Kolumnit: SM-liigakauden 2004-05 ennakkopaketti - osa 3 (27.9.2004)

Uuden kauden alkaessa Ilves.com luo jo perinteiseksi käyneen katsauksen SM-liigajoukkueiden ennakoituihin voimasuhteisiin. Esille pääsevät myös liigavalmentajat, jotka vastaavat heille esitettyihin kolmeen kysymykseen:

1. Millaista kiekkoa joukkueesi pelaa alkavalla kaudella ja miten pelityylinne eroaa muista liigajoukkueista?

2. Ketkä kaksi pelaaja, jotka eivät vielä välttämättä ole suurelle yleisölle tuttuja, nostaisit esiin?

3. Millaisia urheilullisia tavoitteita joukkueellesi on asetettu tulevalle kaudelle?

Sputnikien viime kausi oli tuskaisa – joukkue keräsi yhdeksän pistettä enemmän kuin jumbo-Pelicans, mutta juurtui jo hyvissä ajoin talvella tukevasti taulukon toiseksi viimeiselle sijalle. Ilvestäkin luotsannut Heikki Mälkiä palasi SaiPan pääkäskijäksi kesken kauden, mutta ei saanut puhkuttua häviämään oppineeseen joukkueeseen uutta, pisteitä tuovaa, energiaa. Lappeenrantalaiset valmistautuivat alkaneeseen kauteen varsin maltillisin satsauksin. Joukkueen hyvin kasassa pysynyttä runkoa vahvistettiin vain muutamalla pelaajahankinnalla, joista selvästi eniten huomiota keräsi Bluesissa ja Jokereissa hyvällä menestyksellä verkkoja heilutelleen kanadalaislaituri Frank Banhamin pestaaminen.

SaiPan selkein vahvuus on joukkueen kyky tehdä omalla kovalla työllään vastustajan pelaaminen todella hankalaksi. Keltapaidat roikkuvat, repivät ja ronkkivat koko viisikon voimin joka puolella kaukaloa ja pystyvät parhaimmillaan torpedoimaan vastustajansa pelinrakentelun varsin tehokkaasti. Kotikaukalossaan Sputnikit toki hyökkäävätkin ahnaasti etenkin kärkiketjujensa voimin, mutta vieraissa ryhmän peli perustuu lähes pelkkiin kiekonriistoista ja syötönkatkoista avautuviin vastaiskuihin. Ahkera ja monipuolinen tshekkisentteri Petr Sachl, kovaa ja usein ampuva Banham sekä maalintekijän elkeitä osoittanut Kalle Kerman pystyvät ratkaisuihin nopeista vastahyökkäyksistä. Mestiksen KooKoosta tullut Ossi Louhivaara on yllätyksellinen laituri, joka onnistuessaan kamppailee jopa vuoden tulokkaan tittelistä SM-liigassa.

Keltapaitojen pelaajamateriaali on keskitasonkin liigaryhmiin verrattuna auttamattoman kapea. Hyökkäyksestä puuttuu sekä voimaa että kiekollista osaamista – liikettä tosin löytyy kiitettävästi. Puolustuksessa Petri Kokko ja Justin Forrest ovat ainoat hyvin peliä avaavat ja hyökkäyksiä tehokkaasti tukemaan pystyvät pelaajat. Muut pakit keskittyvät lähinnä oman maalin varjeluun, mutta siinäkin onnistuminen vaatisi hieman enemmän harjaantunutta pelinäkemystä ja fyysistä voimaa. Veteraanivahti Jarmo Myllys pystyy yhä varastamaan pisteitä joukkueelleen, mutta kakkosveskari Juha Kuokkasen taso on kysymysmerkki.

Arvio: Jättää Pelicansin taakseen, mutta kymmenen parhaan joukkoon kiipeäminen lienee ylivoimainen tehtävä.

Heikki Mälkiä:

- SaiPa pyrkii pelaamaan erittäin aggressiivista, liikkuvaa, ärhäkkää ja raikasta kiekollista pelaamista. Yritämme saada kiekon nopeasti itsellemme ja satsata suunnanmuutospeliin. Hyökkäyspelimme on toivottavasti suoraa, mutta luovaa. Hyökkääjillä on lupa toteuttaa temppujaan ja olla luovia.

- Tuomas Vänttinen ja Eetu Qvist tulevat ensimmäisinä mieleen, sitten toki koko nuori puolustuksemme ja erikseen mainittuina Olli Malmivaara, Jussi Timonen ja Justin D. Forrest, jotka ovat erittäin mielenkiintoisia nimiä.

- Pitkä visiomme koko seurassa on se, että saadaan talous kuntoon pala palalta. Sen lisäksi visioon kuuluvat pudotuspelit ja menestyminen niissä. Tällä kaudella yritämme kiivetä niihin play off –peleihin, ja se olisi kova juttu meille.

Kirvesrinnat kärsivät viime kaudella pahemman luokan mestaruuskrapulasta, joka ilmeni joukkueen otteissa laiskahkona ja virkamiesmäisenä ilmeenä edelliskausilta tutuksi tulleen määrätietoisuuden ja suoraviivaisuuden sijaan. Suuria ongelmia oli myös uuden vastuuvalmentajan, Mika Saarisen, ajaman pelitavan muutoksen omaksumisessa. Pahimmillaan Tappara pyöri jäällä sen näköisenä kuin joukkueella ei olisi ollut minkäänlaista organisoitua puolustussysteemiä. Kesän ehjän treenijakson ja hyvin sujuneiden harjoituspelien jälkeen joukkueelta odotetaan nyt selvästi parempaa. Joukkue on vahvistunut juuri oikeilla osa-alueilla, ja pelitaktisen puolen loksahtaessa alkuvaikeuksien jälkeen kohdalleen Tappara on valmis esittämään uskottavan haasteen sarjan ennakkosuosikeille.

Tapparan pelaajamateriaali on kauttaaltaan laadukas sekoitus kokemusta ja nuoruuden intoa. Joukkue saa jalkeille neljä ratkaisuihin pystyvää hyökkäysketjua ja kolme tasaista pakkiparia. Kestävyys ja jaksavuus noussevatkin kirvesrintojen voiton takeiksi monessa ottelussa pitkän sarjan aikana. Uudet tshekkipelaajat, sniper-tyyppinen laituri Tomas Chlubna ja kovaa ampuva pakki Robert Kantor, tuovat ryhmään tuikitärkeätä erikoisosaamista, jonka avulla ratkaistaan tiukkoja pelejä. Mika Lehto kuuluu SM-liigan parhaisiin maalivahteihin ja pystyy varmalla torjuntatyöllään kääntämään otteluita Tapparan eduksi.

Mika Saarisen ajaman aktiivisen ja riskialttiin pelityylin sopiminen Tapparan pelaajamateriaalille on lievä kysymysmerkki. Joukkueessa on vähänlaisesti luovia kiekollisia pelaajia, ja etenkin pakkikaluston valmius laadukkaaseen avauspeliin arveluttaa. Ykkössentteri Janne Ojasen pitää pystyä nousemaan takaisin edelliskausilta tutulle tasolleen, sillä Stefan Öhmanista ja Mika Viinasesta ei taida olla kannattelemaan joukkuetta tiukoissa paikoissa ja varsinkaan mestaroimaan ylivoimapeliä tehokkaasti. Chlubnan lisäksi kalustossa on melko vähän potentiaalisia maalitykkejä.

Arvio: Tasaista keskikastia. Taistelee viimeisestä suorasta playoff-paikasta.

Mika Saarinen:

- Itseisarvohan ei ole erota muista joukkueista. En haluaisi mennä tiettyihin kliseisiin, mutta tietynlainen voittava jääkiekko on teemamme. Se vaatii hyvää hyökkäyspeliä.

- Kovista nimistä en osaa sanoa, mutta ainakin nousevia nimiä ovat puolustajat Anssi Salmela ja Mikko Pukka sekä hyökkääjä Petri Kontiola.

- Urheilullinen tavoite on se, että olisimme mahdollisimman urheilullinen, positiivinen ja energinen joukkue. Tuloksellisesti ajatellen olisi hyvä olla kuuden parhaan joukossa – sinne me pyrimme.

Turun Palloseura palasi viime kaudella omalle paikalleen SM-liigan kärkitaistoon. Legendaariselta Vladimir Jursinovilta suurimman osan valmennusopeistaan ammentanut Jukka Koivu luotsasi ryhmänsä aina finaaleihin asti, mutta lopulta turkulaisten oli tyytyminen hopeamitaleihin tasaisessa loppuottelusarjassa Kärppiä vastaan. Vaikka TPS ei ole vahvistunut kovinkaan merkittävästi paperilla, kuuluu se asiantuntija-arvioissa sarjan suurimpiin mestarisuosikkeihin. Joukkueessa on yllin kyllin laatua ja syvyyttä, ja kunhan sen kokenut ratkaisijakaarti vertyy parhaimmilleen, ei moni vierailija poistu Elysée Areenalta täyden pistepotin kanssa.

TPS:llä on riittävästi rutinoituja liigapelaajia ja parhaimpia vuosiaan lähestyviä lupauksia. Maalivahtikaksikko Teemu Lassila-Tuomo Karjalainen kuuluu sarjan luotettavimpiin. Puolustuksessa Jiri Vykoukalilta, Marko Kiprusoffilta, David Schneiderilta ja Antti Hulkkoselta löytyy roppakaupalla kiekollista osaamista, ja hyökkäyskaluston kärkinimet Kai Nurmisen, Rob Valicevicin, Ville Vahalahden sekä Mika Alatalon johdolla tietävät, kuinka kiekko toimitetaan maaliin. Turkulaisyhdistelmän kova luistelu, aktiivinen häirintäpeli ja nopeat suunnanmuutokset tuottavat suuria vaikeuksia useimmille vastustajille etenkin Elyséen leveässä kaukalossa.

Pakkikaluston valmius fyysiseen peliin ja kyky kääntää kaksinkamppailuita edukseen eivät ainakaan ennakolta kuulu Tepsin vahvuuksiin. Joukkue lieneekin pulassa, jos vastustaja pystyy sumputtamaan keskialueen tarkasti ja viskoo ”painikiekkoja” hyökkäysalueen kulmauksiin. Myöskään maalineduspelaaminen ei TPS:llä ole niin vahvaa kuin muutamalla muulla kärkikahinoihin povatulla ryhmällä. Mikko Elorannan poistuminen mustapaitojen vahvuudesta jätti ammottavan loven juuri tälle pelin osa-alueelle.

Arvio: Muutamista selkeistä puutteistaan huolimatta yksi mestarisuosikeista.

Jukka Koivu:

- Peruslähtökohta on jatkaa samalla ilmeellä kuin mitä viime kaudella rakennettiin. Illasta toiseen tarkoitus olisi laittaa tappeleva ja taisteleva TPS kehiin. En osaa sanoa muiden joukkueiden tyyleistä vielä sen enempää, mutta meidän tarkoituksemme on omalla ilmeellämme muokata vastustajan peliä.

- David Schneider on ilman muuta pelaaja, joka tulee lyömään itsensä läpi tulevalla kaudella, mikäli saa vain terveenä pelata. Lauri Korpikoskeen tullaan myös kiinnittämään huomiota. Kyseessä on nuori oma juniori, joka varattiin tänä vuonna NHL:ään. Pyrimme rakentamaan Laurille turvallisen ympäristön ja toivomme, että hän lyö itsensä läpi.

- Emme ole asettaneet mitään tavoitteita vielä. Pyrimme kuitenkin kiipeämään sinne neljän parhaan joukkoon, mikä on kova suoritus nykypäivänä. Virallista tavoitetta emme kuitenkaan ole vielä asettaneet.

Porissa ei ole päästy nauttimaan juuri minkäänlaisesta kiekkomenestyksestä vuosikausiin. Ässien viime kausikin noudatteli jo tutuksi tullutta kaavaa: kauden alussa joukkue esiintyi pirteästi ja viihtyi hetken jopa sarjan kärkikahinoissa, mutta syksyn kääntyessä talveksi paukut loppuivat ja lopulta punanutut jäivät niukasti JYPin taakse yhdennelletoista sijalle. Joukkue ei juuri vahvistunut kesän aikana – uudeksi ykkössentteriksi saapunut Greg Classen jäi ainoaksi merkittäväksi hankinnaksi. Seuran taloudellinen tilanne on huolestuttava, eikä rämpimiseen olisi enää varaa. Vastuuvalmentaja Mika Toivolan olisikin pystyttävä virittämään joukkueensa aivan maksimisuoritukseen, jotta perinteisen kiekkokaupungin lippulaiva elpyisi edes lähelle vanhaa arvokkuuttaan.

Ässien vahvuudet ovat samat kuin liigan muillakin pienen pelaajabudjetin seuroilla. Joukkueessa ei kurvaile kovapalkkaisia vuorineuvoksia, vaan se on täynnä kovilla näyttöhaluilla ja taisteluasenteella varustettuja kavereita. Nimet Pasi Nielikäinen, Pauli Levokari, Marko Toivonen ja Mika Niemi takaavat sen, että fyysinen voima ei patapakasta lopu aivan helpolla. Saadessaan hyvän sykkeen ja positiivisen draivin päälle Ässät pystyykin varsinkin kotiluolassaan painamaan minkä tahansa vastustajan ahtaalle aggressiivisella pelillään. Scott Langkow kuuluu liigan kärkipään maalivahteihin, kunhan miehen keskittyminen pysyy kunnossa.

Kiekollista taitoa ei punanuttujen pelaajistosta liiemmälti löydy. Ässien tärkeimmät laitahyökkääjät olisivat missä tahansa ylemmän keskikastin SM-liigaporukassa kolmosketjun miehiä, eikä joukkueesta löydy latvialaista Oleg Sorokinsia lukuun ottamatta myöskään tehokkaaseen hyökkäyspeliin pystyviä puolustajia. Porilaisilla on perinteisesti suuret odotukset Ässiä kohtaan kauden alussa, mutta iltojen pimetessä ja totuuden valjetessa yleisö on usein hylännyt joukkueen lähes tyystin. Toivoa sopii, että Jazz-kaupungissa ei tällä kaudella koeta pahaa yleisökatoa.

Arvio: Alempaa keskikastia. Taistelee viimeisestä playoff-karsintapaikasta.

Mika Toivola:

- Pelimme muuttui viime kevään aikana turhan passiiviseksi tietyistä asioista johtuen. Se ei ole meidän näköistämme peliä, ja haluamme siihen muutosta. Joukkuetta on rakennettu tätä silmällä pitäen.

- Teemu Virkkunen ja Pauli Levokari tulevat ensimmäisinä mieleen. Levokarin uskon olevan valmiimpi pelaaja kuin ennen Pohjois-Amerikkaan lähtöään. Sitten on Aki Heino, Marko Toivonen ja Greg Classen. Olemme pyrkineet hankkimaan nälkäisiä pelaajia, jotka tulevat tänne hakemaan nostetta uralleen.

- Viime kaudella sijoituksemme oli yhdestoista, joten sitä lähdemme parantamaan. Pudotuspelit katsotaan sitten lähempänä ajankohtana.

SM-liigakauden 2004-05 ennakkopaketti - osa 1

SM-liigakauden 2004-05 ennakkopaketti - osa 2

Teksti: Mikko Rainio
Valmentajahaastattelut: Ilkka Uitti

Lähetä sivu kaverillesi

Tulosta tämä sivu

^^ Ylös