Haastattelu Teemu Lehtilä on jääkiekon suurkuluttaja (24.10.2005) Näyttelijä Teemu Lehtilä, 38, istuu jäähallin Grand Star Caféssa ja kertoo kuulumisiaan Ilves.comille. Suositussa TV-saippuasarjassa Salatuissa Elämissä Aaro Vaalannetta näyttelevä Lehtilä kertoo tehneensä näyttelijän töitä jo pitkään. – Olen toiminut näyttelijänä jo viisitoista vuotta, muun muassa Jyväskylän Kaupunginteatterissa ja Tampereen Teatterissa. Tampereella olen asunut kolmeen eri otteeseen näiden näyttelijävuosien aikana, joten kaupunki on ehtinyt tulla jo hyvin tutuksi, ynnää Lehtilä. Lehtilälle jääkiekko on ollut osa elämää lapsuudesta saakka. – Pelasin itse jääkiekkoa C-juniori-ikäisten loppuun saakka. Seura oli nimeltään Kokemäen Kova Väki, Kokemäeltä lähtöisin oleva Lehtilä kertoo. – Kova Väki oli siihen aikaan tavallaan Porin Ässien farmiseura. Joukkueella oli pelkästään junioritoimintaa, joka loppui juuri C-ikäisiin. Jos sen jälkeen olisi kiekkouraa halunnut jatkaa, olisi pitänyt vaihtaa seuraa ja paikkakuntaa, Lehtilä selventää. Teemu ei kuitenkaan lähtenyt kulkemaan jääkiekkoharrastuksen perässä, vaan vaihtoi jääkiekkokaukalot teatterilavoihin. – Jääkiekkoharrastus vaan yksinkertaisesti loppui, kun ei ollut enää joukkuetta, jossa pelata. Tylsäähän se oli sen ikäiselle pojalle, kun ei kiekkoharrastuksen jatkaminen omalla paikkakunnalla ollut enää mahdollista. Sama ongelma koskee varmasti nykyäänkin pieniä paikkakuntia. Joukkueita ei ole tarjolla, vaikka pojilla olisi pelihaluja. Lahjakkaimmat pelaajat aikanaan Kokemäeltäkin vaihtoivat sitten seuraa ja kaupunkia. Suurin osa heistä meni Porin Ässiin, Lehtilä juttelee. - Pari vuotta jääkiekon pelaamisen jälkeen mietiskelin, että mitä sitten harrastaisin ja tekisin. Teatteripuoli alkoi siinä sitten vähitellen kiinnostaa ja nostaa päätään minun kohdalla. Jääkiekossa ja teatterissa on yllättävän paljon samanlaisuuksia, mikä minua erityisesti kiehtoo. Parhaimmillaan jääkiekko-ottelu on erittäin hyvää draamaa, Teemu veistelee. – Ja sitä paitsi peleissä käyminen on paljon rentouttavampaa ja terveellisempää kuin lähteä baariin juomaan liikaa kaljaa. Pelissä voi kaksi tuntia nollata itsensä ja lähteä sen jälkeen kotiin saunomaan, Lehtilä hymähtää. Salatut Elämät on Lehtilän päätoimi tällä hetkellä. – Viimeiset puolitoista vuotta on hurahtanut päätoimisesti Salkkareiden parissa. Olen sahannut Lempäälän ja Helsingin väliä parhaimmillaan 3 000 kilometriä viikossa pelkkää työajoa ja välillä joudun heräämään jo aamuneljältä, Lempäälän puolella tällä hetkellä asuva näyttelijä kertoo. – Jääkiekko-otteluihin lähden erittäin mielelläni. Ne ovat hyvää vastapainoa työlle ja saapahan nollata aivonsa työjutuista reiluksi pariksi tunniksi ihan rauhassa, Lehtilä jatkaa. Aikaa kiekkopeleissä käymiseen löytyy Lehtilältä pääsääntöisesti hyvin. – Kyllä aikaa riittää. Välillä tietysti paremmin ja välillä huonommin. Nyt esimerkiksi on sellainen parin viikon jakso menossa, että ehtii hyvin peleihin. – Joskus saavun hallille suoraan kuvauksista, vaikka ensimmäinen erä on ehditty jo pelata. Niin innokkaasti peleissä käyn, Teemu kehaisee. Teemu Lehtilän taskusta löytyy Ilveksen kausikortti. Mestaruudesta katkeraan puolivälierätappioon Jääkiekosta nauttivasta näyttelijästä tuli Ilveksen mies Tampereelle muuton myötä parikymmentä vuotta sitten. – Vaikka olen Satakunnasta kotoisin, niin en ole koskaan kannattanut Ässiä. Koulussa se olikin pienen väännön paikka, miksei minulla ollut Ässien takkia päällä. Itse asiassa minulla oli tuolloin 140 cm:n kokoa oleva Tapparan takki. Kasvoin kuitenkin henkisesti Ilveksen mieheksi Tampereelle muuton ja teatterikoulun aloituksen yhteydessä vuonna 1985. Kavereiden kanssa tuli silloin puhetta, että Ilves vai Tappara? Ajattelin siinä vaiheessa, että nyt vaihdan takin samalla kun muutin kirjanikin Tampereelle. Eikä kulunut kauaa, kun Ilves juhli mestaruutta ja sain onnitella itseäni hyvästä valinnasta, joka oli täysin itsestä lähtöisin, Lehtilä nauraa. Lehtilä on seurannut suosikkiseuransa otteita parikymmentä vuotta. – Siitä vuodesta 1985 lähtien olen Ilveksen otteita seurannut. Välillä on mennyt paremmin ja välillä vähän heikommin, mutta tulokset olen aina tarkastanut, jos en ole paikan päälle ehtinyt. Nyt olen nelisen vuotta käynyt aktiivisesti lähes kaikissa kotipeleissä. Työn puolesta on sitten päässyt vieraspeleihin lähinnä Helsingissä, Teemu kertoo. – Salkkariporukassa on yllättävän paljon jääkiekkohulluja. Meillä on siellä kovaa kädenvääntöä keskenämme, kun suurin osa on Jokereiden kannattajia, Lehtilä jatkaa. Teemu on vieläkin silminnähden harmissaan puolentoista vuoden takaisesta puolivälierätappiosta HIFK:lle. – 2002-2003 -kausi oli aivan karmeaa seurattavaa. Sen jälkeen on parempaan suuntaan luonnollisesti menty, mutta se on jännä juttu, että aina se viimeinen rutistus on jäänyt puuttumaan. Pudotuspeleihin ollaan päästy, mutta sitten on kausi loppunut ensimmäiselle kierrokselle. En, p**kele, ymmärrä vieläkään, mitä tapahtui pelaajien korvien välissä tuossa kevään 2004 HIFK sarjassa. Voitetaan ja johdetaan ja viedään sarja katkolle. Sitten alkaa korttipakka kaatumaan, harmittelee Teemu ottelusarjaa, jota Ilves jo johti voitoin 3-1 mutta hävisi lopulta 3-4. – Pari päivää kirosin tuolloin itsekseni putoamista enkä vieläkään ole päässyt siitä henkisesti yli, Teemu myöntää. Nykytilanteessa Poika ja Ilves –projekti on mielestäni hyvä suuntaus. Omia junioreita tuleekin nostaa liigajoukkueeseen. Hatunnosto tästä projektista Ilves-johdolle, Teemu kiittelee. Teemu Lehtilä on mielissään Ilveksen "Poika ja Ilves" –projektista. Mitä yhteistä onkaan jääkiekkoilijalla ja näyttelijällä? Lehtilä tunnustaa reilusti olevansa melko taipuvainen optimismiin. – Pelejä on tällä kaudella kyllä hallittu ja luistin liikkuu, mutta kiekon maaliin toimittaminen tuntuu kamalan ylivoimaiselta tehtävältä niin tasakentällisin kun ylivoimallakin. Maalintekijään täytyisi kyllä panostaa ja pian. Itse en halua olla kannattaja, joka haukkuu jatkuvasti pelaajia ja valmentajia. Itse lähden positiivisuudesta ja rakentavasta kritiikistä liikkeelle niin työssäni kuin jääkiekon seuraamisessakin. Ei ainainen haukkuminen johda mihinkään. Ilmaisen mielipiteeni mieluiten ”peli kulkee hyvin, mutta siitä puuttuu tiettyjä linkkejä” –muodossa. Joka vuosi sitä menestystä ja mitalia/mestaruutta toivoo ja kauden päättyminen tappioon on aina kova pala, Teemu kertoo. Lehtilä ei usko, että kukaan yrittäisi tahallaan vahingoittaa Ilvestä. – Vahvistusten tulo on kieltämättä kestänyt jo liian kauan, mutta yritän silti ymmärtää Hautamaata ja muuta Ilves-johtoa. Parhaansa varmasti tekevät. Tuskin kukaan tahallaan viivyttelee tai tekee muuten hallaa koko organisaatiolle. Kärsivällisyyttähän tässä toki vaaditaan kaikilta, suitsuttaa Teemu. Teemu seuraa SM-liigaa tiiviisti Ilveksen ulkopuolellakin. – Kaikkien pelien tulokset otan selville. Lisäksi katson kaikki maalikoosteet ja edelliskausina katsoin kaikki Hockey Night -pelit, olivat ne mitä pelejä tahansa. MM-kisat ja muut turnaukset seuraan tietysti joka vuosi. Pidän itseäni jääkiekon suurkuluttajana, Teemu sanoo. Teemulla on selkeät mielipiteet koskien SM-liigan nykytilaa ja sääntöjä. – Yleisöä tietysti toivoisi enemmän halleihin. Paikallispelejä on edelleen liikaa. Vanha pistelaskusysteemi tasapeleineen on parempi kuin nykyinen systeemi. Rangaistuslaukauskilpailu ei ole oikea tapa ratkaista pelejä tai pisteitä. Ässien ja HIFK:n pelityylit ovat todella ruokottomia. Nyrkkeily on ihan oma lajinsa. SM-liigaan eivät sovi hakemalla haetut tappelut. Punaviiva pitäisi ehdottomasti palauttaa, eikä kaksi päätuomariakaan kuulosta hullummalta vaihtoehdolta, Lehtilä listaa. Näyttelijällä ja jääkiekkoilijalla on paljon yhteistä - kuin myös näytelmällä ja jääkiekko-ottelulla. – Näyttelijän valmistautuminen illan näytökseen mukailee jääkiekkoilijan valmistautumista illan peliin. Aamusta alkaen on takaraivossa, että illalla on näytelmä tai peli. H-hetken lähestyessä adrenaliini nousee, esitys tai peli vedetään läpi ja sitten katsotaan miten kävi. Lopputulos on tärkeä molemmissa tapauksissa. Nautin sekä hyvästä teatteriesityksestä että hyvästä jääkiekko-ottelusta, mutta mieluummin lähden katsomaan huonoa peliä kuin huonoa näytöstä. Huonoa teatteriesitystä ei katso pirukaan, Lehtilä naurahtaa. Teemu Lehtilän tulevaisuus näyttäisi jatkuvan edelleen näyttelijäntöiden parissa. – Salkkareita kuvataan jatkossakin ja ensi kesänä pitäisi alkaa kuvata TV-elokuvaa. Yhdestä TV-sarjasta on myös neuvottelut käynnissä. Tykkään työstäni paljon. Monipuolisuus on vaan plussaa, Lehtilä hymyilee. Näyttelijäntöiden ohella Lehtilä on ehtinyt myös kasvattaa kolmevuotiasta poikaansa tunnustamaan ”oikeita värejä”. – Poika on jo nyt kova Ilveksen mies. Mitkä tahansa joukkueet milloinkin pelaavat, niin Ilves pelaa aina. Hyvin tuntuu oppi menevän perille, vaikka vaimo aina välillä toppuutteleekin meidän miesten suurinta kiekkointoa, Lehtilä virnistää. Tampereen free lancer -näyttelijät: Teemu Lehtilä Teksti: Markus Määttä Kuvat: Mikko Helin Lähetä sivu kaverillesi