Lauantai-illan huumaa

Alkukauden selkeästi odotetuin kamppailu, kahden liigan legendaarisimman seuran voimainkoitos, Ilves-HIFK huomenna lauantaina Hakametsän jäähallissa. Kuka uskaltaa jättää väliin? Luvassa kosolti maaleja, tusinoittain taklauksia ja muutama harhasyöttökin. Näe liigan pistepörssin kärkikamppailu Nemirovsky-Grünn, voimailuosaston mittelö Peltomaa-Vopat sekä liuta SM-liigan lupaavimpia pelaajia: Niinimäki, Koistinen, Nissinen, Grünn, Vihko ja Ruutu etunenässä. Kaikki halliin, nääs.

Maali-iloittelua

HIFK on aloittanut kauden vahvasti, odotetun vahvasti. Riippakivenä on yksi ainoa tappio, sekin avauskierroksella liigan ehdottomalle mestarisuosikille, Jokereille, kärsittynä. Avauskierroksen jälkeen IFK on pelannut seitsemän peliä, joista saldona neljä voittoa ja kolme tasapeliä. Stadin kingit ovat tarjonneet faneilleen viihdettä koko rahan edestä, sillä IFK:n peleissä on tehty maaleja hurjalla reilun kahdeksan maalin keskiarvolla. Tulokset 7-7, 6-5, 5-4 ja 4-4 ovat olleet enemmänkin tapa kuin poikkeus IFK:n otteluissa. Maalimääristä on helppo päätellä lauantain vierasjoukkueen vahvuus ja heikkous.

Helsinkiläisten maalia vartioi Tapparasta kesällä siirtynyt Tom Draper, joka ei alkukauden peleissä ole vakuuttanut. Huipputorjuntoja seuraa liian usein lapsus, jollaisiin kärkikamppailuissa saati kevään ratkaisupeleissä ei todellakaan ole varaa. Draper lähti kauteen selkeänä ykkösvahtina, mutta myös Vaasan Sportista hankitulle Timo Laaksoharjulle on tullut peliaikaa yllättävänkin paljon Draperin haparoidessa.

Viime kauden puolustuksesta poissa ovat rapakon taakse Atlanta Trashersin organisaation hieman yllättäen siirtynyt Pauli Levokari, Hämeenlinnaan muuttanut Tuomas Eskelinen, SaiPaan siirtynyt Aki Tuominen, Lahden Pelicansiin mennyt Tero Paappanen sekä kiekkouransa lopetanut Kari Rajala. Uusia nimiä IFK-puolustuksessa ovat Jokereista siirtynyt Ilves-kasvatti Pasi Saarinen, Elitserienin Timråstä tullut Niclas Hedberg sekä alkukaudesta todella pirteästi esiintynyt Toni Söderholm, jonka viime kausi kului Mass.-Amherst Universityn joukkueessa. Puolustuksen selkärankana jatkavat huipputaitava mutta ajoittain kuriton Marek Zidlicky sekä yhden liigan kovimmista lyöntilaukauksista omaava Robert Kantor.

IFK-hyökkäys on tasaisen kova, ratkaisuvoimaa löytyy jokaisesta hyökkäysvitjasta. Onnistuneet hankinnat Timo Pärssinen (Anaheim), Roman Simicek (Minnesota), Tuomo Ruutu (Jokerit) sekä Mikko Laine (EPS) yhdessä omien lupausten - Toni Häppölän, Joonas Vihkon, Carlo Grünnin, Ville Viitaluoman sekä Kim Hirschovitsin – kanssa takaavat mielenkiintoisen ja tehokkaan hyökkäyspaketin olemassaolon. Kalustossa on hurja määrä jalkoja ja henkilökohtaista taitoa, eikä olisikaan ihme, vaikka joukkue keväällä olisi paikalliskilpailija Jokereiden ykköshaastaja mestaruudesta taisteltaessa.

Puolustus huolestuttaa

Ilves kärsi torstaina Hämeenlinnassa todella karvaan tappion Eero Somervuoren 24 sekuntia ennen päätössummeria tekemän maalin ansiosta. Erityisen karvaaksi tappion tekee se tosiasia, että kolmas erä oli täysin Ilveksen, ja vierasjoukkueen voittomaali on lähempänä kuin kotijoukkueen. Jääkiekko on kuitenkin siitä hieno peli, ettei painostuksella ja näennäisellä hallinnalla pistetili juurikaan kasva. Ei haittaa, vaikka olisit 59 minuuttia häviöllä, kunhan 60 minuutin täyttyessä omassa sarakkeessa on yksi maali kaveria enemmän. Paluu arkeen on onneksi nopea, tappion miettimiseen ei liikoja aikoja ole voitu käyttää. Lauantaina Ilveksen on oltava alusta asti hereillä, muuten laajemmalla hyökkäyskalustolla kuin HPK tai Blues iskevä IFK on karkuteillä jo ensimmäisen erän jälkeen.

Ilveksen puolustajien pelaaminen on viime peleissä ollut surullista katseltavaa. Tai pikemmin suurimman osan puolustajista. Puhtaat paperit allekirjoittaneen silmissä pokkaavat Bert Robertsson sekä pienin varauksin Mikko Kuparinen. Robertssonin palkkaaminen ailahtelevien näyttöjen perusteella oli Risto Jalolta ja koko valmennusjohdolta huipputeko, sillä ilman Robertssonin panosta Ilveksen puolustuspään pelaaminen olisi ollut aivan kamalaa katseltavaa. Mikko Kuparinen on loukkaantumisensa jälkeen pelannut vasta kaksi peliä, mutta tuttu vauhdikas ja varma Kupru on tulossa vahvasti. Muu puolustus on Ville Koistisen hyökkäyspään pelaamista lukuun ottamatta ollut aikamoinen pettymys. Antti Bruunin sädekehä alkaa häipyä, niin heikosti mies melko mittavasta pistesaldosta huolimatta jäällä esiintynyt. Jukka Laamaseen kohdistuneet odotukset Jani Nikon saappaisiin astujana tiedettiin jo etukäteen liioitelluiksi, mutta lähellekään viime kauden tasoa mies ei ole Ilveksessä vielä päässyt. Teemu Jääskeläisestä odotettiin Tomi Pettisen paikkaajaa, mutta pitkä matka on Teemulla vielä Peran huikeaa varmuuteen ja ilkeyteen. Tapio Sammalkankaalle ei huikeita odotuksia sysätty, eikä mies ole mitään ihmeellistä esittänytkään. Robertssonia ja Kuparista lukuun ottamatta puolustus tekee kammottavia ja alokasmaisia virheitä, useita vielä saman vaihdon aikana, jonka seurauksena vastustaja saa pitkiä mylläköitä Ilves-alueelle. Purkukiekot alivoimalla ovat samanlaisia kuin ne ovat jo usean vuoden ajan olleet. Miehet vaihtuvat, mutta purkujen käsittämätön vaikeus jatkuu. Kumma juttu, sanon ma.

Korhon-Vala-Nemirovsky. Siinä ase, jolla Ilves tällä hetkellä taistelee pelien voittamisesta. Huikeaan vireeseen yltynyt kolmikko on lunastanut, ehkä jopa ylittänyt heihin kohdistuneet odotukset. Etenkin Petr Valan loistava pelaaminen on ollut alkukauden suurin yksittäin positiivinen asia. Turhaan en ennen kauden alkua verrannut miestä Saku Koivuun. Valan luistelu on silmiä hivelemän kaunista, käännökset tapahtumat minimaalisessa tilassa ja kiekko pysyy lavassa. Ilvestä voi onnitella yhdestä SM-liigan onnistuneimmista hankinnoista. Nemirovskyn taidot tiedettiin jo ennen kauden alkua, eikä Nemoon ole tarvinnut pettyä. Show-mies osaa hommansa ja kantaa vaikka yksin Ilveksen kevään pudotuspeleihin. Lubomir Korhon täydentää kolmikon hyvin, mutta allekirjoittanut näkee miehen potentiaalin pääsevän paremmin esiin Raimo Helmisen rinnalla. Korhon Raipen viereen ja Vesku uuteen ukkoskenttään, sanon ma.

Helmisen ketju väläytteli Bluesia vastaan, mutta jälleen torstaina tehot olivat nollassa. Kaiken huipuksi Kerhon voittomaali syntyi kyseisten herrojen ollessa jäällä. Torstaina kolmosketjuna aloitti Luomala-Niemi-Peltomaa, joka minimaalisesta yhteisharjoittelusta johtuen ei vielä päässyt kunnolla pelaamaan omaa peliänsä. Jatkossa kuitenkin varsin käyttökelpoinen yhdistelmä, etenkin kun Jesse Niinimäki vielä hakee parasta virettään pitkän poissaolon jälkeen.

Lauantaina Ilves asetetaan testiin, jossa nähdään, mihin suuntaan laiva on lipumassa. Jos pakiston ote ei parane, on kyyti kylmää. Jos taas kaksinkamppailuvoima palautuu napin painalluksella ja hyökkäykset aukeavat nopeasti hyökkääjien lapoihin, on Ilves vaikeasti voitettava yhdistelmä.

Seuraa heitä!

Roman Vopat, HIFK. Ilveksestä Helsinkiin kesken viime kauden siirtynyt kovanaama on keskittynyt pääosin pelaamiseen IFK:ssa. Liigan ensimmäisellä kierroksella mies tosin pieksi Jokereiden Terran Sandwithin selkeästi, mutta sen jälkeen kiekko on kiinnostanut nyrkkeilyä enemmän. Vopat pelaa vastuullisessa roolissa Roman Simicekin ketjussa, jonka toista laitaa viilettää Kimmo Kuhta. Kolmikolta odotetaan tehoja, joita ei aivan odotusten mukaisesti vielä ole löytynyt.

Pasi Saarinen, HIFK. Ilves-kasvatti siirtyi kesällä Jokereista IFK:hon, jossa luvassa on ainakin enemmän vastuuta kuin mestarijoukkueessa. Pahoista loukkaantumisista kärsinyt Pate on urallaan vedenjakajalla. Joko nousta uudestaan ylemmälle keskitasolle tai vajota sarjajyrän tasolle. Potentiaalia kovaksi liigapakiksi, kunhan paikat kestävät.

Antti Bruun, Ilves. Viime peleissä harhasyöttöjen maailmanennätyksen omiin nimiinsä ottanut Bruun on jostain kumman syystä menettänyt itseluottamuksensa täysin. Kiekko karkailee kummallisesti, eikä helpotkaan syötöt napsahda omien hyökkääjien lapoihin. Parin kevään takaisen Ilves-sankarin sädekehä on haihtunut, nyt on aika uusien suurtekojen.

Mika Rosenberg

Sivun alkuun