Nousu jatkuu

Ilveksen pelit jatkuvat jo torstaina, kun vastaan luistelee pudotuspeliviivan alle juuttunut TPS. Perinteinen menestysseura painii sekin laman kynsissä, eikä muutaman vuoden takaista loistoa olla nähty moneen aikaan. Pilalle hemmoteltu turkulaisyleisökään ei jaksa enää innostua, kun joukkue majailee alemmas keskikastissa. Turussa vain mestaruus merkitsee jotakin. Nykyisellä ryhmällä mestaruus on vähintään yhtä kaukainen haave kuin Ilveksellä tämän kauden pudotuspeleihin pääseminen.

Erikoistilanteet kunnossa

TPS on sarjasijoituksestaan (yhdeksäs) huolimatta liigan paras yhdellä, todella tärkeällä pelin osa-alueella. Turkulaisryhmä on liigan paras joukkue sekä yli-, että alivoimalla. Onkin todella ihmeellistä, että loistavasta erikoistilannepelaamisesta huolimatta joukkue on pudotuspeliviivan alla. Nykykiekossa, jossa suuri osa peleistä ratkotaan erikoistilanteissa, luulisi Tepsin kaltaisilla yli- ja alivoimatehoilla taisteltavan liigan kärkisijoista.

Mikä Turussa sitten tökkii? Puolustuspelaaminen on takuuvarmasti yksi alue, johon päävalmentaja Kari Jalonen ei ole tyytyväinen. Puolustuksen materiaali on tasainen, mutta varsin nimetön ja kiekollisena hyvinkin rajoittunut. Hämeenlinnasta kesällä Turkuun muuttanut Kimmo Peltonen on ykkösnimi, mutta loukkaantumiset ja uuteen joukkueeseen sopeutuminen ovat vieneen mieheltä parhaan terävyyden. Viime kaudella ajoittain loistavasti pelannut Peltonen on vajaatehoisenakin turkulaisten puolustuksen selkäranka. Peltosen takana vastuuta kantaa ikuiseksi lupaukseksi osoittautunut Pasi Petriläinen ja pahoista polvivammoista urallaan kärsinyt Tuomas Grönman. Pakiston täydentävät tällä hetkellä nimet Paukkunen, Kauppinen, Seikola ja Jerkovitsh. Puolustus on kiistatta Palloseuran akilleen kantapää, johon Ilveksenkin on torstaina kulmahampaansa iskettävä.

Hyökkäyksen suurin puute on todellisen ykköstykin puuttuminen. Hyökkäyksestä löytyy loistavia kiekkoilijoita Kai Nurmisen, Joni Liuksen ja Mika Alatalon johdolla, mutta joka pelissä maaliverkkoja kiristävä ja omalla panoksellaan yksittäisiä pelejä ratkaiseva huipputäti hyökkäyskalustosta uupuu. Michael Holmkvistista sellainen on kasvamassa, mutta huipputähteys koittaa aikoinaan muualla kuin Turussa. Nuori, vuosimallia 1979 oleva ruotsalaisnuorukainen on jo nyt Tepsin kovin syömähammas, eikä miehen merkitys joukkueen esityksiin ainakaan loppukauden aikana tule vähenemään. Kuluva kausi on mitä todennäköisimmin miehen viimeinen Euroopassa, niin suuren vaikutuksen miehen otteet ovat tällä kaudella tehneet. Ehdottomasti mies, jota torstaina kannattaa seurata normaalia tarkemmin.

Noususuhdanne jatkuu

Ilves haki keskiviikkona kauden neljännen voittonsa Raumalta, kun Lukko kaatui jännittävien vaiheiden jälkeen maalein 3-6. Todella vahvasti kotijäällään kuluvalla kaudella esiintynyt Lukko sai kokea Ilveksen uuden tulemisen. Ilves oli keskiviikkona juuri sellainen kuin tällä hetkellä pitääkin. Tiivis, taisteleva ja tehokkaasti paikoista iskevä. Samojen kolmen perusasian pysyessä mukana jatkossakin taistelee Ilves pisteistä ketä tahansa vastaan. Seuraavaksi joukkueen nousevan iskukyvyn saa tuta Turun Palloseura.

Vesa Viitakoski laukoi Lukkoa vastaan hattutempun, ja lisää on luvassa. Jo tappiollisessa TV-pelissä Pelicansia vastaan oli havaittavissa lupaavia otteita, ja Vesku on jälleen tulossa lujaa. Vahvaan vireeseen nousseen Jesse Niinimäen rinnalla kiekkoa on tarjolla riittävästi, ja kun kaksikko pääsee entistä paremmin sinuiksi toistensa pelityylin kanssa, voi loppukausi olla kummallekin yllättävänkin tehokas. Muista keskiviikon onnistujista mainittakoon puhelinraportin perusteella kahden syöttöpisteen Bert Robertsson, todella vahvasti esiintynyt Martti Järventie sekä jälleen tasolleen palannut Tuomas Nissinen.

Ilveksen keskushyökkääjien aloitustaidoista on koko kauden ajan puhuttu paljon, ja lähinnä taitojen vajavaisuudesta. Tosiasia on, että Ilveksen sentterit ovat tilastojen mukaan liigan heikoimpia aloittajia, kun tilastoon lasketaan mukaan ainoastaan puolustus- ja hyökkäyspäässä tapahtuvat aloitukset. Keskialueen aloitukset tilastoa tuskin radikaalisti muuttaisivat. Mutta miksi perusominaisuuksiltaan hyvät sentterit häviävät aloituksia enemmän kuin voittavat? Yksi selkeä asia on aivan varmasti pään ja käsien kipsi, josta koko joukkue on alkukaudella kärsinyt. Joukkueurheiluissa hyvät ja huonot asiat kertautuvat. Kun peli kulkee, kimpoilevat aloitukset tuurillakin omille. Kun vastaavasti peli on sekaisin, ja pää jäässä, on aloitusvoittojakaan turha odotella. Senttereillä on varmasti tekemistä myös itse aloitustaidoissa, ajoituksessa, terävyydessä ynnä muussa, mutta suuren osan heikoista aloitusprosenteista ainakin allekirjoittanut uskaltaa laittaa pelillisen laman piikkiin. Hyökkäyspään aloitus on kuitenkin nykykiekossa selkeästi helpoin tapa rakentaa hyvä maalipaikka, joten aivan turhasta asiasta ei ole kyse.

Raumalla kokoonpanosta puuttuneen Timo Peltomaan pelaaminen torstaina on melkoisen epävarmaa. Lääkärien mukaan toipuminen vie viikon päivät, mutta omien sanojensa mukaan Tinke palaa heti kun nivusta kiusaava kramppi laukeaa. Torstain peli saattaa joka tapauksessa vielä jäädä väliin, mutta lauantaina hyviä otteita viime peleissä esittänyt taistelija toivottavasti saadaan mukaan.

Mika Rosenberg

Sivun alkuun