Klassikko

Kaksi liigan legendaarisinta ja tarunhohtoisinta joukkuetta iskevät yhteen torstaina kummallekin miltei elintärkeässä mittelössä. Voisiko uusi vuosi paremmin alkaa, kuin näiden lähivuosien kiistakumppanien kohtaamisella? Aivan takavuosien tapaista, huikeaa kiekkoiltaa tuskin saamme nähdä, mutta taistelua, fyysistä peliä ja loppuun asti pelaamista näiden kahden joukkueen kohtaamisista ei puutuu koskaan.

Elon merkkejä

IFK aloitti kauden varsin mukavasti, pisteitä kertyi huimasti nuorentuneella joukkueella tasaiseen tahtiin. Kahdentoista pelin jälkeen joukkue oli vielä piste per peli – tahdissa, mutta sen jälkeen joukkue romahti täysin. Seuraavat kymmenen peliä tuottivat isoille punaisille kissoille ainoastaan yhden pisteen, ja joukkue valui sarjataulukossa häntäpään valvojaksi. Heikki Mälkiän asema vastuuvalmentaja kyseenalaistettiin niin fanien kuin mediankin toimesta. IFK-pomo Pentti ”Raipe on liian vanha” Matikainen kuitenkin luotti Mälkiään, koska tiesi joukkueen materiaalin olevan liian kapea.

IFK:n fanit saivat viime kaudella tahtonsa läpi, kun tshekkitaituri Jan Caloun tuli takaisin Helsinkiin. IFK:n peli sekosi täysin, ja vain Ari Ahosen huippuotteet pitivät Ilvestä tiukoilla puolivälierissä viime keväänä. Nytkin fanit vaativat radikaaleja toimia huippuvahvistusten muodossa. Matikainen yritti useita viikkoja saada kovia pelimiehiä Helsinkiin, mutta aina jokin kariutti neuvottelut. Suuria tähtiä Matikainen ei onnistunut hankkimaan, mutta kaksi kotimaista sarjajyrää ja kaksi ulkomaalaisvahvistusta IFK on ryhmäänsä lähiaikoina hankkinut. Riku-Petteri Lehtonen, Jukka Seppo, Jeff Scissons ja viimeisenä Ilveksestä hankittu Roman Vopat ovat siirtyneet Stadin Kingeihin viimeisen kuukauden aikana. Vopat ja Seppo ovat olleet viime peleissä todella hyviä, ja Matikaista voikin onnitella hyvistä hankinnoista.

Edellisessä pelissään, viime lauantaina, HIFK voitti Ässät lukemin 2-1. IFK:n peli oli tahmeaa, ja vain maalivahti Juuso Riksmanin hyvät otteet pitivät Ässät yhdessä ainokaisessa maalissa. Mälkiä oli varsin tyytyväinen joukkueen taisteluun, mutta tehottomuus vaivaa Ilveksen tavoin helsinkiläisiä. IFK:n kokoonpanosta puuttuvat varmuudella pelikieltoaan kärsivä Pauli Levokari, nuorten MM-kisoissa oleva Kim Hirschovits sekä loukkaantumisen takia sivussa oleva Ville Viitaluoma.

Jokohan nyt lähtisi?

Edellisessä ennakossa annoin vähän piikkiä niille, jotka olivat muka näkevinään joitakin piristymisen merkkejä surullisessa Tappara-pelissä. Lauantain JYP-pelissä olin kuitenkin jo itsekin näkevinäni jotakin, mitä ei hetkeen olla Ilveksen pelissä nähty. Taistelu ja taklaaminen olivat loistavalla tasolla, Ilves jaksoi kerta toisensa jälkeen irtautua etenkin päätuomari Virolaisen sallimasta kahvauksesta. Ilves myös taklasi, mikä jätti suuhun tasapelistä huolimatta hyvän maun. Suunta on oikea, nyt vaan vauhtia pitää lisätä, jotta määränpää ei jää saavuttamatta.

Tehottomuus on edelleenkin Ilveksen suurin heikkous, nykyisestä ryhmästä ei tunnu luotettavia ratkaisijoita löytyä. Lauantainakin Ilveksellä oli toistakymmentä hyvää maalintekopaikkaa, saldona ainoastaan kaksi maalia. Tony Salmelainen kertoi fan clubin tilaisuudessa tuskan kasvavan koko ajan, kun maaleja ei tule hyvistäkään paikoista. Salmelainen on yksi niistä, joilta maaleja odotetaan. Alkukausi on ollut hyvän kesän jälkeen pettymys, eikä yhteispeli Tommi Miettisen kanssa toimi. Mika Nieminen sen sijaan on löytämässä itseään, ja Veikko järjestelikin muutaman hyvän tekopaikan ketjukavereilleen.

Tehottomuuden lisäksi toinen suuri miinus joukkueelle, erityisesti puolustajille, on annettava hyökkäysten todella hitaasta avaamisesta. Todella usein pakki avaa kiekon hyökkääjälle, joka on seisovilla jaloilla tai vasta hakemassa vauhtia. Osasyyllisiä ovat toki hyökkääjätkin, jotka eivät aina täysin tiedä, miten keskialue tulisi ylittää. Tai ainakin siltä se näyttää. Syöttötyöskentely on koko joukkueelta heikkoa, kiekko lipsahtaa liian usein ohi kanssapelaajan lavasta suoraan vastustajan ulottuville. Jokainen pelaaja varmasti asian osaa, siitä ei todellakaan ole kyse. Asennoituminen helpon syötön antamiseen on huono, ja se pitää saada korjaantumaan mahdollisimman nopeasti.

Torstaina edessä on huipputärkeä kamppailu, jonka voittaja ottaa askeleen lähemmäksi pudotuspelejä. Ilveksen edellisestä kotivoitosta on huolestuttavan pitkä aika, josko nyt olisi aika riemastuttaa uskollisia ja vaativia faneja?

Seuraa heitä!

Roman Vopat, HIFK. Alkukauden Ilveksessä pelannut ja hieman yllättäen isoille punaisille kissoille myyty Vopat on ollut viime kierroksilla hyvässä vedossa. Ilves-paidassa Vopat teki neljä maalia, nyt neljä peliä IFK:ssa ovat tuottaneet kolme lisämaalia. Voidaan siis hyvällä syyllä sanoa, että maisemanvaihdos teki todella hyvää Romulle. Vopat tuntee Ilveksen puolustajat, ja yrittää varmasti käyttää heidän heikkouksiaan torstaina. Näytön paikka.

Jeff Scissons, HIFK. Marraskuussa 25 vuotta täyttänyt kanadalainen keskushyökkääjä pelaa IFK:ssa try out -sopimuksella. Alkukauden Vancouver farmissa Manitobassa pelannut Scissons olisi lähetetty alempaan sarjaan, mutta mies ei suostunut ja halusi uusiin ympyröihin. Kanadalainen ei ole toistaiseksi esittänyt maagisia otteita, miehen ammattimaisuuteen HIFK-luotsi Heikki Mälkiä on ollut tyytyväinen. Viimeksi Ässiä vastaan Scissons pelasi nelosketjussa yhdessä Kimmo Salmisen ja Joonas Vihkon kanssa.

Mika Nieminen, Ilves. JYP-pelin selkeästi pirtein Ilves. Kärsii ketjukavereiden tehottomuudesta, järjesti lauantainakin muutaman heikkoon laukaukseen päättyneen hyökkäyksen. Veikko on tulossa, alkukauden vaikeudet ovat takana ja miehen halu näyttää ilvesläiselle kiekkoyleisölle on todella suuri. Paluu kotiin olisi voinut tapahtua onnellisempienkin tähtien loisteessa, mutta vielä on aikaa korjata paljon.

Jesse Niinimäki, Ilves. Lauantaina lyhyen liigauransa ensimmäisen tehopisteen merkkauttanut Jesse on päässyt heti kärkeen parhaaseen mahdolliseen seuraan, kun viereltä löytyvät liigan ykköskädet ja paras maalintekijä. Lauantaina muutama hyvä välähdys, Raimo Helmisen lanseeraama rystylättykin kuuluu Jesse repertuaariin. Helpoissa syötöissä tulee vielä virheitä, mutta suunta oikea. Loppukauden liigan yllättäjiä.

Taistelupari, A-P Selin vs. Heikki Mälkiä

Viime kaudella Ilveksen nyt entistä paremmalle maistuvaan pronssiin johdattanut kaksikko, joiden tekemisiä on tälläkin kaudella arvosteltu joukkueiden fanien toimesta ankarastikin.

Täksi kaudeksi Tampereelta Helsinkiin uusia haasteita hakemaan lähtenyt Mälli todella sai uusia haasteita. HIFK:n materiaali heikkeni todella paljon, ja nuorille pelaajille tehtiin tilaa edustusmiehistössä. Alkukausi oli vaikea, ja Mälli lentää -ilmiö oli lähellä toistua. Mälkiä on kuitenkin uusien vahvistustenkin avittamana saanut joukkueen nousuun, ja jumbosijaakin alkukaudesta miehittäneet Stadin Kingit ovat edelleen mukana taistelussa viimeisistä pudotuspelipaikoista.

A-P Selin nousi Ilveksen vastuuvalmentajaksi kahden Heikki Mälkiän varjossa vietetyn vuoden jälkeen. Debyyttikausi päävalmentajana ei ole ollut helppo, tuskin Atu siitä sellaista odottikaan. Joulua edeltäneet heikot otteet aloittivat keskustelun Selinin kyvyistä liigajoukkueen peräsimessä, mutta mihinkään toimiin se ei johtanut. Selin on erityylinen valmentaja kuin Mälkiä, Selin pyrkii enemmän keskustelemaan pelaajien kanssa ja ottamaan heidän mielipiteensä huomioon edeltäjäänsä paremmin.

Mitä tekee Vopat?

Torstaina yksi suurimmista mielenkiinnon aiheista on Roman Vopat. Näyttöhalut vanhalle seuralle on varmasti huipussaan. Paljon puhuttu, kumpi Vopatin siirrossa voitti, Ilves vai HIFK. Suurin voittaja on kuitenkin jääkiekkoilija Roman Vopat, joka on varmasti onnellinen pelin vihdoin auettua Helsingissä.

Odotettavissa kahden tehottomuuden kanssa painiskelevan joukkueen vähämaalinen kamppailu, jossa mitään ei saa, jos ei pyydetäkään, ilmaiseksi. Tule sinäkin katsastamaan, miltä Ilveksen iskukyky näyttää vuoden vaihteen jälkeen!

Vielä pieni vinkki kaikille, joilla ei kausikorttia ole. Osta lippusi ennakkopisteestä, jos mahdollista. Näin vältät uuden ja uljaan euron aiheuttamat normaalia pidemmät jonot lippuluukuilla Hakametsässä. Tervetuloa!

Mika Rosenberg

Sivun alkuun