Ilveksen 75-vuotisjuhlalehti

Kirjoitin ensimmäisen SM-liigaselostukseni Aamulehteen kaudella 1979–1980. Ilveksen asiat olivat silloin melko huonossa jamassa. Joukkuetta valmensi Juhani Ruusunen. Tammikuun lopussa Ruusunen sai potkut ja tilalle astui Markku Hakanen. Ilves sijoittui sarjassa lopulta kahdeksanneksi.

Nyt Ilvestä luotsaa Kari Eloranta. Ruususen ja Elorannan väliin mahtuu monenlaista yrittäjää.

Muutamat herrat pitkästä valmentajaketjusta erottuvat. Ilvestä kausina 1987–1990 luotsannut Sakari Pietilä oli välkky kuin hehkulamppu.

Pietilän kausien sijoitukset neljä, kolme, kaksi puhuvat puolestaan. Vain kulta jäi saavuttamatta.

Vladimir Jursinov junior (1995–1999) oli puuhakas veikko. Hän toi isänsä inspiroimana Moskovan suuren harjoitussirkuksen Tampereelle. Ilveksen työpäivät olivat Jursi juniorin aikaan pitkiä, vaikka aina ei tiedetty miksi niin pitkään piti touhuta. Jursinovin kausien sijoitukset olivat kahdeksas, neljäs ja toinen. Jursinovin neljännen kauden piti tuoda mestaruus, mutta nimekäs joukkue putosi jo puolivälierissä. Jursinov sai potkut vähän ennen kolmatta puolivälierää.

Pakkohan tässä yhteydessä on puhua myös Seppo Hiitelästä, joka valmensi Ilveksen seuran toistaiseksi viimeiseen miesten Suomen mestaruuteen 1985.

Peliuransa viimeisinä vuosina Hiitelä käytti pöyristyttäviä punaisia luistimia. Niistä johtuen Hiitelän valmennusuraankin oli aluksi vaikea suhtautua vakavasti.

Hiitelä sai kuitenkin lähes rajattoman taitavat pelurinsa noudattamaan kurinalaista pelitapaa – ainakin ajoittain.

Heikki Mälkiä (1999–2001) muistetaan karjalalaisesta pissapääkiekosta, joka oli suunnilleen yhtä kaukana perinteisestä Ilves-tyylistä kuin Pluto-planeetta auringosta.

Mälkiän johdolla Ilves sai toistaiseksi viimeisimmän mitalinsa, pronssin keväällä 2001.

Toimittaja Tapani Salo (vas.) on kirjannut yli neljännesvuosisadan aikana lukemattomia kommentteja otteluiden jälkeen. Tässä käsityksiään purkaa Ilveksen nykyinen päävalmentaja Kari Eloranta.

Ruotsalainen Curt Lindström olisi vienyt Ilveksen mestariksi, jos seuralla olisi ollut varaa ostaa kolme ketjullista patrikstefaneja. Stefaneja oli kuitenkin vain yksi. Hänet Lindström peluutti puhki jo runkosarjassa.

Tshekki Vaclav Sykora on yksi Ilves-historian pätevimmistä valmentajista. Sykora otti Ilveksen suojiinsa katastrofikauden 2002–2003 jälkeen. Oli milleistä kiinni, ettei Sykora olisi vienyt Ilvestä välieriin keväällä 2004.

***

Ilveksessä on vuosien varrella pelannut monentasoisia ulkomaalaisia.

Parhaiten ovat mieleeni jääneet Jordy Douglasin grogilasin korkuiset rannelaukaukset kaudella 1985–1986, jotka tuottivat 36 täysosumaa.

Tshekit Roman Bozek (1990–1991) ja Petr Tenkrat (1999–2000) viipyivät Tampereella vain puoli kautta, mutta olivat aikamoisia maalipyssyjä.

Ruotsalainen Peter Larsson voitti liigan pistepörssin kaudella 1997–1998. Hänellä oli kolmannen asteen yhteys Raimo Helmiseen.

***

Kun aloittelin toimittajanuraani Lasse Oksanen pelasi kolmanneksi viimeistä kauttaan Ilveksessä ja Raimo Helmisen ensimmäisen kauteen oli vielä pari vuotta.

Kun seuraavan kerran äänestetään kaikkien aikojen ilvestä, Raipe Helminen voittaa äänestyksen ja Oka Oksanen tulee toiseksi.

Tästä asiasta ei kannata kiistellä, sillä niin siinä tulee käymään.

Teksti: Tapani Salo
Kuva: Jouni Valkeeniemi

Kolumnin kirjoittaja, toimittaja Tapani Salo on kirjoittanut 1970-luvun lopulta lähtien juttuja Tapparan, Ilveksen ja alkuvuosina myös KooVeen liigaotteluista Aamulehteen.

Lähetä sivu kaverillesi