Kauden toinen paikallinen

Tiistaina on vuorossa kauden paikallispeli numero 2. Tällä kertaa Hakametsää isännöi unelmaviikon pisteiden valossa pelannut Ilves. Kolme perättäistä voittoa ja hetkeksi kadotetun taisteluilmeen löytyminen toi Ilves-laumalla itseluottamusta ja varmuuden siitä, että oikealla tiellä ollaan. Tappara hävisi lauantaina Hakametsän kotikaukalossa HIFK:lle yllättäen numeroin 2-5. Yleensä neljällä ketjulla loppuun asti rynnivä Tappara on ollut vahva nimenomaan kolmannessa erässä, nyt viimeinen erä kirjattiin kuitenkin Heikki Mälkiän suojateille tylysti 0-4. Joukkueet lähtevät siis hieman erilaisista asemista otteluun, mutta paikallispeleissähän ei tunnetusti vanhoja muistella.

Odotetun vahva

Viime kevään hopeamitalisti Tappara on aloittanut kautensa odotetun vahvasti. Jopa tuleviksi mestareiksi useassa eri yhteydessä ennustetut kirvesrinnat ovat kahdentoista pelaamansa ottelun jälkeen sarjakolmosina. Tapparan saldoa rasittaa ainoastaan yksi varsinainen tappio, viime lauantaina Helsingin IFK:lle. Jyväskylässä JYP:n vieraana Tappara toki ”hävisi”, mutta jatkoajalla, josta nykysäännön mukaan saa pisteen.

Tapparan alkukauden onnistujiin voisi lukea periaatteessa koko joukkueen, mutta muutama nimi nousee ylitse muiden. Janne Ojanen pelaa edelleen, 33-vuotiaana, aivan liigan kärkikaartin sentteripeliä. Vaikka Raimo Helmiseen verrattuna Ojanen on vielä nuorukainen, on Tapparan ykkössentterin ikätoverit varsin harvinaisia liigan huipulla. Jyrki Välivaara on ollut Tapparan positiivisimpia pelaajia alkukaudella. Jyväskylästä siirtynyt puolustaja on tehnyt jo kuusi maalia, jonka lisäksi maajoukkueessakin jo esiintynyt Välivaara on merkkauttanut syötön kolmeen Tappara-maaliin. Myös Mikko Luoman esitykset ovat olleet loistavia, ja jos otteet pysyvät samanlaisina, ei miestä ole helppo syrjäyttää kevään maajoukkuevalinnoissa.

Lauantaina Tappara siis koki kauden ensimmäisen varsinaisen tappionsa, kun Helsingin IFK haki yllätyspisteet Hakametsästä maalein 2-5. Yleensä kolmansissa erissä parhaimmillaan oleva Tappara tuli helsinkiläisten jyräämäksi juuri viimeisessä erässä, jolloin IFK teki neljä maalia Tapparan nollaa vastaan. Ainakin osan tappiosta saa kontolleen ottaa maalivahti Tom Draper, joka ei aivan parhaimpaansa pystynyt venymään. Etenkin Robert Kantorin puolesta kentästä tekemässä, ottelun voittomaaliksi jääneessä 3-2-maalissa oli Draperilla se kuuluisa imuri päällä.

Tappara perustaa pelinsä kovaan liikkeeseen ja neljällä ketjulla polkemiseen. Useita pelejä Tappara onkin ratkaissut juuri viimeisessä erässä, kuten mm. ensimmäisessä paikallispelissä kävi. Tappara-puolustus on tasaisen kova. Jokainen nelikosta Mäntylä, Grönvall, Luoma ja Välivaara omaavat realistiset mahdollisuudet kevään MM-kisajoukkueeseen. Tuskin heitä kaikkia valitaan, mutta paljon saa tapahtua, jos kukaan edellä mainituista puolustajista ei kauttaan MM-kisoihin päätä. Myös hyökkäyksessä riittää laatupelaajia. Ojaset, Barkov, Tarvainen ja Hassinen etunenässä pitävät vastustajan puolustuksen koko ajan hereillä. Hetkenkin uinahdus käytetään armotta hyväksi, sen Ilveskin on saanut tuta liian usein. Tiistaina kaukaloon luistelee varmasti lauantain tappiosta ärsyyntynyt Tappara-ryhmä, jonka kaatamiseen Ilves tarvitsee muutakin kuin peruspeliään.

Takana nappiviikko

Ilves sai surullisten Kärpät- ja HPK-tappioiden jälkeen pelinsä yllättävän nopeasti raiteilleen. Ensimmäisten kierrosten aikana media julisti usein Ilveksen voittaneen lähinnä vastustajan heikkouden takia, ei niinkään oman pelin hyvyytenä. Eikä arvio välttämättä osunutkaan ihan hakoteille. Nyt peli on kuitenkin loksahtanut ilahduttavasti jengoilleen, ja jopa alkukauden komeetta ja sarjan kärkijoukkue Pelicans sai poistua kaukalosta tappio niskassaan.

Etenkin Ilveksen puolustuspeli on palannut lähes viimekautiselle tasolle. Monesti puolustuksesta puhuttaessa katseet kääntyvät vain puolustajiin, mutta nykykiekossa puolustuksen muodostaa koko viisikon yhteistyö. Samalla tavalla koko viisikon on panostettava myös hyökkäyspeliin. Nyt nimenomaan viisikon yhteinen puolustaminen, ns. viisikkopuolustaminen on hyvässä kuosissa. Viime kaudellahan Ilveksen tiivistä viisikkopuolustusta pidettiin ajoittain jopa liigan parhaana. Vaikka Ilves ei juurikaan maalijuhliin yltynyt, pisteitä ropisi siitä huolimatta. Jopa 1-2 maalia riitti usein voittoon. Nyt ollaan samalla tiellä. Joku voi valittaa, että peli ei ole katsojaystävällistä, kun maaleja tulee pelissä yhteensä 2-3, mutta ainakin henkilökohtaisesti nautin enemmän 1-0 voitosta kuin 7-8 tappiosta. Tässä vaiheessa kautta ei ole juurikaan merkitystä, millä tyylillä pisteitä tulee, sillä juuri nyt pedataan asemia pimeän talven henkisesti rankoille kierroksille. Talven pimeyteen on huomattavasti helpompi lähteä sarjan kärjen tuntumassa kuin pudotuspeliviivan alapuolella.

Lauantainen Pelicans-voitto oli yllättävä, mutta todella tervetullut itseluottamuksen kohottaja. Joukkueelle ja etenkin valmennusjohdolle voitto toi varmasti tunteen, että oikealla tiellä ollaan, eikä mihinkään paniikkiratkaisuihin ole aihetta. Viikossa on myös Ilves-fanien mielipiteet muuttuneet moneen kertaan. Mutta jääkiekossakin, kuten missä tahansa urheilussa pätee sama fakta, ”olet juuri niin hyvä kuin viimeinen suorituksesi on ollut”. Valitettavan usein urheilua seuraava kansa, ei pelkästään Ilves-fanit, tuijottaa liikaa edelliseen peliin, ja siinä esitettyihin suorituksiin. Maltillisempi seuranta ja luotto omiin on kuitenkin kaiken a ja o.

Jos Lahden pelin onnistujia haluttaisiin listata, tulisi listasta liian pitkä ja yksitoikkoinen. Voiko kukaan edes epäonnistua jos kärkijoukkue kaatuu vieraskaukalossa? Mielestäni ei. Onnistujista mainittakoon ainakin viimekautista seuraansa kahdella maalillaan kurittanut Roman Vopat. Vopatinkin roolia joukkueessa on ehditty ihmettelemään katsomoissa, mutta kaksi maalia Lahdessa hiljentänevät kritiikin ainakin tiistain Tappara-peliin asti. Roman on koko alkukauden osoittanut sellaista taistelutahtoa, että allekirjoittanut ei ole ymmärtänyt kaikkea sitä kritiikkiä, mitä romuluinen tshekki on osakseen saanut. Vopat ei ole, eikä hänestä tule mitään maalitykkiä, mutta oman ruutunsa mies hoitaa taatulla tasolla illasta toiseen. A-P Selin kehui myös Tommi Miettistä, joka on selkeästi löytämässä jälleen hetken kateissa olleen pelihuumorinsa ja on palaamassa jälleen omalle, kovalle tasolleen.

Tiistain otteluun Ilves lähtee etukäteen altavastaaja, niin ylivoimainen Tappara on kolmessa tällä kaudella pelatussa paikallispelissä ollut. Mitään hävittävää Ilveksellä ei tiistaina ole, jokainen pelistä irti saatava piste on todella arvokas. Lauantainen Tapparan tappio osoitti kirvesrintojenkin olevan tavallisia kuolevaisia. Otteet ailahtelevat vielä naapurileirissäkin, ja nyt on iskun paikka.

Seuraa heitä!

Tom Draper, Tappara. Viime kaudella Bluesissa pelannut kokenut veräjänvartija hankittiin Tapparaan Jussi Markkasen jättämää aukkoa paikkaamaan. Markkasen lähdettyä Edmontoniin Tapparalle tuli kiire hankkia uusi ykkösmaalivahti, eikä seura epäröinyt Bluesin tarjotessa Draperia vuodeksi lainalle. Alkukaudesta esittänyt sekä loistavia, että vähemmän loistavia otteita. Viimeksi lauantaina HIFK:ta vastaan haparointi päästi helsinkiläiset karkumatkalle.

Jyrki Välivaara, Tappara. Jyväskylästä kesällä Tapparaan siirtynyt puolustaja. Seurasi Mikko Luoman jälkiä ja lähti kehittymään Tappara-valmentaja Jukka Rautakorven pelaajakouluun. Viime kausi odotettua vaisumpi Jyväskylässä, nyt Tapparassa alkukaudella koko liigan ehdotonta eliittiä. Hyvää A-maajoukkuetasoa, kuten moni muukin kirvesrintojen takalinjoilla.

Roman Vopat, Ilves. Viime kaudeksi Suomeen ja Lahden Pelicansiin tullut romuluinen tshekkihyökkääjä. Kohtuulliset tehot (15+13=28) ja positiiviset tiedot miehen ammattimaisesta asenteesta herätti mielenkiinnon Ilveksessä. Sai maalihanat auki makeassa paikassa, kun Pelicans kaatui lauantaina 4-2, Vopatin kurittaessa viime kauden seuraansa kahdella maalillaan. Joukkueen vahvin mies, jonka parhaat ominaisuudet röyhkeässä, suoraviivaisessa hyökkäyspelissä.

Matt Smith, Ilves. Toista kauttaan Ilveksessä pelaava ”Kentin herttua”. Kovaan fyysiseen peliin kykenevä puolustajakolossi on ollut Ilveksen alkukauden lieviä pettymyksiä. Harjoituksissa ja harjoituspeleissäkin esitetyt otteet antoi luvan odottaa Smithin nousua liigan kärkipään puolustajaksi, mutta aivan tuolle tasolle Matt ei ole ainakaan vielä noussut. Toki Smith on edelleen kehittynyt, etenkin luistelun kanssa tehty työ näkyy jo kaukalossa hyvänä liikkeenä. Kauden edetessä ja etenkin pudotuspeleissä Matt tulee nousemaan yhdeksi Ilveksen tärkeimmistä pelaajista.

Taistelupari, Janne Ojanen vs. Raimo Helminen

Kaksi tamperelaisen kiekkoilun elävää legendaa. Edelleen joukkueidensa ykkössenttereitä, ilman näitä miehiä tamperelaisseurat tuskin olisivat sitä mitä tällä hetkellä ovat. Ojanen, 33, ja Helminen, 37, ovat edelleen liigan ehdotonta kärkeä omalla tontillaan. Kaksikon lopettaessa suomalaiseen kiekkoiluun jää suuri aukko.

Raimo Helminen on Ilvekseen paluunsa jälkeen ollut joka vuosi joukkueen tärkein pelaaja. On vaikea edes enää muistaa, miltä peli on näyttänyt, kun Raipe oli poissa kotoa. Vaikka ikävuosia kertyy, on Raipe edelleen liigan pelätyimpiä pelaajia. Ehkä suurin salaisuus Helmisen pitkän ja menestyksekkään uran takana on todella hyvä harjoittelu.

Jääkiekkoilijaksi Raipe on jo vanha, mutta jalat ja mieli ovat edelleen kuin nuorella pojanklopilla. Moni on kysynyt, mitä nyky-Ilves olisi ilman Raimo Helmistä? Itse en tässä siihen vastaa, mutta kaikki voivat asiaa miettiä. Joka tapauksessa, kun jääkiekkoilija nimeltä Raimo Helminen joskus hamassa tulevaisuudessa lopettaa kiekkoilun, menettää Ilves paljon enemmän kuin pelkän ykkössentterin.

Ilveksen kannattajana en henkilökohtaisesti voi tietää, saako toinen legendaarinen tamperelaissentteri, Janne Ojanen osakseen samanlaista ihailua kuin Helminen Ilves-leirissä. Joka tapauksessa Ojanenkin on yksi kaikkien aikojen suomalaissenttereitä. Kaksi MM-kultamitalia, toinen nuorten, toinen aikuisten MM-kilpailuista ovat sellainen meriitti, johon ei kukaan muu Suomessa ole yltänyt. Alkaneella kaudella Ojanen on jälleen ollut Tapparan ehdottomasti tärkein pelaaja, mistä merkkinä myös kultainen kypärä Tapparan parhaana pistemiehenä.

Edellinen kohtaaminen: 17.9.01 Tappara-Ilves 7-2

Tappara ei antanut Ilvekselle mitään mahdollisuuksia kauden ensimmäisessä paikalliskamppailussa. Ensimmäinen erä jäi Tapparan kovasta painostuksesta huolimatta maalittomaksi, mutta ottelun suunta oli alusta asti selvä. Tappara vei eikä Ilves kyennyt edes vikisemään. Ilveksen puolustus oli koko pelin ajan tuuliajolla, ja ylivoimahyökkäyksiä vyöryi tasaisin väliajoin kohti Ilves-maalia vartioinutta Mika Pietilää.

Tapparasta kolmen tehopisteen illan pelasivat Jani Hassinen ja Mikko Luoma. Myös kaksi maalia viimeistellyt Marko Ojanen kuului kentän parhaimmistoon. Ilveksen tehokkain oli kumpaankin maaliin syöttöpisteen merkkauttanut Mika Nieminen. Ilveksen maalintekijöinä kunnostautuivat Vesa Viitakoski ja Tommi Miettinen.

Kolmen ottelun viikko

Tiistain paikallispeliin Ilves lähtee lupaavasta nosteesta huolimatta selkeänä altavastaajana. Tapparan kone on hieman yskähdellyt eikä kirvesrintojen peli ole aivan parhaassa kuosissa. Nyt olisi siis hyvä sauma ilmoittautua mukaan taisteluun Tampereen herruudesta. Viikon kahteen muuhun peliin Ilves lähtee suosikkina, Lukko perjantaina Raumalla ja Ässät lauantaina Hakametsässä ovat nyt kohtuulliseen kuosiin saadulla pelillä lyötävissä.

Mika Rosenberg

Sivun alkuun