Ilveksen 75-vuotisjuhlalehti

Yhden Suomen kaikkien aikojen menestyksekkäimmän yhtyeen, Eppu Normaalin, kitaristi ja sävellyksistä vastaava Mikko ”Pantse” Syrjä myöntää liputtavansa Tampereen Ilveksen puolesta. Hän ei ole mikään intomielinen kannattaja, mutta seuraa tarkkaan Ilveksen pelien tuloksia.

Pantse oli kouluaikoinaan KooVeen kannattaja. Ilvestä mies on seurannut 1980-luvun lopulta alkaen, jolloin Poko Rekordsin toimitusjohtaja Kari ”Epe” Helenius sai houkuteltua Pantsen mukaansa Ilveksen kiekkopeliin.

”On vuosi '85,
kauan on aikaa siis…”

- Ilves tuli tätä kautta luonnolliseksi valinnaksi. Tamperelainen seura, jonka seuraaminen ja kannattaminen ei ole ikinä ainakaan tylsää! Kävin yhdessä vaiheessa enemmänkin peleissä, mutta nykyään sitä ehtii käydä vain muutaman ottelun kaudessa katsomassa.

Mieleenpainuvin Ilves-muisto ajoittuu vuoteen 1990 ja runkosarjan viimeiseen otteluun, missä Ilveksen Raimo Summanen haki raivokkaasti pistepörssin voittoa – ja lopulta siinä onnistuikin. Hallissa ollut tunnelma on jäänyt Pantsen mieleen pysyvästi.

- Yleensähän katsomossa istutaan hyvinkin hiljaa, mitä nyt välillä tuomarille buuataan. Silloin kuitenkin yleisö eli voimakkaasti mukana. Lähes tulkoon seisten kannustettiin.

Pantsen oma jälkikasvu on viiden vanha ja opettelee vasta luistelemisen saloja. Maila ja kiekot on kuitenkin jo hankittu.

- Voin tarjota konsulttiapua, kuinka se potku lähtee pakarasta, virnistää Pantsen hyvä kaveri Timo Peltomaa.

Syrjä myöntää, ettei tunnista pelaajien kasvoja enää vanhaan malliin, sillä vaihtuvuus joukkueissa on nykypäivänä suurta. Eput törmäsivät Ilveksen liigajoukkueeseen syksyllä Oulussa, mutta Pantse tunnisti ainoastaan konkareiden kasvot.

- Lumpeen Jyrki, Helmisen Raipe ja Viitakosken Vesku ovat käytännössä ainoat sällit, jotka tunnistan. Kun surullisen kuuluisa Peltomaakin ehti jo lopettaa, ei niitä tuttuja kasvoja enää paljon ole jäljellä.

- Pelaajat vaihtuvat tiuhaan tahtiin. Ei esimerkiksi Pesosen Jussia tunnisteta Tampereella monissakaan paikoissa, ellei Pessi kävele Hämeenkatua kultainen kypärä päässään, jatkaa Tinke.

Pantse nimeää pitkän pohdinnan jälkeen omaan Ilves All Stars –viisikkoonsa puolustajiksi Lumpeen ja Risto Siltasen. Maalivahdin paikan saa itseoikeutetusti Jukka Tammi.

- Hyökkääjinä voisivat olla Mika Nieminen, Summanen ja herra Burana…, tarkoittaen Ilveksessä kunnioitettavan uran pelannutta Juha Järvenpäätä. Helminen on tietysti kova jätkä, mutta tämä oma viisikkoni on siltä aikakaudelta, kun kävin enemmän peleissä, hän jatkaa.

Mikko ”Pantse” Syrjä (oik.) ja hokkarit ullakolle piilottanut Timo Peltomaa ovat vanhoja kavereita. – Kun surullisen kuuluisa Peltomaakin ehti jo lopettaa, ei niitä tuttuja kasvoja enää Ilveksessä paljon ole jäljellä, veistelee Pantse.

”Meillä oikeus on olla huoleton,
työpaikkamme Akun tehdas on…”

Akun Tehdas on Pirkanmaan suurin av-talo, joka tarjoaa palveluita avaimet käteen –periaatteella. Tehtaassa toimii toistakymmentä saman alan yritystä. Yrityksen toimitusjohtajana on Eppujen rumpali Aku Syrjä.

- Pidimme 1980-luvun jälkeen keikkataukoa ja vuokrasimme omia laitteitamme muille bändeille. Akun Tehdas on ajatuksen tasolta viety liiketoiminnaksi. Toiminta on ollut vuosikausia olemassa, mutta nyt se on keskitetysti hoidettu. Jos joku haluaa järjestää esimerkiksi keikan, meiltä saa aivan kaiken lavoja ja screenejä myöten. Tiloissa on mahdollista järjestää myös yritysjuhlia ja kokouksia.

Pantse ei ole Akun Tehtaan päivittäisessä työssä mukana. Hän keskittyy enemmän yhtyeensä asioihin. Pojat olivat kuitenkin huumorimielellä teetättäneet Syrjälle yrityksen käyntikortit, jossa komeilee tittelinä ”taiteellinen johtaja”.

Akun Tehtaan kokonaispinta-ala on 2300 neliömetriä. Talo toimii tarpeen mukaan juhlatilana, TV-studiona, konserttisalina tai suurena äänitysstudiona. Edustustilan ja saunaosaston koko on 200 neliömetriä, ja tilat on suunniteltu 45 henkilön yhtäaikaiseen käyttöön. Tehtaassa on myös kolme studiota ja useita eri kokoisia soittotiloja.

- Jokaisella Tehtaassa toimivalla yrityksellä on oma erikoisalansa. Akun Tehdas on kokonaisvaltainen juttu. Toimitaan todella paljon yhdessä ja yhteistyössä, vaikka ajoittain yritykset toimivatkin itsenäisesti, kertoo Pantse Ylöjärvellä sijaitsevan yrityksen taustoja.

”Ei huomista, ei eilistä, vain tämän hetken voi nähdä peilistä…”

Eput pitivät pitkän levytystauon, joka venähti aina yhdentoista vuoden mittaiseksi. Vuonna 1996 julkaistu Repullinen hittejä –albumi katkaisi pitkän tauon. Yhtye piti myös kahden ja puolen vuoden keikkatauon. Tauko tuli hyvään väliin, sillä Epuilla oli takanaan 15 vuotta kiireellistä reissaamista.

- Välillä yritettiin käydä studiossa uutta levyä tekemässä, mutta se ei lähtenyt käyntiin. Pohjia tehtiin, mutta se jäi, eikä yritetty väkisin tehdä. Olimme puolinaisessa tilassa – bändi oli olemassa, muttei viitsitty lähteä kiertueelle ilman uutta levyä.

Tauosta ei pitänyt tulla niin pitkää kuin mitä siitä tuli. Pantse myöntää, että taukoon alkoi tottua, kuten kaikkeen muuhunkin olotilaan.

- Sitten vaan päätettiin, että nyt aletaan tehdä uutta levyä, kun kerta ruokakaupan kassatkin alkoivat kysellä, milloin sitä uutta materiaalia tulee… Se oli lopulta hyvä päätös.

Viime vuonna Eppu Normaali keikkaili poikkeuksellisen paljon. Keikkoja oli päälle 20 kappaletta, jonka lisäksi Eput julkaisi levynkin. Kuluvalle vuodelle yhtye ei ole sopinut yhdestäkään keikasta – eikä välttämättä aio sopiakaan. Mahdollinen välivuosi keikkarintamalla lienee edessä.

- Keikkatahtia ei todellakaan aiota nostaa sinne 80-luvun tasolle. Voihan olla, että tässä aletaan uutta leyvä tehdä, kun se viimeksi oli niin mukavaa. Keikkailu ei saa alkaa käydä liikaa työstä. Mitään päätöstä emme ole kuitenkaan lyöneet lukkoon.

Entä miltä näyttää Eppu Normaalin tulevaisuus?

- 5-10 vuotta voitaisiin vielä heilua. Seuraava levy on siis suunnitteilla, ja miksei senkin jälkeen voisi levyttää, jos kaikki näyttää hyvältä. Mikäli vanhassa Neuvostoliitossakaan ei tehty kuin viisivuotissuunnitelmia, niin ei tässä oikein kymmentä vuotta pidemmälle uskalla itsekään suunnitella, kertoo Pantse.

”Nyt reppu jupiset riimisi rupiset
tai katkon sinulta nyörit…”

Kun Pantse ja Martti alkavat tuottaa säveltä ja tekstiä, syntyy todellinen hitti. Yhtyeellä ei ole olemassa niin sanottuja pöytälaatikkokappaleita, vaan jokainen kappale julkaistaan, mitä kasaan on saatu – toimimattomat kappaleet karsiutuvat pois heti tekovaiheessa.

- Ollaan niin vähän tuotteliaita, että kaikki julkaistaan, mitä tehdään… Sitä kun yrittää tehdä hommat tarpeeksi intomielellä, vahingossakin tulee onnistumisia. Varmaan jääkiekossa on sama juttu – pitää vain yrittää täysillä, niin verkkokin heiluu, sanoo Pantse.

- Miksi sinä sitten tänne suuntaan katsot, naureskelee Peltomaa.

- Sinähän olit niin armoitettu maalintekijä, vinoilee Syrjä.

Osa Syrjän veljesten luovuudesta on lähtöisin kotoa ja äidinmaidosta. Geeniperimän määrää on mahdotonta arvioida, mutta äiti Kirsi Kunnas on kuuluisa suomalainen kirjailija.

- Minä pystyn ilmaisemaan itseäni musiikilla. Martti ja äitini ovat puolestaan parempia ilmaisemaan tunnetasojaan runollisesti. Luovaa tekemistä ei ole lannistettu kotona, vaan sitä on pidetty ihan normaalina toimintana. Kirjojen keskellä tuli vartuttua, joten lukemistakin on harrastettu paljon, myöntää Pantse.

Yksi Eppujen monista legendaarisista kappaleista on Urheiluhullu. Sen Syrjän veljekset tekivät tilaustyönä.

- Olin käynyt katsomassa jääkiekkoa ja jotain piti urheilusta keksiä. Ei tainnut olla melodiakaan ihan täysin valmiina. Heitin vain Martille, että tee jotain ”musta on tullut urheiluhullu” –aiheista ja sen jälkeen kynä alkoi käydä.

”Kerran menin ravintolaan,
sieltä naisia saa,
mut ne katsoivat vain yhtä jääkiekkoilijaa…”

- Kaikkea todellistakin on kappaleessa mukana. 80-luvullahan vietettiin aikaa Hämeenkadun baareissa ja siellä tuli huomattua kateellisina, kuinka kaikki naiset pyörivät isopakaroisten kiekkoilijoiden ympärillä. Lievää katkeruutta ilmassa, naurahtaa Pantse.

Pantse kertoo, että melodia virittää ihmisen tiettyyn tunnelmaa – se luo maiseman. Epuilla sävellys syntyy ensin, jonka jälkeen alkaa sanojen sovittelu. Pääsääntöisesti Pantse säveltää ja Martti sanottaa.

- Kuullessaan melodian Martille syntyy mielikuva, mitä hän lähtee sanoilla täyttämään.

Säveltäminen on taidetta. Kappaleen sävellys saattaa syntyä pienestäkin ideasta. Pantse myöntää, että hän pyörittelee eri sävelmiä mielessään ja antaa ratkaisujen muhia rauhassa. Hän kertoo, että kappale saattaa syntyä jopa viikossa, mikäli kaikki sujuu jouhevasti. Harvemmin näin kuitenkaan tapahtuu.

- Biisin tekeminen ei tarkoita kahdeksantuntista työpäivää. Sävellys saattaa pyöriä päässä viikon tai kuukauden, ja välillä sitä miettii muitakin kappaleita. Olen kyllä musiikkiorientoitunut. Kun tarpeeksi hyvä idea syntyy, singahdan kitaran ääreen testaamaan ajatuksia käytännössä.

Pantse on muuttunut ajan myötä yllättävän vähän musiikintekijänä. Mies toteaa, että biisin tekijänä ihmisen vahvuus on siellä, missä se on luontevimmillaan.

- Ihmiset saattavat kuunnella jotain musiikkia, mutta oma hermorakenne, kuuntelukokemus ja kylkiviiva-aisti ei ole samalla tasolla – se on haaste biisien tekijöille.

”Nyt olemme päässeet rock-businekseen,
nyt kävelemme kurkoina Epekseen.
On askeleemme näin kepeä,
kun tottelemme vain Epeä…”

Epe Helenius on todellinen legenda suomalaisessa musiikkibisneksessä. Hänen perustamansa Poko Rekords aloitti toimintansa vuonna 1977 ja Eppu Normaali oli levy-yhtiön ensimmäinen kiinnitys. Nykyään Poko Rekordsilla on pitkä liuta muitakin suomalaisia huippuartisteja, kuten Yö, Popeda, Ismo Alanko ja J. Karjalainen. Yritys on toiminut vuodesta 2001 alkaen kansainvälisen EMI Groupin omistuksessa.

- Me aloitettiin Eppu Normaalin kanssa samaan aikaan, kun Epe aloitti omat bisneksensä. Pääsimme tekemään samanhenkisessä ympäristössä töitä ja se on auttanut meitä todella paljon. Olimme kai ensimmäinen bändi, joka halusi pitää ensimmäisen keikkavuoden jälkeen taukoa, ettei pää alkaisi krapata. Epe ymmärsi sen hyvin, sillä hajonneen bändin on vaikea keikkailla, sanoo Pantse.

Peltomaa nyökkäilee vieressä, ja kehuu Epen ja Eppujen yhteistyötä vilpittömästi.

- Mielestäni se kuvastaa suhdetta, että Epuilla ja Epellä oli vain pelkkä kädenpuristus sopimuksenaan. Kirjallinen versio tehtiin vasta 1990-luvulla, tietää Peltomaa.

Suuri ongelma yhtyeille ja levy-yhtiöille on hurjasti lisääntynyt ilmaisen musiikin imurointi Internetistä. Tämä on vähentänyt levyjen myyntiä ja tulevaisuuden pelkona onkin yhä lisääntyvä musiikin vaihtuminen netissä.

- Anna tulla täyslaidallinen tästä asiasta, pyytää Tinke.

- No, eihän tämä ole missään nimessä kauhean hyvä juttu. Musiikki leviää helposti ja hyvin laajasti. Tavalliselle kuluttajalle se ei ole mikään iso rikos ladata musiikkia, mutta ilmiönä se on iso ongelma, jolle täytyy tehdä jotain. Ennen kaikkea levyteollisuuden ja levyjen myynnin kannalta tämä on problemaattinen juttu, sanoo Syrjä.

Pantse sanoo välttävänsä piraattilevyjen ostamista. Hän myös ymmärtää, että kiusaus ostaa edullinen levy on suuri.

- Jos ei kuitenkaan mitään asialle tehdä, niin pian ei ole enää musiikkia, mitä voisi imuroida, Pantse muistuttaa.

Teksti: Ilkka Uitti
Kuvat: Jouni Valkeeniemi

Lähetä sivu kaverillesi