Ilveksen 75-vuotisjuhlalehti

Seppo Hiitelä (51) hyökkäsi Ilveksen riveissä vuosina 1972-1980. Noina vuosina Ilveksessä elettiin jonkinasteista murrosvaihetta, sillä kahdesta pronssista (1974 ja 1975) huolimatta Ilveksellä ei ollut kertaakaan todellista huippujoukkuetta kasassa.

– Ne vanhat hyvät pelaajat Oksanen, Leimu ja Peltonen jättivät Ilveksen ja nuoret eivät pystyneet vielä silloin täyttämään heidän saappaitaan, Hiitelä kertoo. Omista pelivuosista Hiitelällä ei ole enää paljonkaan muistikuvia. – En oikeastaan koskaan ollut mikään erikoinen pelaaja. Ensimmäisen liigaottelu on jäänyt mieleen. Vastassa oli Tappara ja tein siinä pelissä maalin.

Pelaajasta valmentajaksi

Hiitelän pelaajaura loppui vuoteen 1980, kun Ilveksen joukkue äänesti hänet joukkueen kakkosvalmentajaksi. Kaudella 1980-81 Hiitelä toimi A-nuorten kakkosvalmentajana ja seuraavan kauden hän oli Raimo Määttäsen parina liigajoukkueen valmennuksessa. Hiitelän päävalmentajaura kesti vuodesta 1982 vuoteen 1986.

– Yritin valmentajana kuunnella pelaajien mielipiteitä. Pyrin vaikuttamaan pelaajiin enemmän puhumalla kuin huutamalla. Suosin aika paljon taitojääkiekkoa, sillä valmennusfilosofiani perustui ennen kaikkea kiekon hallintaan ja pelinrakennukseen.

1980-luvulla seuroilla ei ollut läheskään yhtä paljon palkattuja työntekijöitä kuin nykyään. Hiitelä joutui hoitamaan valmennuksen lisäksi muun muassa pelaajasopimukset. – Jälkeenpäin kun ajattelee, niin olihan se melkoisen kohtuuton urakka, mutta ei siihen silloin kiinnittänyt juurikaan huomiota. Pelaajat olivat tuohon aikaan töissä käyviä amatöörejä, joten aika oli todellakin erilainen. Nykyinen suuntaus, jossa joukkueella on sekä toimitusjohtaja että urheilutoimenjohtaja, on varmasti ihan oikea. Toimitusjohtajalla on suuri taloudellinen vastuu ja urheilutoimenjohtaja voi puolestaan keskittyä pelaajatarkkailuun budjetin sallimissa rajoissa.

Mailat ovat edelleen tuttuja Seppo Hiitelälle - niitä onkin oman liikkeen valikoimissa melkoinen määrä.

Urheilun voitto

Seppo Hiitelä on viimeisin valmentaja, joka on johdattanut Ilveksen mestaruuteen. Aikaa tästä suuresta hetkestä tulee tänä keväänä kuluneeksi 21 vuotta. – Joukkueen rakenne oli mestaruuskaudella 1984-85 todella hyvä kuten se oli ollut jo kahdella edelliselläkin kaudella. Meillä oli silloin monia huipputaitavia nuoria pelaajia ja toisaalta vanhemmat pelaajat olivat erittäin motivoituneita menestymään. Joukkue harjoitteli tunnollisesti ja se oli todella urheilullinen porukka tuohon aikaan, Hiitelä muistelee.

Huikeassa finaalisarjassa TPS:ää vastaan ilvesläisten tuntemukset vaihtelivat laidasta laitaan. – Kyllä sen toisen tappion jälkeen paineet olivat aika kovat. Joukkue ja minä olimme pettyneitä ja ihmeissämme siitä, kuinka huonosti olimme pelanneet ne kaksi ensimmäistä peliä. Tiesimme kuitenkin, että pystymme parempaan ja pystymme TPS:n voittamaan.

Vaikka jääkiekon SM-liigan finaalit olivat jo tuohon aikaan suuri urheilutapahtuma, niin nykyään tapahtuma on paisunut aivan uusiin mittoihin. – Ei vuonna 1985 ollut kuutta televisiokanavaa seuraamassa finaaleja ja paikallisradiokin oli vasta aloittelemassa toimintaansa. Ympäristön aiheuttama painetila oli siis aivan minimaalinen, jos vertaa nykyhetkeen. Voin vain kuvitella minkälainen mediatapahtuma se olisi, jos joku joukkue nousisi tänä päivänä finaalisarjassa 0-2 tappioasemasta 3-2 voittoon, Hiitelä hymähtää.

Jääkiekko kuten mikä tahansa muu joukkupeli elää jatkuvasti. Suurin muutos jääkiekon piirissä on ollut pelaajien ammattilaistuminen viimeisen kymmenen vuoden aikana. – 1990-luvulla jääkiekkoon iskostui vahva puolustuspään pelaaminen. Kaikki puhuivat vain puolustuksesta ja pelit olivat ajoittain jopa tylsiä katseltavia. 1990-luvun puolivälissä näytti sille, että suomalaisella jääkiekolla ei oikein ole omaa linjaa. Nyt viime vuosien aikana hyökkäävämpi pelityyli on kuitenkin nostanut päätään. Joukkueet ovat hyvin valmennettuja, liikkuvia ja ne tarjoavat parempaa kiekkoviihdettä yleisölle kuin 10 vuotta takaperin. Aaltoliikettä on kuitenkin edelleen havaittavissa. Puolustusintoilu ja rohkeampi hyökkäyspeli vuorottelevat edelleen, Hiitelä huomauttaa.

Ilves on kuulunut isona osana Seppo Hiitelän elämään ja se näkyy edelleen miehen urheilivälinekaupassakin. Ilves-tuotteita löytyy moneen tarpeeseen..

”Kerran Ilves, aina Ilves”

Vaikka Ilveksen viimeisimmästä mestaruudesta on kulunut jo aivan liian kauan, Hiitelä uskoo tulevien vuosien tuovan mahdollisesti pojan takaisin kotiin.

– Ilvekselle tämä kuiva kausi on todella pitkä aika ja Ilveksen täytyisi voittaa mestaruuksia useammin. Kilpailu on kuitenkin kovaa ja nykyään taloudelliset resurssit ovat jakautuneet alueittain ja joukkueittain varsin epätasaisesti. Toivottavasti Ilves kuitenkin palaisi pian mestaruuskantaan, sillä siihen joukkueella on hyvät edellytykset junioritoiminnan kehittämisen ansiosta. Nyt kun omasta juniorituotannosta saadaan loistavia nuoria pelaajia jälleen mukaan liigajoukkueen toimintaan, niin kyllähän Ilveksellä täytyy olla noin kahden vuoden päästä erittäin kilpailukykyinen joukkue.

Ilves on ollut Seppo Hiitelälle aina sydämen asia ja tulee sitä myös aina olemaan. Entisen valmentajan kasvoille nousee leveä hymy samalla, kun mies kertoo suhteestaan rakkaaseen jääkiekkoseuraan.

– Ilves on ollut todella iso osa elämääni. Se on antanut valtavasti hyviä kavereita ja paljon hauskoja hetkiä. ”Kerran Ilves, aina Ilves”-sanonta sopii kyllä minuunkin varsin hyvin. Valmentajan hommiin Hiitelä ei ole kuitenkaan enää palaamassa.

– Täytyy rehellisesti myöntää, että valmentajaksi palaaminen on käynyt muutamaan kertaan mielessä, kun peli on ollut solmussa vuosikaudet. Ajatuksen tasolle ovat paluuaikeet kuitenkin jääneet, mestarivalmentaja naurahtaa.

Teksti: Markus Määttä
Kuvat: Jouni Valkeeniemi

Lähetä sivu kaverillesi