Ilves-talvilehti 2007

Ilveksen riveistä on tällä hetkellä nousemassa useita toisen polven jääkiekkoilijoita. Yksi toisen polven kiekkolupauksista on Ilveksen A-junioreissa pelaava vuonna 1986 syntynyt Ville Kaario, jonka isä Matti ”Pitkä” Kaario nosti Kanada-maljan ilmaan Kupittaalla vuonna 1985, kun Ilves voitti edellisen kerran Suomen mestaruuden. Tällä hetkellä Matti Kaario toimii Ilveksen SM-liigajoukkueen joukkueenjohtajana.

Kun Kaarioiden peliuria vertaillaan, löytyy ensimmäinen yhtäläisyys pelipaikasta. Sekä Matille että Villelle tutuksi on käynyt puolustajan rooli. Erojakin pelityyleistä kuitenkin löytyy.
– Kyllä mää ainaki vähän taitavampi oon, Ville kiirehtii toteamaan.

Matti myöntää, että Villellä on paremmat kädet, mutta löytää myös yhteisiä vahvuuksia sekä osa-alueita, joilla on itse parempi.
– Pelisilmä on molemmilla OK. Siinä voisin vaikka Villen haastaa. Mulla tietysti on kokoa vähän enemmän. Se voi vaikuttaa siihen pelityyliin. Villellä pitäisi olla sitä kokoa, niin tulisi kunnon pelimies.

Ilvesläisyys kulkee perheessä

Vaikka Matin ja Villen kiekkourien aloittamisen välille mahtuu useita vuosia, löytyy juniorivuosista yhtäläisyyksiäkin. Sekä isä että poika ovat viihtyneet hyvin ulkojäillä höntsäilemässä. Myös seuravalinta on molempien kohdalla ollut selkeä.
– Tietysti kaupunginosajoukkueaikanani asuinpaikka sen määritteli. Siihen aikaan ei tapparalaisia ja kooveelaisia Viinikassa pyörinyt, niin se oli selvä asia. Sekin vaikutti, että kansakoulun opettaja oli Ilveksen valmentaja, Matti kertoo oman uransa alusta.
– Tapparaan en esimerkiksi menisi mistään hinnasta, Ville tiivistää ilvesläisen ideologiansa.

Ilvesläisyydestä on Matin mukaan tullut Kaarioiden perheessä elämäntapa.
– Hyvin paljon asioita pyörii Ilveksen ympärillä. Vaimo Pia ja tyttäret Hannamari ja Milla ovat myös kovia ilvesläisiä. Ja kun ystävätkin tuppaa oleen ilvesläisiä, niin se vapaa-aikakin menee usein Ilveksen kanssa, Matti toteaa.

Vanhempien autokyydit ovat olleet Villenkin kiekkouralla tärkeä asia. Nykyisin Villellä on ajokortti, joten kyytitarpeet ovat vähentyneet, mutta esimerkiksi perheen ruokailuissa Villen aikataulut otetaan huomioon.
– Kaikki tietysti koitetaan kodin puolesta tukee, että harrastus jatkuisi ja menisi eteenpäin, Matti kertoo.

Matti (vas.) ja Ville Kaario

Liigaura Villen selkeä tavoite

Yhteisiin kiekkomuistoihin Villellä ja Matilla kuuluu Ilveksen A-junioreiden Suomen mestaruus keväällä 2005. Ville pelasi joukkueessa puolustajana, Matti oli joukkueen kakkosvalmentaja.
– Olihan se ihan hienoa, että jotain voittaa urallaan. Kyllähän siinä aikamoinen nippu oli, kun alkaa miettimään, että keitä kaikkia siinä joukkueessa pelasi, Ville toteaa.
– Se oli kyllä hyvin yhteen hitsautunut joukkue. Sen kanssa oli hienoa touhuta. Peli parani koko ajan loppua kohden. Huomasi, että se oli monelle tärkeä asia. Ja edellisestä mestaruudesta sillä tasolla oli hetken aikaa jo. Kaikin puolin mahtava kausi, Matti jatkaa.

Villelle alkava kausi on viimeinen A-junioreiden riveissä. Ensi kaudella ikää on liikaa ja pelipaikka on haettava miesten sarjoista.
– Ei Mestiskään huono vaihtoehto ole, jos liigaportti ei aukea. Kyllä sielläkin on hyviä pelaajia, ja paljon sellaisiakin, joiden kuuluisi pelata liigassa. Siellä on hyvä taso. Kiekkoilun jatko on itsestäänselvää, Ville toteaa.

Matti näkee, että ennen liigauraa kehittämistä kaipaa eritysesti fysiikka.
– Painoa on ihan liian vähän. Kymmenen kiloa pitää saada vähintään lisää. Ja sitte voimaa huomattavasti lisää. Ja sitä kautta tulee sitte tietysti nopeutta ja liikkuvuutta. Muuten on osa-alueet hyvässäkin kunnossa, mutta fysiikkapuoli on se, mikä kiikastaa.

Armeijan Ville on jo ehtinyt suorittaa alta pois. Kotiutumisesta on kulunut jo vuosi. Ville ei koe, että armeija olisi hidastanut urakehitystä.
– Ihan hyvin sieltä pois pääsi. Armeija oli ihan mukava kokemus.

Matti näkee, että pelaajat saattavat ajoittain liioitella armeijan vaikutuksia, mikä on ymmärrettävää, koska he haluaisivat vain pelata jääkiekkoa. Matti toteaa, että armeijan ja kiekkoilun voi hoitaa pois alta tyylikkäästi, kunhan ei koko ajan mieti sitä, miten armeijasta pääsee pois, vaan sitä, miten armeijan saa loppuun kunnialla.
– Kyllähän näitä armeijan käyneitä miehiä on tässä maassa suunnaton määrä ja jääkiekkoilijoita on suunnaton määrä. Kyllä se homma hoituu kun sen vaan ottaa hoitaakseen, Matti sanoo.

Vaikka Mestiskin lähitulevaisuudessa on hyvä vaihtoehto, Villen tähtäin on kuitenkin korkeammalla.
– Viiden vuoden päästä lupaan pelata SM-liigassa. Ja Ilveksen paidassa, jos mahdollista.

Matti toteaa, että hänen kohdallaan tulevaisuutta Ilveksessä katsotaan vuosi kerrallaan ja vaimokin otetaan päätöksissä huomioon.
– Ei ne joukkueenjohtajan tehtävät niin hirveästi rasita, etteikö sitä hommaa voisi tehdä. Katsellaan nyt, mutta tietysti aina kun on kysytty, olen lähtenyt.

Teksti: Riku Teiskonlahti
Kuva: Jouni Valkeeniemi