Haastattelu Vidgren haluaa kehittyä monipuoliseksi pelaajaksi (26.4.2005) SM-liigan vuoden tulokkaasta Simo Vidgrenistä kuulee heti, mistä mies on kotoisin. Vuosi Tampereella ja Lahdessa ei ole savolaista aksenttia poistanut. Kuopion Kalpan kasvatti muutti viime keväänä Tampereelle ja pelasi päättyneen SM-liigakauden Ilveksen paidassa. Lahdessa urheilujoukoissa palveleva Vidgren ei ujostellut liigapeleissä, vaan iski tehoiksi kahdeksan maalia ja yhdeksän syöttöpistettä, millä heltisi liigan tulokkaiden pistepörssin ykkössija. Syystäkin Vidgren on kauteensa tyytyväinen. – En odottanut tällaisia pistemääriä. Vaikka pisteet eivät olleetkaan minään tavoitteena, niin kyllä tulokkaiden pistepörssin voiton nostan aika korkealle. Jos joku olisi ennen kauden alkua tällaisia veikkailut, olisin nauranut, Vidgren tuumailee. Koska tulokaskauteen osui myös asevelvollisuus, olikin Vidgrenin tavoitteet varsin realistiset. – Lähdin nöyrästi hakemaan peliaikaa ja ajattelin, että jokainen pelattu vaihto oli plussaa. Oli todella mukava huomata, että pystyy pelaamaan liigatasolla. Kausi loppui vain kesken, kun hävisimme puolivälierissä Jokereille, Vidgren harmittelee, mutta myöntää reilusti, että Jokerit oli parempi joukkue: – Emme pystyneet kuin yhdessä pelissä sellaiseen esitykseen kuin olisi pitänyt. Jokerit oli pikkuisen parempi joka osa-alueella. Ero Mestikseen tuli myös kerralla selväksi. – Liigassa aikaa ei ole yhtään eikä virheitä anneta anteeksi. Yksi harhasyöttö ja omissa soi. Kausi oli kuitenkin myös raskas. – Kyllähän sotilaskoulutus söi harjoittelua, kun vapaa-aika piti yleensä levätä. Voimataso alkoi kauden aikana pudota ja kun joukkueharjoitukset alkoivat talven mittaan jäädä vähiin, niin jääaikakin putosi. Muutoin armeija ja pelaaminen ovat hyvin sopineet yhteen. On saanut ajatukset pois välillä jääkiekosta, pohtii Vidgren. Taklauksia tarjolla Maaliskuussa 22 vuotta täyttäneelle Vidgrenille on kertynyt mittaa 190 cm ja massaakin 89 kg. Mies hakeutui heti tulokaskaudellaan mielellään taklauspaikkoihin ja jakeli välillä kovia pommeja, mutta puhtaasti, sillä rangaistusminuutteja kertyi runkosarjassa ainoastaan kahdeksan. – Kokoa on kertynyt sen verran, että sitä pitää hyödyntää. Taklauksilla saa kuitenkin monen kaverin pelihuumorin laskemaan. Kun vain paikka tulee, niin taklaan mielelläni. Liigassa voisi taklata enemmänkin, mutta raukkamaiset taklaukset selkään tai päähän pitää kyllä karsia kovalla kädellä, Vidgren korostaa. Vidgrenillä on myös selkeä kanta kahvaamiseen ja koukkimiseen. – Ne pitää saada jääkiekosta kokonaan pois. Pelistä tulee paljon parempaa, kun todellinen taito pääsee esiin. Yleisöllehän tätä tehdään. Parempaan suuntaan mentiin viime kaudella, mutta vieläkin saa liikaa kahvata, Vidgren painottaa. Sykora ja Lindström Vidgren sai heti ensimmäisellä kaudellaan tustua kahteenkin huippuvalmentajaan. Kun hän tuli vuosi sitten Tampereelle, hän tiesi jo, mitä on tulossa. - Olin kuullut juttuja kesätreeneistä ja kovaahan sitä mentiin. En tosin päässyt siihen alkukesän harjoituskauden loppuun, kun olin astunut asepalvelukseen. Se oli kuulemma vieläkin rankempi jakso. Itselläni kestävyys kohentui selvästi, kertoo Vidgren tsekkivalmentaja Vaclav Sykoran koulusta. Sykora joutui kuitenkin eroamaan perhesyiden tähden syksyllä ja tilalle astui legendaarinen Curt Lindström Ruotsista. Joukkue oli juuri silloin aallonpohjassa. – Curre jutteli erittäin paljon pelaajien kanssa ja muutti meidän pelityyliämme. Emme enää karvanneet rohkeasti kuten Sykoran aikana, vaan puolustimme keskialuetta ja pyrimme nopeisiin vastaiskuihin. Pelitapa alkoikin toimia hyvin – tosin saimmehan me samaan aikaan kovat vahvistuksetkin, muistuttaa Vidgren tarkoittaen Atlantan taitavaa keskushyökkääjää Patrik Stefania sekä Ruotsista tullutta maalitykkiä Hannes Hyvöstä. Nyt Vidgrenillä on jälleen uudet valmentajat, kun Kari Eloranta ja Ilveksen A-nuoria valmentanut Juha Pajuoja ottavat joukkueen komentoonsa. – Mielenkiinnolla odotan, sillä olen kuullut molemmista ainoastaan myönteisiä kommentteja. Kumpikin painottaa kiekollista osaamista ja itsekin pidän sellaisesta pelaamisesta, jossa pidetään kiekkoa eikä vain roiskita päätyyn. Monipuolinen pelaaja menestyy Simo Vidgrenin mielestä jääkiekkoilijan täytyy nykyisin olla riittävän vahva kaikilla osa-alueilla. – Enää eivät menesty yhden roolin miehet. Esimerkiksi SM-finaaleissa pelasivat joukkueet, joilla oli eniten monipuolisia pelaajia. Tavoitteena on kehittää itsestä mahdollisimman monipuolinen. Minulla on liike heikoin kohta ja siihen pitää paneutua nyt kesäharjoittelussa eniten. Jalkoihin on saatava räjähtävää voimaa, että putki kulkee, suunnittelee Vidgren. Muutoin hän ei uraansa suunnittele sen pidemmälle. – Ensi kausi on seuraava tähtäin. Tiedän, että usein toinen kausi liigassa on hankala, mutta en aio ottaa siitä mitään paineita. Panostan jääkiekkoon niin paljon kuin pystyn ja sitten sen näkee, mihin riittää. Odotan kuitenkin kesältä aika paljon, kun pääsee aika ehjästi harjoittelemaan, pohtii Vidgren, joka kesäkuun alussa pääsee siviiliin. Vidgrenin esikuva ei löydy mistään tähdistöstä, vaan se on Kalpassa 1980-luvulla pelannut Esa Välioja. Mutta ei Vidgren Raimo Helmistäkään olankohautuksella ohi. – Kyllä Raipe teki heti ensimmäisissä yhteisharjoituksissa vaikutuksen. Ihmettelin, kuinka kovassa peruskunnossa hän oli. Raipe keikkui aina kärkipäässä, kun juostiin lenkillä. Ilves on Vidgrenille oikeastaan toinen kotiseura, sillä hänen isänsä Mika oli Ilveksen jalkapallojoukkueen kantavia voimia 1980-luvulla. – Tampere on toinen kotikaupunki ja olen viihtynyt siellä loistavasti. Ensi kaudella on Vidgrenille tiedossa ylimääräistä värinää, kun vanha kotiseura Kalpa nousi liigaan. – Varmasti on ihan erilaista pelata Kalpaa vastaan. Ylimääräistä kutinaa kyllä tulee varsinkin Kuopion reissuilla, ennustaa Vidgren. Vaikka mies armeijan jälkeen panostaa kaiken jääkiekkoiluun, niin opinnotkin ovat mielessä. Farmasian opiskelun koulutuspaikka on Kuopiossa valmiina. – Jossain vaiheessa aion suorittaa opinnotkin, suunnittelee Vidgren, joka kauden jälkeen joutui nivusleikkaukseen ja onkin huhtikuussa ollut toipilaana kotiseudulla Kuopiossa. Teksti: Tarkki Hurskainen Kuva: Jouni Valkeeniemi Lähetä sivu kaverillesi