Ilves-talvilehti 2007

Ilveksen konkariosasto Mikko Peltola, Jyrki Lumme, Vesa Viitakoski ja Raimo Helminen lähtivät kauteen hieman erilaisista lähtökohdista. Paluumuuttaja Mikko Peltola tuli kirkastamaan edellisen vierailun tahraamaa kilpeään. Taitosentteriltä ei paljon odotettu, ja miehen terveystilanteesta spekuloitiin laajasti sekä internetin keskustelupalstoilla että mediassa.

Peltola oli kuitenkin päättänyt näyttää epäilijöille ja treenasi koko kesän erittäin kovaa. Alkupuoliskon kaudesta mies olikin joukkueen kantavia voimia, ja joukkkueen parhaan pistemiehen kultaista kypärää ei ole tarvinnut muille alkaa säätämään.

- Alkukausi oli meni todella hienosti, mutta vuodenvaihteen jälkeen on ollut vähän synkkää, pohtii Peltola hieman kaksijakoista kauttaan.

Kesken viime kautta takaisin kotikulmille siirtynyt Vesa Viitakoski oli hieman samanlaisessa tilanteessa Peltolan kanssa. Pikkuvaivat olivat jatkuvasti maaliruiskun riesana, ja Veskun kolmen vuoden sopimusta arvosteltiin kovin sanoin.

Maaleja ei Viitakoski enää sylje entiseen malliin, sen sijaan Vesku on näyttänyt että vanhakin koira oppii uusia temppuja. Illasta toiseen todella rajusti raatava Viitakoski on osoittautunut joukkueelle erittäin tärkeäksi pelaajaksi varsinkin erikoistilanteissa.

Kevätkaudelle siirtyessä myös maalihanat ovat auennnet, joten Vesku on joukkueelle erittäin tärkeä palanen pudotuspelien lähestyessä.

- Täytyy olla tyyväinen kun paikat ovat pysyneet kunnossa ja olen löytänyt oman roolini joukkueessa, summaa Viitakoski.

Maestro siirtyipuolustusrooliin

Joukkueen kapteeni, maestro Raimo Helminen ei esittelyjä kaipaa. Viitakosken tapaan Helmisenkin pistesaldot ovat olleet pienenemään päin mutta kapteenin arvoa joukkueelle on vaikea sanoin kuvailla.

Raipe raataa Viitakosken tavoin illasta toiseen käsittämättömällä asenteella, ja jokaiseen aloitukseen mies kyyristyy kuin koko kausi olisi siitä kiinni. Kauden alkaessa Raimo oli kenties ensimmäistä kertaa sijoitettu joukkueen kolmossentteriksi Mikko Peltolan sekä superlupaus Perttu Lindgrenin jälkeen.

Raipe otti haasteen vastaan ja keskittyi puolustustehtäviin, ja muodostikin Veskun kanssa toimivan kaksikon alivoimalla, sekä vastapuolen ykköskentän pimentäjänä.

Viitakosken tapaan Raipen pistesaldokin on kevättä kohden alkanut nousta, joten kapteeni on jälleen kerran johtamassa joukkuetta isännän ottein.

- Peliaikaa on tullut pitkin kautta todella hyvin. Puolustustehtäviin on tullut keskityttyä. Onneksi alkuvuodesta on saanut onnistumisia myös hyökkäyspäässä, tuumii koikkarin palavasilmäinen lätynheittäjä.

Sonja palasi - taas

Viimeinen konkareista, Jyrki ”Sonja” Lumme oli kauden alkaessa vielä kotonaan Vancouverissa. Pariinkiin kertaan hokkarit naulaan nostanut Iso Liuku höntsäili kaverien kanssa ja pikkuhiljaa ajatus paluusta alkoi kypsyä. - No, kerran sitä on lopetettu ja kerran minut lopetettiin, virnistelee Sonja toista paluutaan.

Lumme aloitti tiukan treenin ja palasi kannattajien riemuksi vielä kerran Tampereelle ja Ilvekseen. Sonja toi lähes Ilveksen tavaramerkiksi viime vuosina muodostuneeseen heikkoon ylivoimaan paljon kaivattuja käsiä rauhallisuutta. Myös verrattain nuoren pakkikaluston itseluottamus varmasti nousi konkaripakin liityttyä joukkueeseen.

Lumme on pelannut isoja minuutteja, ja vaikka pisteitä voisi olla ehkä enemmänkin, on lähes tuhannen NHL- pelin veteraani mainio roolimalli Ilveksen nuorille.

- Ja Sonjan kausihan on vasta alussa, hekottaa Helminen päälle.

Pelaaminen on yhä hauskaa

Mikä jääkiekossa on sitten se juttu, joka saa konkarit jatkamaan vuodesta toiseen?

- Kyllähän se kaikki lähtee siitä, että pelaaminen on kivaa, kertoo Lumme.

- Kun tuntuu siltä, että vieläkin jaksaa muiden vauhdissa, niin mikäs siinä on pelatessa, säestää Helminen. - Minun mielestäni Suomessa tuijotetaan aivan liikaa pelaajan ikään, lisää Peltola.

- Yleensä silloin, kun tartutaan ikäkysymyksiin, ei oikein olla keksitty mitään muutakaan sanottavaa. Jos pystyy askiin hyppäämään ja hoitamaan oman ruutunsa, on aivan sama, minkä ikäinen on, summaa Sonja.

Vesa Viitakoski, Jyrki Lumme, Raimo Helminen ja Mikko Peltola

Lihashuolto tärkeää

Peliuran karttuessa ei kroppa enää välttämättä kestä samanlaista rääkkiä kuin parikymppisenä. Konkarit eivät tätä kuitenkaan pidä ongelmana, vaan kunnollisella lihashuollolla ja venyttelyllä pystyy treenaamaan ja pelaamaan huippu- urheilun vaatimalla tasolla.

- Kyllähän meidän jokaisen naamat silti fysioterapeutin pöydällä ovat tuttuja, hekottaa Sonja.

- Missään nimessä me emme kuitenkaan ole joukkueessa löysäilijäpäästä. Kyllä me haluamme antaa esimerkkiä myös muille, kuinka hommia pitää tehdä, kun ollaan tosissaan, pohtii Peltola.

- Kyllä me esimerkin kautta tietenkin yritämme olla roolimalleja. Nuoret eivät kuitenkaan tiedä vielä ihan kaikkea, eikä niiden toisaalta tarvitsekaan tietää, toteaa Sonja.

- Loppupeleissä on kuitenkin kyse siitä, että jokainen hoitaa sen oman ruutunsa. Siitä se joukkuehenkikin kasvaa, kun tietää, että joka jätkä painaa täysillä, analysoi Helminen.

Parhaassa iässä olevat pelaavat ulkomailla

Ilveksen joukkuetta on kritisoitu keski-ikäisten (24-29) pelaajien puuttumisesta. Joukkeessa on paljon nuoria, ja toisaalta sitten paljon nähneitä konkareita.

- Kyllähän kaikki parhaat tuonikäiset pelaavat joko NHL:ssa, AHL:ssa, Ruotsissa tai Sveitsissä. Kotimaisten pelaajien hinnat ovat tuossa ikäluokissa todella korkeat. Eipä SM- liigassakaan monella joukkueella ole monta tuonikäistä peluria ratkaisurooleissa, arvioi Helminen.

- Taitaa Kärpät ja Jokerit olla kokolailla ainoat, miettii Viitakoski.

- Esimerkiksi Ruotsissa on paljon yli 35- vuotiaitta. Kertaakaan ei puhuttu, kuinka vanha pelaaja jo on, selvittää 35-vuotias Peltola.

- Ja sitäpaitsi Ilveksen keski-ikähän on siinä 35 vuoden paikkeilla, murjaisee Raimo Peltolalle.

Vastuuta voidaan jakaa

Ilves pelasi syyskauden odotuksiin nähden varsin heikosti. Voittoputkia ei päässyt syntymään, eikä joukkueesta löytynyt paukkuja kääntäämään tiukkoja pelejä.

- Kyllähän me liikaa annettiin muille tasoitusta alkukaudesta. Joukkueen henki pysyi kuitenkin koko ajan hyvänä, joten emme me mikään kriisijoukkue sentään olleet, muistelee Helminen tuskaista syksyä.

Sakari Pietilän tultua vastuuvalmentajaksi Ilveksen kurssi on ollut ylöspäin. Joukkueen peli-ilo loistaa katsomoon asti, ja ratkaisijoita on löytynyt laajemmin kuin alkukaudesta.

- Meillä on nyt joukkueessa siitä hyvä tilanne, että vastuuta pystyy jakamaan eri ketjuille. Ei tarvitse puristaa mailaa niin lujaa, kun tietää, ettei itse tarvitse koko taakkaa kantaa, arvioi Raipe.

Perhe-elämä täyttää vapaa-ajan

Konkariryhmästä jokaisella on jo omia lapsia, osa käy jopa samaa koulua, joten lapsetkin ovat alkaneet ystävystyä toistensa kanssa.

Perhe-elämä täyttääkin pelaajien vähätkin vapaa-ajat, eikä poikien kanssa tule enää lähdettyä ulos niin kuin nuorempana.

- Yleensä tehdään soittokierrosta silloin kun odotetaan lapsia joko koulusta tai harrastuksista. Muuten sitä viettää mieluiten aikaa perheen parissa touhuten, selvittää Helminen kiekkoilijan arkea.

Konkarit toteavat kuin yhdestä suusta, etteivät ole tehneet suunnitelmia kuluvaa kautta pidemmälle.

- Katsotaan nyt. Tällä hetkellä tuntuu ainakin tosi hyvältä, myöntää Viitakoski.

Pelaamisen kipinä on kuitenkin jokaisella korkea, ja vanhakin koira oppii vielä uusia temppuja.

- Aina pystyy kehittymään, jos siihen on vain halua. Jos tyytyy siihen, mitä on vuosikausia tehnyt, voi yhtä hyvin lopettaa. Koskaan ei ole täysin valmis, kiteyttää kapteeni Helminen.

Teksti ja kuva: Mikko Helin