Luottopakki Kuukka

Ilveksen puolustaja Mikko Kuukka, 24, palasi syksyn alussa liigapeleihin lähes vuoden tauon jälkeen. Kuukka loukkasi polvensa viime vuoden lokakuussa, eikä pelaaminen onnistunut kauden 12:nnen ottelun jälkeen.

Paluu tositoimiin on sujunut iloisissa merkeissä. Kuukka on ottanut paikkansa Ilveksen kärkipuolustajien joukossa, ja plus/miinus-tilastossa Kuukan sijoitus on koko liigan kärkipäässä.

– Vahvuuteni ovat omassa päässä. Sitä odotetaan, että omissa ei soi. Se on minulle henkilökohtaisesti todella tärkeä tilasto, ja ehkä jopa tärkein tyyliselleni pelaajalle. Kyllä jokin on pettänyt pahasti, jos olen miinuksella, Kuukka sanoo.

Viime kauden loukkaantuminen oli Kuukalle uran pahin, mutta ei ainoa, sillä tulokaskaudella Ilveksessä pelejä häiritsi nilkkavamma.

Sen sijaan esimerkiksi kasvovammoilta Kuukka on säästynyt lähes täysin siitä huolimatta, että kuuluu eniten laukauksia blokkaaviin pelaajiin joukkueessa. Ensimmäinen hampaan lohkeamiseen johtanut osuma sattui Kuukan kohdalle marraskuisessa Lukko-voitossa purkukiekon napsahdettua kasvoihin.

– Muutaman kerran kiekko on tullut poskeen ja joskus visiiriin niin, että kypärä on melkein päästä heilahtanut. Yritän laukauksia blokatessa kääntää pään pois, että tulisi poskeen tai sivuun, eikä suoraan suuhun. Tuleehan se kiekko kovaa ja välillä sattuu, mutta jokaisella meillä on rooli joukkueessa, ja blokkaaminen kuuluu minun rooliini.

Sulassa sovussa Hämeenkyrön ulkojäillä

Hämeenkyrössä, 40 kilometrin päässä Tampereelta varttunut Kuukka jakaa paljon kiitosta urastaan vanhemmilleen. Ensimmäisessä seurassaan Hämeenkyrön Hokkareissa Kuukka pelasi vain yhden vuoden. Sen jälkeen pelit jatkuivat Tampereen puolella vanhempien kyytipalvelun suosiollisella avustuksella.

– Ikinä vanhemmat eivät valittaneet tai jättäneet viemättä. Nyt sitä osaa arvostaa, kun on itse tämän ikäinen ja tekee vaikeaa lähteä mummua katsomaan Hämeenkyröön kerran kahdessa viikossa. Ja omat porukat on joka päivä ravanneet tätä väliä.

Alkuaikoina Hämeenkyröstä kävi Tampereella Kuukan lisäksi muitakin pelaajia. Vanhemmasta C-juniorista lähtien Kuukka oli ainoa.

Lukioon Kuukka tuli Tampereelle. Pääasiallisena asuinpaikkana säilyi silti Hämeenkyrö. Omilleen muuttamisen aika oli ensimmäisen Ilveksen liigajoukkueessa pelatun kauden 2005-06 yhteydessä.

– Kummitäti asuu Kalevassa ja sain lukioikäisenä aina välillä yöpyä siellä. Kun pelit tai treenit menivät myöhään ja aamulla aikaisin kouluun lähtö, niin ei ollut järkeä mennä enää Hämeenkyröön.

Marjamäen houkuttelemana WHL:ään

Kahden lukiovuoden jälkeen 17-vuotiaana Kuukka lähti hakemaan uusia tuulia jääkiekkoiluun Kanadasta. Tie vei Kanadaan WHL-junioriliigaan ja Red Deer Rebelsin joukkueeseen.

Samassa joukkueessa pelasi myös toinen nyky-Ilves Masi Marjamäki, jonka kanssa Kuukka ehti tosin pelata samassa joukkueessa vain muutaman kuukauden. WHL-pelaajat sijoitetaan asumaan perheisiin, jotka opastavat ja auttavat pelaajia kaikissa mahdollisissa asioissa. Perheille juniorikiekkoilijan saaminen hoteisiinsa on suuri kunnia-asia. Red Deer Rebels valitsi perheet, joihin pelaajia majoitettiin.

– Jääkiekko on siellä niin iso asia. Kun perhe saa junioriliigapelaajan, niin he haluavat tehdä kaiken pelaajan eteen. Kaikilla pelaajilla oli loistavat perheet, eikä itselläni ole mitään pahaa sanottavaa heistä tänä päivänäkään, vaikka olemme kaukana toisistamme.

Vapaapäivinä ei halliin eksytä

Jääkiekkoilulta jäävän vapaa-ajan viettoon Kuukka keksii helposti tekemistä. Siitä pitävät huolen lemmikkikoirat. Mikolla ja hänen vaimollaan Lauralla on kotona lapinporokoira ja schipperke.

– Minusta on tullut ihan täysi koiraihminen viime vuosina. Tykkään temuta koirien kanssa. Omien koirien lisäksi appiukolla on vielä belgianpaimenkoira ja bordercollie - nekin ovat aika usein hoidossa.

Vapaapäivinä joukkueen varakapteeni pitää kiinni periaatepäätöksestä, jonka mukaan hallilta pysytään pois. Joukkuekavereiden kanssa aika saattaa silti kulua.

– Hallia yritetään välttää siksi, että olisi töihin mennessä intoa painaa hommia. Liikuntaa tulee kyllä vapaapäivinäkin harrastettua, mutta se on jotain, missä ei olla luistimet jalassa. Jos on paljon pelejä tulossa, niin yritän levätä paljon ja ladata akut. Alkukausi on ollut ihmeellinen, kun on ollut paljon kahden pelin viikkoja, mutta sitten pelataan esimerkiksi tapaninpäivänä.

Lue Mikko Kuukan haastattelusta pidempi juttu joulukuun Ilves-Bulletinista, joka on jakelussa Hakametsän jäähallissa joulukuussa Ilveksen kotiotteluissa.