Laimeaa paikallista

Ilves ja Tappara kohtaavat tiistaina ties kuinka monennen kerran kuluvan kauden aikana. Paikallispeleistä on mennyt kaikki se tunnelma, joka vielä 1990-luvun alussa näissä hegemoniaotteluissa vallitsi. Paikallispeli on nykyään vain peli muiden joukossa, valitettavasti.

Kokeneiden senttereiden armoilla

Tapparan etukäteen arvioitua huomattavasti heikommin kuluneen kauden suurimpia pettymyksiä ovat olleet kokeneen kaartin veteraanisentterit Janne Ojanen ja Aleksander Barkov. Kaksikon luistimet eivät ole liikkuneet aivan menneiden vuosien tapaan, ja kaksikko on ollut suurissa vaikeuksia kärkijoukkueiden ikiliikkujan tavoin liikkuvia hyökkääjiä vastaan. Eihän pelisilmä minnekään katoa, kuten ei taitokaan. Liike on kuitenkin nykykiekossa määräävin menestystekijä, joidenkin mielestä valitettavasti. Viime otteluissa etenkin Barkov on vihdoin osoittanut hienoisia heräämisen merkkejä, muun muassa laittamalla kiekon kahdesti reppuun viime viikon tappiollisessa Jokerit-pelissä. Kaksikosta Ojanen-Barkov riippuu melko täydellisesti, miten Tapparan kausi etenee. Jos kaksikko löytää lisää liikettä ja peli aukeaa nopeasti, on Kirvesrinnoilla mahdollisuutensa. Jos otteet kuitenkin jatkuvat nähdyn kaltaisina, ei Tapparan kausi jatku kovinkaan kauaa Ilvestä pidempään, ellei jopa lopu samaan aikaan.

Tapparan maalille Lahdesta hankittu Pasi Kuivalainen on hänkin paljon vartijana. Tappara-debyyttinsä edellisessä paikallispelissä tehnyt Baffa ei ole ainakaan vielä osoittanut olevansa Tapparan kaipaama mestarivahti. Hyviä pelejä tulee, mutta otteet ailahtelevat aivan liikaa. Mika Lehdon toipuminen loukkaantumisesta saattaa suistaa kokeneen Kuivalaisen vaihtoaition luukun aukojaksi.

Taistelua ja liikettä

Kun kahta otsikon asiaa, taistelua ja liikettä löytyy, on Ilves vaikeasti voitettavissa, oli vastassa mikä tahansa joukkue. Ja taistelun ja liikkeen on kestettävä täydet 60 minuuttia, joskus, kuten sunnuntaina, hieman pidempäänkin. Sunnuntain voitto oli joukkueelle jälleen todella tärkeä. Pelaajat pitivät sunnuntaina keskenään palaverin, jonka tuloksena ryhmä päätti loppukauden ajan maksaa velkojaan niin kannattajille, yhteistyökumppaneille kuin omistajatahoillekin. Tämä näkyi jo Bluesia vastaan. Vaikka mitään huippukiekkoa ei nähtykään, oli Ilveksen peli mallillaan. Taistelua, hyvää liikettä, ennakkoluulotonta yrittämistä ja hienoja onnistumisia. Joukkueelle oli iso asia nousta takaisin jaloilleen kahden rökäletappion jälkeen.

Yksittäisistä pelaajista esiin on nostettava kaksi tamperelaisen kiekkoilun viimeistä virtuoosia, Raimo Helminen ja Jesse Niinimäki. Raipen peli koki suuren muutoksen pelikiellon aikana, pakollisen huilin jälkeen Helminen on ollut aivan eri pelimies kuin ennen sitä. Jaloissa on virtaa huomattavasti alkukautta enemmän, ja pääkin on huomattavasti terävämpi kuin surkealla alkukaudella. On ollut hienoa seurata, miten kokenut kiekkoilija on pystynyt keräämään itsensä vaikeuksien jälkeen ja nousemaan jälleen tutulle, korkealle tasolleen. Nuorten MM-kisoista pronssimitali kaulassaan palannut Jesse Niinimäki on ensi kauden Ilveksen kulmakivi. Huipputaitavassa sentterissä on Ilveksen lähitulevaisuus, Niinimäen varaan lasketaan varmasti todella paljon ainakin ensi kauden joukkuetta rakennettaessa. Ja hyvä niin. Niinimäki on ensi kauden mielenkiintoisimpia ja seuratuimpia pelaajia. Kun SM-liiga jälleen keväällä tyhjennetään nuorista huippulupauksista, HPK:n ykkösketju mukaan luettuna, on Jessellä mahdollisuus nousta liigan hyökkääjäkaartin kirkkaimpaan tähtiloistoon. Loppukauden aikana Jessellä on loistava tilaisuus harjoitella liigajoukkueen ykkösketjun johtamista ja ylivoiman pyörittämistä ilman paineita, ensi kaudella paineet tulevat olemaan aivan eri tasoa.

Mika Rosenberg

Sivun alkuun