Otteluraportti: Tappara-Ilves 6-1 (2-1, 2-0, 2-0)

Tappara tasasi puntit

(20.10.2004) Vahvaan syysvireeseen viime aikoina noussut Tappara kuittasi kauden ensimmäisessä paikallisderbyssä kärsimänsä tappion keskiviikkona kukistamalla helposti täysin asenteettoman Ilveksen maalein 6-1. Laiskanpulskean Ilves-ryhmän otteet eivät jatkoon suuria lupaile, niin selkeästi heikompi ja ennen kaikkea haluttomampi "joukkue" se paikalliskilpailijaakin vastaan oli.

Synkkä alku

Ottelun alku oli ilvesläisittäin miltei synkin mahdollinen, sillä ajassa 3.15 kiekko oli kaivettu jo kaksi kertaa Ilves-maalista. Ensimmäisen kerran verkko heilui Jussi Pesosen istuessa ryntäyksestä saamaansa kakkosta. Näyttävän Tappara-maalin petasivat Pasi Puistola ja todella upean poikkikentän syötön maalin viimeistelleelle Pekka Saravolle antanut keskushyökkääjä Stefan Öhman. Hetkeä aiemmin Ilvesksellä oli paikka iskeä avausosuma, kun Raimo Helminen karkasi puolittaiseen läpiajoon Mikko Myllykosken virheen seurauksena. Myllykoski kuitenkin ehti paikkaamaan virheensä ja seuraavasta hyökkäyksestä Tappara rikkoi kuparisen.

Hetki avausmaalin jälkeen pääsi Ilves yrittämään ylivoimalla Kimmo Koskenkorvan otettua kahden minuutin jäähyn koukkaamisesta. Yritykseksi, todella luokattomaksi sellaiseksi ylivoima jäikin. Ilves hävisi jäähyä seuranneen hyökkäyspään aloituksen ja Tappara purki kiekon pitkänä Ilves-päätyyn. Juha Pitkämäki lähti hakemaan kaukalon kulmaan ajautunutta kiekkoa ja saikin sen helposti lapaansa. Jostain syystä Taube ei kuitenkaan lyönyt kiekkoa ränniin, vaan odotti karvaamaan lähteneen Ville Niemisen saapumista ja lahjoitti kiekon tälle tarjoten Tapparalle varman paikan toiseen maaliin. Nieminen ei erehtynyt vaan löi kiekon tyhjään maaliin ja vei Tapparan 2-0 -johtoon kolmen minuutin pelin jälkeen. Toiseen maaliin päättyi Juha Pitkämäen urakka maalilla Tuukka Raskin liukuessa tolppien väliin. Taubelle yksi torjunta ja kaksi päästettyä maalia.

Salamamaalien jälkeen Tappara hieman hengähti ja päästi Ilveksen mukaan peliin. Ilves pystyi luomaan hyökkäyksiä ilman suuria vaikeuksia ja joukkueen liike näytti hetken aikaa varsin vahvalta, toki Tapparan kevennettyä omaa liikettään huomattavasti. Ilves kuitenkin käytti oljenkortensa ja tarrasi peliin Henri Laurilan iskettyä kavennusosuman aikaan 6.40. Hienon esityön maaliin teki paluun kaukaloon tehnyt Jussi Pesonen, joka kiersi vahvasti Tappara-maalin ja löysi maalin eteen hiipineen Laurilan mailan lavan.

Kavennusmaalin jälkeen Ilveksellä oli useampikin paikka tulla tasoihin, mutta viimeinen terävyys maalinedustalla puuttui Tappara selvisi lopulta melko helposti takaiskuilta. Lähimmäksi tasoistusta pääsivät erän puolivälin jälkeen hyviin maalipaikkoihin vääntäytyneet Tommi Turunen ja Jesse Niinimäki, joiden laukauksien tielle Tappara-maalilla pelannut Mika Lehto kuitenkin helposti venyi. Tappara näin ollen ensimmäiselle erätauolle yhden maalin johtoasemassa.

Tappara määrää vauhdin ja suunnan

Mika Lehdon heikko purku toisen erän toisella minuutilla avasi Mikko Suvannolle paikan tasoitusmaalin tekoon, mutta Lehto ehti kuin ehtikin torjumaan Suvannon kohti avonaista maalia laukoman kiekon. Suvannon laukaus olikin sitten oikeastaan erän viimeinen Ilveksen maalipaikka, edes ylivoimalla ei laukauksia saatu kohti Tappara-maalia.

Kahden maalin karkumatkalle Tappara siirtyi erän kolmannella minuutilla, kun tehottomuudesta alkukauden aikana kärsinyt Tomas Chlubna vei kirvesrinnat 3-1 -johtoon. Loistavan esityön tsekkilaiturin maaliin teki Ville Nieminen, joka katkaisi keskialueelle Ilves-syötön, ajoi vahvasti hyökkäysalueelle ja tarjoili maalin eteen unohtuneelle Chlubnalle paikan, josta ei enää voinut erehtyä.

Erän kuudennella minuutilla Tappara-puolustaja Robert Kantor sai komennuksen jäähyaitioon ja Ilves pääsi testaamaan jälleen kerran ylivoimapelin toimivuutta. Heikoksi se taasen saatiin todeta, sillä kiekko kaivettiin omasta maalista Janne Ojasen iskettyä kiekon ohi Tuukka Raskin ajassa 27.18. Ojanen karkasi ylivoimahyökkäykseen yhdessä vikkeläkinttuisen Teemu Laineen kanssa, jonka namupassin jälkeen Ojasella oli helppo työ harhauttaa Rask ja siirtää kiekko maaliin.

Koko erän aikana Tapparalla oli käsittämätön määrä ylivoimahyökkäyksiä. Milloin Ilves-puolustaja ajoi liian syvälle hyökkäyspäädyssä, milloin sentteri menetti kiekon siniviivalla, milloin mitäkin. Tuskin edes kahden käden sormet olisivat riittäneet, mikäli ylivoimahyökkäyksistä olisi alkanut lukua pitää. Ilves teki toisen erän aikana tolkuttoman määrän helppoja virheitä. Virheitä tulee aina, mutta nyt nähdyn kaltaisia, vain ja ainoastaan huolimattomuudesta ja heikosta asenteesta kertovia virheitä, ei liigatasolla saa todellakaan tulla. Tappara toiselle erätauolle täysin ansaitusti kolmen maalin karkumatkalla.

Ilveksen erikoistilanteet ja Ville Nieminen

Juu juu, kolmaskin erä pelattiin, mutta ei siitä sen enempää. Tappara iski kiekon kahdesti ohi Tuukka Raskin, muuta mainittavaa erässä ei tapahtunutkaan. Loppunumerot näin ollen tylyt 6-1. Ei siis tuhlata tilaa turhanpäiväisille löpinöille vaan käsitellään kahta toisistaan erillistä asiaa.

1) Ilveksen erikoistilanteet. Kuusi tehtyä ylivoimamaalia, viisi päästettyä alivoimamaalia. Aivan käsittämätön suoritus! Koko kauden ajan siitä on puhuttu, mutta asiaan ei olla osattu tehdä sitten yhtään mitään. Ylivoima näyttää koko ajan naurettavammalta, kohta se alkaa ehkä jo itkettää. Tapparaa vastaan ylivoimapelien johtohahmona oli Steve Kariya, jonka harteille ylivoiman pyörittämisen vastuu oli selkeästi annettu. On kuitenkin aivan sama, kuka peliä pyörittää, jos muut neljä seisovat kentällä kuin suolapatsaat. Steve pelasi ainakin allekirjoittaneen mielestä muutaman ihan mallikkaan ylivoimavaihdon, piti kiekkoa ahtaassa tilassa ja tarjosi vetopaikkoja siniviivalle. Mutta ei yksi mies tee kesää.

Kaikki, aivan varmasti myös valmennuskaksikko Sykora-Jamalainen, tietävät, että nykykiekossa ratkaisut tehdään lähes poikkeuksetta erikoistilanteissa. Ylivoiman ei tarvitse olla huippuluokkaa, mutta jotain tolkkua pitää olla, ettei joka pelissä soi oma verkko vastustajan istuessa jäähyllä. Huolellisuutta ja asennetta kaikkeen tekemiseen, muuta keinoa ei ole.

2) Ville Nieminen. Vaikka Ilvesläisten lasien takaa katsellaan, on pakko myöntää paikalliskilpailijalla olevan tämän hetken kuumin SM-liigapelaaja. Nieminen on tällä hetkellä liigassa joukkueelleen arvokkain pelaaja. Nieminen ei ole pelaaja, joka elää pisteistä. Nieminen elää kontaktista, taistelusta ja joukkueen nostamisesta omalla panoksellaan uuteen henkiseen tilaan. Kun myös pisteitä ropisee tasaisen tappavaa vauhtia, ei voi kuin olla kateellinen. Juuri tuollaisen tyypin, koko joukkueen eteenpäin potkijan Ilves juuri nyt ryhmäänsä tarvitsisi.

Taklauksia, taistelua, tahtoa!

Kauaa ei Ilves-leirissä ehditä paikallispelin tappiota vatvoa, sillä liiga jatkuu jo torstaina, jolloin Hakametsän kiekkopyhätössä vastaan luistelee HPK. Jos joukkueesta ei nyt, täydellisen nöyryytyksen jälkeen, löydy asennetta ja tahtoa, ei voi kuin ihmetellä.

Torstai on toivoa täynnä. Allekirjoittanut ei ainakaan uskoaan joukkueeseen ole menettänyt, sillä ryhmästä löytyy aivan varmasti tyyppejä, jotka nimenomaan omilla otteillaan pystyvät nostamaan koko joukkueen profiilia. Taklauksia, taistelua, tahtoa!

Mika Rosenberg

Lähetä sivu kaverillesi

Tulosta tämä sivu

^^ Ylös 

Tilastot