli sille pelille kyllä kiva nauraa jälkeenpäin, kun onnistuttiin voittamaan, muistelee jykevä pakki hymyissä suin.

Avausmaali tehtynä ja hanskoja tiputeltu

Juha Alén onnistui tekemään AHL-uransa avausmaalin Milwaukeeta vastaan. Samassa pelissä Juha kirjautti tililleen syöttöpisteen. Tehojen valossa kyseinen peli on selvästi kauden paras.

- Oli kieltämättä hyvä peli. Vihdoin ja viimein tuli se maalikin. Mulla oli viime aikoina koko ajan maali niin lähellä, että oli se hienoa vihdoinkin onnistua ja saada apina pois selästä. Sain kiekon viivaan ja harhautin hyökkääjän. Pääsin maalille yksi vastaan yksi –tilanteeseen puolustajan kanssa. Vedin jaloista pattarin alakulmaan. Aluksi ei meinannut uskoa, että se meni sisään.

Isokokoinen puolustaja on hankkinut jäähyjä 62 minuutin edestä. Luku on kohtalaisen iso, sillä Pohjois-Amerikassa tappelusta saa yleensä viiden minuutin jäähyn. SM-liigassahan nokkapokasta tulee lähes aina 5+20 minuuttia.

- Jäähyt ovat aika paljon olleet väkivaltaisuutta ja poikittaista mailaa. Tappeluita on ollut viisi kappaletta ja niistä kolmessa olen mennyt puolustamaan jotain toista joukkuekaveria. Ihan hyvin on tähän asti mennyt – hampaat ovat vielä tallella, heittää Alén samalla puuta koputtaen.

- Meillä oli kerran joukkomylly Miettisen Antin Utahia vastaan. Se on kyllä jäänyt parhaiten mieleen uran avausmaalin lisäksi. Peli oli todella kuuma muutenkin ja juuri vaihtoa ennen tappelua molemmat meidän tappelijamme lensivät pihalle pelistä. Matsia oli jäljellä 12 sekuntia ja kun me olimme menossa jäälle, niin äijät sanoivat, että välttäkää joukkotappelua. Utahin äijä kysyi minua tappelemaan ja vastasin myöntävästi, koska ajattelin, että jos itse vaan tappelen, niin vältytään kaikilta muilta tappeluilta. Mutta sitten aloituksesta se tiputtikin hanskat ja rupesi lyömään meidän sentteriämme. Hypättiin sitten kaikki siihen mukaan. Jouduin tappelemaan ensimmäisen kerran vasenkätistä jätkää vastaan ja tulikin siinä ensin otettua pari hyvää suoraan kuulaan. Mutta pelin jälkeen oli ihan uskomaton fiilis pukukopissa, kun voitettiin peli ja tappelut, muistelee Ilves-lähtöinen puolustaja yhtä uransa ikimuistoisimmista otteluista.

Ensi kaudella tavoitteena Anaheimin paita

Alénilla ei ole suurempia tulevaisuudensuunnitelmia tällä hetkellä. Täksi kaudeksi asetettu tavoite yhdestä pelatusta NHL-ottelusta ei toteutunut, mutta aikaa on vielä jäljellä. Vasta ensimmäinen vuosi kolmen vuoden sopimuksesta on kohta takana.

- Kesällä tietenkin tehdään hommia sillä mielellä, että pääsisi tulevalla kaudella koittamaan Anaheimin paidassa. Kiekossa ei ole muita tavoitteita tällä hetkellä. Toivottavasti mahdollinen lakko ei vaikuta AHL-kiekkoon ensi kaudella, vaikka siihenkin on mahdollisuus. Sitten on myös muutto pois kotoa edessä, kun hommasin itselleni oman kämpän. Tarvitsisi vähän uutta kämppää laittaa kuntoon, siirtää Juha ajatuksiaan jo tulevaan kesään.

Vaikka välimatka Anaheimin/Cincinnatin ja Tampereen välillä on suuri, ei Ilves ole jäänyt pois ajatuksista.

- Ilvekselläkin oli positiivinen kausi, vaikka varmaan jäi vähän hampaankoloon. No, oli kuitenkin kiva seurata Ilveksen kautta, kun oli jälleen kerran Ilves, jolla on mahdollisuus voittaa joka peli. Hyvää kesän odotusta Tampereelle kaikille Ilveksen ystäville, lopettaa Juha ja lähtee keskittymään kauden viimeisiin – ja tärkeimpiin – peleihin.

Ilkka Uitti


Lisää Alénista: Ilves-Hockey Magazine 2003-04 (s. 29-31) ja Ilves.comin haastattelu 22.10.2003

^^ Ylös