Haastattelu "Toiveena jatkaminen Ilveksessä" (8.4.2005) Ilveksen jättikokoiselle ja kovaotteiselle puolustaja Sami Heleniukselle, 31, jäi suhteellisen hyvä maku päättyneestä kaudesta. Tie nousi pystyyn puolivälierissä Jokereita vastaan, vaikka Ilves yritti sinnitellä ja taistella loppuun asti. - Kyllähän pitää realisti olla ja myöntää tietyt faktat. Jokereilla on todella vahva joukkue ja ne pelasivat meitä paremmin. Olisihan se toki ollut kiva pelata vielä tässä vaiheessa kevättä, mutta ei sille enää mitään voi, myöntää Helenius rehellisesti. Kaiken kaikkiaan kaudesta jäi Heleniukselle positiivinen maku suuhun. Joukkue esitti ajoittain näyttävää jääkiekkoa, eivätkä miehen omatkaan esitykset heikosti sujuneet. Vuosi sitten oli lähellä, ettei Helenius heittänyt hokkareitaan syvälle kaivoon ja jättänyt hyvästejä kiekkohommille. - Nyt on aivan erilainen fiilis kuin vuosi sitten. Voin vain todeta, että onneksi en lopettanut, vaan tulin tänne Tampereelle. Meillähän oli hyvä startti kauteen, mutta sitten tuli melkein kierroksen kestänyt suvantovaihe. Tässä vaiheessa tuli uusi valmentaja ja uudet kujeet, ja peli lähti taas kulkemaan. Parhaamme tehtiin aivan varmasti, mutta tätä paremmin ei valitettavasti vain pärjätty. Henkilökohtaisesti kausi meni selvästi paremmin kuin viime kaudella. Mies pääsi ensimmäistä kertaa pelaamaan SM-liigan pudotuspeleissä. Suurin ero oli kuitenkin nähtävissä henkisellä puolella verrattuna Jokeri-aikaan. Mies pääsi pisteiden makuun pudotuspeleissä, mutta maali jäi kaudesta puuttumaan. - Ihan ok kausi oli omalta osaltani, jäi hyvä maku. Maali olisi ollut kiva tehdä, mutta eipä meikä ole niillä aikaisemminkaan päässyt maiskuttelemaan. Kauden alussa Ässiä vastaan se oli lähellä, mutta ylärimoja ei lasketa edes mulle maalimerkinnöiksi, naureskelee Hele. Viime kesänä tullut polvivamma ei haitannut puolustajan otteita kaukalossa. Äärimmäisen kova kuntoutus punttien ja kuntopyörän avulla, sekä halu päästä nopeasti kehiin auttoi. - Polvessa ei tuntunut kipua laisinkaan. Pitkien vaihtojen ja painimisten jälkeen se saattoi olla hieman väsynyt ja puutunut, mutta ei kuitenkaan kipeä. Helenius ja JoonasRönnberg siivoamassa maalinedustaa. Kuva: Jouni Valkeeniemi Joukkuehenki ja isähahmo Mies nautti päättyneestä kaudesta täysin rinnoin. Hyviä asioita tapahtui niin paljon enemmän kuin huonoja, ja kaiken lisäksi Tampere kaupunkina ja Hakametsä pelipaikkana tuntuivat enemmän kuin kotoisilta. - Hyviä hetkiä oli todella paljon. Kuten totesinkin, niin kiva olo on verrattuna viime kevääseen. Hakametsän halli tuntuu todella kotoisalta paikalta pelata. Olen aina nauttinut pelata täällä. Joulun jälkeen peli lähti kulkemaan ja fiilis sen kuin kasvoi. Valitettavasti vain Lukko ja TPS:kin voittivat koko ajan, eikä näin ollen saatu niitä kiinni. Vaikka kaudesta jäi hyvä maku, niin siitä huolimatta aikainen tippuminen pistää harmittamaan..., myöntää Helenius. Koko kauden ajan puhuttiin Ilveksen mainiosta joukkuehengestä. Pelaajat kertoivat asiasta lähes koko ajan, ja joukkuehengen lujuuden pystyi aistimaan katsomoon saakka. Mitä hyvä joukkuehenki käytännössä tarkoittaa? - Mun mielestäni oli todella hienoa, että vietettiin paljon aikaa yhdessä myös treenien ja pelien jälkeen - yhdessäolo ei ollut vain jäähallielämää. Kun meni heikommin, jaksettiin kuitenkin tsempata toinen toistamme positiivisessa me-hengessä. Ei alettu huutaa tai haukkua, vaan oltiin kaikki samassa veneessä. En mä tiedä, mistä se kaikki sai alkunsa. Me vaan tultiin todella hyvin toimeen jätkien kanssa ja hallille oli todella mahtavaa tulla - siellä kopissa uhkui upea fiilis! Heleniuksen roolia henkisenä johtajana ei olla juurikaan tuotu esille. Miehen elämänkokemus niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin sekä turvana ja tukena oleminen merkitsi hyvin paljon joukkueen nuoremmalle kaartille. - Ei meitä ollut kovin montaa yli 30-vuotiasta porukassa. Oli todella hienoa seurata, kuinka joukkueen nuoret lupaukset menivät askeleita eteenpäin. Noista jätkistä tulee vielä jotain! Jos välillä meni heikommin, niin tsemppaamalla ja rohkaisemalla asioita saatiin etenemään. - Pidetty henkilö joukkueen sisällä... No joo. Kyllä sen jollakin tavoin pystyi aistimaan, kun jätkät soittelivat syömään tai leffaan vapaa-aikoina. Mutta pitää tässä välissä todeta, että ilo oli minun puolellani. Tampere ja Ilves merkitsevät paljon... Helenius sopeutui hyvin oloonsa Tampereella ja Ilveksessä. Aikaisemmin mies oli tehnyt vain kesäisiä retkiä Tampereelle, mutta vuoden asuinkokemuksella kaupunki tuntuu entistä paremmalta paikalta asua ja viettää aikaa. - Tampere on todella mukava kaupunki. Ei ole mitään pahaa sanottavaa tästä pitäjästä. Vietin täällä aikaa ns. osa-aikasinkkuna, joten ehdin nähdä paikkoja ja tutusta kaupunkiin hyvin. Ihmiset ovat täällä suvaitsevampia ja avoimempia kuin esimerkiksi Helsingissä. Ero on yllättävänkin iso. - Ilves puolestaan merkitsee minulle helvetin paljon. Edelleen voin vain olla kiitollinen, että tulin tänne, enkä lopettanut. Loistava seura ja toimiva organisaatio, kiittelee Sami. ...jatko vielä avoinna Miehen sopimus päättyy tähän kauteen. Jatkosuunnitelmia hän ei ole vielä tehnyt, vaikka jokunen yhteydenotto on tullutkin. Yhteydenotot ovat tosin olleet vielä yhteydenottojen asteella, eikä yhtään pidemmällä. Eletään vasta varhaista kevättä sopimusneuvottelujen kanssa. - Suunnitelmani ovat ihan auki. Jos suoraan sanon, niin toiveeni olisi jatkaa Ilveksessä. Saa nähdä, mitä tässä tapahtuu. Pidin porukasta paljon. Kaiken lisäksi kaupunki on lähellä Järvenpäätä ja perhettäni, joten sinne ajaa puolessatoista tunnissa jopa talvella, kertoo tällä hetkellä Järvenpäässä aikaansa viettävä koti-isä. Vaikka kausi on Ilveksen osalta ohitse, eivät yhteiset riennot pelaajakaverien kanssa ole vielä ohitse. Edessä on vielä muutama eri reissu, ja tuskinpa yhteydenpito kaverien kanssa siihen loppuu. - Tässä on vielä jäljellä faniristeily ja joukkueen oma Riikan-matka toukokuun puolivälissä. Varmaan jotain muutakin aktiviteettia on tiedossa. Ainakin sakkosauna vietetään, ja aika hyvät saunatilat, juomat ja ruuat saadaankin kasaan, koska potissa on varmaan parisen tuhatta euroa, naureskelee voimanpesä. Tuomarilinja ja liigan pelitapa myönteisiä asioita Monesti kauden aikana tuntui, että numero 25 ja nimi Helenius vaikuttivat tuomareiden antamiin rangaistuksiin liiankin paljon. Mies kuitenkin kiistää tämän ja antaa kehuja vaikeaa työtä tekeville tuomareille. - Ehkä muutama jäähy meni väärin, kuten esimerkiksi Tampereella IFK:ta vastaan. (Brett) Harkins löi minua ensin kyynärpäällä päähän, ja loppujen lopuksi minä jouduin jäähylle. Kaiken kukkuraksi IFK teki vielä voittomaalin sen ylivoiman aikana, joten silloin kyllä päässä kiehui. Kokonaisuudessaan jäähyni olivat enemmän tai vähemmän ansaittuja, ei valittamista niistä, muistelee Helenius. SM-liigan pelityyli yllätti Helen positiivisesti. Paljon krittiikiä saanut kahvavoittoinen pelityyli oli muuttunut edellisestä kaudesta Heleniuksen mielestä. - Roikkuminen ja kahvaus oli vähentynyt mun mielestäni. En tiedä, pitääkö se paikkaansa vai onko se vain mun tuntemukseni. Nahinat ja pommit kuuluvat tähän lajiin, ja onneksi niitä nähtiin tällä kaudella. Niin, nahinat... Sami otti kauden aikaan kahdesti yhteen toisen ns. kovamaineisen pelaajan kanssa. Ässien Pasi Nielikäinen sai kahdesti todeta, että nyrkkeilypuuhissa on selvä ero miesten välillä - niin pahasti Nielikäinen sai kyytiä koitoksissa. Nielikäisen suunsoittaminen mediassa ei miellytä Heleniusta. - Tunnen Pasin hyvin ja hän on ihan ok sälli. Mutta se mediapeli, mitä se vetää, laittaa kyllä ärsyttämään. Kaikki alkoi jo silloin, kun tulin takaisin Suomeen. Pasi uhosi haastavansa minut tappeluihin. Jokeri-kaudella haastoin Pasin Lappeenrannassa, mutta mies ei vastannut haasteeseen. Hattua pitää nostaa siitä, että tällä kaudella mies pysyi sanojensa takana ja tiputti hanskansa. Sikäli arvostan Pasia, että hän ei ainoastaan auo päätään ja luiki sitten karkuun, kuten liian moni täällä tekee. - Ihan kivaltahan se tuntui, kun pääsi antamaan muutaman iskun sisälle..., virnuilee Hele. Lopuksi Jokelan jättiläinen lähettää syvät kiitoksensa Ilveksen kannattajille. - Helvetin suuret kiitokset faneille. Ennen kaikkea vieraspeleissä sen huomaa, kun Ilves-huutoja kuuluu, faneja on iso joukko paikalla ja ääntä lähtee. Se on iso tuki joukkueelle. Jatkakaa samaan malliin! Ilkka Uitti Lähetä sivu kaverillesi