Pelikaanit laskeutuvat Hakametsään

Rankan neljä peliä sisältäneen viikon jälkeen Ilves sai huilata alkuviikon, mutta torstaina on jälleen oltava terävänä edelleen yllätysjoukkueen maineessa liitävän Lahden Pelicansin saapuessa mittaamaan tupsukorvien tason Hakametsään. Ilves ei ole vielä koskaan hävinnyt Pelicans-nimeä kantavalle joukkueelle. Kauden ensimmäisessä kohtaamisessa Lahdessa Ilves oli Roman Vopatin kahden maalin siivittämänä parempi maalein 4-2.

Pisteitä tasaiseen tahtiin

Pelicans jatkoi viime viikolla koko alkukauden jatkunutta tasaisella tahdilla etenevää pistejahtiaan. Kolmen kotitappion putki katkesi keskinkertaisellakin pelillä, kun JYP ei pysynyt heikkotasoisessa kamppailussa Pelicansin kyydissä kuin ensimmäisen erän loppupuolelle asti. Ensimmäinen vierastappio tuli puolestaan torstaina Hämeenlinnassa, kun Pasi Kuivalaiselle sattui keskimääräistä heikompi ilta. Toisen erän loppupuolella tulleet HPK:n kaksi osumaa olisivat molemmat olleet otettavissa. Kuivalainen kuitenkin kokosi itsensä lauantaiksi, jolloin Pelicans haki pisteet Lappeenrannasta sarjajumbo SaiPalta Veli-Pekka Laitisen kolmannen erän puolivälissä iskemän voittomaalin turvin. Tiistaina energinen Rauman Lukko antoi Lahdessa kovan vastuksen, ja hakikin hieman yllättäen pisteen sarjakärjeltä. Pelicans jatkaa edelleen liigan kärjessä, mutta Jokerit vaanivat vain kahden, Tappara kolmen pisteen päässä. Lahtelaisilla on lisäksi enemmän pelattuja otteluita kuin kovimmilla haastajillaan.

Hannu Aravirran alkuviikolla nimeämään maajoukkueeseen ei mahtunut ainuttakaan pelaajaa Pelicansista. Yllätys vai ei? Sikäli yllätys, että kyllä yleensä sarjaa johtavasta joukkueesta löytyy liigan kärkipään pelaajiakin. Aravirran 40 pelaajan listalta löytyi viisi Pelicans-pelaajaa, mutta maajoukkueeseen asti näytöt eivät vielä riittäneet. Lähimpänä maajoukkuepaikkaa oli varmasti alkukauden maalitykki Joonas Jääskeläinen. Toisaalta Pelicans-pelaajien sivuuttaminen valinnoissa ei suuri yllätys ollut. Megaluokan tähtiä joukkueesta ei löydy, ja runkopelaajat ovat kokenutta kaartia. Nuoria lupauksia joukkueessa on vähän. Aravirran listoilta löytyi Jääskeläisen lisäksi ainakin Tommi Turunen ja Toni Koivunen, joilta ei kuitenkaan löydy aivan maajoukkuepaikkaan vaadittavia erikoistaitoja. Tämä kuvaa hyvin koko Pelicansin joukkuetta. Ryhmästä löytyy parikymmentä tasaista suorittajaa, jotka antavat joka ilta kaikkensa koskaan suuremmin pettämättä. Suuria tähtiä, luokkaa Ville Peltonen tai Raimo Helminen ei kuitenkaan löydy.

Edellä mainittujen Jääskeläisen, Koivusen ja Turusen lisäksi lahtelaisryhmän selkärangan muodostavat hyökkääjä Mikko Peltola ja puolustajat Mika Niskanen ja Jan Latvala. Kenen tahansa mainituista pelaajista loukkaantuessa joukkue on kovilla, laadukkaita ratkaisijoita ei liiemmin reservistä löydy. Alkukaudesta miehet ovat Jääskeläistä lukuun ottamatta säästyneet loukkaantumisilta. 12 maalia tämän kauden liigassa iskenyt Jääskeläinenkin palasi riveihin lauantain SaiPa-ottelussa. Hienon paluun loukkaantumisten jälkeen on tehnyt myös nuori puolustajalupaus Henri Laurila, joka oli kentän parhaimmistoa niin tiistain kotiottelussa kuin viikonloppuna itärajallakin. Laurilan tehotilastoon onkin neljässä ottelussa kertynyt komea lukema +4.

Puolustus kovilla

Ilves selvisi härkäviikostaan hyvin. Neljästä erittäin vaikeaksi tiedetystä pelistä saalistettiin neljä pistettä, jota voidaan pitää hyvänä suorituksena. Kahdessa hävityssäkin pelissä, Tapparaa ja TPS:aa vastaan, Ilves taisteli loppuun asti sarjapisteistä. Taistelutahto ja pelaaminen joukkueen eteen paistaa läpi kaikesta tekemisestä. Virtaa riittää ja joukkueessa on hyvä henki, jonka päälle on hyvä rakentaa menestyvää joukkuetta.

Ilves-puolustus kärsii loukkaantumisista. Jani Nikko on sivussa ainakin vuodenvaihteeseen, eikä paluu senkään jälkeen liene päällimmäisenä Janin ajatuksissa. Lukuisat aivotärähdykset eivät ole leikin asia, jokainen yksittäinenkin tärsky jättää aina jälkensä pelaajaan. Varmasti Janinkin mielessä liikkuu ajatus, että onko tässä enää mitään järkeä? Niin, onko? Ville Koistinen solisluu nousi paikoiltaan sunnuntain TPS-pelissä, kun Peter Schaefer pääsi yllättämään kovalla taklaukselle. Koistinen huilaa ainakin kaksi viikkoa, minkä jälkeen tilanne tarkistetaan uudestaan. Myös Karri Takko on edelleen sivussa. Puolustuksen vahvuus on siis ainoastaan kuusi miestä, ainoatakaan loukkaantumista tai pelikieltoa peräpää ei enää kestä.

Paljon julkisuuttakin saanut Ilveksen maalivahtiosasto on viime viikon esitysten perusteella kunnossa. Hyvässä kunnossa. Lauantaina Jokereita vastaan Bruce Racine pelasi loistavan pelin johdattaen Ilveksen jatkoaikavoittoon. Eleettömän varmasti kiekkoja koppaileva ”Racer” on vielä ehkä hieman keskenkuntoinen, ja tämän viikon jälkeen koittavan maaottelutauon jälkeen nähdäänkin vasta Brucen parasta osaamista. Mika Pietilän siirryttyä Hämeenlinnaan Juha Pitkämäestä tehtiin Racinen kakkosmies. Sunnuntaina TPS-pelissä Taube antoi sellaisen esityksen taidoistaan, että pelkkää luukun availua Tauben loppukausi tuskin on. Maalivahdeista voi putkien väliin laittaa kumman tahansa tason vaihtumatta. Tilanne on erittäin lupaava etenkin kevättä ajatellen.

Torstaina vastaan luisteleva Pelicans on aina ollut Ilvekselle sopiva vastustaja. Ilves on usein ottanut pisteet lahtelaisilta melko helposti. Torstaina menneillä ei taaskaan ole mitään merkitystä, vaan jokaisen maalin eteen on tehtävä töitä urakalla. Ilveksen peli on juuri nyt kuitenkin hyvässä kuosissa, ja luottavaisin mielin kannattajatkin voivat torstaina hallin täyttää.

Seuraa heitä!

Mikko Peltola, Pelicans. Mikko Peltola oli vastuussa yhdestä viime kauden komeimmista paluista takaisin liigan kärkipelaajien kastiin. Kahden heikohkon, muualla Hämeessä vietetyn kauden jälkeen Mikko osoitti olevansa edelleen parhaimmillaan liigan ehdotonta eliittiä. Pelicans-luotsi Kari Eloranta siirsi ennen laidassa pelanneen Peltolan keskushyökkääjäksi, ja tehoja löytyi. Peltola on alunperin Tapparan kasvatteja, mutta nousu harmaasta massasta liigaeliittiin tapahtui vasta, kun Manse jäi taakse ja uusi asemapaikka löytyi Kanaalin rannalta, Raumalta. Pelicansin runkopelaajia.

Niki Siren, Pelicans. Jo toisena syksynä peräkkäin 25-vuotias kouvolalaislähtöinen laituri onnistui valtaamaan pelipaikkansa liigasta vasta testipelien avulla. Kaudeksi 2000-01 vahvat otteet treenipeleissä avasivat tien Tapparan riveihin, josta Hämeen kiertomatka jatkui idemmäksi Lahteen täksi kaudeksi. Tapparassa Sirenin rooliin kuului lähinnä puolustustehtävien hoitaminen nelosketjun laiturina ja täten runkosarjassa syntyi vaatimattomasti 2 tehopistettä. Pudotuspeleissä ainoa maali olikin sitä tärkeämpi, sillä se mursi Tapparan sitkeän pudotuspelikipsin ensimmäisessä puolivälieräottelussa Lukkoa vastaan. Harjoitusotteluissa Siren sai näyttöpaikan vailla vertaa, kun hän pääsi tuuraamaan loukkaantunutta Joonas Jääskeläistä Toni Koivusen rinnalla. Jääskeläisen parannuttua uusi paikka löytyi Jarkko Väänäsen ja Toni Saarisen rinnalta kolmosketjusta.

Antti Hilden, Ilves. Viime viikolla oli puhetta, että Antin jalat ovat aivan tukossa. Mies aloittikin Jokerit-pelin 13. hyökkääjänä, mutta nopeasti mies oli takaisin vakiokokoonapanossa. Eikä jalkojen tukkoisuudesta näkynyt merkkiäkään katsomoon. Antti teki juuri sitä mitä pitikin. Koska olo on väsynyt, niin suuriin kiekollisiin suorituksiin ei ole mahdollisuuksia, mutta muutama kova taklaus per vaihto antaa omalle joukkueelle aina lisää virtaa ja väsyttää taklausten kohteita. Maaottelutauko tulee Antillekin hyvään saumaan, sillä kerrankin on aika hieman huilata ja palautella.

Teemu Jääskeläinen, Ilves. Debyyttikauttaan SM-liigassa pelaavan puolustajanuorukaisen rooli kasvaa alkavalla viikolla. Jani Nikon, Ville Koistisen ja Karri Takon loukkaantumisten vuoksi Ilveksellä on ainoastaan kuusi puolustajaa, ellei jotakuta hyökkääjää päätetä peluuttaa puolustajana, kuten esimerkiksi Juha Hautamaata muutama vuosi takaperin. Onneksi tämän viikon jälkeen on maaottelutauko, ja ainakin Koistisen kohdalla toiveet paluusta tauon jälkeen ovat voimakkaat. Vasta 18-vuotias Jääskeläinen on haistellut alkukaudella liigan ilmapiiriä, ja esittänyt perusvarmaa pelaamista. Nyt peliaika varmasti kasvaa, ja pelipaikka löytyykin mitä ilmeisimmin ykkösparista Antti Bruunin viereltä. Siinä on kova, mutta myös haasteellinen paikka pelata.

Taistelupari, Vesa Viitakoski vs. Joonas Jääskeläinen

Liigan maalipörssin kärkipari, armottomat maalitykit.

Joonas Jääskeläinen on ollut alkukaudella liigan suurimpia positiivisia yllätyksiä. Viime kaudella Espoon Bluesissa ainoastaan viisi maalia tehnyt laitahyökkääjä on löytänyt kadotetun tehovireen, ja laukonut jo nyt 12 maalia jakaen liigan maalipörssin kärkipaikan Vesa Viitakosken kanssa Kesän harjoituskausi oli Joonaksen osalta rikkonainen, kun operointia vaatinut reisivamma piti miehen pois jäiltä elokuulle asti. Jo menetetyksi pelimieheksi Espoossa nimetty Jääskeläinen on nyt suureen rooliin päästyään osoittanut olevansa kovan luokan pelimies, ja otteiden jatkuessa korkealla tasolla maajoukkuekutsukin on todennäköinen.

Vesa Viitakoski teki viime kaudella 27 maalia ollen Ilveksen paras maalintekijä. Nyt koossa on 12 maalia, ja saman tahdin säilyttäessään Viitakosken maalisaldo nousee reilusti yli kolmen kymmenen. Hurja tahti vakuutti myös maajoukkueluotsi Hannu Aravirran, joka valitsi Veskun edustamaan Suomea ensi viikolla pelattavaan Ruotsin turnaukseen. Lehdistössä on spekuloitu myös Veskun mahdollisella olympiamatkalla, mutta kovat näytöt pöytään on lyötävä paikan saamiseksi. Kevään MM-kisoissa Viitakoski sen sijaan on melkoisella varmuudella Suomen ratkaisupelaajia.

Edellinen kohtaaminen: 13.10.2001 Pelicans-Ilves 2-4 (0-1, 2-2, 0-1)

Erinomaisen pelin pelannut Ilves-lauma onnistui pitämään Pelicansin tehomiehet pois tilastoista, ja vastaiskuista suurella prosentilla viimeistellyt maalit toivat kolmannen peräkkäisen voiton tupsukorville.

Kentän hahmo oli kaksi maalia viimeistellyt, ja kolme tähteä saanut Roman Vopat. Vielä viime kaudella Pelicansia edustanut Vopat viimeisteli maalinsa nopeiden vastaiskujen päätteeksi. Kaksi muuta Ilves-maalia merkattiin tuttujen tehomiesten nimiin. Vesa Viitakoski vei avauserässä Ilveksen 1-0 johtoon, ja Raimo Helminen varmisti 4-2 voiton ottelun viimeisellä minuutilla tyhjään maaliin. Pelicansin maaleista vastasivat Jani Keinänen ja Toni Koivunen.

Pelin jälkeen valmentaja A-P Selin korosti voiton olleen nimenomaan suuri joukkuehengen voitto. Selin oli erityisen mielissään kovasta työmoraalista ja taistelutahdosta. Tommi Miettinen sai kehut valmennusjohdolta, eikä syyttä. Uusi nousu, joka jatkuu edelleen, alkoi juuri tuosta ottelusta.

Menneet unohdettava

Pelicans tuntee historian Ilvestä vastaan, ja varmasti haluaa tehdä muutoksen asiaan. Helppoa se ei tule olemaan, sillä hyvässä vireessä olevalla Ilveksellä on selkeä henkinen yliote lahtelaisista. Jostakin syystä, mitä allekirjoittanut ei osaa sanoa, Pelicans on Ilvekselle ”sopiva” vastustaja. Puolustuksen kuusi miestä joutuu varmasti tiukoille, mutta tunnetusti ei-niin-fyysistä peliä pelaava Pelicans on siinäkin mielessä sopiva vastustaja. Pelicans varmasti tietää Ilves-puolustuksen tilanteen, ja antaa painetta alakertaan. Se, miten puolustus kestää, ratkaisee hyvin pitkälti torstaina. Mitään maalijuhlaa ei ole luvassa.

Mika Rosenberg

Sivun alkuun