Kolumni Pohdintoja suomalaisesta liigavalmennuksesta Timo "Tinke" Peltomaa pakkasi hokkarit ullakolle, mutta on tiiviisti kiekkokuvioissa mukana. Tinke on luvannut kirjoittaa silloin tällöin kolumneja Ilves.comiin. Tässä on Tinken ensimmäinen tarina. (30.10.2005) Olen tässä miettinyt jo pidemmän aikaa suomalaista liigavalmennusta. Mihin se on mennyt ja mihin se edelleen on menossa? Ensin täytyy miettiä, miksi sellainen heppu on yleensä keksitty, jota sitten valmentajaksi alettiin myöhemmin kutsua. Yksi villi arvaus voisi olla, että tarvittiin yksi sylkykuppi. jonne kaikki voivat vapaasti syljeskellä, kun hommat ei toimi. Toinen voisi olla, että oikeasti tarvittiin yksi heppu, jolla on kaikki langat käsissään ja joka ohjaa joukkueen toimintaa oikeaan suuntaan. Mitä tämä ohjaus pitää sisällään, onkin jo isompi juttu. 1920-luvun lopulla se tarkoitti sitä, että ”valmentaja” tuli mailanipun kanssa Pyhäjärven rantaan, heitti mailat jäälle ja sano, että ”pelatkaa pojat”. Ja pojathan pelasivat. - Mikä tässä sitten oli sitä ohjausta? kysyy valveutunut lukija. Se oli sitä, että pojilla kun oli jääpallomailat käsissään, ne survottiin saman tien jään läpi Pyhäjärven pohjaan, jossa ne ovat vieläkin, jos Tammelantorin perimätieto pitää paikkansa. Tästä on kehitytty paljon - ehkä liikaakin? Valmentajilla on tietoa jääkiekosta sekä fyysisestä valmennuksesta tänä päivänä niin paljon, että heikompia pyörryttää. Tätä tietoa jakaa Jääkiekkoliitto kaikilla mahdollisilla kurseilla. On jvt:t, hvt:t, hiv:t ja alv:t. Näillä kurseilla sitten joillekin valmentajan aluille syttyy lamppu pään päälle ja he alkavat keksiä peliä uudestaan. Puhutaan sellaista kieltä, että sitä ei ymmärrä kokenutkaan pelimies puhumattakaan siitä juuri mopokortin saaneesta junnusta. Tässä muutamia esimerkkejä, joita ainakin junnumaajoukkueen pelaajat joutuvat lukemaan: - plokki puolustajan liikeradalle vastasuunnasta pelin sisältä! - viimeistele maalinteko, laukaus liikkeen vastapuolelle! - lisää painetta myötäliikkeellä kaventaen keskustasta laitaan! - lue monesko tarjoaja olet, tarvitaanko syventäjää/tasapainoa! - tunnista kiekollisen tarve, ÄLÄ HUKKAA ITSEÄSI! Varsinkin tämä viimeinen "älä hukkaa itseäsi" on mielestäni jo liikaa vaadittu kaiken tämän sekamelskan jälkeen. Kuka näitä ymmärtää? En ainakaan minä autonasentajan koulutuksella! En tiedä, kuinka paljon näitä yleisesti käytetään. Toivon, että ei paljon, koska jos tämä homma jatkuu, niin pelaajilla täytyy olla kohta yliopistotutkinto, että yhteys valmentajaan säilyy. Jos mennään ns.aikuisviihteen puolelle eli liigakiekkoon ja valmentajiin, niin kyllä sielläkin osataan tehdä jääkiekosta tiedettä. Puhutaan jostain helvetin millimooleista, kun on niin ja niin monta millimoolia maitohappoa vasemassa pohkeessa, luistin ei liiku ja päätä pakottaa. Lasketaan prosentteja, kannattaako tehdä suoria hyökkäyksiä, koska niistä prosentuaalisesti vastustaja pääsee vastaiskuun. Ei näitä pelaajat ehdi miettimään eikä tarvikaan, koska kysymys on lajista, jonka keksivät kanadalaiset kaivostyöläiset ja pelasivat sitä työpäivien päätteeksi keskenään. Ja sen jälkeen kaljalle! Kysymys on yksinkertaisesta pelistä! Kysymys on lajista, jossa 70 % tulee päänupista ja loput 30 % on taitoa ja fyysisyyttä! Esimerkkejä on olemassa liikaakin sellaisista, joilla on kaikki avut tulla huipuksi, mutta ei ole TAHTOA! Timo Peltomaa Lähetä sivu kaverillesi