Kolumnit: SM-liigakauden 2004-05 ennakkopaketti - osa 1 (15.9.2004)

Uuden kauden alkaessa Ilves.com luo jo perinteiseksi käyneen katsauksen SM-liigajoukkueiden ennakoituihin voimasuhteisiin. Esille pääsevät myös liigavalmentajat, jotka vastaavat heille esitettyihin kolmeen kysymykseen:

1. Millaista kiekkoa joukkueesi pelaa alkavalla kaudella ja miten pelityylinne eroaa muista liigajoukkueista?

2. Ketkä kaksi pelaaja, jotka eivät vielä välttämättä ole suurelle yleisölle tuttuja, nostaisit esiin?

3. Millaisia urheilullisia tavoitteita joukkueellesi on asetettu tulevalle kaudelle?

Espoolaisryhmä näyttää kauden alla paperilla kovemmalta kuin aikoihin. Joukkue oli kasassa jo hyvissä ajoin, mikä on helpottanut sen hitsautumista yhteen. Harjoitusotteluissa Blues onkin esittänyt varsin valmiin oloista peliä. Viime kaudella Blues jäi runkosarjassa yhdeksänneksi, mutta onnistui kaatamaan Tapparan playoff-karsinnassa ja kipuamaan puolivälieräjoukkueiden kastiin. Nyt joukkueelta odotetaan selvästi parempaa. Moni povaakin vahvalla pakkikalustolla operoivia espoolaisia sarjan mustaksi hevoseksi. Mikäli menestystä ei tule, kääntynevät katseet ensimmäisenä vastuuvalmentaja Hannu Virtaan, jonka kyvyt ovat vielä pitkälti punnitsematta.

Bluesin suurimmaksi vahvuudeksi voi lukea kokeneen ja tasokkaan puolustajiston, jonka kärkiviisikko Rami Alanko, Mika Niskanen, Kari Haakana, Mika Lehtinen ja Arto Laatikainen kestää vertailun minkä tahansa liigaryhmän pakkikaluston kanssa. Hyökkäyspäässä odotetaan paljon kanadalaisvahvistuksilta Landon Wilson ja Donald MacLean, joista ensin mainitulta löytyy yllin kyllin kokemusta NHL-tasolta asti. Nähtäväksi jää, pystyykö puolustavaan rooliin tottunut Wilson tehoilemaan SM-liigassa ykkösketjumieheltä odotetulla tavalla. Energinen tshekkilaituri Ladislav Kohn on kiekon kanssa yksi sarjan vaarallisimmista hyökkääjistä. Teemu Elomo ja Kari Kalto antavat ulkomaalaiskolmikolle laadukasta taustatukea.

Merkittävimmät kysymysmerkit sinipaitojen kohdalla liittyvät siihen, onko joukkueen nuorista lupauksista jo vastuunkantajiksi liigatasolla. Lauri Tukonen, Jarkko A.Immonen, Joni Töykkälä, Antti Pihlström, Janne Jalasvaara ja Matti Näätänen takaavat Bluesin pelaajamateriaalin riittävyyden lähivuosina, mutta pysyvätkö he jo alkavalla kaudella mukana liigavauhdissa? Espoolaisten seitsemän pelaajan levyinen pakkikalusto vakuuttaa tasollaan, mutta ei syvyydellään. Miten selvitään mahdollisista loukkaantumisista? Ykkösveskari Mika Oksa ei kuulu sarjan loistokkaimpiin haamutorjujiin.

Arvio: Tasaista keskikastia. Kaiken loksahtaessa kohdalleen jopa mitaliainesta.

Janne Laukkanen:

- Kaikilla taitaa olla sama juttu, eli asenteen pitää olla kohdallaan. Pyrimme aggressiiviseen, hyvään jääkiekkoon. Sillä tavoin yritämme luoda hyviä paikkoja peleissä. Tärkeää olisi pelata tasaisesti ja välttää hyvien pelien jälkeen tulevia huonoja pelejä.

- Uskon, että ulkomaalaisemme Landon Wilson ja Donald MacLean ovat sellaisia nimiä, jotka tunnetaan kauden aikana – Wilson ehkä tiedetään jo nyt NHL-otteluidensa takia. Sen lisäksi meidän omat nuoret jätkämme saavat mahdollisuuden. Toivotaan, että heistä olisi vastuunkantajiksi alkavalla kaudella. Katsotaan, riittävätkö kundien rahkeet ja toivotetaan vielä onneakin.

- Pitää saada taitoa ja tunnetta esille. Joukkueeseen pitää saada hyvä henki päälle ja sitten vielä se aggressiivinen pelityyli – siitä se kokonaisuus muodostuu. Tärkeää on, että jätkien on hyvä olla ja he nauttivat kiekon pelaamisesta.

Stadin Kingit lähtevät liigaan varsin harvinaislaatuisista asemista; joukkueeseen ei ole liittynyt yhtään uutta pelaajaa viime kauden jälkeen. IFK kuuluu silti asiantuntija-arvioissa sarjan kärkikastiin, sillä sen pelaajamateriaali on laaja ja kauttaaltaan tasokas. Viime keväänä punanutut nousivat superjännittävässä puolivälieräsarjassa Ilvestä vastaan kuilun partaalta voittoon, mutta joutuivat tyytymään pronssimitaleihin hävittyään välierissä Kärpille. Fanien äänekkäistä vaatimuksista huolimatta vahvistuksia ei ole kuulunut, mutta Hannu Aravirran luotsaama nippu on ilman uusia huippunimiäkin pelottava vastus mille tahansa liigajoukkueelle.

IFK:n ykkösviisikkoa pidetään yleisesti sarjan parhaana. Tähtitroikka Timo Pärssinen-Brett Harkins-Kimmo Kuhta järjestää maalitilanteita kuin liukuhihnalta ja rankoo varsinkin ylivoimalla vastustajia ihailtavan tehokkaasti. Ketjun takana luutivassa pakkiparissa Toni Söderholm-Jere Karalahti on kaikkea, mitä hyvältä puolustajakaksikolta voi toivoa: kokoa, kovuutta, liikettä, tulivoimaa ja kiekollista osaamista. Ykkösnyrkkinsä takana helsinkiläisillä on SM-liigan laajin valikoima haalariosaston erikoismiehiä, jotka tekevät joukkueesta erittäin vahvan kaukalon kulmissa ja molempien maalien edustoilla.

Selvänä heikkoutena IFK:n pelaajamateriaalissa voidaan pitää mitat täyttävän kakkossentterin puuttumista. Harkinsin vartioiminen pimentoon vaikeuttaa puumapaitojen pelinrakentelua ratkaisevasti. Kova ja aggressiivinen pelityyli tuo mukanaan myös suuren jäähyherkkyyden, jonka sarjan taitavimmat joukkueet pystyvät hyödyntämään. Liigan suurimmalla pelaajabudjetilla operoivalla IFK:lla on niskassaan aina massiiviset menestyspaineet, jotka saattavat aiheuttaa vaikeuksia henkisellä puolella, mikäli voittoja ei tule odotetusti. Joukkueen maalivahtitilanne vaikuttaa sekavalta. Sekä Dave Stathosilla että Jan Lundellilla oli viime kaudella hyvät ja huonot hetkensä niiden huonojen osuessa usein kaikkein tärkeimpiin kamppailuihin.

Arvio: Ei aivan kuumimpien mestarisuosikkien joukossa, mutta vahva mitalikandidaatti.

Hannu Aravirta:

- IFK aikoo jatkaa pitkiä perinteitään, eli meidän peliimme kuuluu fyysisyys. Yritämme koventaa peliämme viime vuodesta, mikäli se vain on mahdollista. Meillä on oikeastaan sama joukkue jalkeilla kuin viime kaudella, joten yritämme kehittää yksilöitä ja viisikkopelaamista. Tässä on meille hyvä haaste.

- Kaksi nimeä meiltä nousee esille. Pikkaraisen Hannu on kiekollinen puolustaja, eikä tässä maassa ole koskaan liikaa hänen tyylisiään pelaajia. Pystyy auttamaan joukkuetta omille tempuillaan, vaikkakin välillä valmentajankin hiukset nousevat pystyyn. Hannun lisäksi nostaisin meidän harjoituspelien parhaan maalintekijän Arttu Luttisen esille. Näiltä kahdelta odotan lopullista läpilyöntiä liigatasolla.

- Mennään aika rauhallisesti tavoitteiden suhteen. Mennään askel askeleelta. Olemme laittaneet ensimmäiseksi tavoitteeksi olla joulutauolla kolmen parhaan joukossa. Tämä tavoite riippuu siitä, että NHL-kuvio on ihan täysin auki. Jos työsulku tulee päälle, on taas uusia kysymysmerkkejä eli kuinka kauan työsulku kestää ja ketkä pelaajat Suomeen tulevat ja mihin seuroihin. Toisaalta pieni uhkakuva tulee siitä, että meillä on käytännössä sama joukkue kuin viime kaudella ja kevät sujui hyvin. Luulotauti ja ”happy family” –meininki voivat iskeä päälle. Sitä varten halutaan heti syksystä päästä pisteisiin kiinni. Kaiken lisäksi sijoitukset jouluna siirtyvät aika kovalla prosentilla sinne maaliskuun alkuun asti.

HPK lähtee pitkästä aikaa kauteen ilman varsinaisia tähtiluokan hankintoja. Tshekkitaiturien aika on Hämeenlinnassa toistaiseksi ohi, ja Kerhossa luotetaan tänä syksynä saumattomaan viisikkopeliin tuikkivien tähtien sijaan. Ritaripaidat joutuivat viime keväänä luopumaan jo lähes automaatioksi muodostuneesta pronssisijastaan, kun IFK vei himmeimmät mitalit kahden välierätappiosta pettyneen joukkueen laimeassa kamppailussa. Alkavalla kaudella HPK ei kuulu paperilla liigan vahvimpiin porukoihin, mutta pikkukaupungin ylpeys on yllättänyt asiantuntijat aiemminkin. Jukka Jalonen on pikku hiljaa noussut yhdeksi kotimaisten valmentajien kärkinimistä.

Kerholla on hyviä laitahyökkääjiä kolmeen tasaiseen ketjuun. Jani Hassinen, Janne Laakkonen, Oliver Setzinger, Toni Mäkiaho, Janne Lahti ja Jyrki Louhi takaavat, että joukkue ei kaadu ainakaan laiturikaluston kapeuteen. Puolustuksesta poistuneen johtohahmo Marko Tuulolan suuria saappaita täyttämään pyrkii Veli-Pekka Laitisen, Tuomas Eskelisen ja Vladimir Sicakin johdolla tasainen ja monipuolinen pakkijoukko. Jukka Laamasen kiekollisesta osaamisesta ja Mikko Jokelan fyysisyydestä on varmasti paljon apua HPK:n takalinjoilla. Joukkueen maalivahtiosastolla käydään tiukkaa kilpailua peliajasta Joni Puurulan ja erittäin lupaavan Miika Wiikmanin kesken.

HPK:lla piisaa luisteluvoimaa, mutta kovan luokan pelintekijöistä ja hyökkäysten päättäjistä on selvästi pulaa. Hyökkäyskaluston tasaisuus ei ole pelkästään positiivinen asia, jos ratkaisijoita ja tehokkaita ylivoiman pyörittäjiä ei löydy. Selkeän ykkössentterin puuttuminen pistää silmään. Jukka Voutilainen ja Jani Keinänen eivät vedä tilanteiden rakentelijoina vertoja muiden keskikastin joukkueiden kärkiketjujen keskushyökkääjille. Kun puolustuksestakin puuttuu kiekollinen johtohahmo, voi Kerholla olla suuria vaikeuksia laadukkaiden maalipaikkojen luomisessa.

Arvio: välivuoden merkkejä ilmassa, silti keskikastia tasaisessa sarjassa.

Jukka Jalonen:

- En tiedä, eroaako pelityylimme nyt muista seuroista. Muutama joukkue pelaa samalla tavalla, lähinnä nyt HIFK. Suhteellisen rohkeaa hyökkäyspeliä puolustusta unohtamatta. Hyvä tasapaino pitää löytää puolustuksen ja hyökkäyksen välille. Viisi miestä tekee hommia molempiin suuntiin hyvällä työmoraalilla. Pelataan aktiivisesti ja sillä tavoin rohkeasti, että pelaajat kehittyvät ja yrittävät kehittää itseään pelinkin aikana ja pyrkivät tulemaan pelissä esille kiekon kanssa – se on meidän perusfilosofiamme tähän peliin.

- Nuori maalivahtimme Miika Wiikman on ollut erittäin hyvä harjoituspeleissämme. Oliver Setzinger on sellainen pelaaja, joka varmaan tiedetään joissakin paikoissa, mutta on silti yllätyskortti. Kannattaa vielä seurata puolustaja Tuomas Immosta.

- Numerollista tavoitetta emme ole vielä laatineet, vaan temme sen vasta hetki ennen kauden alkua. Yleisellä tasolla pyrimme koko ajan peliämme kehittämään ja olemaan keväällä parhaimmillamme. Työmoraalin, tekemisen meiningin ja loppuun asti yrittämisen pitää näkyä heti ensimmäisistä otteluista lähtien, vaikkei se pelimme muutoin heti olisikaan sitä, mitä haemme.

Pettymyksien ja alisuorittamisen merkeissä sujuneen viime kauden jälkeen Jokerit mellasti siirtomarkkinoilla kuin 90-luvun lopun hulluimpina vuosinaan. Kasassa onkin taas kerran erittäin nimekäs joukkue, jossa kaikille kovan tason pelimiehille on vaikea löytää sopivaa roolia ja tarpeeksi peliaikaa. Hannu Jortikka osoitti kuitenkin Turun-vuosinaan osaavansa muovata joukosta loistavia yksilöitä kurinalaisesti ja nöyrästi pelaavan joukkueen. Alkava kausi näyttää, pystyykö mies samaan myös Helsingissä vai onko kuningas Midas hukannut kultaisen kosketuksensa.

Jokerit luisteluttaa jäälle SM-liigan nimekkäimmän hyökkäyskaluston. Etenkin joukkueen sentterikalusto herättää kateutta. Nelikosta Glen Metropolit, Petri Pakaslahti, Quinn Hancock ja Arto Kuki yksi joutuneekin siirtymään laidalle, jotta lupaavalle Valtteri Filppulalle saadaan peliaikaa keskushyökkääjän tontilla. Juuri heikommaksi ei jää narripaitojen laituriosasto, jossa nälkäisillä nuorukaisilla ja Mestiksen viime kauden maalitykki Teemu Kuusistolla on kova työ vallata pelipaikkoja Marko Jantusen, Juha Lindin, Toni Dahlmanin, Tomek Valtosen, Timo Vertalan ja todennäköisesti Hancockin miehittäessä kolmen ensimmäisen ketjun laitahyökkääjien paikat. Kuin kermakuorrutukseksi kakun päälle Jokerit hankki huippuvahti Tim Thomasin takalinjojensa viimeiseksi lukoksi.

Narripakan heikkoutena voidaan pitää hyökkääjistön ja pakkikaluston välistä epätasapainoa. Joukkueen puolustajisto ei ole läheskään niin leveä ja tasokas kuin jopa liian täyteen ahdetulta vaikuttava hyökkäyskalusto. Puolustuksen ainoa uusi pelaaja, kokenut Kari Martikainen, kantaa suurta vastuuta Jokerien peräpään pitävyydestä yhdessä Martti Järventien, Markus Kankaanperän ja Jan Latvalan kanssa. Parikymppiset Sami Lepistö, Kevin Kantee ja Mikko Kalteva ovat lupaavia pelimiehen alkuja, mutta yhdenkin kärkipakin loukkaantuminen verottaisi kaluston luotettavuutta merkittävästi.

Arvio: Yksi kolmesta suurimmasta mestarisuosikista.

Hannu Jortikka:

- Jokeri-pelaaminen on liikkuvaa pelaamista, ja kotona pelataan hyökkäysvoittoisemmin kuin vieraissa. Tuloksen suuntaista peliä on pakko pelata – ei ole mitään muuta vaihtoehtoa. Meillä on joukkue muuttunut parin kauden aikana paljon, ja meillä on hakeminen päällä, että saisimme tietyn perussapluunan kuntoon. Kausi on pitkä, ja varmaan meidän pelimme tulee koko ajan kehittymään.

- Kyllä mä toivon, että kehittyminen Valtteri Filppulan ja Sami Lepistön kohdalla jatkuu. Viime kaudella pojat nousivat suoraan liigaporukkaan ja pelasivat nuorten MM-kisat. Kevät olikin sitten hiljaisempaa. Siinä oli Filppulalla loukkaantuminen ja hän oli pois pudotuspeleistäkin. Fakta on se, että pojat ovat nyt armeijassa ja se saattaa viivästyttää poikien tulemista, mutta kyllä joulun jälkeen alkaa näkyä hyvää panosta.

- Kyllähän urheilullinen tavoite on, että pelataan voittamisesta. Ei ole mitään järkeä lähteä sarjaan pelaamaan kahdeksannesta sijasta.

SM-liigakauden 2004-05 ennakkopaketti - osa 2

SM-liigakauden 2004-05 ennakkopaketti - osa 3

Teksti: Mikko Rainio
Valmentajahaastattelut: Ilkka Uitti

Lähetä sivu kaverillesi

Tulosta tämä sivu

^^ Ylös