|
|
Ennakko
Petojen kohtaaminen
(27.10.2005) Ilveksen liigataival jatkuu jo perjantai-iltana, kun Helsingin vanhassa jäähallissa vastaan asettuu pelinsä vaikean alkukauden jälkeen uomiin saanut HIFK. Stadin Kingien tehoista on vastannut pääosin Janne Hauhtosen johtama ykkösketju, mutta viime aikoina esiin on noussut myös uusia ratkaisijoita. Joukkueiden kauden ensimmäisessä kohtaamisessa IFK haki helpot pisteet Hakametsästä pelokkaalta Ilvekseltä, perjantaina on näin olleen kalavelkojen maksun paikka.
Liigan parhaan ketjun johdolla
HIFK aloitti kauden surkeasti, viidestä ensimmäisestä liigapelistä kirjattiin punapaitaisille pedoille ainoastaan yksi voitto, ja sekin vasta rangaistuslaukausten jälkeen Lappeenrannassa SaiPan vieraana. Syvimmillään IFK kävi syyskuun lopulla Kuopiossa häviämällä KalPalle 3-1. Tuon illan jälkeen joukkue on pelannut 13 ottelua, joista on kirjattu 10 voittoa ja kolme tappiota. Kaikki on siis muuttunut.
Suurimmat sankarit helsinkiläisten nousussa ovat olleet eittämättä joukkueen ykkösketjun muodostavat Tony Salmelainen, Janne Hauhtonen ja Arttu Luttinen. SM-liigan pistepörssin neljästä ensimmäisestä paikasta kolme paikkaa miehittävä ketju on ollut hirmuvireessä koko syksyn, eikä kolmikon lennolle näy loppua. IFK on myös vahvistunut liigan alusta merkittävästi. Joukkueeseen on saapunut uusi maalivahti Tom Askey, sekä kaksi vahvat näytöt rapakon takaisesta farmiliigasta omaavat hyökkääjät Peter White ja Mark Murphy, sekä Ruotsista kotoiseen liigaan palannut Janne Laakkonen. Vielä keskenkuntoinen amerikkalaiskaksikko tuo yhdessä jo nyt taitonsa osoittaneen Laakkosen kanssa lisää potentiaalia ratkaisijaosastolle ja kauden edetessä ja miesten päästessä kiinni paremmin paikalliseen pelitapaan, tulee tehojakin takuuvarmasti.
Maan parhaan ykkösketjun lisäksi otsikoihin on alkukauden aikana noussut myös IFK:n pääluotsi Doug Shedden. Heikon alun ja kaiken käskytyskohun keskellä Shedden on tehnyt hyvää jälkeä joukkueensa kanssa nostaen tämän peli-ilmettä monta pykälää oikeaan suuntaan. Sheddeniä ei pidetä minään suurena taktikkona tai kiekkofilosofina, eikä kanadalainen sellainen edes kuvittele olevansa. Valmennusmeriittinsä rapakon takana jopa yli-fyysisestä pelitavastaan kuulussa Central Hockey Leaguessa kerännyt luotsi tunnetaankin fyysistä peliä ihannoivana vahvana johtajana, joka saa joukkueensa sitoutumaan omiin ajatuksiinsa jääkiekosta täydellisesti.
Ailahtelu vaivaa edelleen
Ilveksen ailahtelevat otteet jatkuivat torstai-iltana, kun umpisurkean avauserän jälkeen joukkue ryhdistyi ja nousi lopulta jatkoaikavoittoon JYPiä vastaan. Avauserässä Ilveksen luistin liikkui kuin tervassa ja vierailija JYP piti kesyä kissalaumaa pilkkanaan. Kotijoukkue olikin onnekas, sillä jyväskyläläiset pystyivät yllättämään Juha Pitkämäen vain kahdesti, vaikka paikkoja olisi ollut vähintään tuplamäärään maaleja. Toiseen erään jäälle luisteli aivan erinäköinen ryhmä vihreäpaitaisia kiekkoilijoita. Avauserässä lähinnä epämääräistä huutolaissakkia muistuttanut joukkio oli erätauon aikana muuttunut yhteen hiileen puhaltavaksi ja kaikkensa yhden päämäärän eteen tekeväksi Joukkueeksi. Luistin liikkui ja jokaisen pelaajan olemuksesta huokui halu auttaa joukkue suosta. Mitään huippuhienoja kuviota tai henkilökohtaista virtuositeettia ei jäällä nähty, mutta harvoin sellaista nykykiekossa näkeekään.
Ilveksen taistelun ja hienon ilmeen paras ilmentymä oli joukkueen nelosketju, joka jo avauserässä oli selkeästi pirtein kokonaisuus. Ossi Pellisen johtama ketju laidoillaan Tommi Huhtala ja Henrik Juntunen painoivat lähes jokaisessa vaihdossaan pelin JYP-päätyyn. Etenkin ehkä parhaan pelinsä Ilves-paidassa pelannut Pellinen ja jokaisen mahdollisen taklauspaikan käyttänyt Huhtala esiintyivät edukseen. Huhtala esitteli painavien taklausten lisäksi mailankäsittelytaitojaan useampaan otteeseen, ja jatkossa putken liikkuessa nyt nähdyllä tavalla tehojenkin aika tulee väistämättä.
Perjantaina Ilves on kovan haasteen edessä, mutta haastajana on aina helppo lähteä. Jos luistin liikkuu kuten torstaina toisen erän alusta alkoi kulkea, on kaikki mahdollista. IFK:n pelitapa on riskialtis, vaikka parannusta kauden edetessä onkin tullut huomattavasti. Edelleenkin joukkue karvaa kahdella miehellä, ja todella syvältä. Kauden alussa karvaus oli yltiöpäistä, mutta Tapparan nuijittua IFK kotihallissaan jäänrakoon karvauksessa siirryttiin asteen tai kaksi maltillisempaan suuntaan. Edelleenkin IFK tulee lujaa kiinni puolustajiin eikä anna aikaa pelin avaamiseen juuri lainkaan. Perjantain pelin kannalta ykköskysymys Ilveksen kannalta onkin se, miten loukkaantumista kärsinyt puolustus pystyy ohittamaan kotijoukkueen karvauksen. Jos lähdöt ovat hitaita ja epävarmoja, iskee IFK armotta. Jos kiekko sen sijaan saadaan nopeasti hyökkääjän lapaan ja peliväline hyökkäysalueelle kontrolloidusti, on Ilveksellä täydet mahdollisuudet mihin vaan.
Mika Rosenberg
Lähetä sivu kaverillesi
|
|
28.10.2005
|
|