Ilves-JYP

Kaksi kokonaista peliä ilman maalia tahkonnut Ilves saa tiistaina vieraita Jyväskylästä, kun koko kauden yllättävän tasaisesti pelannut JYP saapuu tupsukorvien vieraaksi Hakametsän kiekkopyhättöön.

Jaksanut sittenkin

Lennokas kauden alku ei ole uutta Jyväskylän ylpeydelle. Usein eväät on kuitenkin syöty jo jouluna, ja loppukausi on jäänyt vaisuksi. Nyt joukkueen paukut näyttävät riittävän mainiosti ainakin runkosarjan loppuun, iskeekö väsy tällä kertaa pudotuspeleissä. Allekirjoittanut ainakin toivoo, ettei iske, vaan joukkue kykenisi laittamaan ennalta kovemmat joukkueet koville. JYP on kauden aikana kyennyt voittamaan HPK:ta ja Kärppiä lukuun ottamatta jokaisen liigajoukkueen, joten mahdollisuuksia on mihin tahansa. Pitkissä pudotuspelisarjoissa kokemus kovista peleistä kuitenkin on usein ratkaisevan tärkeää, ja se saattaakin olla suurin este jyväskyläläisten välierähaaveille.

Vaikka JYP:n pelaajista lähinnä Eric Perrin ja Tomas Chlubna otsikoissa viihtyvätkin, ei joukkue olisi mitään ilman hieman tuntemattomampia nimiä. Tai siis vielä tuntemattomia. Ensi keväänä jotkut näistä pelureista ovat kuumaa tavaraa siirtomarkkinoilla. Puolustaja Jari Korhonen on yksi joukkueen tärkeimmistä pelaajista. Viime kaudella Mestiksen mestaruuden Mikkelin Jukureissa voittanut Korhonen on ollut yksi kuluvan liigakauden suurimmista yllättäjistä. Tuskin kukaan olisi ennen kauden alkua uskonut, että Jari Korhonen, JYP, on SM-liigan tammikuun pelaaja. Totta se kuitenkin on.

Muista vähemmälle huomiolle jääneistä pelaajista haluan nostaa esiin huippulahjakkaan Jarkko Immosen. Viime kaudella Porissa mies ei jostain kumman syystä saanut vastuuta, ja JYP käytti tilanteen hyväkseen. Hyvistä kotimaisista keskushyökkääjistä on huutava pula, ja Immonen on yksi nuoren sentterikatraan kuumimmista nimistä.

Myös maalivahtikaksikko Tero Leinonen-Juha Pitkämäki ansaitsee tulla mainituksi. Ilman kaksikon loisto-otteita JYP olisi todennäköisesti pudotuspeliviivan alapuolella, kaukana viivasta. Pitkämäki ja erityisesti Leinonen ovat olleet joukkueen tuki ja turva, ailahtelua pelien välillä ei ole pystynyt havaitsemaan. Viimeksi sunnuntaina Pitkämäki miltei nollasi TV-pelissä HIFK:n torjuen 45 laukauksesta 44. Oli tiistaina maalissa kumpi tahansa, ei JYP maalivahtiin Hakametsässä kaadu.

Tehoja kaivataan – edelleen

165 minuuttia ja 19 sekuntia ilman maalia. Lohdutonta. Marko Luomala onnistui Hämeenlinnassa 25.1. ensimmäisen erän lopussa, mutta sen jälkeen on pelattu varttia vaille kolme peliä ilman ainuttakaan täysosumaa. Surullista, perin surullista.

Ilves pelaa loppukauden aikana vain ja ainoastaan kunniansa puolesta. Sarjataulukon peränpitäjän paikan karistaminen olisi iso asia juuri kunnian puolesta. Kahdentenatoista sarjassa majaileva Pelicans on ennen tiistaita kuusi pinnaa Ilvestä edellä, mikä ei ole mahdoton kiinni kurottava ero. Ilves on nykyiselläkin miehistöllä pelannut ajoittain mallikkaasti, eikä esimerkiksi JYPin voittaminen vaadi mitään superonnistumista. Ilveksen Pelicansia heikompi maaliero merkitsee sitä, että tupsukorvien on loppukauden aikana kerättävä seitsemän pistettä enemmän kuin lahtelaiset. Edessä on vielä keskinäinen peli Tampereella, jonka merkitys jumbotaistelussa on suuri.

Mielenkiintoista on nähdä, millaisilla ketjuilla valmentajavelho Teijo Räsänen hyökkääjänsä tiistaina jäälle luisteluttaa. Jatkaako kaksi ensimmäistä ketjua samoissa kokoonpanoissa joissa ne ovat kaksi kertaa peräkkäin jääneet maaleitta? Kolmikko Vesa Viitakoski-Jesse Niinimäki-Ville Snellman pelasi ennen ketjun rikkomista mallikkaasti, enkä näe ainuttakaan syytä miksei kolmikkoa tulisi koota jälleen yhteen. Viitakosken siirtyessä Niinimäen rinnalle Marko Luomala palaisi Helmisen ja Peltomaan ketjuun. Ketjuun, joka pelasi todella vahvaa ja varmaa puolustuspelaamista ja oli tasapainoinen kokonaisuus. Ei voi kuin ihmetellä, ellei kahteen ensimmäiseen ketjuun tehdä muutoksia huomiseksi. Mutta eipä olisi ensimmäinen kerta, kun saa ihmetellä.

Mika Rosenberg

Sivun alkuun