Mike, Henrik ja Eric lähtivät hakemaan uusia kokemuksia SM-liigasta
Teksti: Mikko Helin
Kuva: Jouni Valkeeniemi
Ilveksen ulkomaalaispelaajille alkaa Hakametsän halli jo käymään tutuksi. Kolmikko saapuu päätykahvilaan suoraan treeneistä, ja veistelevät saapuessaan leppoisia juttuja lounasravintolan viehättävän tarjoilijan kanssa. Eric Werner, Mike Bishai, sekä Henrik Malmström ovat positiivisin mielin, vaikka edellisenä iltana tulikin HPK:lta vieraissa takkiin 3- 2.
- Paha peli oli, luistelivat meiltä jalat alta, tiivistää ykkösketjun sentteri Mike Bishai.
Siirrytään kuitenkin historiassa hieman kauemmaksi, ja selvitetään mikä on ollut miesten tie legendaariseen Tampereen Ilvekseen.
- Itsehän olen Edmontonista, joten siellä ei lajivaihtoehtoja juuri tarjota, nauraa Bishai.
- Kaikki pelasivat kiekkoa, joten oli ihan luonnollista että itsekin kentälle aina suuntasin, täsemntää Edmontonin mies.
Puolustaja Eric Wernerin tausta on hieman samantyyppinen.
- Synnyin jääkiekkoperheeseen. Joten laji tuli tutuksi jo varsin nuorena. Isoveljeni pelasi kiekkoa kuten myös isäni, kertoo Eric.
Myös ruotsalaislaituri Henrik Malmströmin tausta menee samoilla linjoilla.
- Oma isoveljeni pelasi kiekkoa, ja isäni toimi lisäksi hänen valmentajanaan. Kävin aina pienestä pitäen heidän mukanaan harjoituksissa ja peleissä. Itse aloin pelata noin viiden vanhana, muistelee Henrik.
Junnuna pelaamisesta on kuitenkin pitkä matka ammattilaisuuteen. Murrosiän kynnyksellä on valintojen aika, ja useimmilla muut elämän houkutukset menevät kiekkoilun sekä muun urheilun edelle. Kolmikollemme ei näin känyt.
- Pelasin kiekon ohella tennistä ja jalkapalloa noin viisitoistavuotiaaksi. Siinä vaiheessa piti kolmesta jättää kaksi pois, ja ajattelin että kiekossa voisi olla parhaat mahdollisuudet menestyä. Siitä asti on jääkiekko ollut ihan selkeä ykköslaji, selvittää Malmström.
- Samoilla linjoilla. Juuri tuon ikäisenä se päätös tulee eteen, ja myös itse tajusin että kiekon pelaaminen on se, mitä haluan tehdä. Ammattilaisuus oli ykköspäämääräni siitä asti, tiivistää Bishai.
- Meillä on jenkeissä junioreille tarkoitettuja Slapshot- turnauksia. Siellä on paikalla sekä junioriliigojen että college-joukkueiden valmentajia. Sain monelta suunnalta hyvää palautetta, joten päätös oli lopulta hyvin helppo, muistelee Werner siirtymistään kiekkoilijaksi ensi askeleenaan Michiganin yliopisto.
Yliopistoliigasta ammattilaiseksi
Werner pelasikin hyvin tehoin neljä vuotta yliopistossa, josta tie vei AHL:n Manchester Monarchsiin kaudelle 2005- 2006. Suurimman osan kaudesta sulavaliikkeinen pakki vietti kuitenkin ECHL:n Reading Royalsissa, jossa vastuuta riitti. Viime kaudella Werner raivasi tiensä takaisin Monarchsiin, ja kausi sujuikin tehojen valossa hyvin.
- Olin viime talven aikana miettinyt vakavasti Eurooppaan siirtymistä. Otimme muutamia kontakteja, ja juuri ennen play- offeja Ilvekseltä tuli sopimustarjous. Kyselin muutamilta tutuiltani Ilveksestä, ja kuulin positiivisia juttuja sekä organisaatiosta, joukkueesta sekä valmennuksesta. Sekä tietenkin Raipesta, virnistää Werner.
Vaikean kauden jälkeen Ilvekseen
Henrik Malmströmin ura on ollut varsin tasainen, mutta isompi hyppäys tapahtui miehen siirtyessä kaudeksi 2003- 2004 Brynäsiin. Kahden nousujohteisen kauden jälkeen tapahtui kuitenkin käänne, jota mies ei mielellään muistele.
- Olin yhtäkkiä saman valmentajan alaisuudessa, jonka ansiosta lähdin aikaisemmin Malmöstä ovet paukkuen. Yritin kovasti tehdä töitä, mutta pelaamaan en taaskaan päässyt, muistelee Malmström viime kauttaan.
Kovaa ja tunnollisesti harjoitteleva Malmström oli joukkueen piirissä suosittu kaveri.
- Kyllä sitä kaikki ihmettelivät, miksi ei Henkka kentälle päässyt, sanoo myös Henkan joukkuetoverina ollut Arto Tukio.
Sekä Tukio että entinen joukkuekaveri Vesa Viitakoski alkoivat hyvissä ajoin pitkin kautta suositella Tampereen Ilvestä seuraavaksi osoitteeksi.
- Kun Ilveksestä otettiin yhteyttä, oli päätös vaikean kauden jälkeen todella helppo, summaa Malmström.
Venäjän kautta Suomeen
Neljä vuotta Werneriä vanhemman Mike Bishain urakehitys kulkee samoilla raiteilla. Yliopistovuosien jälkeen AHL- joukkue Hamilton Bulldogsiin siirtynyt taitosentteri vietti suurimman osan ensimmäisestä ammattilaiskaudestaan ECHL:n Columbus Cottonmouthsissa.
Seuraavilla kausilla kurssi kääntyi kuitenkin vahvasti nousuun, ja 2003- 2004 kaudella Bishai pääsi kokeilemaan siipiään kotikaupunkinsa Edmontonin tarunhohtoisessa Oilersissa. Pesti kesti 14 ottelua, mutta tapahtumiakin riitti. Esimerkiksi käy loistavasti Ilves- fanienkin keskuudessa suureen suosion saanut youtubestakin löytyvä videonpätkä. Klipissä Atlanta Thrashersia vastaan käydyssä varsin kuumassa kamppailussa syttyneen joukkotappelun tuoksinnassa Mike vaihtaa iskuja vastustajajoukkueen vaihtopenkiltä Sergei Aubinin kanssa. Tappelijaksi mies ei kuitenkaan tunnustaudu.
- Siinä tuli line- brawl eli kentällisten välinen nahina, joten pakkohan siinä oli puolustautua. Eipä siinä vaihtoehtojakaan ole. En sen kummemmin muista, kuinka heidän vaihtopenkilleen päädyin, virnistää Mike.
- Kyllä tappelut kuuluvat jääkiekkoon, niin se vain on. Jos haaste tulee niin silloin ei peräännytä, vahvistaa Werner vierestä.
Taitosentteri pelasi viime kauden kivikovassa Venäjän liigassa Moskova Dynamon riveissä. Mike kehuu kokemusta hyväksi, mutta jääminen Venäjälle ei käynyt mielessä.
Bishai olikin alkukesän ilman työpaikkaa, mutta lopulta tärppäsi.
- Olin ensimmäistä kertaa yhteydessä Ilvekseen vasta elokuun alkupuolella, ja hommat sujuivat siitä lähtien todella nopsasti, kehuu Mike.
Paikallispeli innosti
Kolmikko on jo päässyt maistelemaan paikallispelin tunnelmaa. Ilves voitti riemukkaasti kauden avauspelissä rangaistuslaukauskisassa Tapparan, ja vierastyöläisille on tullut jo selväksi Tampereen kiekkopolitiikka.
- Kyllä se on tullut hyvin selväksi, mikä joukkue meidän ykkösvihollinen on. Se on todella jännittävää. Areena on täynnä, ilmapiiri on sähköinen, joten kyllä se pelaajiin ilman muuta tarttuu. Tottakai yritämme pelata mahdollisimman hyvin joka pelissä, mutta paikallistaisteluissa on silti aina oma suolansa, kertoo "Battle of Alberta" eli Edmontonin ja Calgaryn peikallispelejä pienestä asti seurannut Bishai.
- Erittäin hauska peli pelaajan näkökulmasta, ja uskon että näin on myös fanien kannalta. On hienoa olla kaupungissa, jossa on kaksi joukkuetta, joilla on todellakin iso keskinäinen vastakkainasettelu. Kyllä sitä aina vähän extraa on pelissä, kun pelataan naapuria vastaan, hihkuu Werner.
- Eipä kavereiden kommentteihin juuri lisättävää ole. Aluksi oli aika vaikea totuttautua ajatukseen, mutta kyllä se nyt on tullut jo varsin selväksi, hekottaa Malmström.
- Meillä oli jo yliopistossa isot Michigan vs Michigan paikallisottelut, joten tiesin kyllä hieman, mitä oli luvassa. Asiasta puhutaan paljon pukukopissa, ja joka jätkä pistää varmasti vähintään kaikki peliin paikallisvastustajaa vastaan, lisää Werner.
Hakametsän jäähallien ympäristö on Ilveksen ulkomaalaispelaajille tutuin paikka Tampereella.
Tilaisuuteen pitää tarttua
Tutuista ympyröistä lähteminen uusiin haasteisiin antaa asioille aina uutta näkökulmaa. Kiekkoilijat ovatkin ehä verrattavissa jopa "normaalin" työmaailman pätkätyöläisiin. Maisema saattaa vaihtua erittäin nopeasti. Kuinka urheilija itse kokee tämän?
- Kun tilaisuus tulee, niin siihen pitää tarttua. Onhan se hieno mahdollisuus päästä näkemään uusia joukkueita ja areenoita kulttuurikokemusten lisäksi, pohtii Malmström.
- Jääkiekkoa pelataan ympäri maailmaa. Kun saa mahdollisuuden tulla kokeilemaan toiseen maahan, niin se on hieno mahdollisuus kehittää itseään. Peli on täällä kuitenkin hieman erilaista kuin kotopuolessa, joten antaahan se uutta näkökulmaa omaan tekemiseen, selvittää Werner.
Tamperelaisten mielestä kaupunkimme on tietysti maailman suurin ja kaunein. Kiekkotyöläinen ei välttämättä ajattele seuraavaa työpaikkaansa ympäristötekijöiden kautta, mutta yhtymäkohtiakin pelaamiseen liittyen on.
- Kyllähän me ennen kaikkea täällä töissä olemme. Tämä on meidän ammattimme, jota olemme tehneet koko ikämme. Eniten keskitytään kaukalon sisäisiin asioihin. Tottakai se on hienoa, että esimerkiksi nyt Tampereella ja Ilveksessä homma toimii. Se auttaa antamaan itsestään sen kuuluisan sata prosenttia jokaisessa treenissä ja ottelussa, puntaroi Mike.
- Toisaalta se menee hieman käsi kädessä. Jos pelaat hyvin ja onnistumisia tulee, ei kaukalon ulkopuolisilla asioilla ole juuri merkitystä. Jos taas peli tökkii, niin on varmaan helppo sanoa, että kaikki muukin on pielessä, analysoi Malmström.
Pukukoppiroolit löytyneet
Joukkueen sisältä löytyy monenmoista eri tyyppistä persoonaa. Jotkut tykkäävät pitää pukukopissa kovaa ääntä, ja tsempata joukkuetta muutenkin verbaalisesti. Rapakon takaa tullut kaksikko tyytyy hiljaisempaan rooliin, kun taas ruotsalaislaiturilla on hieman kuuluvampi malli.
- En juuri puhu pukukopissa. Yritän tehdä kentällä kaikkeni, ja toivon että sama yrittäminen tarttuu joukkuetovereihin. Jotkut pelaajat ovat hyviä tsemppauspuheissa, joten annan mieluummin heidän hoitaa sen puolen, selvittää Werner.
- Olen hieman samanlainen kuin Eric. Teen kovasti töitä jokaisessa treenissä ja pelissä ja yritän johtaa esimerkilläni, tiivistää Bishai.
- Työnteko on ehkä eniten se minun juttuni. Yritän myös jätkiä välillä treeneissä potkia eteenpäin. Minulla on myös pieni rutiini, jonka teen aina ennen peliä jokaisen kanssa. Myös vaihtopenkillä yritän pitää fiilistä yllä, selvittää Malmström.
Erilaiset roolit
Kolmikolla on kaukalossa erilaiset roolit. Bishai edustaa perinteistä kanadalaisisentteriä, Werner hyvin liikkuvaa, pienehköä, hyökkäävää pakkia, ja Malmström väkivahvaa vääntäjää.
- Sanoisin, että hyökkäysten tukeminen on minun vahvin alueeni. Pyrin olemaan ns. neljäs hyökkääjä, mutta en kuitenkaan puolustamisen kustannuksella. Oman pään varjelu on kuitenkin puolustajan tärkein tehtävä, selvittää Werner vahvuuksiaan.
- Kuvailisin itseäni enemmän pelintekijätyypiksi. Tottakai yritän tehdä maaleja paikan tullen, koska olen kuitenkin omimmillani hyökkäyspäässä. Mutta kuten Eric sanoi puolustuksen kautta pelit voitetaan, ja sentterinä minun pitää pelata tunnollisesti kummassakin päädyssä, selvittää Bishai.
- Olen ehkä sellainen perinteinen kahden suunnan laituri. Yritän luistella paljon ja tehdä tilaa kavereille. Viihdyn mainiosti kulmakahinoissa, ja pyrin pelaamaan kiekkoa suoraviivaisesti maalia kohti, arvioi Malmström pelityyliään.
Kaukalossa pitää puhua
Treeneissä sovitaan hyvin pitkälti kuviot, millä kukin ketju pelaa. Aina ei kuitenkaan peli mene omien nuottien mukaan, joten tuppisuuksi ei kannata heittäytyä.
- On erittäin tärkeätä kommunikoida jäällä. Onhan meillä omassa kentällisessä toki sovittuja juttuja, mutta peli on nopeata ja joskus pitää tehdä ratkaisuja hyvinkin pienessä ajassa, kertoo Bishai.
- Omaa peliä täytyy välillä mukauttaa vastustajan pelin mukaan, joten kommunikoinnin lisäksi on tärkeätä myös seurata, mitä vastapuoli tekee. Hyvällä pelin sisäisellä reagoinnilla pystyy kääntämään ottelut itselleen. Jokainen sekunti on kuitenkin erittäin tärkeä, kun vaihdot jäävät välillä hyvinkin lyhyiksi, lisää Werner.
- Samaa mieltä. Peli on nopeata, ja jos ketjukaverisi huutaa kesken vaihdon hyvän neuvon, niin helpottaahan se omaa tekemistä. Silmiä ei kuitenkaan ole kenelläkään selässä, summaa Henrik.
Kolmikko on ollut Suomessa ja SM-liigassa vasta pienen tovin.
- Liigan pelityyli oli yksi pääsyy, miksi halusin juuri tänne. Kuulin, että täällä on paljon taitavia ja kovaa pelaavia pelaajia, ja varsinkin isompi jää sopii minun pelityyliini loistavasti. On hieman enemmän tilaa liikkua, joten se sopii minulle loistavasti. Jokainen pelaaja näkee kiekon hyvin isolla jäällä, joten kiekollinen peli on avainasemassa, miettii Werner.
- Venäjällä joutui pelaamaan olympiakokoisilla areenoilla, joten siinä mielessä tämä pienempi kaukalo on minulle parempi, nauraa Wernerin vastauksesta innostunut Bishai.
- No, minullahan ei liigavauhdista juuri kokemusta ole. Vaikuttaa kuitenkin oikein kovatasoiselta, virnistää ensimmäisessä ottelussaan sairastuvalle joutunut Malmström.
|
Ajankohtaista 
