Otteluraportti: Ilves-Pelicans 3-2 (0-0, 3-2, 0-0)

Ilves läpäisi asennetestin

(30.9.2004) Ilveksen ja Pelicansin torstainen taistelu kolmesta sarjapisteestä ei noussut ehkä yhdeksi Hakametsän kiekkopyhätön historian hienoimmista koitoksista, mutta omat huippuhetkensä myös tämä kamppailu hieman yli nelituhatpäiselle yleisölle tarjosi. Erittäin vahvasti kauden avannut kotijoukkue Ilves jatkoi pisteputkeaan pitämällä sarjapisteet Tampereella maalein 3-2, vaikka hyvin taistellut nimetön lahtelaisryhmä laittoikin kotijoukkueen lopussa tiukoile. Illan hahmoiksi nousivat kotijoukkueen Steve Kariya (1+1) ja Raimo Helminen (1+1) sekä vierasjoukkueen ottelussa loppuun asti mukana pitänyt Pelicans-vahti Pasi Nurminen.

Surullista

Viime päivinä on miltei jokaisessa urheilua seuraavassa mediassa kyselty kuumeisesti syitä kiekkokatsomoiden tyhjyydelle. Syyksi on tarjottu niin korkeita hintoja kuin NHL-tähtiemme suuntaamista verotuksellisista syistä Euroopan muihin sarjoihin. Torstai-iltana Hakametsän jäähalli aikavälillä 18.30-19.15 tarjosi ainakin allekirjoittaneen mielestä suurimman ja yksinkertaisimman syyn lippuluukkujen ruuhkattomuuteen. Pelin taso. SM-liiga on muuttanut jääkiekon idean maalintekopelistä maalinestopeliksi. Tuomarityöskentelyn radikaalilla muutoksella asia olisi pitkällä tähtäimellä korjattavissa. Lyhyellä tähtäimellä suuri osa peleistä pelattaisiin tasavajaalla jäähypenkkien kuluessa puhki ympäri maata. Kiekottoman pelaajan estäminen ja kahvaaminen. Nämä pois ja meillä, kuten aivan varmasti kaikilla pelaajillakin, olisi jäähallissa paljon hauskempaa. Valmentajille tämä toisi myös uuden haasteen, koska nyt liian moni joukkue pyrkii ainoastaan rikkomaan vastustajan peliä oman pelin rakentamisen sijasta.

Ilveksen ja Pelicansin liigamittelön avauserä ei siis suuria tunteita pintaan nostanut. Ilves lähti otteluun pirteästi, ja ennakkoasetelmien mukaan määräsi pelin vauhdin ja suunnan alusta alkaen. Pelicans pelasi ainoalla sille mahdollisella tavalla pyrkien ainoastaan kestämään kotijoukkueen rynnistyksen rikkomalla, repimällä ja tyytymällä purkamaan kiekkoa keskialueen puolella aina paikan saadessaan.

Erän parhaaseen maalipaikkaan karkasi Raimo Helmisen estämisestä saaman jäähyn aikana Steve Kariya, joka polki läpiajoon Pelicans-puolustajien toivoessa Pasi Nurmisen kestävän lahtelaisten maalin suulla. Kariya vei Nurmisen sivuttaisliikkeeseen ja yritti nostaa kiekkoa rystyltä maaliin, mutta Nurminen venytti kiekon eteen ja esti näin kotijoukkueen avausmaalin. Hetkeä myöhemmin Jesse Niinimäki toi kiekon näyttävästi yli hyökkäyssinisen ja purjehti aina maalille asti vain hukatakseen kiekon Pelicans-puolustuksen ahdistellessa. Irtokiekkoon pääsi ensimmäisenä Marko Luomala, mutta tämän sutaisu maalin edestä nousi päätyverkkoon. Ensimmäiselle erätauolle lähdettiin näin ollen pyöreistä tasalukemista 0-0.

Viiden maalin erä

Illan kamppailun kaikki viisi maalia nähtiin toisessa erässä. Vierasjoukkuekin pyrki avauserästä hengissä selvittyään hyökkäämään hieman avoimemmin, ja tästä seurasi maalipaikkoja kumpaankin päähän. Maalienteon aloitti erän neljännellä minuutilla kotijoukkue. Cory Murphy katkaisi Pelicans-hyökkäyksen keskialueella ja käänsi pelin suunnan nopeasti laittamalla Steve Kariyan vauhtiin hyökkäyssinisellä. Kariya polki päätyyn, josta Kariyan täysin oikea-aikainen ja tarkka syöttö löysi maalille vapaaksi unohtuneen Raimo Helmisen, jolla jäi helppo työ ohjata kiekko ohi etukulmalta vasta liukuun lähteneen Pasi Nurmisen.

Hieman ennen erän puoliväliä Ilves onnistui toistamiseen, tällä kertaa ylivoimalla. Espoossa tiistaina kauden ensimmäisen ylivoimamaalin Ilvekselle iskenyt Ville Leinon johtama kakkosketju laidoillaan Timo Peltomaa ja Tommi Turunen olivat jälleen asialla. Kolmikko osoitti, että nykykiekossakin pystytään rakentamaan ennalta selkeästi sovittuja kuvioita. Ensimmäisellä kerralla Pelicans-puolustus luki Peltomaan nousun maalille hyvin, ja tilanne kuivui kasaan. Kiekko kuitenkin ajatui takaisin maalin takana passissa olleelle Leinolle, joka toisella kerralla ei enää pelannutkaan maalin oikealta sivustalta Peltomaalle vaan Pelicans-pakkien seuratessa Tinkeä passasi Leino vapaan maalipaikan toiselle kulmalla Tommi Turuselle, jolla oli ilo laittaa kiekko vapaasti ohi Nurmisen.

Vajaat viisi minuuttia ennen erätaukoa Pelicans nousi maalin päähän Tommi Jämingin suosiollisella avustuksella. Kiekko pyöri pitkään Ilves-päädyssä, ja Jämingillä oli ainakin kolme kertaa vapaa paikka pelata kiekko keskialueen puolelle ja pelata siten itselleen ja ketjulleen vaihtoaikaa. Jämä pelasi kuitenkin tilanteet löysästi ja Pelicans rankaisi. Ilveksestäkin tuttu Jesse Welling karvasi kiekon pois Jämingiltä, siirsi sen puolustaja Ville Varakkaalle, jonka syötön ohjasi maalin edestä sisään Lasse Jämsen.

Ilveksen ykkönen kuittasi kuitenkin välittömästi. 31 sekuntia Jämsenin täysosumasta kiekko oli kolmannen kerran Nurmisen selän takana. Jussi Pesonen ja Raimo Helminen pelasivat vapaan paikan Steve Kariyalle, jonka tulinen rannelaukaus painui Nurmisen haarojen välistä sisään. Osuma jäi kotijoukkueen viimeiseksi, mutta kolmeen sarjapisteeseen se kuitenkin tänä iltana oikeutti.

Lahtelaiset vieraat olivat kuitenkin päättäneet myydä nahkansa kalliilla hinnalla, sillä vain vajaa minuutti Kariyan osumasta kiekko oli Juha Pitkämäen selän takana. Maalintekijänä kunnostautui lahtelaisen kiekkoilun suurin lupaus, Tuomas Santavuori, joka onnistui ohjaamaan maalin edestä Ilves-kasvatti Ville Hirvosen siniviivalta lähettämän lepakkokiekon Pitkämäen haarojen välistä maaliin. Maalin saa ainakin osittain ottaa piikkiinsä Cory Murphy, joka metsästi kaukalon kulmassa kadottamaansa mailaa jättäen Santavuoren täysin yksin Pitkämäen eteen.

Hurlumhei-erälle osuva sopiva päätös oli Pelicansin erän viimeinen hyökkäys. Antti-Pekka Lambergin jäähyn päättymishetkellä Ilves menetti kiekon hyökkäysinisellään ja Pelicans pääsi 3-1 -ylivoimahyökkäykseen. Kiekko pelattiin jäähyltä rynnälleelle Lambergille, jonka napakka laukaus pysähtyi vasta Pitkämäen maalin tolppaan. Näin ollen toiselle erätauolle lähdettiin viisi maalia sisältäneen erän jälkeen kotijoukkueen yhden maalin johtoasemassa.

Nurminen kestää, Pelicans taistelee

Kolmanteen erään luisteli taistelutahtoa uhkunut vierasjoukkue. Ensimmäisessä erässä lähinnä jääkiekkojoukkueen irvikuvaa muistuttanut pussinokkalauma pisti Ilveksen koville, joskin kotijoukkueen suosiollisella avaustuksella. Mutta kaikki kunnia Pelicansille. Se jaksoi uskoa omaan tekemiseensä ja painaa kiekkoa Ilves-päätyyn, vaikka maalipaikkoihin se pääsi vain muutaman kerran koko pelissä. Päätöserän paras maalipaikka siunautui kakkosketjun Toni Saariselle, jonka napakan laukauksen Juha Pitkämäki kuitenkin nappasi näyttävästi räpyläänsä.

Ilveksen etsikkoaika ajoittui erän loppupuolelle, kun vieraiden Mikko Niinikoski ja Toni Koivunen ottivat puolen minuutin välein jäähyt ja kotijoukkue pääsi yrittämään kahden miehen ylivoimalla. Ylivoima pyörikin näyttävästi ja laukauksia tuli yhden illan tarpeiksi, ehkä liiankin kanssa. Pasi Nurminen Pelicans-maalilla venyi kuitenkin muutamaan paraatipelastukseen, ja Pelicans pysyi loppuun asti pelissä mukana. Aivan ottelun lopussa Pelicans painoi pelin väkisin Ilves-päätyyn kuudella kenttäpelaajalla Ilveksen neljää vastaan, mutta huippuvaarallisiin maalipaikkoihin se ei enää kyennyt nousemaan. Lähimmäksi lisämaalia pääsivät Ilveksen ykkösketjun laiturit Kariya ja Pesonen, joiden nostot omalta puolustusalueelta lipsahtivat ohi tyhjän Pelicans-maalin. Näin toisen erän jälkeiset lukemat jäivät taululle myös päätöserän jälkeen, ja kotijoukkue Ilvekselle kilahti kolme sarjapistettä.

Lauantaina Raumalle

Torstai-illan kamppailu oli etukäteen ajateltuna Ilveksen asennetesti, jonka läpäisemiseen vaadittaisiin kolme sarjapistettä. Mikään muu ei olisi tyydyttänyt. Joukkue ei innostunut mihinkään säkenöivään esitykseen, mutta asennetestin Ilves kuitenkin niukasti läpäisi.

14 pistettä kuudesta ensimmäisestä liigapelistä on aivan varmasti enemmän kuin kukaan joukkueen ulkopuolinen henkilö olisi Ilvekseltä uskaltanut odottaa. Vain piste erottaa joukkueen liigan kärkipaikkaa pitävästä Jokereista. Torstain jälkeen Ilveksellä on alla neljä peräkkäistä voittoa, mistä on todella hyvä jatkaa. Ottaen huomioon joukkueen vaikeudet kauteen valmistauduttaessa suoritus on käsittämättömän hyvä, vaikka vastassa ei olekaan ollut aivan liigan kärkipäähän arvioidut joukkueet. Ilveksen peli ei ole ollut lähelläkään valmista missään vaiheessa, ja loukkaantumisista kesän aikana kärsinyt ryhmä vasta tutustuu toistensa aivoituksiin kentällä. Aika käy juuri nyt Ilveksen eduksi. Mitä pitemmälle talvea edetään, sitä paremmin uudet kaverit oppivat tuntemaan toistensa tyylin ja pelitavan. Mitä enemmän vammoista toipuneet Helenius, Jääskeläinen, Pesonen ja kumppanit saavat harjoituksia alle, sitä paremmin myös putki liikkuu. Mitä enemmän Ilves ehtii harjoittelemaan vielä ontuvaa ylivoimaa, sitä murhaavammaksi se muuttuu. Jo tänään kolmikko Turunen-Leino-Peltomaa antoi näytettä siitä, mitä on luvassa.

Lauantaina Ilves matkaa Lukon vieraaksi Raumalle. Mukaan on lähdössä myös täysi bussilastillinen Ilves-faneja, joiden ainoana tavoitteena on huutaa Lukko Äijänsuohon. Onnistuuko Ilves järjestämään kannattajilleen lauantai-illan huumaa vai rankaiseeko Topper (Shayne Toporowski) ja Snebu (Ville Snellman) viime kauden seuraansa kovalla kädellä? Tämä ja monta muuta kysymystä ratkeaa lauantaina. Siihen asti.

Eikalla alkaa jyvä löytyä

Viime kaudella erinomaisen läpilyönnin tehnyt sentteri Ville Leino alkaa vähitellen päästä vireeseen. Pisteitä alkaa tipahdella. Tänään komea syöttö Tommi Turusen hienosti lataamaan maaliin. – Kyllähän se vähän helpottaa, kun alkaa tehoja tulla. Kolme ensimmäistä liigapeliä oli kyllä tukkoista. SaiPa-peli meni jo ihan hyvin, mutta Espoossa oli taas vähän vaikeampaa. Tänään ei ollut mikään helppo peli, mutta kohtuullisesti se meni, Eikka itse analysoi esityksiään.

Nyt ovat savolaiset vähitellen löytämässä toisensa. – Kyllä nyt tuntuu, että Tommi Turusen kanssa alkaa löytyä ihan hyvä sävel. Voi olla, että oma liike ei ole ihan samalla tasolla vielä kuin viime kaudella, kun oli se polvitähystys. Mutta uskon, että hyvä liikekin vielä löytyy.

– Nämä ovat vaikeita pelejä. Vähän on aina takaraivoissa, että se on vain Pelicans, mutta pitää vain yrittää keskittyä huolella. Varmasti lauantain peliin Lukkoa vastaan löytyy kunnon puristusta. Etukäteen kovemmat pelit aina sytyttävät eri tavalla, Eikka mietiskeli.

Eikan mielestä Ilveksen puolustuspeli on aika vahvaa ja joukkueen rutiinitaso on kohtalaisen kova. – Pystymme voittamaan vähän heikompanakin päivänä.

Joukkueen kapteeni Raimo Helminen myönsi, että ottelu Pelicansia vastaan oli taas kovin vaikea. – Ne puolustavat hyvin – repivät ja raastavat. Eikä se niin huono joukkue ole, että siitä vain kävellään yli. Heidän on helppo pelata, koska lähtevät altavastaajina. Heillä on vain voitettavaa, Raipe pohti.

– Pelihän meni taas rikkonaiseksi, kun oli yli- ja alivoimaa niin paljon. Siinä helposti sekoaa koko joukkueen peli. Taklauksiahan ei enää paljon pelissä ole. Se on aika ihmeellistä – no, tällaista tämä nykyisin on, Raipe ihmetteli yhdessä median kanssa nykyistä SM-liigan linjaa tuomarityöskentelyssä.

– Ei meillä niin hyvä joukkue ole, etteikö pitäisi olla tyytyväinen jokaisesta pisteestä, mitä saamme. Niihin pitää olla todella tyytyväinen eikä meidän puolustuspelimme missään nimessä ole huonoa, vaikka siinäkin on vielä parannettavaa. Ei tässä kuitenkaan mitään syytä ole louskuttaa suutaan, vaikka pinnoja onkin kertynyt. Tämä on vasta alkua, Raipe sanoi ja totesi, ettei omasta mielestään ole ainakaan vielä yhtä hyvässä vireessä kuin viime kaudella.

Otteluraportti: Mika Rosenberg
Pelaajakommentit: Tarkki Hurskainen

Lähetä sivu kaverillesi

Tulosta tämä sivu

^^ Ylös 

Tilastot