Ilveksen 75-vuotisjuhlalehti

Ilveksen ja maajoukkueen maalinsuulla 80- ja 90-luvuilla kiekkoja torjunut Jukka ”Taisto” Tammi muistetaan yhtenä aikansa parhaista suomalaismaalivahdeista. Värikkäänä persoonana tunnetun Tammen voitontanssi MM-pystin kanssa Globen-areenan pukuhuoneessa on syöpynyt pysyvästi kiekkokansan verkkokalvoille. Ikimuistoisimpiin huippuhetkiin Taiston pitkällä uralla kuuluvat myös Suomen kaikkien aikojen ensimmäisen arvokisamitalin kirkastuminen hopeaksi Calgaryn olympialaisissa ja tietysti Ilves-juhliin päättynyt huikea finaalisarja Turun Palloseuraa vastaan keväällä 1985.

Tätä nykyä Tammi johtaa lastenvaatteiden maahantuontiin ja myyntiin keskittyvää perheyritystä, joka on toiminut alalla jo 43 vuotta. Taisto on istunut yrityksen toimitusjohtajan – omien sanojensa mukaan ”harhaanjohtajan” – pallilla nyt kolme vuotta.

Kolme kautta maalivahtivalmentajana

Tammi aloitti työt yrityksessä heti peliuransa päätyttyä vuonna 1999, mutta ehti myös valmentaa Ilveksen maalivahteja kolmen kauden ajan.

- Ilveksen toimitusjohtajaksi tullut Jalon Ripa soitti ja kysyi, kiinnostaisiko minua ryhtyä Ilveksen maalivahtivalmentajaksi. Sirenin Jaskalla oli ollut joitakin erimielisyyksiä muun valmennusjohdon kanssa, ja minua pyydettiin hänen tilalleen. Ei siinä juuri Jaskan kanssa sitten morjesteltu, mutta olemme jälkeenpäin puhuneet asiat selviksi. Kolme vuotta valmensin, eikä aikaa tahtonut millään jäädä tämän yrityksen asioihin. Antilan Jouni tuli onneksi avukseni valmennushommaan. Kolmannen vuoden jälkeen päätin, että nyt riittää, ja soitin Ilveksen toimistolle. Ripa alkoi puhua seuraavasta kaudesta, mutta keskeytin hänet ja sanoin, että en ole enää käytettävissä. Ripa oli itsekin aikonut ehdottaa, että jäisin sivuun, joten se meni loppujen lopuksi ihan hyvin, Tammi kertoo.

Nuorena liigaan

Tammen upea SM-liigaura alkoi jo kaudella 80-81, jolloin mies puki varusteet päälleen kolmeen otteluun, mutta ei pelannut yhdessäkään. Kaudella 82-83 Taisto valittiin liigan vuoden tulokkaaksi. Ilves alkoi noihin aikoihin ajaa paljon nuoria lahjakkaita pelaajia sisään joukkueeseen, ja tilanne muistuttikin siltä osin melko paljon nykyistä. Tupsukorvien 80-luvun puolivälin maalivahtikaksikko Tammi-Jarmo Myllys oli vertaansa vailla.

- Olimme aika nuoria poikia molemmat; minä hieman yli kaksikymppinen ja Jamo hieman alle. Helmisen Raipe tuli mukaan samoihin aikoihin, kuten Sirenin Villekin. Mäkelän Miksa nousi vähän myöhemmin, Taisto muistelee.

Ilveksen nousu nuorten pelaajien johdolla huipentui keväällä 1985 Suomen mestaruuteen, joka ratkesi kutkuttavassa finaalisarjassa Turun Palloseuraa vastaan. Sekä Tammella että Myllyksellä oli ratkaiseva rooli sarjan kääntymisessä tamperelaisjuhlaksi.

- Pelasin ensimmäisen ottelun Turussa ihan mukiinmenevästi, mutta hävisimme. Kotona olin sitten todella huono, ja valmentaja Seppo Hiitelä päätti, että Jamo aloittaa kolmannen pelin. Se oli hyvä ratkaisu, sillä voitimme kaksi seuraavaa ottelua ja tasoitimme sarjan. Viidenteen ja ratkaisevaan peliin Hiitelä määräsi kuitenkin taas minut maalinsuulle. En tiedä, mistä hän sellaisen vedon keksi. Kai se oli ihan hatusta vedetty temppu, ja taisi se hieman yllättää vastustajaakin. Se peli menikin ihan hyvin, kertaa Taisto vaatimattomana.

Kun Jukka Tammi pakkasi maalivahdin kamppeet varastoon, niin hän aloitti heti työt lastenvaatteiden maahantuontiin ja myyntiin keskittyvässä perheyriyksessä.

Katkerat välierät

Tupsukorvilla oli myös 80-luvun lopulla kasassa tasokas ryhmä kolmena kautena peräkkäin, mutta suurista odotuksista huolimatta kirkkaimmat mitalit jäivät tuolloin saavuttamatta. Ilves hävisi välierissä Lukolle vuonna 1988 ja JYPille keväällä 1989. Kaudella 89-90 joukkue selviytyi finaaleihin, mutta tällä kertaa TPS oli parempi.

- Lukkoa ja JYPiä vastaan kaaduimme silloin omaan munattomuuteemme, Taisto lataa. – Siinä oli kovat ennakkosuosikin paineet, ja vastustajien oli helppo pelata altavastaajan asemassa. Meillä oli kyllä kova nippu, mutta kuitenkin haavoittuva puolustuksellisesti, hän näkee.

- Tepsiä vastaan finaaleissa ottelusarja alkoi neljällä vierasvoitolla. On puhuttu, että Siltasen Riken loukkaantuminen viidennessä pelissä olisi kääntänyt homman turkulaisille, mutta en usko sillä olleen ratkaisevaa merkitystä. Sellaisia tekosyitä on aina helppo keksiä. Tepsi oli vain parempi. Itse olin tuolloin vatsataudissa. Pelien välipäivät olin ihan kuravellillä, mutta otteluihin pystyin juuri ja juuri keskittymään. Menin silloin aivan piippuun, eikä pelini kulkenut kevään MM-kisoissakaan, kertoo Taisto.

Vamma katkaisi ennätysputken

90-luvun alkuvuodet olivat Ilvekselle melko synkkää aikaa, vaikka joukkue selvisikin vuosina 1993 ja -94 pudotuspeleihin Jukka Jalosen valmentamana. Kaudella 92-93 katkesi Tammen huima perättäisten pelattujen SM-liigaottelujen sarja. Liigaennätykseksi kirjattiin 426 pelin putki.

- Kanadalaisvahvistuksemme Brad Jones pyllähti maalinedushässäkässä päälleni, ja siinä rytäkässä meni polvesta eturistiside poikki. Muistan sen pelin tarkasti; se oli tv-peli 10. helmikuuta 1993, ja loukkaantumiseni tapahtui aivan toisen erän lopussa. Lääkäri tutki polveni erätauolla ja sanoi, että se on vain vähän venähtänyt. Siihen kuitenkin sattui hemmetisti, enkä pysynyt ollenkaan pystyssä. Jouduin liikkumaan koko ajan maalilla, koska en pystynyt olemaan paikallani. Kun menin jäihin, en päässyt millään ylös, mutta pelasin pelin silti loppuun. Polvi leikattiin, ja seuraavalla kaudella sitä särki joulutauolle saakka, muistelee Tammi uransa pahinta loukkaantumista.

Karsinnoista Turkuun

Ilveksen korpivaellus kulminoitui kevään 1995 karsintapeleihin, joissa valtakunnan menestynein seura joutui kamppailemaan sarjapaikastaan ja olemassaolostaan. Sekava tilanne johtoportaassa ja joukkueessa sai Taiston lähtemään haistelemaan uusia tuulia. Mies huhki seuraavan kauden kumisateessa TuTon maalin suulla ja allekirjoitti toisten perättäisten liigakarsintojensa aikana sopimuksen Saksaan.

- Lähdin Frankfurtiin, jossa valmensi maajoukkueesta tuttu Pentti Matikainen. Joukkue oli melkoinen muukalaislegioona. Ensimmäisenä vuonna porukassa oli yhdentoista eri kansallisuuden edustajia ja yhteensä kahdeksan suomalaispelaajaa. Se kausi ei mennyt putkeen, ja Pena sai tammikuun puolivälissä potkut ilmeisesti sponsorin vaatimuksesta. Seuraavat vuodet menivät sitten paljon paremmin. Joukkue vaihtui lähes kokonaan, sillä Penan aikaisesta ryhmästä jäi vain neljä pelaajaa. Sinne tuli peräti 17 kanadalaista ja pari ranskalaista. Saksalaisia piti sääntöjen mukaan olla viisi, joista vain kolme oli pelaavassa kokoonpanossa ja hekin täytemiehinä. Pääsimme kahdesti välieriin ja olimme mukana Euroopan liigassa, muistelee Taisto aikoja, jolloin Franfurt nousi Suomessakin otsikoihin värikkäillä otteillaan EHL:ssä.

Suomessa laadukasta valmennusta

Suomesta on viime vuosina noussut paljon maalivahteja kansainväliselle huipputasolle. Taiston mukaan ”suomalaisen maalivahti-ihmeen” taustalla on maassamme tehtävä laadukas valmennustyö, jossa etenkin Urpo Ylönen on ollut edelläkävijänä. Ilveksellä on riveissään yksi maailman lahjakkaimmista nuorista maalivahdeista, nuorten MM-kisojen parhaaksi veskariksi valittu Tuukka Rask.

- Olen nähnyt muutamia Tuukan pelejä, ja kyllähän nuori poika on tehnyt aika mykistävän vaikutuksen. Lähestulkoon valmista peliä. Kuulemani mukaan harjoitteluun voisi kuitenkin satsata vielä lisää. Tähän asti on menty pelkillä lahjoilla, mutta seuraavalle tasolle nousemiseen ei riitä pelkkä lahjakkuus. Pitää tehdä paljon töitä. Itselläni oli sellainen motto, että harjoittelin kesäisin kovaa, jotta jaksaisin harjoitella talvella.

Teksti: Mikko Rainio
Kuvat: Jouni Valkeeniemi

Lähetä sivu kaverillesi