2000 Vuosituhannen taitteeseen Ilves lähti uuden
valmentajansa Heikki Mälkiän johdolla. Ilves
selviytyi nipin napin pudotuspeleihin, joissa kohtaloksi tuli
pudota ensimmäisellä kierroksella tulevalle mestarille
TPS:lle. Ilveksen väreissä katsojia ihastutti taidoillaan Petr Tenkrat , joka takoi liigassa peräti 35 osumaa
ja siirtyi maalien siivittämänä kauden jälkeen NHL:ään Anaheim
Mighty Ducksin organisaatioon. 1.6.2000 Ilveksen toiminta
yhtiöitettiin ja perustettiin Ilves-Hockey Oy .
2001 Tasaisen kauden jälkeen joukkueelle ojennettiin
pronssimitalit. Ilves sijoittui runkosarjassa viidenneksi ja
sai puolivälierissä vastaansa HIFK:n,
jonka kanssa pelattu ottelusarja oli ikimuistettavan
dramaattinen.
Ensimmäisessä ottelussa tehtiin ainoa maali huikeassa ajassa
124.41. Maalintekijänä oli Ilveksen Jani Nikko .
Jatkossakin vierastaika piti ja Ilves kukisti HIFK:n
otteluvoitoin 3-2. Ratkaisevassa viidennessä ottelussa Ilveksen
3-2 -voittomaalin laukoi Antti Bruun ajassa
91.05!
Uuvuttavan
puolivälieräsarjan jälkeen Ilves oli pahasti väsynyt eikä
Tapparalla ollut välierissä vaikeuksia ottaa jatkopaikkaa suoraan 3-0
-otteluvoitoin. Pronssiottelussa Kärppiä vastaan Ilves oli selvästi parempi ja
nälkäisempi joukkue ja otti voiton maalein 2-0.
Kauden aikana Ilveksen keskushyökkääjä Raimo Helminen saavutti maajoukkueessa kaikkien aikojen ennätyslukemat: 300
maaottelua ja niissä 200 tehopistettä!
2002 Ilves pelasi Ari-Pekka Selinin johdolla selkeästi kolmijakoisen runkosarjan ja joukkue sijoittui lopulta seitsemänneksi.
Alkusyksystä pisteitä tuli tasaiseen tahtiin, mutta
myöhäissyksyllä joukkueen peli naksahti pahasti takalukkoon ja
sijoitus sarjataulukossa valui viidennen sijan paikkeilta
pudotuspeliviivan alapuolelle. Osansa mustaan jaksoon oli
sillä, että joukkueen liideri Jani Nikko loukkaantui vakavasti ja joutui sittemmin lopettamaan uransa
kokonaan.
Vuoden vaihteen jälkeen Ilves vahvisti rivejään ja
joukkueeseen tuli mm. kanadalainen David Nemirovsky ,
joka osoittautui varsinaiseksi taituriksi ja tehomieheksi.
Nemirovskyn johdolla ketju Nemirovsky - Tommi Miettinen - Viitakoski
alkoi iskeä maaleja murhaavalla teholla ja nosti lopulta kovan
kilpajuoksun päätteeksi Ilveksen runkosarjassa seitsemänneksi.
Viitakoski voitti liigan maalikuninkuuden 34 osumalla.
Pudotuspeleissä parin tärkeimmän runkopelaajan sairastuminen
sekä runkosarjan kova kiri näkyivät. Ilveksellä ei ollut
mitään sanottavaa HPK:ta vastaan.
Kauden aikana Helminen teki jälleen jääkiekkohistoriaa. Raipe
pelasi kuudennet olympiakisansa - saavutus, johon kukaan muu
ei ole yltänyt. Kevään MM-kisoissa Raipe jatkoi ennätysten
murskaamista ja siirtyi maailman ykköseksi pelattujen
A-maaotteluiden määrässä.
2003 Kausi oli Ilvekselle kaikkien aikojen huonoimpia. Jo kauteen valmistautuminen sujui synkissä merkeissä, kun kahdella avainpelaajalla oli erittäin vakavia murheita lastensa sairauksien kanssa. Heti liigan alettua alkoivat loukkaantumiset syödä joukkuetta. Maalin parin tappiot kuluttivat henkisesti.
Yhtiön johto katsoi ainoaksi ratkaisuksi vaihtaa valmentajia lokakuun loppupuolella. Ari-Pekka Selinin paikan päävalmentajana otti Teijo Räsänen ja hänen apuvalmentajakseen tuli Jukka-Pekka Annala . Uudet valmentajat eivät kuitenkaan saaneet kurssia muuttumaan, vaan joukkue vajosi entistä syvemmälle ja alkoi tulla myös suurinumeroisia tappioita.
Vaikka joulun jälkeen joukkue hieman piristyi, niin se oli jo myöhäistä. Jumbosija liigassa ja vain 29 pistettä oli tuloksena lähes katastrofaalisesta kaudesta.
Ilves kuitenkin ilmoitti jo liigakauden lopulla, että seuraava päävalmentaja on tshekkiläinen Vaclav Sykora , jolle oli jo kertynyt kovia näyttöjä niin Tsekin liigasta kuin 1990-luvun puolivälissä Suomestakin hänen silloin valmentaessaan Lukkoa.
Ilves otti keväällä ensimmäisenä Suomessa käyttöön junioripelaajiensa kartoitusjärjestelmän. Sillä seurataan seuran A-, B- ja C-junioreiden kehitystä sekä jääkiekossa että siviilissä. Projektin tarkoituksena on tuottaa Ilveksen valmentajille ja seurajohdolle kattava, jatkuvasti päivitettävä pelaajarekisteri.
2004 Hakametsässä tarjoiltiin kauden aikana monta unohtumatonta näytöstä, mutta Ilves sai lopulta tyytyä katkeraan kuudenteen sijaan. Ilveksellä oli kauden aikana kolme voittopiikkiä. Joukkue aloitti runkosarjan väkevästi ja johti liigaa neljä kierroksen ajan. Myöhemmin pistetahti tasaantui ja Ilves oli marras-joulukuun pääosin sijalla seitsemän. Tammikuun puolivälistä helmikuun puoliväliin se piti hallussaan sijaa neljä, mutta runkosarjan viimeiset kierrokset sujuivat heikosti. Ilves pääsi kuitenkin viimeisenä kuudentena joukkueena suoraan pudotuspeleihin.
Puolivälierissä vastaan tullut HIFK vei ensimmäisen ottelun, mutta avausottelun viimeisellä minuutilla Timo Peltomaan raisu taklaus antoi merkkiä Ilveksen tulemisesta. Ilves voitti kolme seuraavaa peliä ja se tarvitsi vielä yhden voiton jatkoon. Viides peli meni puhtaasti HIFK:n nimiin. Kuudennessa Tampereella peli oli pitkään maaliton, kunnes Timo Pärssisen ohjaus kolmannen erän puolivälierissä riitti vieraiden voittoon. Voitot olivat tasan 3-3 ja tarvittiin vielä seitsemäs peli. Ilves johti peliä kahdesti, mutta HIFK kuittasi osumat ja meni jo kahden maalin johtoon. Ilves ei luovuttanut vaan tuli kolme minuuttia ennen loppua maalin päähän kanadalaispuolustaja Cory Murphyn maalilla. Kiekko pyöri HIFK:n maalin tuntumassa viime minuuteilla, mutta maaliviivan paremmalle puolelle se ei suostunut menemään. HIFK voitti ottelusarjan äärimmäisen niukasti 4-3.
Runkosarjassa peräti 44 pistettä takoneen Murphyn ohella Ilveksen johtohahmoja olivat muun muassa Raimo Helminen (42 pistettä), Vesa Viitakoski (36), kesken kauden palannut Toni Dahlman (27) ja fyysisen pelin taitaja Erkki Rajamäki (18).
Keväällä toimitusjohtaja Risto Jalon seuraajaksi ilmoitettiin pesäpalloilusta tuttu Esa Honkalehto. Urheilupäälliköksi nimitettiin iki-ilves Juha Hautamaa.
2005 Kautta 2004-05 väritti NHL:n työsulku, joka toi Suomeenkin parikymmentä NHL-pelaajaa. Ilves voitti kahdeksasta ensimmäisestä pelistään kuusi, mutta tämän jälkeen pisteitä herui nihkeästi. Marraskuun maajoukkuetauolle Ilves lähti yhdeksänneltä sijalta. Päävalmentaja Vaclav Sykora jätti ottelutauon aikana Ilveksen perhesyiden johdosta. Tilalle Ilves palkkasi "Poppamies" Curt Lindströmin, joka luotsasi Suomen maailmanmestaruuteen vuonna 1995.
Loka-marraskuun vaihteessa joukkueeseen liittyivät tsekkiläinen NHL-keskushyökkääjä Patrik Stefan ja Hannes Hyvönen. Jo ennen kautta joukkueeseen hankittu piskuinen kanadalainen Steve Kariya muodosti heidän kanssaan tuhoketjun, joka oli Ilveksen voittojen ja nousun avain. Kariya voitti SM-liigan runkosarjan pistepörssin 59 pisteellä, Hyvönen teki vain 36 ottelussa pisteet 27+18=45 ja Stefan keräsi 37 ottelussa 41 pistettä. Lisäksi loukkaantumisista kärsinyt NHL-vahti Vesa Toskala palasi Ilvekseen ja toipui pelikuntoon maaliskuuksi.
Tammikuun alusta lähtien Ilves oli seitsemännellä sijalla, joka oli myös sen runkosarjan loppusijoitus. Ilves joutui karsimaan varsinaisiin playoffseihin 10. sijoittunutta Ässiä vastaan. Porilaiset kaatuivat voitoin 2-0. Puolivälierissä Ilveksestä ei ollut runkosarjan kakkosen Jokerien yllättäjäksi ja helsinkiläiset menivät jatkoon voitoin 4-1. Kauden suurimpiin ilonaiheisiin kuului Ilveksen A-nuorten Suomen mestaruus, jonka takuumiehinä toimivat huippulupaavan 1987-ikäluokan pelaajat.
2006 Käynnistyi Kari Elorannan ensimmäinen kausi Ilveksen päävalmentajana. Ilves aloitti kauden nihkeästi - se oli marraskuun loppuun saakka sarjataulukon sijoilla 10-14. Tämän jälkeen joukkueen pistepussi karttui paremmin ja Ilves kipusi lopulta runkosarjan kuudenneksi. Puolivälierissä tuleva mestari HPK oli kuitenkin parempi voitoin 4-0.
18-vuotiaat maalivahti Tuukka Rask ja hyökkääjä Perttu Lindgren pelasivat upean tulokaskauden. Lindgren keräsi runkosarjassa 37 pistettä, jolla hän oli Ilveksen pistepörssin toinen Jussi Pesosen (44 pistettä) jälkeen. Puolustaja Ville Koistinenkin takoi 34 pistettä ja sai kauden jälkeen sopimuksen NHL-seura Nashville Predatorsiin.
