Kolumni Balsamia haavoille (14.4.2006) Suomen paras jääkiekkojoukkue tulee tällä kaudella joko Porista tai Hämeenlinnasta. Tässä vaiheessa kautta onkin helppo huomauttaa, että molemmat tamperelaisseurat saivat puolivälierissä vastaansa mahdollisimman hankalat joukkueet. Ilvestä pahemmin kirveensä kiveen kolautti Tappara, joka – ainakin joidenkin mielestä – taktikoi itselleen runkosarjan lopussa vastustajakseen Ässät Ilveksen sijaan. Mestaruutta metsästäneille kirvesrinnoille tappio olikin varmasti karvaampi kuin tupsukorville, joilla ei etukäteen nähty olevan realistisia mahdollisuuksia HPK:n horjuttamiseen. Ilves pelasi Kerhoa vastaan hyviä ja tasaisia otteluita, mutta ei onnistunut maalinteossa. Viimeistely tökki niin pahasti, että periaatteessa omiansa tukeva maakuntalehtikin totesi piikikkäästi viimeisessä pelissä ”yhden maalin riittäneen Kerholle”. Kaiken kaikkiaan se, että HPK:lle tehtiin vähän maaleja, pistettiin Ilveksen huonouden eikä HPK:n taitavuuden piikkiin. Vaan kuinka kävikään välierissä IFK:n ja HPK:n välillä? Yksi maali ”riitti” Kerholle viimeisessä pelissä myös IFK:ta vastaan. Helsinkiläiset jäivät kokonaan maaleitta kahdessa viimeisessä ottelussa ja tekivät kahdessa vieraspelissään vain yhden maalin. Ilves taas jäi vierasotteluissaan Kerhoa vastaan maaleitta kerran ja heilutti hämeenlinnalaisten maaliverkkoa neljästi kahdessa pelissä. IFK:ta ei silti ole moitittu huonoksi, joten Ilves-kannattajienkin on kaikesta huolimatta syytä suoristaa selkäänsä. Kumpi tamperelaisjoukkueiden pudottajista menee loppuun asti: HPK (Jukka Voutilainen) vai Ässät (Aki Uusikartano)? Onko Voutilaisen kultainen kypärä enne...? Kuva: Toni Mailanen Kun isot on raivattu tieltä, on pienten yllättäjäseurojen hyvä häärätä. Sekä HPK:n että Ässien pelaajat vakuuttelevat, että heillä on vain voitettavaa ja että oma joukkue voi siksi pelata ilman paineita. Osittain se pitää varmasti paikkansa, mutta kolikolla on myös kääntöpuolensa. Jos porilaiset pysähtyvät liiaksi miettimään tilannetta, he huomaavat helposti olevansa ”nyt tai ei koskaan” –tilanteessa. Hurmos ei enää välttämättä koskaan toistu eikä ensi kauden kokoonpanosta ole vielä tietoa. Yllätysmomenttiakaan Ässillä ei tulevalla kaudella finaalipaikan saavuttamisen jälkeen enää ole. Edellisen kerran Ässät juhli mestaruutta lähes kolmekymmentä vuotta (v. 1978) sitten, joten paineet ovat sikälikin kovat. Hämeenlinnassa taas ollaan tyytyväisiä siihen, että pronssipeikko on vihdoin saatu karistettua pois selästä. Se saattaa paitsi vähentää joukkueen onnistumispaineita myös lisätä sen kylläisyyttä. Ja mikä voisi olla Kerhon kannalta ikävämpää ja nolompaa kuin kerrankin selviytyä finaaleihin – ja hävitä mestaruus Porin Ässille. Tämän enempää ei kultapöytää juuri voi Kerholle valmiiksi kattaa, joten mailaa saatetaan ritaripaitojenkin leirissä puristaa hieman tavanomaista tiukemmin. Ilves-kannattajat todennäköisesti toivovat ennemmin Kerhon kuin Ässien mestaruutta. Silloin tieto siitä, että oma joukkue kaatui voittamatonta mestaria vastaan, antaisi edes hieman balsamia kiekkohaavoille. Balsamia ja haavoja on taatusti riittämiin jaossa lähipäivinä myös porilaisille ja hämeenlinnalaisille lätkäfaneille. Jani Oksanen Lähetä sivu kaverillesi