Tappioputki poikki

Viidessä viimeisessä liigapelissä Ilves on poistunut kaukalossa häviö niskassaan. Kaksi voittoa kymmenestä matsista ei tyydytä ketään, ja tiistaina onkin aika laittaa tappioputkelle piste, ja aloittaa uusi nousu.

Ylivoima kuntoon ja nopeasti

Sunnuntaina Ilves siis koki viidennen peräkkäisen tappionsa, kun JYP oli kotikaukalossaan maalin verran parempi. Ottelun ratkaisuelementti oli jälleen kerran – kuten valitettavan useasti nykykiekossa – erikoistilanteet. JYP onnistui ylivoimalla kahdesti, Ilves ei kertaakaan.

Ilveksen ylivoima on liigan heikointa, se on karu totuus. Nykykiekossa, kuten useasti aiemminkin olen kirjoittanut, ottelut ratkaistaan ylivoimapelissä. Jos ylivoimaa ei saada toimimaan, pelaa joukkue sitten kuinka hyvin tahansa tasakentällisin, ei pinnoja voi odottaa kertyvän yhtään paremmalla tahdilla kuin tähän asti on tullut. Ilves on tällä kaudella päässyt yrittämään maalia ylivoimalla yhteensä 68 kertaa, jonka aikana kiekko on saatu maaliin ainoastaan kahdeksan kertaa. Lisäksi vastustaja on rokottanut alivoimalla kaksi kertaa.

Ylivoimaprosentti 11,76 on naurettava. Ilveksen hyökkäyspäästä löytyy niin paljon kokemusta ja taitoa, että ylivoiman tehottomuutta voidaan pitää pienoisena ihmeenä. Kun joukkueesta löytyy Helmisen, Valan ja Nemirovskyn kaltaisia taitureita, sekä Viitakosken ja Korhonin tapaisia maalintekijöitä, kääntyy katse jälleen kerran siniviivalle. Ylivoimalla kiekkoa varmasti siirtelevä ja tulisesti laukova puolustaja puuttuu täysin. Nykyisestä puolustuksesta sellaista miestä ei löydy, joka pystyisi ylivoiman solmut ratkaisemaan. Tämän takia tervehdin ilolla valmennuskaksikon Selin-Pajuoja ideaa siitä, että hyvän laukauksen omaava Raimo Helminen pelasi SaiPaa vastaa viivamiehenä 5-3-ylivoimassa. Itse näkisi viivassa mielelläni myös Timo Peltomaan, jonka laukauksia on tällä kaudella nähty aivan liian vähän. Ylivoima kuntoon, ja pinnoja tulee.

Ilveksen puolustus on väsynyt ja reissussa rähjääntynyt. Täydessä pelikunnossa, jos niin voi koskaan sanoa, ovat viime peleissä olleet ainoastaan puolustuksen ykköshahmoksi noussut Bert Robertsson,, nuori Teemu Jääskeläinen sekä Suomi-sarjan KooVeesta hätäaputöihin kutsuttu Kimmo Lisko. Muista puolustajista Kuparinen, Koistinen ja Bruun ovat pelanneet, vaikka pelejä ovat haitanneet eriasteiset loukkaantumiset ja muut vaivat. Jukka Laamanen oli perhesyiden takia pois kokoonpanosta Jyväskylästä, mikä miehelle täysin suodaan. Puolustajia on jouduttu kuormittamaan aivan liikaa tässä vaiheessa kautta, väsymys iskee väkisinkin. Kylkiluunsa HIFK-pelissä murtanut Tapio Sammalkangas palaa kokoonpanoon Lukkoa vastaan, ja osaltaan helpottaa hieman puolustajien peluuttamista. Täydessä pelikunnossa Tappikaan ei kuitenkaan missään nimessä vielä ole.

Tiistain pelissä avausmaalin merkitys korostuu. Ilveksen joukkue on varmasti henkisesti melko alhaalla, eikä usko nousuun parin maalin takaa jokaisella miehellä ole sataprosenttinen. SaiPaa vastaan hyvän Ilves-painostuksen jälkeen SaiPa sai avausmaalin, jonka jälkeen Ilveksen peli sekosi melko täydellisesti. Ei avausmaalin tekeminen ole mikään pakollinen asia, mutta henkisesti se olisi joukkueelle varmasti todella tärkeä asia. Joukkue, joka on kyllä taistellut hyvin, kaipaa onnistumisia. Pelkästä hyvästä taistelusta kun ei pinnoja kopan pohjalle ropise.

Mika Rosenberg

Sivun alkuun