Kolumni Ilves.com ennakoi HPK-Ilves -puolivälieräsarjaa monelta eri kantilta. Sivun alaosasta löydät linkit ennakkopaketin muihin osiin. HPK suosikki – Ilveksellä hyvät yllätysmahdollisuudet (22.3.2006) SM-liigakauden 2005-2006 loppuhuipennus alkaa kahdeksan parhaan joukkueen osalta torstaina käynnistyvillä puolivälierillä. Runkosarjan kuudennen sijan itselleen taistellut Ilves kohtaa neljällä voitolla ratkeavassa ottelusarjassa HPK:n, joka lähtee playoffeihin taulukon kolmospaikalta. Odotettavissa on erittäin tasainen, jännittävä ja intensiivinen kamppailu pääsystä mitalipeleihin. Paras seitsemästä –systeemi takaa sen, että parempi joukkue selviää jatkoon. Neljää voittoa samasta vastustajasta ei saa sattumalta. Niskan päälle päätyy se osapuoli, joka on fyysisesti ja henkisesti kestävämpi, taktisesti ovelampi ja hyödyntää omat mahdollisuutensa terävämmin. Maalivahtipelin tärkeyttä ei voi ylikorostaa. Yksi Ilveksen ja HPK:n välisen ottelusarjan avainkysymyksistä onkin se, kuka nuorista veskareista nousee sankariksi. Vai näyttääkö kokenut Juha Pitkämäki nuoremmilleen, miten kiekkoja torjutaan tosipaikassa? Kerho luistelee kotonaan ja sumputtaa vieraissa HPK:ta on viime vuodet pidetty iloisen ja hyökkäysvoittoisen pelityylin lipunkantajana SM-liigassa. Valmentaja Jukka Jalosella olikin ensimmäisinä HPK-vuosinaan käytössään erittäin taitavia joukkueita, joista löytyi sekä virtuoosimaisia tsekkejä että huippulahjakkaita suomalaispelaajia. Sellaisella pelaajamateriaalilla oli helppo pelata yleisöönmenevää hurlumhei-kiekkoa, jossa limppua iskettiin rysään toinen toistaan näyttävämpien sommitelmien päätteeksi. Parin viime kauden ajan Kerho on kuitenkin panostanut tiiviiseen puolustuspelaamiseen. Huipputaidon hankkiminen pelaajamarkkinoilta on tullut koko ajan vaikeammaksi, ja Hämeenlinnassakin on ollut pakko vaihtaa strategiaa. Tätä nykyä HPK on liikkuva, kurinalainen ja kamppailuvalmis nippu, joka etenkin vieraskaukaloissa vetäytyy kuoreensa odottamaan vastustajan virheitä. Konseptiin kuuluu myös voimakas mailahäirintä, jota vanhojen merkkien pitäessä paikkansa sallitaan pudotuspeleissä huomattavasti enemmän kuin runkosarjassa. Rinkelinmäen hornankattilassa ritaripaidat luottavat kotihurmokseensa ja pyrkivät luistelemaan vastustajiltaan jalat alta. Ilveksen on jatkoon päästäkseen saatava vähintään yksi vierasvoitto, joten täydellisen altavastaajan osaan HPK:n kotipeleissä ei saa joutua. Tupsukorvilla on tältäkin kaudelta karmaisevia kokemuksia Kerhon vieraana, sillä syksyllä ritaripaidat takoivat peräti kahdesti viisi osumaa Ilveksen verkkoon yhden erän aikana. Jussi Pesosella on oikea osoite. HPK:n puolustaja David Schnider tarkkailee, miten maalivahti Miika Wiikman selviytyy tilanteesta. Joonas Rönnberg pyrkii häiritsemään Wiikmanin työskentelyä. Ilves luottaa pelitapaansa Kari Elorannan valmentama Ilves vuosimallia 2006 ei ole peri-ilvesläinen nopeasti syttyvä ja sammuva, räiskähtelevä ja paukkuva fiilisporukka, vaan nöyrästi ja järkevästi pelaava, järkähtämättömästi omaa pelitapaansa toteuttava tiivis ja yhtenäinen joukkue. Ilves ei sykähtele hetken hurmosta, vaan pyrkii jauhamaan omaa systeemiään huolellisesti ja luottaa siihen, että kärsivällisyys tuo lopulta voiton. Moni vastustaja onkin tällä kaudella jäänyt tasaisesti vauhtiaan kiihdyttävän Ilveksen jalkoihin ottelun kolmannessa erässä. Yksi pelin kuolemattomista viisauksista kuuluu, että parasta puolustamista on kiekon pitäminen oman joukkueen hallussa. Ilveksen toimiva viisikkopeli perustuu pitkälti kiekkokontrolliin. Vastustajan on sitä vaikeampi tehdä maaleja, mitä enemmän kiekko on Ilveksen hallinnassa. Tupsukorvien puolustajat eivät roiski pelivälinettä nopeina purkuina omalta alueelta, vaan pyrkivät selvittämään karvauspaineen kierrättämällä pikkumustaa mieheltä toiselle. Toki Ilveksenkin pelaajilla on ohje heittää kiekko oikein tiukassa paikassa vaarattomasti keskialueelle, mutta pyrkimys kiekon hallussapitoon korostuu joukkueen pelaamisessa enemmän kuin millään muulla SM-liigaryhmällä. Ilveksen yllätymahdollisuudet piilevät juuri oman pelitavan huolellisessa toteuttamisessa ja tietyillä osa-alueilla vastustajaa paremmassa pelaajamateriaalin syvyydessä. Sentteriosastolla Kerho tuntuisi olevan Ilvestä vahvempi, mutta Raimo Helmisen mahdollinen paluu kaukaloon tasoittaisi tilannetta huomattavasti. Tupsukorvien laiturikalusto on HPK:n vastaavaa terävämpi ja monipuolisempi. Ritaripaitojen maalivahtien kyky pitää joukkuetta pystyssä vaikeilla hetkillä on suuri kysymysmerkki, mutta eipä ole Tuukka Raskillakaan kokemusta ratkaisupeleistä miesten tasolla. HPK:n puolustajakaarti on Ilves-pakistoa tulivoimaisempaa, mutta pienikokoisten Jukka Laamasen ja David Schneiderin pärjääminen playoff-väännössä arveluttaa. Asetelmat ovat paperillakin siis melko tasaiset, ja vähemmillä virheillä sarjan läpi pelaava joukkue selvittänee tiensä mitalikamppailuihin. Se lienee varmaa, että suoraan neljässä ottelussa ei kumpikaan ryhmä pysty sarjaa ratkaisemaan. HPK on paremman runkosarjasijoituksensa ja seuraan pesiytyneen voittamisen kulttuurin ansiosta ennakkosuosikki, mutta minään jättiyllätyksenä ei Ilveksenkään voittoa voisi pitää. Mikko Rainio Ennakkopaketin muut osat: Seuraa heitä! HPK niskan päällä runkosarjassa Taakse jääköön synkkä menneisyys Lähetä sivu kaverillesi