Vähämaalista?

Lauantaina kuudennen peräkkäisen tappionsa kokenut Ilves matkaa tiistaina Raumalle, jossa vastaan asettuu Ilveksen tavoin suurista maalintekovaikeuksista kärsivä paikallinen Lukko. Kärpät-peli, vaikka tuloksena tappio olikin, loi uskoa siihen, että Ilves tarjonnee loppukauden aikana vielä useampia riemun hetkiä kärsiville kannattajilleen. Lukko on kova kotijoukkue, mutta Ilveksellä on keskiviikkona oiva mahdollisuus syventää Lukon lamaa ja ottaa henkistä lukkoa ainakin hetkellisesti lievittävä vierasvoitto.

Kotona kulkee, vieraissa ei

Lukon kausi on tähän asti sujunut melkoisen kaksijakoisesti. Kotona pisteitä kertyy hyvään ja varmaan tahtiin, mutta vieraissa peli ei kulje ollenkaan. Vieraskaukalossa joukkueen liike katoaa täysin turhan, alitajunnassa piilevän passivoitumisen johdosta kenties. Lukko on saalistanut vieraspeleistään ainoastaan yhden voiton, kun taas kotipeleissä joukkue on kärsinyt ainoastaan kaksi tappiota ja kerännyt pisteitä loistavaan 1,5 pinnan pelitahtiin kotihallissaan Äijänsuolla. Surkeasta vierassaldosta johtuen joukkue majailee sarjataulukossa sijalla 10.

Jos on Ilveksen erikoistilannepelaaminen ollut tällä kaudella surkeaa, ei suurta kehumisen aihetta Lukonkaan vastaavasta osaamisesta voi lausua. Ylivoimassa 15 %:n tehokkuus oikeuttaa sijalukuun 10, ja alivoimalla 81 %:n arvo sijalukuun 11. Ylivoimatehoja syö selkeiden ykkösmiesten puuttuminen. Niin puolustuksesta kuin hyökkäyksestäkin puuttuu pelaaja, jonka kautta ylivoima pyörisi luotettavan varmasti. Erik Hämäläinen ja Pasi Saarela ovat edelleen hyviä kiekkoilijoita, mutta SM-liigajoukkueen ylivoima-eksperteiksi heistä ei enää ole.

Raumalaisten hyökkäystä vaivaa muutenkin hampaattomuus, kovan luokan maalintekijöitä ei joukkueesta löydy, ellei sellaiseksi Pasi Saarelaa lasketa. Ulkomaalaisvahvistukset Jason Cipolla, Jason Ulmer ja Quinn Hancock eivät ole täysin kyenneet vastaamaan Lukko-johdon odotuksia. Mitään sateentekijöitä, liigapelejä dominoivia tähtiä yhdestäkään ei varmasti edes odotettu, mutta silti hyökkääjä-kolmikon esitykset eivät ole olleet aivan täydessä harmoniassa sanan ”vahvistus” kanssa.

Maalinsuulla viime kaudella aivan uskomattomia otteita esittänyt Petri Vehanen on tällä kaudella osoittautunut tavalliseksi kuolevaiseksi, vaikka Lukon heikkoja vierasesiintymisiä ei hänen harteilleen voikaan kaataa. Lukon ongelmat ovat ennen kaikkea heikossa viimeistelytaidossa, sekä vieraspelien osalta pelin passivoitumisena. Kotijäällään Lukko liikkuu liukkaasti ja luo maalipaikkoja, Ilveksen maalivahtipelin onnistuminen onkin huomenna pelin ratkaisuasia.

Oikeaan suuntaan

Ikaalisten kylpylä mainostaa tekevänsä uusia ihmisiä, ja tämän voi todeta pitävän paikkansa. Ilveksen joukkue vietti Pelicans-tappion jälkeen pari päivää Ikaalisissa virkistäytyen, ja reissun tuloksia nähtiin jo viikonloppuna. Lauantain 2-5-tappio Oulun Kärpille oli kuudes putkeen, mutta merkkejä paremmasta huomisesta oli nähtävissä useampia. Peli oli tasaisempi kuin loppulukemat kertovat, ja Ilveksen peliesitys oli huomattavasti tiiviimpi ja ennen kaikkea taistelevampi kuin pitkään pitkään aikaan.

Martti Järventien liittyminen pelaavaan kokoonpanoon toi heti ryhtiä myös muihin puolustajiin. Huppuammattilaisen esimerkki on nuorille puolustajille todella tärkeä asia. Järventie ei vielä lauantaina ollut läheskään parhaimmillaan, mutta Maran liikkuminen, kiekonkäsittely sekä etenkin laukausherkkyys antavat odottaa hyvää jälkeä, kunhan mies pääsee täysin sinuiksi liigavauhdin kanssa. Järventien laukauksista olisi paljon opittavaa muilla Ilveksen puolustajilla. Laukaus ei aina lähde parhaasta mahdollisesta asennosta eikä se aina lähde kuin tykin suusta, mutta maalia kohti se lähtee miltei aina.

Hyökkäyspäässä Kärppä-peliin rakennetut ketjukoostumukset toimivat hyvin, ja niiden soisi jonkin aikaa pysyvän muuttumattomina, ellei loukkaantumisia satu. Kolmosvitjana pelannut Luomala-Hirvonen-Peltomaa sekä nelosena esiintynyt Vähä-Ruohola-Niemi-Jäminki tekivät allekirjoittaneeseen vaikutuksen. Runsaasti kritiikkiä, sekä aiheellista että aiheetonta, osakseen saanut Ville Hirvonen pelaa uran parasta kiekkoaan. Jos vire säilyy samanlaisena jatkossakin, eikä suuria notkahduksia tule, on mies melko vahvoilla kevään sopimusneuvotteluissa. Timo Peltomaa pelasi lauantaina kauden parhaan pelinsä kokonaisuutena, lyhyitä väläyksiä on toki nähty aiemminkin. Nyt Tinke jaksoi raataa koko pelin ajan, ja kaivattuja taklauksiakin nähtiin vihdoin. Mika Niemen johtama nelonen sai nyt enemmän vastuuta kuin yhdessäkään pelissä Teijo Räsäsen aikakaudella, eikä turhaan. Kun Raimo Helmisen ykkönen ja Jesse Niinimäen kakkonen pelasivat myös kohtuullisen ehjän pelin, voidaan huomiseen katsoa positiivisella mielellä.

Kiekko ei pompi Ilvekselle. Vastustajat tekevät helppoja maaleja pelistä toiseen, joiden vaikutus pään sisällä on merkittävä. Samaan aikaan kun Ilves joutuu tekemään käsittämättömän määrän töitä yhden maalin eteen, voi vastustaja tehdä puolihuolimattomalla nostolla helppoja maaleja. Se, jos mikä, syö miestä rotan lailla. Maalivahtipelaaminen ei aivan viime peleissä ole ollut priimaluokkaa, helpolta näyttäviä maaleja tulee liikaa. Jos maalivahtipeli palaa alkukauden tasolle ja muu joukkue jatkaa nousujohteisia otteitaan, voidaan keskiviikkoiltana n. klo 20.45 juhlia Ilveksen kauden neljättä voittoa.

Mika Rosenberg

Sivun alkuun