Kolumnit: Steve Kariya - NHL-ura pienestä kiinni (16.8.2004)

En olisi uskonut, että Ilves saisi Steve Kariyan. Todella hieno yllätys. Kariyan hankinta antaa aivan uudenlaisen pohjan ensi kauden Ilveksen menestykselle. Ensinnäkin joukkue sai Kariyasta tähtiluokan laitahyökkääjän, jota se kaipasikin ja jota myös kannattajat kaipasivat. Toisekseen ykkösketju ja ylivoimapeli vahvistuivat siirrolla huomattavasti. Mitään kovin fyysistä panosta Stevelta on turha odottaa. Tätä ominaisuutta Ilvekseen on hankittu muutenkin.

Monet katsojat saattavat pitää Kariyaa vielä tässä vaiheessa pelkästään "Paulin veljenä", mutta he menevät todella pahasti metsään. Karkeasti voidaan sanoa, että Paul on supertähti NHL-tasolla ja Steve on sitä samaa AHL-tasolla. Vaikka monet puhuvatkin SM-liigasta maailman toiseksi kovimpana sarjana, AHL on mielestäni kovempi. Harvat suomalaiset maajoukkuepelaajatkaan ovat onnistuneet nousemaan AHL-liigassa joukkueidensa avainpelaajiksi.

AHL-liigassa on huomattavasti enemmän NHL-tasoisia pelaajia kuin Suomessa. Toisaalta sarjassa on myös enemmän "grindereita", jotka eivät täällä menestyisi riittämättömien taitojensa vuoksi. Yleisesti AHL on fyysisesti lähes NHL:n veroinen. Moni AHL-pelaaja voisi yhtä hyvin olla NHL-pelaaja jossakin toisessa joukkueessa. Yksi näistä kapealla köydellä taiteilevista pelaajista on ollut myös Steve Kariya, jonka mahdollisuudet NHL-paikkaan ovat olleet niin lähellä kuin ne nyt käytännössä voivat olla.

Vancouver Canucks teki vuonna 1999 sopimuksen Mainen yliopistossa pelanneen Kariyan kanssa. Kariya oli edellisellä kaudella johdattanut joukkueensa sarjansa mestariksi joukkueensa arvokkaimpana pelaajana. Kauden päätteeksi hänet oli valittu sekä oman H-East -sarjansa ykköstähdistöön että NCAA-liigojen ykköstähdistöön. Aikanaan Kariyan NHL-varauksen estänyt seikka - pieni koko - unohdettiin, ja moni joukkue alkoi tavoitella tosissaan Stevea, jonka kehitys näytti kulkevan vahvasti NHL-maailmaa kohti. Vancouver onnistui saamaan Kariyan. Vaikkei sopimus ollut iso asia muissa kaupungeissa, Paul ja Steve Kariyan perheen kotikaupungissa Vancouverissa Stevesta kirjoitettiin aluksi paljon.

Lehtijutut Steve Kariyasta vain kasvoivat seuraavalla kaudella 1999-2000, jolloin Steve nousi Canucksin harjoitusleiriryhmän tehokkaimmaksi pelaajaksi kauden alla pelatuissa harjoituspeleissä. Kariya sai harjoituspeleissä pelivastuuta aina joukkueensa ykkösketjussa saakka. Samassa joukkueessa Steve sai pelata NHL-veteraanien, kuten Todd Bertuzzi, Markus Näslund, Mark Messier, Andrew Cassels ja Alex Mogilny, kanssa. Kariya yllätti itsensä lisäksi kaikki muutkin. Yliopistosarjasta siirrytään NHL:ään tyypillisesti farmisarjojen kautta, mutta Steve pääsi heti NHL-joukkueeseen.

Vaikka kyseessä olikin "vain" harjoitusleiri, Steven kohdalla onnistuminen merkitsi myös sitä, että Kariya nousi varaamattomana pelaajana joukkueen muiden lupausten ohi. Hän peittosi leirillä joukkueen muut nuoret pelaajat kuten Peter Schaeferin, Josh Holdenin, Artem Chubarovin ja Harold Drukenin. Kariya teki siis todella onnistuneen läpilyönnin. Hänen uskottiin pelaavan Canucksin NHL-joukkueessa kahdessa ensimmäisessä ketjussa.

Steve Kariya pääsi satumaisesti NHL-joukkue Vancouver Canucksiin. Kuva: geocities.com/nhl_fan_site

Kariya ottikin leirin jälkeen paikkansa NHL-joukkueesta ja aloitti uransa isossa liigassa hyvin. Hän pelasi nelisenkymmentä NHL-peliä, joissa hän teki kaikkiaan 19 pistettä. Mutta koska Canucksilla ei mennyt muuten hyvin, valmennusjohto halusi muutoksia, ja Kariya laitettiin halpana ja kokemattomana farmiin kokemusta saamaan. Tämä herätti monessa Canucks-fanissa närää, koska Kariya ei ollut pelannut huonosti. Hän oli yksi joukkueen näkyvimmistä pelaajista monessa pelissä ja hänellä oli yksi joukkueensa parhaista tehotilastoista (+9).

Mutta toisaalta on todettava myös se, että Kariyan viimeiset 15 NHL-peliä ennen farmipassitusta eivät menneet hänen osaltaan yhtä nappiin kuin alkukausi oli mennyt: Kariya näytti kadottaneen luistelunsa, hänen yleensä hyvät syöttönsä eivät löytäneet enää yhtä hyvin perille kuin aiemmin ja hän piti kiekkoa vain harvoin yli kolmea sekuntia kerrallaan. Näytti siis vähän siltä kuin hän olisi menettänyt itseluottamuksensa.

Farmissa Kariya loisti loppukauden ja teki 29 pelissä 18 maalia ja antoi 23 syöttöä. Hän sai kasaan komeat 41 pistettä. Kariya olikin koko AHL:n näkyvin pelaaja loppukaudella pelaamassaan 30 ottelussa. Kariyan loppukauden tehokkuudesta kertoo hyvin se, että jos hän olisi pelannut farmissa koko kauden samoilla tehoilla, hän olisi kirjauttanut kauden päätyttyä kasaan 49 maalia, 63 syöttöä ja 112 pistettä, joilla olisi irronnut helposti koko AHL:n pistepörssin ykkössija. Kariya teki loppukaudella pisteitä 1,41 pisteen ottelukohtaisella pistekeskiarvolla sarjassa, jossa tähtipelaajat tekevät pisteitä yleensä noin yhden pisteen keskiarvolla.

Hänen tulevaisuutensa NHL-pelipaikkaan näytti olevan siis hyvinkin mahdollinen ensimmäisen Canucks-vuotensa jälkeen. Mutta seuraavalla kaudella Kariya sai huomata, että hänen edessään ovat samat vuoret kuin siihenkin saakka koko uralla. Hänestä olisi ollut hyötyä pienen kokonsa vuoksi vain kahdessa ensimmäisessä ketjussa, ja näille paikoille joukkueella oli asettaa monipuolisempia tai muuten parempia pelaajia. Puolustavimpiin ja taklaavampiin ketjuihin Kariyan pelityyli ei sovi. Hän pelasikin kaudella 2000-2001 vain 17 NHL-peliä ja teki näissä seitsemän pistettä. Farmissa Steve tehoili jälleen totutun hyvin (43 peliä, 44 pistettä), mutta kausi loppui kitkerästi, kun hän loukkasi keväällä oikean kyynärpäänsä.

Kariya tehoili Canucksin farmijoukkueessa Manitoba Moosessa. Kuva: Kuva: ricspics.net

Seuraavalla kaudella Steve oli uransa vedenjakajalla. Hän oli vaarassa jämähtää farmipelaajaksi, mutta hänen oli myös täysin mahdollista päästä NHL:ään. Canucks näytti olevan kiinnostunut Kariyasta ja seura tarjosikin hänelle uutta rahakkaampaa sopimusta. Kariya tarttui siihen ja teki kesällä 2001 Vancouverin kanssa kaksivuotisen kahden suunnan jatkosopimuksen. Hänen ainoa päämääränsä oli edelleen raivata itselleen pelipaikka NHL:stä. Jos hän ei saisi sitä kotikaupunkinsa Vancouverin joukkueesta, niin sitten jostakin muualta.

Kariya pelasi jälleen hyvän harjoitusleirin, mutta sai huomata leirin jälkeen, että joukkueen kahden ensimmäisen ketjun oikean laitahyökkääjän paikat menivät Todd Bertuzzille ja joko Trent Klattille tai Matt Cookelle. Kun myös Harold Druken ja Jarkko Ruutu taistelivat samoista paikoista, Kariyan tie pelaavaan kokoonpanoon oli hyvin vaikea. Lopulta Klatt, Cooke ja Druken ottivat pelipaikat, ja Steve joutui porukan pienimpänä jälleen farmiin. Farmissa Kariya loisti jälleen ja teki 67 pelissä 62 pistettä.

Näin jälkeenpäin on mielenkiintoista tarkastella muutamien muiden pelaajien pisteitä ja verrata näitä Kariyan pisteisiin:

Steve Kariya 67 ottelua, 62 pistettä = 0,93 pistettä/ottelu

Timo Pärssinen: 49 ott., 38 p. = 0,77 p./ott.
Marko Tuomainen: 76 ott., 45 p. = 0,59 p./ott.
Hannes Hyvönen: 67 ott., 42 p. = 0,62 p./ott.
Toni Dahlman: 50 ott., 14 p. = 0,28 p./ott.
Jani Rita: 76 ott., 42 p. = 0,55 p./ott.
Riku Hahl: 52 ott., 23 p. = 0,44 p./ott.
Tony Virta: 67 ott., 58 p. = 0,86 p./ott.
Jaroslav Bednar: 48 ott., 37 p. = 0,77 p./ott.
Timo Vertala: 30 ott., 7 p. = 0,23 p./ott.
Brett Harkins: 22 ott., 24 p. = 1,09 p./ott.
Niko Kapanen: 59 ott., 41 p. = 0,69 p./ott.

Näistä luvuista huomaa selvästi Kariyan farmitason tähtipelaajan statuksen. Joukossa on useampikin Suomen maajoukkueessa pelannut pelaaja. Ainoastaan parikymmentä peliä pelannut Harkins on tehokkaampi ja hänkin marginaalisella erolla.

Huolimatta farmitason tähtistatuksestaan Kariya ei voinut olla tyytyväinen asemaansa Canucksissa, jossa NHL-tie oli nyt lopullisesti tukossa. Hän aloitti kauden 2002-2003 tietoisena siitä, että joukkue treidaisi hänet pyyntönsä mukaisesti jossakin vaiheessa kautta. Tammikuussa 2003 Canucks-manageri Brian Burke treidasi Kariyan vihdoin muualle: Kariyan uudeksi osoitteeksi tuli Albany River Rats, New Jersey Devilsin farmijoukkue. Kariya päätti kautensa Albanyssa ja oli joukkueensa paras hyökkääjä loppukaudella.

Vaihdossa toiseen suuntaan matkasi muuten tänä kesänä HPK:hon siirtynyt Mikko Jokela, jonka arvo AHL:ssa puolustavana peruspakkina on paljon suurempi kuin Suomessa yleisesti tiedostetaan. Ensi kaudella nähdään, kuinka paljon Jokela on mennyt eteenpäin muutaman viime kauden aikana, mutta uskon, että hänen pelityylinsä sopii paremmin AHL:aan kuin SM-liigaan.

Viime kaudella (2003-04) Kariya jatkoi pelaamistaan Albanyssa ja oli joukkueensa toiseksi paras pistemies (57 ottelua, 48 pistettä), vaikka oli sivussa 23 ottelusta. Tehdäänpä pistevertailu Kariyan ja pääasiassa AHL:aa tahkonneiden suomalaisten sekä alkaneeksi kaudeksi SaiPaan siirtyneen Frank Banhamin kesken:

Steve Kariya: 57 ottelua, 48 pistettä = 0,84 pistettä/ottelu

Tuomas Pihlman: 73 ott., 29 p. = 0,39 p./ott.
Tommi Santala: 50 ott., 37 p. = 0,74 p./ott.
Eero Somervuori: 79 ott., 33 p. = 0,42 p./ott.
Frank Banham: 39 ott., 14 p. = 0,36 p./ott.
Antti Miettinen: 48 ott., 30 p. = 0,62 p./ott.
Tony Salmelainen: 58 ott., 44 p. = 0,76 p./ott.
Jani Rita: 64 ott., 41 p. = 0,64 p./ott.

Näin olen käynyt lyhyesti läpi Steve Kariyan uran Pohjois-Amerikan ammattilaistasolla. Hän on ollut joka kaudella tähtipelaaja farmissa, mutta ei ole siis saanut vielä kunnon pelipaikkaa NHL:stä. Kariya on epäonnekseen pelannut kahdessa kovassa joukkueessa, Vancouverissa ja New Jerseyssa, joissa hänen on ollut erittäin vaikeaa päästä kahteen ensimmäiseen ketjuun. Kiekollisten taitojen puolesta hän olisi mennyt heittämällä useammankin NHL-joukkueen vakiokokoonpanoon, mutta toistaiseksi uran jatkuminen kirkkaimmissa valoissa on ollut pienestä kiinni.

Itse arvioin Steve Kariyan hyvät ja huonot puolet seuraavasti:

Hyvät puolet:

Kariyan selvät vahvuudet ovat nopeus, ketteryys ja hyökkäyspään pelisilmä, jotka ovat Stevellä geeneissä. Hän on loistava luistelija ja käsittelee mailaa kuin taikuri silloin, kun on pelituulella. Hänen syöttönsä ovat myös erittäin laadukkaita. Stevella on myös jo legendaariseksi käsitteeksi muodostunut "Kariyan työmoraali", mikä on turvannut hänen asemansa kaikissa pelaamissaan joukkueissa. Käsite "valmentajan ihannepelaaja" luonnehtii Kariyaa hyvin.

Kariyan lähtö- ja huippunopeus eivät ole yhtä hyviä kuin joka käänteessä häneen verrattavalla isoveli Paulilla, mutta ne ovat huomattavasti keskitasoa parempia. Steve Kariyalla on aina ollut myös hyvä fyysinen peruskunto. Kuntopyörä- tai juoksutesti eivät kerro sitä totuutta, mikä Kariyalle tuli fyysisissä NHL-peleissä eteen. Kun vastustajat huomasivat 170 senttiä pitkän ja äärimmäisen taitavan Kariyan, he taklasivat häntä kovaa, ja kymmenen niitin jälkeen Kariyan pelien viimeiset ajat olivat usein vaikeimpia. Kova luonne antoi tässä kuitenkin sen verran tasoitusta, että taklaukset eivät vieneet pelihuumoria kokonaan.

Huonot puolet:

Kariyalla on joitakin heikkouksia, jotka kaikki ovat isoja. Heikkoudet tekivät Kariyasta "ainoastaan" farmitason supertähden. Kariayn suurin heikkous on hänen pieni kokonsa. Hänet merkittiin alun perin 175-senttiseksi, mutta tässä pituudessa on ehdottomasti liikaa. Kariya on 175-senttinen vain luistimet jalassa tai varpailleen nousten.

Hänen todellinen pituutensa on paljon lähempänä 170 senttiä ja ehkä jopa vähän alle 170 sentinkin. Kaikki Steven pituiset pelaajat voivat monen mielestä unohtaa NHL-uran. Kun Kariya tuli Vancouver Canucksiin, jotkut hänet kaupungilla tai hallilla nähneet fanit sanailivat, että "hän nukkuu sormuksen sisällä", "hän on katkaravun kokoinen" ja "hän mahtuisi tappelija Donald Brashearin kypärän sisään, jos menisi kilpikonnaksi". Brashearilla onkin tavallista suurempi pää…

Joka tapauksessa nämä fanien kuvaukset kertovat asian. Kariya on ehkä liian pieni NHL-peleihin, vaikka mitä muuta haluaisikin ajatella. Steve hävisi monet kaksintaistelut kiekosta ja hänen pienuutensa teki puolustajan haastamisen erittäin vaikeaksi. Usein Steve kyllä antoi kaikkensa kulmissa ja maalin edessä, mutta kun voima ja ulottuvuus eivät riitä painimaan selvästi isompia vastaan, niin pelkkä tahtokaan ei riittänyt - etenkin jos myös vastustajalla oli sitä.

Tämä pienuus teki Stevesta loppujen lopuksi yksipuolisen pelaajan. Kuten mainittua, hänen paikkansa NHL:ssa ja farmissa oli kahdessa ensimmäisessä ketjussa, koska hän oli auttamatta liian pieni muiden ketjujen rooleihin. Jossakin paljon ketjujaan kierrättävässä NHL-joukkueessa Stevelle olisi hyvin voinut olla paikka tarjolla, mutta Vancouver ja New Jersey eivät tätä harrasta.

Yksi Kariyan heikkous on myös hänen laukauksensa. Kariya on tyypillinen nopea, hyvin syöttävä ja älykäs laitahyökkääjä. Hän ei ole mikään sniper-pelaajan tyylinen tarkka-ampuja. Tämä ei olisi ollut Steven nopeudella iso haitta NHL:ssä, mikäli Steve olisi pystynyt voittamaan puolustajat useammin yksi vastaan yksi -tilanteissa ja ajamaan maalille. Mutta kun puolustajat pystyivät usein fyysisellä väännöllä saamaan Kariyan kuriin, hänen olisi pitänyt pystyä laukomaan paremmin kaukaa. Huomionarvoista on se, että vaikka Kariya onkin aina laukonut paljon, hänellä on tähän nähden suhteellisen vähän maaleja. No, toivottavasti SM-liigassa maalivahdit nukkuvat enemmän kuin Pohjois-Amerikassa. Yllättävistä paikoista Kariya osaa kyllä laukoa kuten monet muutkin pohjoisamerikkalaiset.

Että näin. Loppuyhteenvetona totean, että Steve Kariya on erittäin hyvä vahvistus Ilvekselle. Pelaaja, joka menestyy AHL-tasolla, kuten Steve on menestynyt, menestyy taitotasoltaan aivan varmasti SM-liigassa. Toinen asia sitten on se, miten pelaaja sopeutuu uuteen ympäristöön ja uuteen pelityyliin. Monet eivät sopeudu Suomeen ja vähintään yhtä monet eivät sopeudu Pohjois-Amerikan koviin farmisarjoihin. Olen itse kuitenkin seurannut Steven uraa ja tiedän hänen luonteensa olevan "kariyamaisen" taisteleva ja työteliäs. Veikkanpa, että hän menestyy myös Suomessa. Ainakaan mikään yksittäinen tekijä ei puhu tätä vastaan.

Ilveksessä ei ole ehkä koskaan ollut ulkomaalaisvahvistuksena Kariyan taustoilla varustettua hyökkääjää, jos katsoo menestystä ja sarjaa, josta vahvistus on tänne tullut. Kariya on ollut yliopisto- ja farmitasolla tähtipelaaja ja päässyt pelaamaan NHL:ssäkin 65 ottelua. Meriittien ja taitotason puolesta Kariya menee minun papereissani suoraan kaikkien aikojen Ilveksen ulkomaalaistilaston kärkeen. Lupaavin oli minun papereissani Zigmund "Ziggy" Palffy, mutta hänhän ei ehtinyt pelaamaan kuin yhden loistavan harjoitusottelun Ilveksessä (TPS:aa vastaan) ja häntä ei voida täten laskea vahvistukseksi. Mielenkiintoinen ja erittäin hyvä hankinta siis…

Juttu: Nuck
Muokannut kirjoitukseksi: Joni Yli-Mäenpää

^^ Ylös