Haastattelut

Kokoa, kovuutta ja kokemusta

(27.9.2004) Paljon urallaan kokenut järkälemäinen puolustaja Sami Helenius, 30, on saamassa uralleen jälleen yhden maamerkin, kun mies luutii tällä kaudella Ilveksen alakerrassa...

Sami Heleniuksen nimi herättää keskustelua. Kovan ja raskaan polun Pohjois-Amerikassa kulkenut maailmankansalainen yhdistetään varauksetta kaukalossa tapahtuviin nokkapokkiin ja rähinöihin. Harva kuitenkaan tietää, että ”Helgen” uraan mahtuvat muun muassa alle 18-vuotiaiden EM-kisat, alle 20-vuotiaiden MM-kisat, AHL-sarjan All Stars –valinta ja Spengler Cupin tähdistöön pääseminen. Lisäksi mies edusti Suomea MM-kotikisoissa vuonna 2003 ja Moskovan Baltika-turnauksessa viime kauden aikana. Ei mitään olemattomia saavutuksia, vai mitä?

- Alle 18-vuotiaiden EM-kisoissa pelasin perusvarmaa peliä. En minä maajoukkueissa päässyt ylivoimaa pelaamaan, mutta alivoimaa tuli pelattua. Pelasin Tuomas Grönmanin pakkiparina ja meillä meni 18-vuotiaiden kisat mukavasti. Meillä taisi mennä vain yksi maali omiin.

Fyysistä peliä EM-kisoissa esittänyt Helenius sai kuulla toukokuussa Pekka Rautakalliolta, että Calgary Flames olisi kiinnostunut varaamaan hänet. Calgary varasi lopulta asevelvollisuuttaan parhaillaan suorittaneen suomalaisen vuonna 1992 viidennellä kierroksella numerolla 102.

- Kieltämättä siinä alkoi käsi vapista, kun Rautakallio soitti. Ammattilaisuus ei tullut vielä siinä vaiheessa mieleen, vaikkakin NHL-varaus yksi urani kohokohtia onkin, muistelee Helenius reilun kymmenen vuoden takaisia aikoja.

Kausi Lahdessa epäonninen

C-juniorina Jokereihin siirtynyt Helenius pelasi Helsingissä aina ensimmäiseen liigakauteensa saakka. Välillä mies kävi Vantaalla pelaamassa I-divisioonaa, mutta muuten mies edusti Jokereita. Kaudella 1992-93 Helenius teki kuudessa A-junioriottelussa hyvät tehopisteet (4+5=9).

- Pääsin pelaamaan ykkösylivoimaa. Lindin Juha pelasi samassa ylivoimassa. Silloin minulla oli vielä pehmeät kädet, Helge naureskelee.

Siirtyminen Reipas Lahden SM-liigaryhmään tuli ajankohtaiseksi kaudella 1993-94, kun Jokereiden liigaryhmä alkoi olla sen verran nimekäs, ettei pelipaikkaa ja –aikaa olisi tarpeeksi herunut. Ura Lahdessa ei alkanut kovinkaan ruusuisesti. Välilevyn pullistuma iski kesällä ja häiritsi koko kauden ajan. Pelitkään eivät sujuneet: Reipas sai 48 ottelusta kasaan vain 14 pistettä.

- Isona miehenä yritin pelata suomalaista pelityyliä, mutta pelini oli automaattisesti hieman fyysisempää. Pääsin pelaamaan myös ylivoimaa ja kauden kahdesta maalista tein toisen juuri ylivoimalla. Maaleista voidaan muuten puhua milloin tahansa – ne tulevat mieleeni kuin apteekin hyllyltä, koska ei niitä niin montaa ole, naurahtaa Helenius.

- Olin ollut ennen Lahden-reissua Calgaryn tulokasleirillä ja se meni hyvin. Olin kovassa kunnossa, kun taas kanadalaiset eivät siihen aikaan kummoisessakaan iskussa olleet. Olin itse käynyt jäällä useaan otteeseen toisin kuin muut leirille osallistuneet pelaajat. Liikuin isoksi mieheksi varsin hyvin, ja tästä sain kiitosta. Kun lähdin takaisin Suomeen, minulle sanottiin, ettei kannattaisi pitkää sopimusta kotimaahan tehdä. Se oli pieni porkkana tulevalle kaudelle, kun tiesi, että Kanadassa odotetaan.

Rikkonaisen ja raskaan kauden jälkeen Jokelasta lähtöisin oleva Helenius teki alustavan sopimuksen Jokereiden kanssa, mutta siirtyi lopulta Pohjois-Amerikkaan pelaamaan Calgary Flamesin organisaatioon. Kun sopimusta tarjottiin, ei Helenius kauan miettinyt myöntävää vastausta. Tuskin mies itsekään tiesi, mitä kaikkea olikaan edessä.

Pitkälle kierrokselle Pohjois-Amerikkaan

Helenius ei kadu päivääkään lähtöään Calgaryyn. Mies on tyytyväinen, että kävi pitkän ja kivikkoisen tien läpi – eipä ole aihetta vanhempana kiikkustuolissa istua ja murehtia väliin jättämäänsä mahdollisuutta. Ensimmäiset neljä ja puoli kautta sujuivat Calgaryn organisaatiossa. Suurin osa ajasta kului farmiliiga AHL:ssä Saint Johnin joukkueessa.

- Olin kuullut, että NHL:ssä ja AHL:ssä harjoitellaan todella kovaa vauhtia ja painetaan tuli takamuksen alla. Jotenkin sellaista myös odotti, mutta kyllähän täällä Suomessa treenataan huomattavasti enemmän. Rapakon takana keskitytään peleihin selvästi enemmän ja pelaajat ovat pelityylin takia vahvempia keskivartaloltaan kuin täällä – mitenkään siis mollaamatta suomalaisia pelaajia! Peli on siellä suoraviivaisempaa kuin Euroopassa, ja ennen kaikkea niin oli 10 vuotta sitten. Nyt on peli muuttunut NHL:ssä eurooppalaisempaan suuntaan. Eivät ne ensimmäiset kokemukset niin pahoja olleetkaan kuin mitä aluksi luulin, myöntää Helge.

Heleniuksella ei ollut vaikeuksia sopeutua paikalliseen pelityyliin ja uuteen seuraan. Miehellä onkin uransa aikana vain muutama kokemus niin sanotuista mädistä omenoista. Vaikka Sami oli nuori poika ja Euroopasta, ottivat jenkit ja kanukit miehen tyylikkäästi vastaan. Sopeutumista auttoi myös kohtalaisen hyvä englannin kielen taito kouluajoilta.

- Kulttuurieroja ei juurikaan ollut. Sanotaan nyt niin, että Suomessa ollaan hieman tiukkapipoisempia kuin Pohjois-Amerikassa. Pääsin hyvin alkuun kaiken kaikkiaan.

Kaksi ensimmäistä kautta sujuivat kokonaisuudessaan farmisarjaa tahkottaessa. Kolmantena kautena (1996-97) Helge sai ensimmäisen kutsunsa ”ylös” pelaamaan Calgaryn pelipaidassa. Helenius muistaa kutsun elävästi. Mies oli päiväunilla, kun puhelin soi. Heleniuksen vaimo, Soile, vastasi puhelimeen ja käveli puhelimen kanssa Samin luo herättääkseen tämän.

- Ajattelin kiukkuisena, että mitäs tuo nyt tuli minut herättämään. Kun Soile kertoi, että langan toisessa päässä on meidän koutsimme, ajattelin heti, että nyt on jotain isompaa tapahtunut. Valmentaja vain sanoi, että minulla olisi puoli tuntia aikaa pakata kamani ja lähteä lentokentälle, kutsu ylös on tullut. Se tunne oli kieltämättä mahtava!

Taas tehtiin Heleniuksen jääkiekkouraan yksi tärkeä ja ikimuistettava maamerkki lisää.

Helenius pääsi pelaamaan kolme NHL-ottelua. Ensimmäinen syöttöpiste tuli tilille, mutta jäähysarake näytti pyöreää nollaa. Calgaryn joukkueessa oli paljon loukkaantumisia, joten ensimmäisessä NHL-erässään Helenius sai vastuuta kentällä yli seitsemän minuutin edestä. Yhteensä ottelussa kertyi pelattuja minuutteja yli 20 – kova luku ensimmäisessä NHL-ottelussaan pelaavalle kaverille.

- Sanotaan nyt niin, etten ollut vielä ensimmäisessä kolmessa ottelussa valmis siihen rooliin kuin mitä myöhemmin. Minun olisi pitänyt ehkä ärhennellä enemmän, niin olisin saattanut saada enemmän pelejä alle kuin kolme kappaletta.

Kausi sujui muutenkin mallikkaasti. Saint Johnissa syntyi ennätyspistemäärä 5+10=15 ja kaiken lisäksi uskomaton jäähysaldo, 218 minuuttia! Kauden kruunasi kutsu AHL:n All Starsiin. Onnistumisia tuli kaukalossa onnistumisten perään. Kaikki sai alkunsa hyvästä kauden alusta. Helenius komennettiin farmiin viimeisenä pelaajana, mutta hän ei ottanut tätä huonona, vaan ennemminkin hyvänä merkkinä. Itseluottamus oli kohdallaan.

Maisemanvaihdokset arkipäiväisiksi

Kaudella 1998-99 alkoi siirtorumba seurasta toiseen. Helenius edusti kauden aikana kuutta eri joukkuetta ja pelasi kolmea eri liigaa. Seuroina ehtivät olla NHL:ssä Calgaryn lisäksi Tampa Bay Lightning ja Colorado Avalanche, farmissa Las Vegas Thunder, Chicago Wolves ja Hershey Bears.

- Hotellielämä ja Amerikan manner tulivat tutuiksi. En kokenut jatkuvaa seuran vaihtamista loppujen lopuksi pahana. Olihan se sen merkki, että olin tehnyt jotakin oikein, kun joku seura minut halusi. Meikäläisen osa oli olla duunari, joten eipä siinä paljon ollut sanan sijaa. Siinä kun olisi alkanut näyttää hapanta nassua, olisi tullut lähtö kokonaan pois niistä kuvioista. Ei muuttaminen itselleni ollut vaikeaa, mutta kun toinen lapsi syntyi Las Vegasissa, oli siinä vaimolla jonkun verran tekemistä perheen muuttamisen kanssa. Omat muuttamiseni kestivät puoli päivää, kun jo piti lähteä. Vaimo teki sitten muutot loppuun ja tuli perästä perheen kanssa. Hänelle se rumba oli varmasti raskaampaa kuin minulle.

Samin ja Soilen molemmat pojat ovat syntyneet Jenkeissä, joten molemmilla on oikeus kaksoiskansalaisuuteen. Vanhemmat antavat poikien itse päättää, mihin haluavat asettua tulevaisuudessa. Varmaa lienee se, ettei poikien asuinpaikkana tule koskaan olemaan Hershey.

- Hershey on ammattilaisjääkiekkoilun yksi legendaarisimpia ja pidempiaikaisia paikkoja, mutta onpa siinä kylä. Huh huh. Itse olen 5.000 ihmisen Jokelasta kotoisin ja kotiseudullanikin on enemmän tapahtumia ja menoa kuin Hersheyssä. Ei siellä ollut kuin suklaatehdas. Se paikka oli aivan hirveä, pyörittelee Helenius päätään.

Lopulta matkalaukkumiehen elämä rauhoittui ja pelipaikka löytyi Dallasista kaudella 2000-01. Yhteensä NHL-otteluita kertyi Dallasin pelipaidassa 101 kappaletta lähes kolmen kokonaisen kauden aikana. Heleniuksen perhe pääsi asettumaan Dallasiin hyvin, vaikka miehellä oli vuoden sopimus kerrallaan voimassa. Samin ja Soilen tytär, Sara, kävi esikoulun ja ensimmäisen sekä toisen luokan samassa koulussa, ja Soile löysi itse ystäviä jääkiekon ulkopuolelta. NHL-kiertolaisen paikka oli hetkeksi vakiintunut.

Seuraavan kerran matkalaukut piti pakata, kun siirto tuli Chicagon Blackhawksin organisaatioon kauden 2002-03 lopussa. Mies ehti pelata 10 NHL-ottelua uudessa seurassaan, kunnes kausi oli ohitse, ja samalla miehen monivuotinen ura Atlantin toisella puolella. Viimeisen kauden aikana pelattuja otteluita kertyi ainoastaan parisenkymmentä.

- Olin hurjassa fyysisessä kunnossa. Henkisesti oli tietenkin vaikeaa vain harjoitella ja odottaa komennusta kaukaloon. Olin hakemassa pelituntumaa Utahissa ja pelasin siellä perjantaina ja lauantaina. Lehtisen Jere soitteli ennen lauantain peliä, että puolustaja Richard Matvichuk oli murtanut jalkansa. Tiesin, että se tarkoitti pelipaikkaa minulle. Kuinka ollakaan, lauantain pelin ensimmäisessä erässä polvilumpio napsahti pois paikaltaan. Kipukynnykseni on varsin korkea, mutta silloin kyllä huusin tuskasta. Olo helpotti vasta pukukopissa, kun lääkärit väänsivät polveni paikoilleen. Se tiesi yhdeksän viikon sairaslomaa.

Sami Heleniukselle jäi vain hyviä muistoja pitkästä reissustaan Pohjois-Amerikassa. Matkalla mies kehittyi niin jääkiekkoilijana kuin ihmisenäkin. Matkustaminen ja uusien kulttuurin kokeminen on jotain sellaista, mitä Helge ei kadu päivääkään. Parhaiten mieleen ovat jääneet miehen tekemät kaksi NHL-maalia ja tappelu NHL:n kovinta nyrkkisankaria, Georges Laraqueta vastaan.

- Kohtaaminen Laraquen kanssa oli samalla hyvä ja huono kokemus. Sain tietää, kuinka kovia jätkiä NHL:ssä oikeasti pelaakaan. Turpaan tuli niin lujaa, että meinasi tajua lähteä, mutta samalla tiesin, että jos toinenkin tappelu olisi tullut samaa kaveria vastaan, olisin osannut tehdä asioita toisella tavalla. Kun ensimmäinen isku tuli kauhealla moukarilla perille, ajattelin vain hallelujaa, ja aloin taistella elämästä ja kuolemasta, nauraa Helenius.

Ennen Jokereihin siirtymistä 2003-04 Helenius ilmoitti agentilleen, että ei aio lähteä enää NHL:ään, ellei sieltä tule yksisuuntaista sopimusta. Tämä tarkoittaa yhtä suurta palkkaa NHL:ssä ja farmissa. Mies ajatteli, että nyt saa riittää farmielämä, joka on kuitenkin todella rankkaa fyysisesti ja henkisesti. Muutamasta seurasta tuli kaksisuuntaisia tarjouksia, mutta Helge oli päättänyt, että se elämä oli jo nähty – oli aika siirtyä eteenpäin.

Sami Helenius ehti pelata NHL:ssä yhteensä 156 ottelua ja AHL:ssä otteluita kertyi 382 kappaletta. Nyrkkitalkoisiin mies osallistui pitkälti päälle 80 kertaa.

Jokereiden kapteeniksi MM-kotikisojen jälkeen

Suomen maajoukkueen silloinen päävalmentaja Hannu Aravirta otti yhteyttä Chicagoon ja kertoi, että on tyytyväinen Heleniuksen kasvavaan peliaikaan NHL:ssä. Aravirta tarjosi try out –paikkaa kisajoukkueeseen. Helenius kiitti näyttöpaikasta ja pelasi muutamat harjoitusottelut vakuuttavasti. Itse MM-kisat päättyivät jälleen kerran legendaariseen Ruotsi-otteluun. Kyseisessä ottelussa Helenius ei pelannut vaihtoakaan. Olisiko miehestä ollut apua maalineduspelissä, oli polttava kysymys kisojen päätyttyä Suomen osalta.

- Kun katsoo sitä puolustajalistaa, ketkä siinä Ruotsi-ottelussa pelasivat, niin Petteri Nummelin oli ainoa puolustaja, joka ei pelannut NHL:ssä. Muut puolustajat saivat luottoa omissa joukkueissaan paljon ja pelasivat parikymmentä minuuttia per ottelu. Olisihan sitä mieli tehnyt kentälle, mutta kun joutui istumaan kymmenen minuuttia penkillä, eivät jalat olisi toimineet enää samalla tavalla. Vauhti kyseisessä ottelussa oli kova, joten kiire olisi tullut. Jos kentälle olisin päässyt, olisin yrittänyt maalinedustaa siivota parhaiten osaamallani tavalla. Tuli siinä penkillä istuessani mieleen, kun Suomi johti 5-1, että eipä taida kovin monella Jokela-lähtöisellä kaverilla olla MM-mitalia kaulassaan – eikä muuten ole sitten vieläkään… Itse voin sanoa, että pelasin täysin virheettömän pelin ja pääsin todistamaan suurta historiaa aitiopaikalta, nauraa seitsemännen pakin roolin omaksunut Helenius, jonka uran hienoin jääkiekkokokemus on MM-kisajoukkueeseen pääseminen.

MM-kisojen jälkeen koitti paluu kotoiseen SM-liigaan Jokereiden paidassa. Voisi sanoa, että vihdoista viimein, koska Helenius oli tulossa takaisin Jokereihin kuusi kertaa aiemminkin, mutta aina oli lähtö Pohjois-Amerikkaan tullut esteeksi Suomessa pelaamiselle. Kausi ei sujunut parhaalla mahdollisella tavalla Jokereilla eikä Helgellä itsellään. Mies joutui alusta alkaen vääränlaiseen rooliin.

- Olihan se tiedossa, että SM-liiga on luisteluliiga. Täällä mennään todella kovaa, mutta kyllä se vauhti minut yllätti. Turhan paljon luotettiin kiekolliseen pelaamiseeni. Pelaaminen oli vaikeampaa kuin etukäteen arvasinkaan.

Hyviäkin hetkiä osui matkalle. Maajoukkue-edustus Moskovan Baltika-turnauksessa sujui pelillisesti hyvin. Suomi voitti turnauksen ja Helenius pelasi varmaa puolustuspeliä. Toinen kohokohta oli Sveitsissä pelattu Spengler Cup. Siellä sai ottaa miestä ronskimmin. Kova pelityyli sopi Heleniukselle, siitä osoituksena arvostettu paikka cupin tähdistökentälliseen. Muutamia hyviä hetkiä lukuun ottamatta kaudesta jäi huono maku suuhun.

Uusi kipinä löytyy

Heleniuksen pelit päättyivät Jokeri-paidassa runkosarjan viimeiseen otteluun Ilvestä vastaan. Timo Peltomaan taklaus osui pahasti oikeaan olkapäähän, ja puolustajan kausi oli pulkassa. Jokerien kausi päättyi pudotuspeleissä Oulun Kärppiä vastaan. Vajaa viikko kauden loppumisesta käveli Helenius Jokerien toimitusjohtaja Matti Virmasen juttusille ja sanoi, että enää ei ole virtaa pelata Jokereissa otteluakaan, vaikka sopimus kattaisi vielä kauden 2004-05. Virmanen hyväksyi asian ja uuden seuran etsiminen alkoi.

Helenius sai keväällä pari tarjousta valmentajan hommista ja Saksastakin tarjottiin pelipaikkoja. Lähtö ulkomaille ei enää kiehtonut perheen takia. Ilveksen urheilupäällikkö Juha Hautamaa soitti toukokuun lopussa ja Helenius lupasi miettiä Ilvekseen saapumista pari päivää. Yhtäkkiä kipinä löytyi ja Helge vastasi myöntävästi Ilveksen tarjoukseen.

- Teki hyvää olla hetken aikaa muissa maailmoissa ja miettiä muutakin kuin jääkiekkoa. Yläpää lepäsi ja kipinä löytyi uudestaan. Maisemanvaihdos ja uusi kaupunki… Nyt tuntuu kieltämättä hyvältä! Hakametsän halli on tuntunut aina kotoisalta paikalta pelata ja kavereiden kanssa olemme tehneet joka kesä Tampereelle pienen retken, joten jonkun verran on tuttu kaupunki.

Täysin vieraaseen joukkueeseen ei Helenius joutunut. Tommi Turunen ja Jussi Pesonen olivat yhtä aikaa Jokereissa, Mikko Suvanto oli aikoinaan Heleniuksen kanssa Jari Kurrin kiekkokoulussa ohjaajana ja Tommi Jäminki harjoitteli Haukoissa samaan aikaan, kun Helenius kävi Järvenpäässä jäätuntumaa ylläpitämässä.

Ilveksen lyhyt kanadalaisvahvistus Steve Kariya on myös tuttu kaveri Heleniukselle.

- Muistan jätkän hyvin, kun pelasin häntä vastaan. Todella pieni ja vikkelä pelaaja. Kaiken lisäksi hän on todella taitava ja sähäkkä liikkeissään. Uskon kyllä, että hän tulee menestymään tässä liigassa.

Ura Ilveksessä olisi voinut alkaa paremminkin. Ensimmäisissä harjoituksissa kaikki sujui aluksi hyvin, kunnes oli vuorossa hyppyharjoitukset. Pari ensimmäistä hyppykertaa menivät vielä hyvin, mutta sitten polvessa rusahti.

- Ette tiedäkään, kuinka paljon hävetti. Hävetti niin pirusti. Tiesin heti, että nyt on jotain polvessa hajonnut, mutta kun ensimmäisissä harjoituksissa oltiin, en voinut olla linkkaamatta jonon perälle ja sanoa, että nyt sattui polveen. Yritin olla ja kävellä, mutta sitten oli pakko mennä sanomaan, että nyt taisi jotain polvessa naksahtaa. Seuraavana päivänä menin magneettikuvauksiin, minkä jälkeen matka jatkui leikkauspöydälle, kertoo Helenius.

Helenius tietää tasan tarkkaan oman roolinsa Ilves-paidassa. Takalinjoille kaivattiin kokoa, koska lyhyempiä ja taitavampia jätkiä löytyi jo omasta takaa. Ilveksen valmentajat Vaclav Sykora ja Jarmo Jamalainen opastivat Heleniusta tekemään sen, mitä parhaiten osaa. Minkäänlaisia peliä rajoittavia sanktiojärjestelyitä ei ole.

- Viime kaudella Jokereissa minulla oli sääntö, että jokaisesta pelikiellosta joutuisin maksamaan tuhat euroa sakkoa. Peliäni rajoitettiin suotta. Ei sitä tyhmyyksiin olisi muutenkaan ollut varaa, koska joukkueen etua tässä pitää ajatella.

Helenius tietää tasan tarkkaan, että SM-liiga on sarja, missä ei tapella, vaan keskitytään pelaamiseen. Mutta mikäli tarve vaatii kovempiakin otteita, on Helenius valmis puolustamaan joukkuekavereitaan.

- Olen ilman muuta valmis tappelemaan, mikäli tarve vaatii. Ei kysymystäkään siitä. Mikäli joku tekee väärin Ilveksen pelaajaa kohtaan, menen asiasta ilmoittamaan. Ellei ilmoitus auta, pitää toimia.

Helenius uskoo, että Ilves on yllätysvalmis joukkue tällä kaudella. Hänen mielestään Ilveksessä on tarpeeksi taitoa ja kokemustakin. Realistiseksi tavoitteeksi Helenius nimeää suoran pudotuspelipaikan. Helgen oma tavoite on parantaa viime kaudesta ja pelata sitä peliä, mitä parhaiten osaa.

Iso kaukalo ja iso mies on yleensä ottaen paha yhdistelmä. Liike ei tahdo riittää tarpeeksi. Heleniuksen tilannetta ei paranna loukkaantunut polvi.

- Olen harjoitellut kuntopyörällä ja yrittänyt saada voimaa jalkoihin. Liikkeen harjoittelu tuli siinä vaiheessa, kun pääsin jäälle luistelemaan. Yritän paikata sijoittumisellani sen, minkä häviän luistelussa. Kyseessä on ihan perusasioita, eli pitää pyrkiä olemaan oman maalin ja vastustajan välissä. Itse en ole huolestunut liikkeestä, koska itselleni jäi kolme viikkoa aikaa harjoitella jäällä ennen kauden alkua, ja sitten kun otin vielä ylimääräistä harjoitusta, uskon tulevani kuntoon. Pitää tosin muistaa sekin, etten ole koskaan ollut luistimilla mikään Cory Murphy.

- Pidän kyllä siitä, että SM-liigassa luistellaan pirusti ja ennen kaikkea siitä, että nuoret jätkät uskaltavat haastaa 1-1 –tilanteissa puolustajaa. Ei täällä aina lyödä kiekkoa ränniin, ja siitä minä diggaan todella paljon! Jotkut ovat sanoneet, että Suomen jääkiekko on lamassa, mutta en nyt itse oikein tiedä. Viime vuoden MM-kisoissakin Kanada-ottelu oli ihan voitettavissa. Jos nuoret jätkät haastavat samalla rohkealla tavalla, niin minä uskon, että saadaan NHL:ään uusia huippupelaajia.

Heleniusta ärsyttävät pelaajat, jotka ikään kuin lähettävät viestin tökkimällä ja ärsyttämällä, mutta eivät tosipaikan tullen vastaakaan puhelimeen. Helge myöntää, että tökkijätkin tekevät vain oman hommansa, mutta itse hän ei pidä vastaavanlaisesta pelistä.

- Kivahan tuollaisten ärsyttäjien kanssa on pelata samassa joukkueessa, mutta todella v-mäistä pelata vastaan. SM-liigan kovina poikina pidän Roman Vopatia, jolla onkin kokemusta tuosta hanskaamisesta ja tietyllä tavalla Pasi Nielikäistä, vaikka hän pitääkin liikaa meteliä medioissa tappeluistaan.

Helenius myöntää rehdisti, että hänen viime kaudella saamat jäähynsä olivat ansaittuja, mutta jatkaa samalla, että tuomareidenkin toiminnassa on hieman parantamisen varaa. Kahvakiekko on pesiytynyt SM-liigaan liian syvälle.

- Kiekottoman pelaajan estäminen oli viime kaudella aivan järkyttävää. NHL:ssä lähtee heti boksiin, jos blokkaa tai kahvaa kiekotonta pelaajaa, ja mielestäni se on hyvä niin. Viime kaudella seisoin oman maalin edessä kiekottomana, kun vastustajan hyökkääjä tuli laittamaan mailan jalkojen väliin ja pitämään minua. Ajattelin, että mitäköhän tämä nyt oikein tarkoittaa. Sitten kun yritin päästä irti otteesta, sainkin itse jäähyn! Kahvapeliin pitää puuttua enemmän, mutta eipä kai se tuomarinkaan homma kovin helppoa ole – se myönnettäköön.

Heleniuksesta kirja

Elokuun puolivälissä julkaistiin kirja nimeltä ”Sami Helenius – Seitsemäs puolustaja”. Siinä kerrotaan Heleniuksen urasta ja siitä, kuinka mies ajautui pelättyyn tappelijan rooliin NHL:ssä. Kirjan on kirjoittanut Jukka Suutari.

- Ihan sattumalta tämä idea syntyi, mutta kun Suutari ehdotti kirjan kirjoittamista, sanoin hänelle, että mikäs siinä, totta kai voin hänelle avautua. Itse olen lukenut kirjasta vasta puolet, mutta raakavedoksen luin kokonaan. Kyseessä on duunarin päiväkirja.

Median huomio on taattu. Värikäs historia, kovan miehen maine ja tuima katse – innolla jäämme odottamaan, kun numero 25 esiintyy Ilves-paidassa kuluvan kauden aikana.

Teksti: Ilkka Uitti
Haastattelu: Ilkka Uitti ja Jouni Valkeeniemi
Kuvat: Jouni Valkeeniemi

Lähetä sivu kaverillesi

Tulosta tämä sivu

^^ Ylös