|
|
Ennakko
Paluu Niiralan monttuun
(30.11.2005) Ilves vieraili Kuopiossa liigakiekkoilun merkeissä edellisen kerran tammikuun lopussa vuonna 1999. Tuolloin Vesa Toskalan nollapelin ja Hannu Mattilan kahden maalin ansiosta tupsukorvat hakivat vierasvoiton maalein 0-3. Torstaina Ilves matkaa lähes seitsemän vuoden tauon jälkeen Niiralan monttuun kohdatakseen syvästä suosta nousseen Kalevan Pallon. Ilveksen kolmen ottelun mittainen voittoputki katkesi tylysti tiistaina Bluesia vastaan, ja torstaina olisikin jälleen suotavaa palata pisteiden makuun. Keskikastissa erot ovat pienet, eikä varaa tappioputkiin ole.
Tilastojen ääripäät vastakkain
Nyt kun noin puolet runkosarjasta on takana, voidaan sanoa KalPan ottaneen paikkansa liigakartalla. Sija 13. on sille tällä kaudella paras mahdollinen, mitään muuta kuin Pelicansin nujertamisen siltä ei voitu tällä kaudella edes odottaa. Viisi voittoa varsinaisella peliajalla ja 21 kerätty pistettä on aivan kohtuullinen saldo viime kaudesta selkeästi heikentyneelle joukkueelle.
Nuori ja liigakentillä todella kokematon ryhmä vannoo ainoan aseensa, kovan liikkeen nimeen. Pienikokoisena joukkueena KalPa ei kykene horjuttamaan vastustajiaan taklaamalla, vaan ainoa mahdollisuus kokeneempien ja kookkaampien haastamiseen on vauhti. Kauden alkaessa kuopiolaispelaaja painoin keskimäärin 81,5 kiloa ja oli 179 senttiä pitkä. Ero liigaan kookkaimpana (87,4 kg / 187,2 cm) joukkueena liigaan lähteneeseen Ilvekseen on melkoinen. Toki ero on saattanut kauden mittaan pelaajaliikenteen myötä hieman tasoittua, mutta siitä huolimatta torstaina Kuopiossa kohtaavat liigan fyysisesti pienin ja suurin joukkue.
Torstaina kohtaavat myös SM-liigan heikoin alivoima ja heikoin ylivoima. KalPa on päästänyt yhteensä 43 ylivoimamaalia, joka on peräti kymmenen enemmän kuin seuraavaksi heikoin. Keskimäärin joka viides kuopiolaisten alivoimaminuutti on koitunut kalliiksi vastustajan maalin merkeissä. Toivoa KalPalle torstaina silmällä pitäen antaa se tilastofakta, että Ilves on tarvinnut jokaiseen ylivoimamaaliinsa peräti vajaat 18 minuuttia ylivoima-aikaa. 159 ylivoiman aikana Ilves on pystynyt toimittamaan kiekon vastustajan maaliin ainoastaan 14 kertaa.
Nuori joukkue kovan haasteen edessä
Kolmen ottelun mittaiseksi venähtänyt voittoputki katkesi siis tylysti tiistaina Bluesin hyödynnettyä tehokkaasti Ilveksen aneemisen esityksen. Väsyneeltä ja todellakin aneemiselta vaikuttanut Ilves ei päässyt missään vaiheessa kunnolla peliin mukaan ja parannettavaa torstaita ajatellen on rutkasti. Mielenkiintoista onkin nähdä, miten loistavan viime viikon jälkeen tylysti maan pinnalle palautettu ryhmä pystyy nousemaan jaloilleen? Tiistaina todella vaisusti esiintynyt kokenut kaarti on tässä asiassa avainasemassa, suunnan pitää olla selvä ja johtohahmoja kaivataan. Etenkin puolustuspäässä Jyrki Lumpeen paluuta odotetaan kuin kuuta nousevaa, sillä pelistä toiseen aivan äärirajoille joutuvat nuoret puolustajat eivät mitenkään pysty pelaamaan samalla tasolla illasta toiseen. Oppirahat on maksettava.
Ilveksen ylivoima, taas kerran. Paljon on puhuttu kätisyyksistä, erilaisista ylivoimakuvioista ja siitä kenen pitäisi milloinkin olla milläkin paikalla ylivoimaa pelattaessa. Suurimmat ongelmat Ilveksen ylivoimapelaamisessa eivät kuitenkaan ole tällä hetkellä siniviivan paremmalla puolella. Kiekon ylöstuonti ja tilanteen rauhoittaminen hyökkäysalueella sen sijaan on kerta toisensa jälkeen yhtä vaikeaa. Erilaisia tapoja tuoda kiekko hyökkäysalueelle on varmasti käyty läpi ja harjoiteltu, mutta mitään selkeää tapaa ei peleissä ole näkyvissä. Bluesia vastaan jokainen ylivoimapyöritys sai alkunsa hyökkäyspään aloitusvoitosta. Varsinkin avauserässä Ilves loi kaksi varsin hyvää maalipaikkaa ylivoimalla Raimo Helmisen voittamien aloitusten seurauksena. Muuten ylivoimaa ei sitten pyörimään saatukaan, koska kiekko jäi joka kerta vastustajan lapaan siniviivalle.
Puolustuspään pelaamisessa korostui eilen, luistimen kulkiessa nihkeästi, Kari Elorannan luoman pelitavan heikkous, tai miinus. Tai ainakin piirre, josta pitäisi pelaajien henkilökohtaisten ratkaisujen avulla päästä eroon. Elorantahan on monesti kertonut haluavansa Ilveksen kontrolloivan kiekkoa mahdollisimman paljon, eikä omalta alueelta haluta lähteä hätäisillä nostoilla kiekon vastustajalle luovuttamalla. Kaikki hallissa olleet huomasivat varmasti, ettei kotijoukkueen luistin liikkunut parhaimpien päivien tapaan. Tästä huolimatta puolustajat hakivat mieluummin avaussyöttöjä hyökkääjien lapoihin, vaikka todellisia syöttösuuntia ei ollut ainuttakaan. Näin avaukset kestivät ja kestivät ja Blues pääsi kiekkoon kiinni jo Ilveksen maalin takana. Näin Ilveksen hyökkäyksiin lähdöt kuihtuivat omalle puolustusalueelle kerta toisensa jälkeen ja taas kotijoukkue joutui tekemään kovan työn ottaakseen kiekon takaisin itselleen. Väsyttävää, raastavaa ja vastustajalle itseluottamusta antavaa pelaamista.
Torstaina on taas kuitenkin aivan uusi päivä, eikä tiistaiset asiat ole enää muiden kuin fanien mielessä. Joukkue on jo tätä kirjoitettaessa unohtanut ja ottanut opikseen eilisestä taaperruksesta ja suunnannut katseensa torstai-iltaan ja Niiralaan monttuun.
Mika Rosenberg
Lähetä sivu kaverillesi
|
|
29.11.2005
|
|